Kirjoitukset avainsanalla sanat

Hyvän jälki syntyy arjessa. Kuva: Annele Rantavuori

Talven armollisin kirja ruuhkavuosien keskellä kamppaileville on Hanna Kivisalon Hyvän jälki, joka koskettaa, itkettää ja lohduttaa. Se on kirja, joka on syntynyt kauniin katseen synnyttämistä hyvistä sanoista arjen keskellä. Sujuvasanainen opiskelutoverini Hanna ei kaunistellut elämää silloin vuosia sitten, kun teimme yhdessä opetusharjoittelua. Eikä hän kaunistele sitä syksyllä ilmestyneessä esikoiskirjassakaan ja siksi juuri se on niin parantava. 

Sanoilla, joita käytämme on väliä, sillä niillä luomme myös omaa todellisuutta. Tulkitsemme, mitä tapahtuu ja miksi. Luomme elämästämme tarinoita, sillä janoamme elämäämme tarkoitusta.

Hyvän jälki on kirja, joka on auttanut minua katsomaan paitsi omaa elämääni, niin omaa itseäni kauniimmin. Hyvän jälki on täynnä sanoja, jotka synnyttävät uutta elämää. Valoisampaa maailmaa. Siksi se täytyy lukea. Maistiaisia voit kurkata Hannan Sekunnit ja tunnit - blogista, joka löytyy myös somekanavista. 

Sanoilla, joita käytämme on väliä, sillä niillä luomme todellisuutta. Tulkitsemme, mitä tapahtuu ja miksi. Luomme elämästämme tarinoita, sillä janoamme elämäämme tarkoitusta. Tarinat ovatkin yksi vahvimpia merkityksellisyyden rakentajia. Tätä mieltä on myös bestsellerkirjailija Emily Esfahani Smith menestyskirjassaan Merkityksellisyyden voima, josta olen kirjoittanut tässä, tässä ja tässä

Sanoilla, joita kuulemme on myös voimaa. Latistavatko ne vai kohottavat? Millaista suhdetta ne luovat toiseen? Silloin tällöin olisi hyvä pysähtyä kuulemaan millaista elämää sanat luovat ympärillemme. Ottaa omat sanat kaikuna vastaan. Olenko valmis siihen? Ottamaan omia sanojani vastaan? Pysähtyä kuuntelemaan, mistä ne nousevat. 

Näkymättömyyden ja vähättelyn kokemuksia kannetaan mukanaan pitkälle aikuisuuteen puhumattakaan ivasta ja ilkeydestä. Sanoja ei tähän edes tarvita. Vain katse riittää. Sen laadun kyllä tuntee ja mieli muistaa.

Miten suuri onkaan sen merkitys millaisen katseen alla kerrot elämäsi tarinaa. Ja kuinka paljon siitä palautuukaan lapsuuteen. Näkymättömyyden ja vähättelyn kokemuksia kannetaan mukanaan pitkälle aikuisuuteen puhumattakaan ivasta ja ilkeydestä. Sanoja ei tähän edes tarvita. Vain katse riittää. Sen laadun kyllä tuntee ja mieli muistaa. Vaikka emme muistaisi sanoja tai tekoja, niin sen tunteen, mikä toinen ihminen jätti muistamme. 

Siksi ajatuksemme ovat niin tärkeitä. Sillä on väliä, mitä ajattelemme elämästämme, toisesta ja itsestämmme. Millaista kuvaa katsomme? Hyvät sanat auttavat siinä. Siksi suosittelen Hyvän jälki- kirjaa ihan kaikille.

Hannan hyvät sanat auttavat näkemään sen, mikä elämässä on tärkeintä silloinkin, kun se hukkuu arjen ankaruuteen ja vaatimuksien paljouteen. Kirjan pienten tarinoiden kautta elämä näyttäytyy myötätuntoisten lasien lävitse kauniina kaikessa rosoisuudessaankin. 

Ole rohkea ja valitse hyvät ajatukset. Jätä hyvän jälki maailmaan, sillä Sinä olet Hyvän jälki. Kaunis ja arvokas. 

Toivovaisin terkuin, Annele

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Rakastajan katse

 herättää,

  ihailee,

   arvostaa

    kutsuu kontaktiin ja

     ylläpitää yhteyttä.

 

Rakastajan sanat

 hellivät,

  sytyttävät,

   palauttavat mieleen,

    jatkavat aiemmin alkanutta ja

     vahvistavat tunnetta.

 

Rakastajan kosketuksessa

sana tulee lihaksi. Lämpö siirtyy rakastajan sydämestä rakastetun iholle.

Ihon muisti on pitkä. Jokainen kosketus jättää jäljen. Rakastajan jättämä jälki on kaunis.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: <span class="photographer">Unsplash</span>
Kuva: Unsplash

"Mitä mä oikein vastaan, kun se kysyi et mitä mä ajattelen siitä?  Siis kun, kyllähän mä voisin kuvitella siihen ihastuvani, mut tärkeempää mulle on että me ollaan ees ystäviä. En mä halua sitä säikäyttää sitä pois. " "Musta tuntuu, ettei se enää välitä musta. Se ei enää katso tai kosketa samalla tavalla. Mulla on tosi paha olla. Mä haluun tietää onko jotain tapahtunut."

Jokainen meistä kipuilee joskus ihmissuhteiden kommunikaation äärellä. Niissä opettelen yhä yhtä tärkeintä asiaa, jota ammatissani olen eräältä viisaalta kolleegalta oppinut: Mitä jos sanottaisit sen, ja jos sanoisit sen juuri noin. Me ihmiset, kun sorrumme kommunikaation suhteen lähtemään usein merta edemmäs kalaan. Yrittämme löytää hienoja sanoja ja merkityksellisiä lauseita, joilla lopulta laitamme itsemme sekä asian ilmaisun aivan solmuun. Itse pointti jää piiloon eri tavoin tulkittavien ilmaisujen ja piiloviestien hämärään. Kun kysymme ystävältä neuvoa miten asioita toiselle sanoittaa, olemme usein oikeasti jo antaneet itsellemme vastauksenkin. Olemmehan juuri hänelle kertoneet mitä toiselle haluaisimme sanoa. Pystymme sen siis tekemään uudestaankin. Ei sen tarvitse olla sen kummemmassa paketissa.

"Mulle on tärkeintä, että ollaan edes ystäviä. Voisin kyl kuvitella ihastuvanikin suhun, mut en tosiaan halua, että se säikäyttää sua pois. Tärkeintä on et ollaan ees ystäviä."

Vaikka yksin pohdiskellessammekin annamme itsellemme koko ajan eväitä yksinkertaisiin tapoihin sanoittaa asioita, niin meinaamme helposti päätyä mitä kummallisempiin sfääreihin. Voisimme vain kertoa mitä ajattelemme tai tunnemme, miltä tilanne meistä näyttää tai mitä se meissä herättää. Simultaanitulkata sisäistä maailmaamme toiselle.

"Musta tuntuu, ettet sä enää välittäis musta. Kun tuntuu, ettet sä enää katso tai kosketa samalla tavalla ja siitä tulee tosi paha olo. Mä tahtoisin tietää onko jotain tapahtunut."

Voimme myös kertoa sen, jos sanat eivät riitä. Kertoa, ettemme nyt tiedä miten asia olisi hyvä sanoa tai ettemme osaa sitä sen enempää kuvailla. Niin yksinkertaista ja silti niin vaikeaa. Jokin meissä vetää monimutkaisuuteen ja sekavuuteen. Mutta ehkä päivä kerrallaan voimme yhä useammin muistuttaa itseämme, ettei kommunikaatiossa tarvitse lähteä merta kauemmas kalaan. Kuiskata omaan korvaamme, että jos sanoisitkin sen ja jos sanoisitkin sen juuri noin.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: <span class="photographer">Unsplash</span>
Kuva: Unsplash

Sanoilla on valtava merkitys. Niihin liittyy erilaisia mielikuvia ja tunteita. Siksi on väliä mitä käsitteitä itsestämme ja omasta elämästämme käytämme.

Minulla on jo pitkään ollut ailahtelevainen suhde sanaan "sinkku". Huomaan alitajuntaisesti linkittäväni siihen toisen ihmisen aktiivisen etsinnän. Parisuhteen tai irtosuhteen. Aktiivisen deittailun. Jotenkin myös villimmän ja pakottavamman kuin esimerkiksi "yksin elämisestä" puhuttaessa. Enkä ole useinkaan kokenut sopivani siihen. Niinpä olen usein ilmaisuut asiaa toisin; eläväni yksin, odottavani parisuhdetta, olevani ilman parisuhdetta.

Toisinaan sinkkuus ja sinkku tuntuvat myös mahdollisilta. Onhan niihin tottunut yleisessä keskustelussa. Mutta minulle muut käyttämäni ilmaisut tuntuvat lempeämmiltä ja luontevimmilta. Jollekin muulle taas kauhistukselta. Emme useinkaan linkitä samoihin sanoihin samoja mielleyhtymiä tai tunteita. Jollekin sinkkuus tarkoittaa miellyttävältä tuntuvaa ja kuulostavaa vapautta sekä itsenäisyyttä. Jollekin minun käyttämäni ilmaisut tuntuisivat veitsen kääntämiseltä haavassa. Muistutukselta, ettei ole parisuhdetta ja joutuu olemaan yksin. Parisuhteen odottamisessa voisi kalskahtaa epätoivo ja yksin elämisessä yksinäisyys. Minulle niissä kaikuu kiireettömyys ja mielenrauha. Ettei minulla ole hätää tilanteen muuttumisen suhteen ja osaan nauttia elämästäni kokonaisena myös nyt.

Sanoilla on suuri voima. Jokaisella on oikeus käyttää itsestään ja elämästään juuri sellaisia sanoja kuin oikealta tuntuu. Ja voi olla hyväkin tehdä niin. Sopivia sanoja voi valita myös suhteessa, mutta silloin asioista tulee toki jutella myös toisen kanssa. Kannustan siis miettimään miltä sinusta tuntuu, miten elämääsi kuvaisit. Ja muistamaan, että toisen käyttämä sana voi laulaa hänen korvassaan aivan toisenlaista laulua kuin omissasi.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat