Kirjoitukset avainsanalla siunaus

Yle uutisoi lauantaina 11.3.2017 poikkeuksellisista häistä. Koska morsian on työkaverini, sain itsekin ilon olla läsnä yhdessä kumppanini kanssa. Nämä häät olivat kenties Suomen suurimmat vierasmäärän mukaan laskettuna. Kallion kirkko täyttyi viimeistä penkkiriviä myöten 500-600 häävieraasta. Kakkua oli tilattu lähes 50 kiloa, keksejä kolmisenkymmentä pakettia ja suklaapastilleja useampi kilo.

Poikkeuksellisiksi näitä häitä ei kuitenkaan tehnyt vierasmäärä, vaan muoto, jolla ne toteutettiin. Kyseessä oli harvoin Suomessa käytetty morsiusmessu. Siinä avioliittoon vihkiminen tapahtuu osana ehtoollisjumalanpalvelusta eli messua. Tämä messu oli raikkaasti ja rennosti toteutettu, musiikista huolehti bändi ja virret etenivät svengaten. Vierailla oli lupa halutessaan nousta liikkumaan ja lapsille oli varattu leikkipaikka kirkosta. Tunnelma oli lämmin ja leppoisa. Silti jumalanpalveluksen sisällöstä ei ollut tingitty.

Tämä tilaisuus oli iloisen hääjuhlan lisäksi myös yleissivistävä kokemus monelle, jolle kristillisen uskon sisältö ja jumalanpalveluksen muodot ovat vieraita. Sulhasen sanoja lainaten: ”Jumalanpalvelus on.. kulttuurin, estetiikan, aatehistorian ja filosofian kudelma” Tämän kaiken ymmärtämistä helpottamaan oli laadittu morsiusmessun käsiohjelma, jossa avattiin messun eri osien merkitystä. Niille, jotka eivät halunneet osallistua ehtoolliseen, oli vaihtoehtona siunaus. "Tulkoon sinulle onnellinen ja hyvä elämä, pappi sanoi", kertoi yksi juhlavieras.

Hääjuhlassa tärkeää on, että juhlat ovat morsiusparin näköiset. Monet tuskailevat vieraslistan ja budjetin rajojen kanssa. On pakko rajata, keitä voi kutsua ja ketkä jätetään ulkopuolelle. Tämä pari tahtoi kutsua kaikki (onneksi myös minut), ja kun kyseessä on iso kirkko, se oli helposti mahdollista. He halusivat tarjota vieraille kakkukahvit, jotka nautittiin kirkossa muiden häävieraiden kanssa seurustellen. Pienellä budjetilla mentäessä niistäkin voi luopua. On siis mahdollista mennä naimisiin juhlavasti suuren vierasjoukon saattamana halutessaan lähes ilman kustannuksia. Kirkko (tai muu seurakunnan tila), pappi ja kanttori ovat maksutta seurakuntalaisten käytettävissä.

Morsiusmessun käsiohjelman ensimmäisellä sivulla oli hääparin kirjoitus vieraille. Se päättyi näin: ”Olemme täällä tänään, koska rakastamme toisiamme ja haluamme sitoutua elämään yhdessä. Kiitos, että olet mukana suuressa juhlassamme toivomassa ja rukoilemassa meille onnellisia yhteisiä vuosia!” Ja juuri niin tapahtui. Oli vaikuttavaa olla todistamassa, kun monisatapäinen vierasjoukko toivoi hääparille onnea rukoilemalla heidän puolestaan ja siunaamalla heidän avioliittonsa. Niin valtava määrä siunausta ja hyvän toivotusta ei olla vaikuttamatta. Ainakin se vaikutti minuun. Kosketettuna poistuin kirkosta aurinkoiseen kevätpäivään nostamaan maljat tuoreelle avioparille omilla pienillä jatkoillamme.

Lue lisää: http://yle.fi/uutiset/3-9503822

Kuva: Lotta Numminen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vietimme mummoni 85-vuotisjuhlia tänä kesänä. Mummo on topakka karjalaisnainen, joka on aina puhunut suunsa puhtaaksi, niin hyvässä kuin pahassakin. Räiskähtelevän kuoren sisällä sykkii kuitenkin lämmin ja rakastava, sekä rukoileva ja Jeesukseen turvaava sydän.

Tiedän mummoni ja edesmenneen pappani rukoilleen meidän kaikkien lähisukulaisten puolesta uskollisesti vuosikymmenien ajan. Synttäripuheessaan enoni viittasi tähän ja kertoi, miten edellisten sukupolvien rukouksissa on siunaus, joka yltää meihin asti. Tämä asia on alkanut erityisesti viime aikoina puhutella minua.

Meillä on rakkaan puolisoni kanssa hyvin vaihtelevat ja värikkäät kymmenen avioliittovuotta takana. Monesti olen rukoillut ja huutanut apua, kun omat keinot ja voimat ovat loppuneet. Välillä on tuntunut, että mitään ei tapahdu ja kuilu välillämme vain syvenee. Pikkuhiljaa jonkinlaista siltaa on alkanut rakentua. Olemme tehneet paljon töitä asian eteen ja päässeet lähemmäs toisiamme.

Vaikeimpina aikoina aavistin, että meidän puolestamme rukoillaan, muutkin kuin mummo ja pappa. Oli koskettavaa myös jälkeenpäin kuulla, että meidän puolestamme oli erityisesti rukoillut mieheni täti, vaikka tuskin hän kovin paljoa tilanteestamme tiesi. Nyt kun syvimmistä karikoista on päästy eteenpäin, voin vain kiitollisena ihmetellä. Omin voimin emme tässä olisi. Mummon ja muiden rakkaiden rukoukset ovat meitä siunanneet ja eteenpäin kantaneet. Monesti sanonkin sitä ihmeeksi, että olemme edelleen yhdessä.

Vuosien varrella olen itsekin erilaisissa elämäntilanteissa kokenut kutsumusta rukoilla eri ihmisten puolesta. On ollut omaa avioliittoa syventävää ja yhteyttä luovaa myös rukoilla yhdessä puolison kanssa. Tietää, että on joku kolmas, joka kantaa meitä ja meidän asioitamme, vaikka emme itse jaksaisikaan. Monesti rukouksissa ovat rakkaat läheiset ja ystävät, sekä tietysti omat lapset.

Olemme ottaneet puolisoni kanssa tavan siunata toinen toisiamme Herran siunauksella joka aamu ennen töihin lähtöä. Monesti se on enemmänkin väsynyt huokaus peittojen alta. Silti se on myös pieni kohtaaminen uuden päivän alkaessa, parhaan mahdollisen toivottamista toisen päivään, pieni rakkauden teko. Sen avulla kampeamme itsemme ylös sängystä aloittamaan uutta päivää. Olen myös ottanut tavaksi muistaa miestäni rukouksin päivän mittaan varsinkin, jos tiedän, että hänellä on haastava päivä. Uskon, että silläkin on suhdettamme hoitava vaikutus. Hän on mielessäni ja toivon hänen päiväänsä hyviä asioita.

Ehkä koen jonkinlaista kutsumusta tulla osaksi tätä sukumme rukoilijoiden ketjua. Se, että voin konkreettisesti kokea ja nähdä miten omien pienten asioiden jättäminen isompiin käsiin kantaa eteenpäin, on rohkaisevaa. Minun ei tarvitsekaan jaksaa yksin kaikkea vaan voin levätä ja luottaa, että minua kannetaan.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat