Kirjoitukset avainsanalla itsetuntemus

Kenties jotkin haastavat puolemmekin voivat olla olennaisesti tekemässä meistä sen kuka olemme. Kuva. Ryoji Iwata, Unsplash

Meissä kaikissa on hyviä ja huonoja puolia. Tuskin kukaan on kumppanina täydellinen. Välillä toista myös turhauttaa ja ärsyttää vaikka kuinka rakastaisikin. Ainakin itse tunnistan itsessäni niitä piirteitä, jotka eivät varmasti tee minusta aina kumppanina sitä kaikkein helpointa. Kuitenkin tuossa rinnalla on joku, joka rakastaa minua. Niistä piirteistä huolimatta tai, ehkä myös niiden takia.

Koen olevani osieni summa. Samaa uskon muistakin. Ottamalla jonkin merkityksellisen palan pois vie samalla koko ihmisen. Eivätkä merkitykselliset palat ole välttämättä aina vain niitä helpoimpia ja kauneimpia. Joskus meidän haasteemme ja oikkummekin tekevät meistä juuri sen kuka olemme. Sen, johon joku on rakastunut tai rakastuu.

Tätä kaikkea olen miettinyt erityisesti nyt, kun kumppaninani on ihminen, joka katsoo erityisellä rakkaudella niissä hetkissä, kun uskoisin monen pyörittelevän silmiään tai miettivän mihin onkaan ryhtynyt. En uskaltaisi väittää niiden hetkien olevan hänelle vain rakkautta ja onnea täynnä. Haasteina hänkin ne varmasti hetkittäin kokee. Kuitenkin olen oivaltanut, että samaan aikaan ne voivat olla myös piirteitä, joita voi myös rakasta. Haasteista huolimatta.

On myös varmasti valtaisasti niitäkin asioita ja hetkiä, jotka saavat kumppanissani enemmän aikaan oloa silmien pyörittelyyn tai syvään huokaisuun kuin rakkauden täyteiseen paijaukseen. Kuitenkin uskon osan niistäkin muovaavan minusta sen kuka olen. Ihmisen, jossa on vielä paljon enemmän sellaista, joka saa hänet rakastamaan. Tiedän hänen myös tietävän sen. Tuntevan, että jotain rakkauden täyteistä voi olla niissä haastavissakin piirteissä. Jotain sellaista, joka minua rakentaa.

Se, että myös huonot puolemme tekevät meistä meidät ei tarkoita, että voisimme vain näyttää kintaalle niille kysymyksille, jotka saavat kumppanimme huokaamaan syvään turhautumisesta tai ärsytyksestä. Kaikki oikkumme eivät rakenna meissä hyvää. Jokainen haasteemme ei ole olennainen kulmakivemme. On varmasti enemmän sellaista, jota voisimme muovata sekä rakentaa kumppanimme hyvinvoinnin puolesta. Paljon sellaista joustovaraa, jota on hyvä käyttää. Kuitenkin samaan aikaan on arvokasta nähdä, että on rakastunut sekä rakastettu kokonaisuutena. Kaikkine piirteineen. Rakastunut sekä rakastettu niiden vuoksi sekä niistä huolimatta. 

Kokonaisin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuva: Annele Rantavuori

Hei, minä olen Annele. Olen eronnut. E-RON-NUT. Olen äiti ja eronnut. Olen opettaja ja eronnut. Olen 41-vuotias eronnut nainen. Tällä hetkellä liitän eron kaikkeen.  

Miten vaikeaa sitä onkaan sanoa. Olen eronnut. Me ollaan erottu. Me asutaan erillään lasteni isän kanssa. Minä olen sinkku. (Voi apua!) Viime viikkoina olen saanut harjoitella tätä. Uusien työkavereiden ja tuttujen tiedottamista.

Tähän sisältyy niin paljon. Perhe on hajonnnut. Lasten maailma on muuttunut lopullisesti. Eniten kuitenkin on muutoksessa käsitykseni siitä kuka olen ja millaista on elämäni. Ajattelin, niinkuin kai kaikki, että olemme aina yhdessä. Lasten maailmaa ei saa mikään hajottaa. Perheen täytyy pysyä koossa.

Meidän ero on ollut hidas ja lempeä. Pitkä prosessi, jonka aikana olemme kuulostelleet sen väistämättömän seurauksia, joka tapahtui jo kauan aikaa sitten. Sen, jota emme kai pitkään aikaan edes tajunneet tapahtuneen. Muutokset ovat olleet tarkkaan mietittyjä ja mahdollisimman pieniä. Tunteet tulevat kuitenkin yllätyksenä. Se mikä on vaikeaa. Ja miten tuttua se lopulta onkaan.

Se, joka lähtee on perheenrikkoja. Kenen sanoja kuulenkaan päässäni? Miksi ne edelleen viiltävät? Hylätä, mitätöidä ja sivuuttaa saa kuinka monta kertaa vaan. Miten helposti kadotankaan itseni ja rajani. Mitä mallia tässä toistan ja miksi en pääse tästä eroon? Miksi mietin niin paljon, mitä muuta ajattelevat minusta, meidän erosta.

Toisilla ihmisillä on väliä. Pelkään sitä, mitä tapahtuu, jos en olekaan sellainen, kuin muut haluavat. Ei, ei se mene näin. Pelkään etten kelpaa, jos en ole sellainen, mitä luulen muiden toivovan. Kyse onkin kai siitä, miten näen itseni ja mitä hyväksyn elämässäni. Peilaan muiden silmistä omaa mieltäni. Niin usein sanat viiltävät, kun taas myötätunnon tuntee. 

Nyt juuri minun on vaikea hyväksyä tätä: minä olen eronnut ja perheeni on hajonnut. Siltikin, vaikka aavistan sen hyvän, mitä edessä odottaa.

Jostakin nousee toivo valosta ja keväästä, uudesta alusta. Tervetuloa matkalle mukaan!  

Pimeässä illassa toivovaisin terveisin,

Annele

Kommentit (6)

Mintturai
1/6 | 

Vuosi on aikaa kulunut kun itse erosin lasteni isästä ja yhä edelleen tunteiden monimuotoisuus yllättää, vaikka kaikki on nyt hyvin. Kauniita ajatuksia ja voimia matkalle ❤️

Vierailija
2/6 | 

Tsemppiä! <3 Kaikilla on vain tämä yksi elämä , eikä sitä pidä elää muiden toiveiden tai oletusten mukaan.

Kumikameli
3/6 | 

5 päivää siitä kun lopullinen ero tuli ja mieheni pakkasi osan tavaroista ja lähti.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Unsplash, edit Mio

Tänään haluan haastaa sinua. Olet varmasti joskus miettinyt millaisen kumppanin haluaisit. Millainen hän olisi, mitä hän tekisi, miten hän olisi suhteessa. Kenties olet joskus myös verrannut mahdollista kumppaniasi tuohon ihannekuvaasi; asioita joita hänessä on ja joita hänestä uupuu, tai asioita joita et olisi halunnut hänessä olevan. Olet myös voinut huomata kuinka kumppanisi muuttuu vuosien varrella. Kuinka jokin ominaisuus hänessä hitaasti katoaa ajan myötä ja kuinka uusia löytyy, niin hyvässä kuin pahassakin. Tänään haluaisin kuitenkin haastaa sinua katsomaan myös itseäsi. Katsomaan itseäsi toisen kumppanihaaveiden näkökulmasta.

Pyydän, että katsot ensin itseäsi miettien, missä asioissa sinä voisit olla toisen ihannekumppani. Näkemään sinussa ne ominaisuudet joita toinen voisi kumppaniltaan haaveilla. Sillä niitä sinussa on varmasti useita. Monta asiaa, jotka voivat tehdä sinusta jollekin ihannekumppanin. Uskalla nähdä se hyvä itsessäsi.

Sen jälkeen pyytäisin sinua katsomaan turvallisesti myös omaa vajaavaisuuttasi. Uskaltamaan myöntää, ettet ole täydellinen, eikä se haittaa. Uskaltamaan sallia se mahdollisessa kumppanissasi, mutta myös itsessäsi. Ymmärtää, ettet aina hylkää kumppaniasi vaikkei hän vastaakaan kaikkia aiempia haaveitasi tai vaikka hänestä löytyykin myös piirteistä, joista et niin pidä. Sama pätee myös sinuun. Uskalla luottaa, että vaikka et ole täydellinen ja vaikka sinussa on puolia, jotka eivät ole kumppanisi suosikkeja, niin sinusta voidaan silti pitää kiinni, sinua voidaan silti rakastaa enemmän kuin uskotkaan.

Kolmanneksi pyytäisin sinua tarkastelemaa myös niitä muutoksia, joita aika sinussa luo. Pohtimaan mitkä kauniit ja huomaavaiset eleet sinusta mahdollisesti pyyhkiytyvät ajan saatossa, kuinka sinä muutut suhteen edessä ja miten se voi vaikuttaa kumppaniisi sekä arkeenne. Tunnustaa ajan vaikutus myös itsessäsi, ja tarvittaessa työstää sitä.

Viimeiseksi haluaisinkin kysyä sinulta jotain. Kysyä, millainen ihannekumppani sinä siis olet? Entä oletko sellainen kuin haluaisit olla? Voisitko olla? Mitkä ovat hyvät puolesi ja missä tahtoisit kehittyä? Mistä sinun tulee muistaa pitää kiinni ja mistä päästää irti? Me emme ole kumppaneina täydellisiä, eikä meidän tarvitsekaan olla. Meillä on kuitenkin myös oikeus toivoa toiselta, ja samoin myös itseltämme, asioita sekä kehitystä. Voimme tehdä töitä sen eteen, että tiedostamme millaisia kumppaneita olemme. Hyväksyä vajaavaisuutemme, mutta pyrkiä hyvään. Pysähtyä säännöllisin väliajoin miettimään, että millainen ihannekumppani minä olen tänään?

Haastavin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Suhyeon Choi, Unsplash

Se oli ihan tavallinen riita edellisessä suhteessa, kun oivalsin jotain merkityksellistä. Tajusin, etten tiedä kuka minä olen itse itselleni. En ole tiennyt pitkään aikaan, jos koskaan. Osaan kyllä kuvailla itseäni; sanoa millaisena muut ymmärtääkseni minut näkevät. Osaan kehuakin itseäni. Sanoilla, joita muut ovat sanoneet. Olen oikeastaan rakentanut koko itseluottamukseni pitkälti juuri muiden sanojen perusteella. En kuitenkaan tiedä kuka olisin jos katsoisinkin itseäni vain itseni kautta, heijastelematta asiaa kenenkään muun silmien läpi.

En väitä, ettenkö nyt olisi oma itseni. Enkä usko, että minä tai arkeni juurikaan muuttuisi, vaikken tarkastelisikaan elämääni ja itseäni muiden silmien kautta. Tahtoisin kuitenkin tietää kuka minä olen itse itselleni. Millaisen ihmisen näkisin, jos katsoisin vain itseäni, enkä sitä heijastusta, jonka näen itsestäni muissa. Tahtoisin luoda oman suhteeni itseni kanssa.

En kuitenkaan tiedä, kuka olisin, jos katsoisinkin itseäni vain itseni kautta, heijastelematta asiaa kenenkään muun silmien läpi.

Oivalsin myös, että vaikka olen viime vuosina ollut onnekas ja saanut elämääni paljon kannustavia ihmisiä, joiden sanat ja tuki ovat tukeneet myönteistä kuvaa itsestäni, niin ei ole kannattavaa pohjata minäkuvaansa muiden mielikuviin. Joskus saa kauniita ja inspiroivia kommentteja, jotka kannustavat pysymään hyvässä "sillä sellainen ihminen minä olen". Mutta toisaalta koskaan ei voi täysin mielyttää kaikkia, joten aina löytyy myös niitä hetkiä, kun joku tuntematon, tuttu tai kaikkein läheisinkin toteaa, kuinka jokin asia turhauttaa tai äsyttää. Niinpä saattaa vain huonon hetken tai vaikka erilaisten mielipiteiden tai toimintatapojen vuoksi kiinnittää itseensä myös negatiivisia mielikuvia "sillä sellainen ihminen minä olen". Kun minäkuva pohjaa muiden sanoihin, niin saataa koko käsitys omasta arvosta heitellä muiden mielen mukaan.

Vuosia sitten, erään vaikean eron jälkeen opettelin elämään yksin. Nauttimaan asioista yksin. Tekemään päätöksiä yksin. Silloinkin, kuitenkin usein katsoin itseäni ja elämääni ikään kuin ulkopuolisena. Kenties nyt minun onkin siis aika oppia tuntemaan itse itseni. Katsomaan itseäni ja elämääni suoraan ja vain itsenäni. Löytämään ihmisarvoni, joka ei ole kytketty kenenkään muiden sanoihin. Tajuta, että on, jotain joka minussa on eikä muutu vaikka muut sanoisivat mitä. Kehut ja moitteet ovat sitten vain liikettä sen ympärillä. Kenties nyt on aika katsoa itseäni syvälle silmiin ja selvittää kuka minä olen, kun kukaan ei katso.

Tutkailevin terveisin, Mio

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat