Kirjoitukset avainsanalla epävarmuus

Kuva: Kelly Sikkema, Unsplash

Kaikki on nyt kuitenkin niin onellista tai kaikki on jo muutenkin liian surullista. Juhlapäivästä tai iloisista uutisista on niin vähän aikaa tai ovat niin pian tulossa. Toiset surulliset uutiset tulivat juuri tai saattavat tulla ihan kohta. Ei ole aikaa prosessoida ja surra tai on liikaa aikaa murehtia ja vajota. Kohta ollaa niin tiviisti tekemisissä tai ei olla vielä ehditty olla tapeeksi.

En usko, että koskaan on hyvä aika erota. Aina on ollut jotain, on jotain tai tulee olemaan jotain minkä takia ajoitus eroamiselle olisi huonoin mahdollinen. Niinpä joissan tapauksissa päätetään odottaa. Odottaa, että olisi parempi hetki. Odotetaan ja odotetaan hamaan tulevaan tai siihen asti, ettei enää pystytä, ajankohdasta riippumatta.

Koskaan ei ole hyvä aika erota, joten ei auta kuin erota huonoon aikaa. Silloin, kun se tulee ajakohtaiseksi ja varmaksi. Tehdä siitä hetkestä niin hyvä kuin mahdollista tai erosta niin vähän tuhoava kuin vain pystyy. Pelata niillä korteilla, jotka on siihen hetkeen annettu.

Joskus tuntuu kuin Jumala, kohtalo, elämä, tai miten sen sitten näemmekään, pelaisi julmaa peliä ja tekisi erosta ajankohtaisen mitä huonoimpiin aikoihin. Hetkiin, kun viho viimeisenä tahtoisi tai pystyisi eroamaan. Antaa käteen mahdollisimman huonot kortit. Joskus voikin toki olla fiksua tai kohtuullista odottaa hetken verran pahimman vaiheen yli. On kuitenkin hyvä miettiä milloin ja miksi niin tekee. Miettiä millaista on se yhteinen arki jos toinen tai molemmat tietävät sen kuitenkin olevan vain väistämättömän odottamista. Luoko se aika muistoja, joilla tahtoo suhteen viimeiset hetket värjätä. Kannattaa myös miettiä odottaako sen pahimmalta näyttävän hetken toisella puolella tosiaan helpommat ajat vai voiko edessä olla vain pysyvä odotusten kierre.

On ikävää ja lähes julmaa, että niinkin raskaalle, kipeälle ja vaikealle asialle kuin ero, ei löydy yksiselitteisesti loistavaa ja helppoa hetkeä. Mutta kenties vaikeille, kipeille ja raskaille asioille ei koskaan löydy. Ero, niin monien muiden asioiden tavoin, ei ole juuri koskaan yksiselitteisesti helppoa. Silti erosta, niin kuin monesta muustakin asiasta, tuppaa kuitenkin lähtökohtaisesti aina, tavalla tai toisella, lopulta selviämään. Vaikka sen ajankohta olisikin huono, niin kuin aina.

Lohduttavin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Alex Ivashenko, Unsplash

Minä olen arvokas.

Sitä yritin hokea itselleni maanantaina, kun suhteeni päättyi. Suhteeni, joka oli tuntunut oikeammalta ja paremmalta kuin kenties mikään koskaan. Suhde, joka katosi minulta ennalta-arvaamatta ja yllättäen.

Minä olen arvokas.

Suhde ei kuulemma päättynyt rakkauden puutteeseen. Se päättyi huonoon ajoitukseen. Minun ei siis tarvitsisi katsoa peiliin tai arvottaa itseäni toisin. Syy ei ollut minussa. Mutta sen tieto ei vie pois surua ja tuskaa. Se ei pyyhi pois pettymystä ja pelkoa tulevasta tai saa kukistettua epävarmuuden tunteita.

Minä olen arvokas.

Eron keskellä voi olla vaikeaa muistaa omaa arvoaan. Vaikeaa seistä selkä suorana, kun poimii alinomaa lattialle murenevia palasiaan. Mutta oikeasti arvosi ei katoa silloinkaan. Kaikki ne hyvät asiat, jotka pystyit itsessäsi silloin näkemään, kun olit toisen kanssa, ne ovat yhä olemassa. Eivät ne katoa suhteen myötä. Ne ovat sinua. Olet yhä se sama ihminen. Hetken aikaa kipuileva vain. Olet yhä sinä. Yhä arvokas.

Minä olen arvokas.

Hieman harmain terveisin, Mio

Kommentit (2)

Vierailija

Mio,

Olet upea. Kaikki käy vielä hyvin.
Sun elämää ja viisautta etäältä (somen ja mm. näiden tekstien kautta) seuranneena voin sanoa, että oot mun mielestä viisas ja upea. Just niinkun tässäkin kirjotit, arvokas.

Siunausta - kaikki käy vielä hyvin! 💚

Mio Kivelä
Liittynyt12.1.2018

Voi, Kiitos!
Näitä sanoja tarvitsee välillä. Etenkin tälläisissä hetkissä! Siis kiitos! Merkitsee aivan valtavasti 💚

Kaikkea hyvää ja kaunista, siunausta, myös sinunkin päiviin!

Mio Kivelä

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Unsplash

Pelkään nykyään deittaillessa enemmän pituuttani kuin transtaustaani. Tiedän, ettei kukaan lähipiiristäni tahdo loukata minua tai heikentää itseluottamustani kommentoidessaan miesten pituutta. Eiväthän he puhu minusta, vaan miehistä yleensä. Minä olen kutenkin siinä vieressä. Miehenä. Alle satakuusikymmentä senttisenä miehenä. Ja kuulen sen kaiken.

Olen aikoinaan jopa pitkittänyt sukupuolen korjausprosessiin lähtemistä pari vuotta, koska mietin, että enhän minä voi näin lyhyenä olla mies. Kuitenkin samaan aikaan voin lainailla ystäväni isoisän vanhoja vaatteita, sillä hän oli suunnilleen minun kokoiseni, ehkä hieman lyhyempi. Eikä hänkään ole ainoa. Miehiä on ja on aina ollut kaiken kokoisia. He ovat myös löytäneet kumppaneita. Olenhan minäkin. Eikä entisiä tyttöystäviäni ole pituuteni haitannut tai se on ollut jopa mieluisa asia.

Oletukset siitä, että jokainen nainen tahtoo pidemmän miehen ovat läsnä koko ajan; mediassa, läpän heitossa ja yhteisissä keskusteluissa.

Tiedän siis, ettei pituuteni ole niin suuri kysymys kuin miltä se joskus tuntuu, mutta epävarmuutta ja pelkoa vaikea paeta. Oletukset siitä, että jokainen nainen tahtoo pidemmän miehen ovat läsnä koko ajan; mediassa, läpän heitossa ja yhteisissä keskusteluissa. Se ahdistaa jo sataseitsemänkymmentä senttisiä miehiä, saati sitten minua. Tilanne tuntuu välillä toivottomalta. Tekee melkein mieli pahoitella asiaa ensimmäisillä treffeillä.

Oletukset ja yleistykset siitä, että jotkin toiveemme olisivat jaettuja eivät jätä ulkopuolelleen vain niitä, jotka toiveella luokitellaan hunommiksi tai kelpaamattomiksi, vaan asettaa myös paineen muille ajatella niin. Osa naisista onkin todennut, ettei ole koskaan pystähtynyt miettimään mitä pituudesta oikesti ajattelee. On tullut vain tavaksi etsiä pidempää miestä ja se on voinut jopa jättää, joitain aidosti sopivia miehiä ulkopuolelle.

Samaa tapahtuu miesten pituuden lisäksi myös monessa muussa asiassa. Kyse voi olla myös painosta, iästä tai vaikka vartalon muodoista. Syyllistymme tähän varmasti kaikki. Siksi toivoisin, että pysähtyisimme miettimään sanojemme voimaa. Puhutaan yhä avoimesti toiveistamme, mutta muistetaan miettiä onko se tosiaan omamme ja huomioidaan, että vaikka kuinka moni jakaisi mielipiteemme, emme silti voi olettaa sen koskevan kaikkia.

Ja kanssani samassa veneessä oleville vielä vertaistsemppinä Uniikin kappaleella Pätkätöis. Yksi niistä miehistä, joiden lyhyyttä on päivitelty lehtien otsikoissa asti.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen vasta ihan viime aikoina havahtunut ymmärtämään, millainen merkitys hyvällä itsetuntemuksella ja itsetunnolla on parisuhteessa. Itsensä tunteminen ja itsensä hyväksyminen ovat hyvinvointimme perusta. Nuo kaksi ovat myös tasaveroisen ja tasapainoisen parisuhteen perusta.

Hyvän itsetuntemuksen omaava ihminen tuntee itsensä, tarpeensa, omat rajansa ja niin edelleen. Kukaan ei tietenkään tunne itseään ihan kokonaan, mutta noin suunnilleen voi kyllä tietää, mitä on ja mitä ei ole. Joskus päivityskin on tarpeen; ihminen muuttuu (toivottavasti) läpi elämän. Itsetuntoa omaava ihminen rakastaa itseään siksi ja siitä huolimatta, mitä on.

Kun huono itsetunto ohjaa olemista, voi olo olla jatkuvasti jotenkin riittämätön tai vääränlainen. On niin tai näin, niin on aina väärinpäin. Nimittäin jos ohjautuu ulkoapäin. Jos hakee jatkuvasti hyväksyntää toisten ihmisten silmistä, ei sisällä ihmisessä asu oikeastaan ketään. Tai no ehkä tyhjä kuori, jonka jossain nurkassa istua nököttää sisäinen lapsi, joka ei oikein uskalla olla näkyvä ja tarvitseva.

Joskus tällainen ihminen on sopeutunut ja mukautunut ihan mutkalle. Mitä väliä omista tarpeista, kunhan toisella on kaikki hyvin ja ettei tulisi riitaa ja lisäpelkoa jätetyksi tulemisesta.

Joskus itsetuntemus ja –tunto ovat hukassa vain toisella, joskus molemmilla. Itse mietiskelen tässä kohtaa nyt sitä, miten huono itsetunto vaikuttaa parisuhteeseen. Ajattelen näin, että se jolla ei ole oikein kosketusta itseensä ja omaan ytimeensä, on olo aika pallohukkainen. Eikä pallohukkaisuus voi olla vaikuttamatta toiseen ja suhteeseen.

Huonolla itsetunnolla varustetulla ihmisellä on monta naamiota. Kun on oikein epävarmuudessa kasvanut, on epävarmalle kehittynyt älyttömän tarkka vainu ihmisten suhteen. Hän tietää kyllä, millä päällä toiset ovat ja millä konsteilla toiset pidetään tyytyväisinä. Erityisen vainun hän omaa niiden ihmisten kohdalla, joilla on valta satuttaa eli hylätä. Vähänkö väsyttävää olla jatkuvasti hereillä muiden suhteen?

Naamioitaan herkkä ja ehkä häpeästä kärsivä käyttää taitavasti. Ja aina kun vastassa on naamio, todellinen kohtaaminen vääristyy. Kukaan ei oikeastaan tunne sitä, joka naamioita käyttää. Luulenpa, että monen naamion takana piileskelee hyvin yksinäinen ihminen.

Mitä onkaan elämä sellaisen kanssa, joka kätkeytyy ja vaihtaa naamioitaan? Aika epävarmaa, luulisin. Kuka ihan aidosti voi nojata ihmiseen, joka kulkee siihen suuntaan, mihin tuuli sattumoisin osoittaa, elää omien pelkojensa vankina eikä suostu todelliseen kohtaamiseen?

Itse ajattelen niin, että suhteessa on hyvin tärkeää herätä omaan vastuuseen. Vastuu tässä tekstissä tarkoittaa vastuun ottamista itseen tutustumisesta ja itsensä rakastamisen opettelussa. Hyvässä parisuhteessa saa tässäkin lajissa olla keskeneräinen. Aina voi olla uusi alku, uusi päivä ja uusi mahdollisuus. Kasva rohkeasti siksi, mitä todella olet, täyteen mittaasi ja hyväksy näkemäsi. Kasvata juuret lujasti maahan kiinni niin, ettet pienistä tuulista heilahda. Paikallaan pysyvää on helpompi pussatakin :)

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat