Kirjoitukset avainsanalla valinta

Tätä on vaikea myöntää, mutta usein odotamme toisen tekevän meidät onnellisiksi. Vaikka kuinka tiedostaisimme sen, ettei toinen ole tai edes voi olla onnestamme ja oloistamme vastuussa. Silti syytämme toista omasta onnettomuudestamme. Saamattomuudesta, laiskuudesta, suunnattomuudesta ja epävarmuudesta. Se on se helppo selitys. 

Mitäpä jos onnen ottaisikin omiin käsiin? Olisiko se mahdollista? Ensin pysähtymällä ja  ajattelemalla. Loppuisi se haikailu ja voivottelu. Alkaisi toiminta. Millaiselta elämä silloin näyttäisi? Ainakin se tuntuisi ihan varmasti paremmalta. Omalta ja oikealta. Sillä niinhän siinä käy, kun alkaa kantamaan vastuuta, tekemään valintoja. Tietoisia valintoja. 

Mitäpä jos onnen ottaisikin omiin käsiin? Olisiko se mahdollista? Ensin pysähtymällä ja  ajattelemalla. Loppuisi se haikailu ja voivottelu. Alkaisi toiminta. Millaiselta elämä silloin näyttäisi?

Hesarissa oli tänään kiinnostava juttu painonnoston suosiosta. Itse lajia kiinnostavampaa oli Hakaniemessa painonnostosalia pyörittävän Matti Vestamanin ajatukset elämänmuutoksesta. Hän on selvästikin oivaltanut sen, että kaikki todellinen muutos lähtee pienestä. Tärkeintä on, että suunta on oikea. Silloin kynnyksen täytyy olla tarpeeksi matala, sillä isot muutokset vaativat todella paljon. 

Myös formulalääkärinä tunnettu Aki Hintsa puhuu tästä samasta asiasta Oskari Saaren kirjoittamassa kirjassa Voittamisen anatomia, jossa esitellään Hintsan hyvinvointifilosofia. Kaikkea ei kannata muuttaa kerralla, vaan valita tietoisesti kolme pientä muutosta, joita toteuttaa sinnikkäästi kolmen kuukauden ajan. Siinä ajassa tavat muuttuvat rutiiniksi. Muutoksen pitää nimenomaan olla riittävän pieni, että sitä jaksaa pitää yllä riittävän kauan. 

Luin pari vuotta sitten Hintsan kirjan ensimmäisen kerran ja sen innoittamana vähensin iltapäivän kahvinjuontia, aloin tavoitella 10 000 päivittäistä askelta ja yritin rauhoittaa iltoja. Viimeksimainittu oli ja on iltavirkkuna minulla edelleen vaikeaa. Vaikka minulla ei ollut uniongelmia huomastin selvästi näiden rutiinien myötä unen laatuni parantuvan ja olevani sen myötä virkeämpi. Unen merkitystä korostetaankin Hintsan kirjassa hyvinvoinnin ja menestyksen edellytyksenä. 

Kaikkea ei kannata muuttaa kerralla, vaan valita tietoisesti kolme pientä muutosta, joita toteuttaa sinnikkäästi kolmen kuukauden ajan. Siinä ajassa tavat jo muuttuvat ja tulevat rutiiniksi.

Ensi vuonna voisin yrittää tarttua edelleen arkiliikunnan lisäämiseen. Elämäni on ollut aikamoisessa muutoksessa, joten myös liikuntarutiinit pitäisi päivittää. Lisäksi aion rauhoittaa iltoja työn tekemiseltä, jotta nukkuisin levollisemmin. Tajusin vasta jokin aika sitten, miten paljon keskittymistä vaativa työ, jota tykkään illan rauhassa tehdä, voi kuormittaa yöunta. Kolmanneksi yritän tehdä asioita, jotka saavat hyvän ja virkistyneen mielen, kuten käydä keikoilla, näyttelyissä ja teatterissa. Ne ovat asioita, jotka helposti jäävät tekemättä, mutta harvoin kaduttavat. Kantamalla vastuun omasta hyvinvoinnistani helpotan varmasti myös läheisteni elämää.

Uutta vuotta ja arjen valintojen pohtiessa mieleeni nousi vanha tyyneysrukous: Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

Mihin suuntaan sinä haluat elämääsi ensi vuonna viedä? Mistä asioista muutos sinun elämässäsi alkaa?  

Toivovaisin terkuin, Annele 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Säilytä vanhemmuutesi. Olen läpikotaisin muodotonta uupumusta. Ero on syönyt jaksamistani. Pääni on yhtä mustaa aukkoa. Nousen silti sängystä, vaikka väkisin. Aamiaispöydässä murrosikäinen huutaa koko lyhyen elämänsä voimalla: "Mä vihaan sua. Nyt mulla ei oo enää perhettä." Kerään vanhemmuuteni rippeet ja yritän ottaa vastaan nuoreni tunteiden tulvan. Tähän on kyettävä. Tiedän kyllä. Illalla hän hiipii viereeni nukkumaan. Kädestä saan ottaa kiinni, mutta en halata.

Säilytä vanhemmuutesi. Toinen heistä, jos siivilleen noussut, ei tule yökylään viikkoihin, ei kuukausiin. Tarvitsen aikaa, hän sanoo, tekee liian kipeää. Syyllisyys ja ikävä sekoittuu hiljaisiin autioihin päiviin. Minä suren kaikkea tätä, jota ei voi menneeksi muuttaa. En niinkään itseni vaan lasteni takia. Minun valintani, ei heidän. Niinpä odotan, vaikka välillä pelkään menettäneeni hänet. Oman särkyni keskellä muistutan itseäni, annettu ja saatu rakkaus vetää ennen pitkää puoleensa. Aika parantaa haavat ja tuo meitä koko ajan lähemmäs toisiamme.

Säilytä vanhemmuutesi. Yhteisellä brunssilla nauru kaikuu aikuisten lasteni huulilla. Juttelemme elämää laidasta laitaan. Vieläkin halaan heitä ja otan kainaloon. Sanoitan heille sen, minkä itse olen äidiltäni kuullut. Olet aina minun lapseni, aikuisenakin. Vanhemman kipu on, että ei voi elää vaikeita ja raskaita kohtia lastensa puolesta. Turvaverkkona saan olla, mutta irti on päästettävä. Kannateltava ja kannustettava lentoon. Miten kaunis oletkaan! Elämä on sinun ikiomasi! Äitinäsi haluan kunnioittaa sitä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Monella on taipumus löytää yhä uudestaan samankaltaisia kumppaneita. Niin minullakin. Puhumattomat ja alivastuulliset miehet ovat olleet minun erityisaluettani – vähän kamalaa sanoa näin, mutta oikeasti se on niin. Syykin alkaa olla selvillä ja tietenkin se liittyy lapsuuteen. Tuttu on turvallista. Minä olen tiedostamattani valinnut olosuhteet, joissa kerta toisen jälkeen olen lopulta tuntenut loputonta yksinäisyyttä ja kantanut paljon vastuuta – ihan kuin lapsena.

Kun tekee paljon työtä itsensä kanssa, alkaa hahmottaa kaikenlaista ja saada asioista kiinni. Ja kun asioista saa kiinni, muutos mahdollistuu. Kun minä muutun, sisäinen magneettinikin muuttuu vetämään puoleensa niitä ihmisiä ja asioita, jotka vastaavat tai haastavat juuri kyseisellä hetkellä olevaa sisäistä minääni ja sen tarpeita.

Jos otsassani lukee ”äiti”, vastaani kävelee niitä, jotka kaipaavat äidin syliä ja turvaa. Jos otsassani lukee ”kinkku”, minua lähestyvät ne, jotka ovat vailla piip. Jos minussa on vapaus-niminen lappu, voin vetää puoleeni liimapuikkoja, jotka ottavat minusta pihtiotteen ja joudun taistelemaan oman vapauteni puolesta. Ota haaste vastaan ja lisää kommenttiketjuun oma otsatekstisi – laitetaan ilo virtaamaan ja nauru kuplimaan :) Saattaapa oma otsateksti suruakin herättää.

Hauskinta magneetissa on se, että se saattaa tuoda eteen ihan ääritapauksia. Näin kun tapahtuu, ajattelen, että maailmankaikkeus melkein leikkii kanssani. Esimerkki: toisessa ääripäässä saattaa olla esimerkiksi mies, joka ei puhu tunteistaan, on estynyt ja alistuvainen. Tässä kohtaa jo itse osaan nähdä, että ihan hyvä ihminen, mutta ei minulle sopiva. Toisena hetkenä saattaa saada vastaansa ylivastuullisen kontrolloijan, joka puhuu sinut väsyksiin.

Lyhyissäkin kohtaamisissa saa tilaisuuden peilata omia odotuksia kumppanin suhteen rajapintojen kautta. Ihan kuin sinkkuna joutuisi tekemään hienosäätöä parisuhdetilauksensa kanssa jatkuvasti ja sitten kun osuu riittävän kohdilleen, niin pam! Yksinäisyydessä on se vaara, että sitä meinaa heittäytyä vähän sinnepäin näyttävään juttuun ihan täysillä vain siksi, että saa tunteen siitä, että kelpaa jollekulle ja loputtomalta tuntuva yksinäisyys helpottaa hetkeksi.

Minusta on tärkeää muistaa se, että jokainen parisuhdevalinta on ihan oikeasti oma valinta. Kaikkiin suhteisiin ei ole tarkoitus lähteä pintaa pidemmälle. Itse uskon vakaasti kaiken tarkoituksenmukaisuuteen ja siihen, että kaikissa elämänkokemuksissa on lopulta kysymys omasta kasvusta ja rakkauden kasvattamisesta itseä kohtaan. Jos pyörii kärsimyskulhossa ja tulkitsee elämänkokemukset rangaistuksina, voi olo olla aika katkera ja epätoivoinen. Elämähallinta lähtee siitä, että tekee itselle hyviä valintoja pelotta tai pelosta huolimatta – joka hetki.

Kesä lähestyy – onko magneettisi oikeassa asennossa? :)

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tahtoasiasta puhutaan paljon rakkauden yhteydessä. Pääni löi vähän tyhjää tuon tahtomisen kanssa. Tartuin teemaan, jotta voisin kääntää sen omalle kielelleni.

Parisuhde on parhaimmillaan antoisa kahden ihmisen välinen suhde, jossa rakastetaan ja yritetään jotenkin luovia parhaan taidon mukaan. Kaikenlaisia mokia tulee jokaisen varmasti tehtyä suuntaan ja toiseen. Ja mitä enemmän on käsittelemättömiä kummituksia, sitä ”mielenkiintoisempaa” on meno. Kummituksilla kun on taipumus ottaa pomon paikka parisuhteessa(kin).

Tahto on kaunis asia, mutta jotenkin se minun mielessäni nivoutuu yhteen suorittamisen, pinnistelyn ja pakon kanssa. Toki oikeastikin ymmärrän, mitä tahdon avulla yritetään sanoa muun muassa parisuhteeseen sitoutumisesta. Monelle ”papin aamen” on niin merkityksellinen asia, että oma, itseä suojeleva, tahto meinaa unohtua. Tahdosta tulee niin tiukka velvoite, että tulee valittua oma huonovointisuus oman hyvinvoinnin kustannuksella. Toki tahto voi olla hyvinkin miellyttävä ja pehmeä asia. ”Tahdon rakastaa” kätkee jo sellaisenaan itseensä rakkautta.

Tänään kaiken kokemani jälkeen haluan itse antaa tahdolle itseni näköisen määritelmän. Rakkaus itsessään voi olla aina yksi valinta. Voin valita rakkauden, pelon, kärsimättömyyden, vallanhalun tai mitä tahansa muuta.

Tahtoa rakastaa tarkoittaa minulle rakkauden valitsemista aina uudelleen. Rakkauden valitseminen on usein ehkä kahdensuuntaista. Ensinnäkin voin valita rakkauden itseäni kohtaan, joka on ehkä se helpoiten unohtuva juttu. Ja toiseksi voin valita rakkauden toista kohtaan. Mitä se milläkin hetkellä tarkoittaa, onkin sitten toinen tarina.

Rakkauden valitsemisella käytännössä tarkoitan tietynlaista suhtautumistapaa. Toisen käytös taikka vaikka piintynyt tapa tai luonteenpiirre voi esimerkiksi herättää ärtymystä, halua piikitellä tai nousta toisen yläpuolelle tai tarpeen voittaa jollain tavalla. Voin valita jonkin edellä esitetyn, mutta voin valita myös toisin. Jos on tietoinen eikä reaktiivinen, voi valita.

Rakkauden valitseminen voi valjastaa käyttöön empatiakyvyn, halun ymmärtää ja hyväksyä toinen ihan kokonaan. Se on tahtoa tehdä toiselle hyvää. Tahdon avulla voi valita rakkaudellisen suhtautumistavan. On monesti niin paljon helpompaa valita se tuttu ja muilta opittu negatiivinen kuin opetella uusi suhtautumistapa.

Eräs ystäväni sanoi juuri muutama päivä sitten, että seuraava parisuhde alkaa siitä, mihin edellinen suhde on päättynyt. Hän tarkoitti tällä omaa kasvua. Kasvamisen voi aloittaa myös vanhassa suhteessa – joka päivä. Mikä on sinun kasvukohtasi juuri tänään?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat