Kirjoitukset avainsanalla sinkkuelämä

"Miten te tapasitte isin kanssa?"

Kysymys on esitetty useita kertoja niin ruokapöydän ääressä, vessassa hampaita pestessä, autoruuhkassa arkiaamuna kuin ruokakaupassa pinaattilettuja etsiessä.

Lapset tietävät varsin hyvin, kuinka olemme tavanneet, mutta jostain syystä tarina vetää puoleensa aina uudelleen.

Ei sillä, että tarina olisi ruusuinen ja jännittävä. Nopea vastaus sisältää yhden sanan: baarissa. Tavallisessa lähiöpubissa. Teimme yhdessä tornia pöydällä olevista tuopeista. Romanttista.

Lapset eivät kuitenkaan tyydy yhden sanan vastaukseen, vaan yleensä he haluavat kuulla elämämme etenemisestä ensitapaamisesta nykyhetkeen. Tuoppitornista he eivät ole vielä kuulleet, mutta ei se heitä niin kiinnostakaan. Kertomuksen mielenkiintoisimmat käänteet ovat tietenkin heidän syntymänsä.

Välillä he kysyvät myös jotain ajasta ennen kaljatuoppitornia. Kerran esikoinen kysyi kesken viikkosiivouksen, oletko äiti pussannut ketään ennen isiä. Kröh. Olen.

Taas erehdyin kuvittelemaan, että yksi sana riittää vastaukseksi ja imurin huuto hiljentää heränneen tiedonjanon.

Ketä? Oletko ollut rakastunut? Kuinka montaa ihmistä olet pussannut? Minkä ikäisenä olet pussannut? Minkä ikäinen olit, kun tapasit isin? Missä asuit ennen kuin asuit isin kanssa?

Parisuhteiden pato oli murtunut ja täysin uudenlainen maailma oli auennut pienessä päässä. Kaikki tieto oli saatava heti. Nyt. Tässä paikalla. Toisia pussaileva äiti ennen isiä ja lapsia. Nyt oltiin vahvasti laatikon ulkopuolella ja tajunnan räjähtämisen keskipisteessä.

Vastailin ympäripyöreästi arkikiireen keskellä mahdollisimman ikätasoisesti, mutta samalla tiedostin, että tähän palataan vielä ylpeänä uudelleen.

Äidin ja isän olemassaolo ei ala hetkestä, jolloin yhteinen matka alkaa. Tarinassa on monta todella tärkeää ja mielenkiintoista lukua jo ennen sitä. Täyttä elämää iloineen ja suruineen, kuten avioliitossakin. Ymmärtääkseen vanhempiaan lapsille tullaan avaamaan lukuja ajasta myös ennen tuoppitornia.

Kun äiti ja isä olivat sinkkuja.

[avatar]

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva Mio Kivelä

Viime viikolla pohdin sitä missä kohtaa tärkeysjärjestystä jo olemassa oleva tai toivottu parisuhde tulee, kun aikataulutamme elämäämme. Erityisen hankalaa ajan jättäminen voi olla silloin, kun mahdollista parisuhdetta ei ole vielä näköpiirissäkään. Silloin ei pidä vain odottaa tai jättää elämättä, mutta on hyvä rakentaa elämää, jolla on syli avoinna. Se voi toteutua monin eri tavoin. Tällä viikolla olen miettinyt erityisesti sunnitelmia ja pakkoa.

Mitä olet suunnitellut toivotun parisuhteesi sisältävän tai siinä tapahtuvan? Entä elämässä ylipäätänsä?Olen tällä hetkellä reissussa Norjassa. Suunnitelmat jäivät kiireiden vuoki ennen reissua varsin vähäiseksi, mikä meinasi huolestuttaa, sillä toiveita kuitenkin oli. Lopulta asiat ovat järjestyneet yksi kerrallaan tavoilla, joita en olisi koskaan osannut tai pystynytkään suunnittelemaan.

Joitain asioita on elämässä pakko suunnitella. Puitteita tarvitaan. Täytyihän minunkin suunnitella tulevani tänne, jotta asioita voi täällä tapahtua. Elämää ei kannata jättää aivan hunningolle, mutta uskaltamalla heittäytyä, edes välillä, elämän ja Jumalan varaan voi saada jotain mitä ei olisi koskaan edes osannut kuvitellakaan.

Entä mitä parisuhteessasi tai elämässäsi on pakko olla? Mitä ilman kaikki kaatuu? Minulla on reissuilla hyvin vähän, jos lainkaan, pakollisia asioita. Erittäin toivottuja kylläkin, muttei mitään luovuttamatonta tai sellaista, jonka puuttuminen muuttaisi kaiken. Kohtaan kuitenkin välillä ihmisiä, joilla on matkoillaan valtava lista asioita, joita heidän on pakko päästä tekemään tai näkemään. He musertuvat, kun sää ei sallikkaan tai kunto ei kestäkään. Turha reissu, he miettivät.

Elämässä on pakko olla joitain asioita. Elämään ja parisuhteeseen liittyen niitä on myös varmasti enemmän kuin matkustukseen liittyen. Pakko on kuitenkin suunnitelmaakin selvästi rajoittavampi ja ulossulkevampi asia. Suunnitelman voi tehdä, mutta myös muuttaa, kun huomaa sen olevan tuunauksen tarpeessa. Pakko on vain pakko. Se myös vaikuttaa perpektiiviin, joilla asioita ja esimerkiksi onnistumista arvotamme. Riskialtista on se kuinka joskus saatamme luoda pakollisuuden tunteen asiaan, joka ei sellainen todellisuudessa olisi. Pidämme kuitenkin kiinni tuosta pakollisuuden tunteesta ja näin sidomme kätemme siihen, uusien mahdollisuuksien vilistessä ympärillämme. Sen vuoksi omia pakolliselta tuntuvia asioita on hyvä hetkittäin tarkastella uudestaan, eikä vain parisuhteeseen liittyviä vaatimuksia vaan laajemminkin. Elämänvalinnat ja -suunnat kun vaikuttavat toisiinsa.

Sekä suunnitelmien että pakollisten asioiden vähentäminen vaatii luottamusta ja uskallusta. Se on monelle askel pois omalta mukavuusalueelta. Se luo epävarmuutta, mutta samalla vähintään yhtä paljon mahdollisuuksia. Ei siis torpata mahdollisuuksiamme suunnittelemalla liikaa vain totuttujen tapojen tai turvallisuuden tunteen vuoksi. Ei pidetä kaksin käsin kiinni asioista, jotka voivat olla toiveidemme tiellä. Sen sijaan uskalletaan, joustetaan ja luotetaan.



Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Ystävänpäiväni piti sisällään mielenrauhaa parisuhdestatuksestani. Pitkälti samanlaista pohdintaa kuin jouluun ja vuodenvaihteeseenkin liittyen. Oikeastaan koko päivä olisi voinut hyvin unohtuakin. En kokenut painetta tehdä mitään erityistä tai kokenut veitsen iskua sydämessäni kaikista rakkauslauluista ja ällösöpäilyistä ympärilläni. Ennemminkin jopa mietin luopumista kaikista deittisovelluksista. Lakata järjestelmällisesti etsimästä ihmistä siihen rinnalle. Koin, että salin jälkeen ystävän kanssa lahjaksi ostettu liioiteltu määrä proteiinipatukoita oli tarpeeksi ainutlaatuista päiväääni.

Vain hetkeä myöhemmin ystävänpäiväni piti kuitenkin sisällään myös keskstelua sinkkuudesta ja parisuhteen kaipuusta sekä siitä seuraten vielä yhden uuden deittisovelluksen lataamisen puhelimeeni. En pystynyt päästämään irti etsimeisestä vaan pidin kiinni tutusta roolista. Ehkä olen niin tottunut olemaan haku päällä, että etsin vaikken jaksaisikaan. Toimin turhautumisesta huolimatta, kunhan vain saa olla aktivinen osa parisuhteiden ihmeellistä maailmaa.

Nyt pari päivää myöhemmin iloitsen yhä keskusteluista ja proteiinipatukkaövereistä, mutten vieläkään tiedä mitä ajattelisin applikaatioistani ja etsimisestä. Tutusta ja aktiivisesta roolista on vaikeaa päästää irti, mutta toisaalta kaipaan aikaa, jolloin uskalsin vain olla ja luottaa siihen, että kyllä se parisuhde tulee vaikkei sitä kovalla työllä metsästäisikään. Niinpä katson applikaatioitani ja mietin, että olisiko niiden poistaminen ensimmäinen avain kohti tuota helpompaa ja huolettomampaa yksin eloa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Spotifyn soittolistalta kajahtaa kuulokkeisiini Happoradion kappale Ihan hyvät ihmiset. Vaikkei Happoradio muutoin olekaan aina sitä ominta musiikkia, niin tämän kappaleen sanat täytyi kuunnella pariinkin otteseen.

—Sinä olet ihan hyvä ihminen 
minä olen ihan kunnollinen 
ja yksi plus yksi voi olla nolla 
Sinä olet ihan hyvä ihminen 
minä olen ihan kunnollinen 
ja yksi plus yksi voi olla nolla—
(Happoradio-Ihan hyvät ihmiset)

Luonne on kohdillaan. Juttu luistaa ja on mukavaa.  Ulkonäkökin miellyttää. Täydellistä, mutta silti vääränlaista. Miten voikin käydä niin usein, että hyvä ihminen ei kuitenkaan ole se sopiva? Miten ihan hyvä ja ihan kunnollinen eivät kohtaakaan?

Mikä meissä herätää romanttisen ja/tai eroottisen kiinnostuksen? Ihminen voi olla hyvä, kunnollinen ja muutenkin ihana herättämättä kuitenkaan kaikissa romanttista ja/tai eroottista kiinnostusta. Jokin olennainen asia toisen näkökulmasta jää uupumaan tai ei kohtaa. Joskus sen osaa nimetäkin, että jos tietty asia olisi toisin, niin olisi hyppysissä jotain upeaa. Erilaisia listoja, taulukoita, määritelmiä ja toiveita itselle sopivasta kumppanista on pohdittu tämänkin blogin sivuilla useaan otteeseen. Hahmoteltu mitkä asiat saavat oman kiinnostuksen heräämään tai mitkä asiat ovat itselle parisuhteen kannalta luovuttamattomia. Mutta mitä siten, kun toinen sopiikin listaasi, mutta tuntuu silti väärältä? Paperilla täydelliseltä näyttävä ei tunnukan hyvältä. Ilman mitään selitystä. Yksi plus yksi jää nollaksi ja jättää romanttisen ja/tai eroottisen kiinnostuksen lähteen jälleen lempeäksi mysteeriksi.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat