Kirjoitukset avainsanalla avoimuus

Kesäkukat siirsin jo monta päivää sitten lasitetulle terassille. Vihdoin loman ensimmäisenä päivänä oli aikaa sytytellä valoja. Ne tekivät pimeästä ja jo kylmästä terassista houkuttelevan ja kutsuvan. Kuva: Annele Rantavuori

Nuorena kuulin ohjeen, jossa neuvottiin varomaan kertomasta parisuhteen asioista liian monelle ulkopuoliselle. Olisi hyvä valita harkitusti ihminen, jonka kanssa käydä läpi parisuhteen kiemuroita. Se kuulosti hyvältä ohjeelta, jota minun on kuitenkin ollut vaikea toteuttaa. Vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa, joten kenties siksi selkeästi introvertti eksäni valloitti minut aikanaan. Minä olen nimittäin ihmistyypiltäni ekstrovertti ja vieläpä hyvin avoin sellainen. Siksi ajoittain tunsin ongelmalliseksi sen, miten paljon parisuhteesta voi ulkopuolisille puhua. Kenelle? Mistä? Millaisissa tilanteissa? 

On selvää, että parisuhteen jatkuva ruotiminen joidenkin muiden, kuin oman kumppanin kanssa ei ole järkevää. Silloin käy helposti niin, että parisuhde alkaa elää tarinoissa omaa elämäänsä, josta keskustelun ulkopuolelle jäänyt osapuoli ei enää tunnista itseään eikä parisuhdettaan. Jos siis koskaan kuulee analyyseista ja johtopäätöksistä. Tämä lienee naisporukoiden haaste, jossa miehiä ruoditaan joskus säälimättömästi. Tai no tarkennetaan, että näistä naisporukoista on minulla lähinnä kokemusta. 

Silloin käy helposti niin, että parisuhde alkaa elämään omaa elämäänsä, josta keskustelun ulkopuolelle jäänyt osapuoli ei enää tunnista itseään eikä parisuhdettaan.

Tunnustan itsekin olleeni mukana kuvioissa, jossa juttu on karannut käsistä. Joskus analyysin kohde on palauttanut keskustelun maan tasalle ihan vaan kertomalla muutamaan asiaan oman näkemyksensä. On niin helppoa syyttää toista ja antaa itselleen edullinen kuva tilanteesta. Kaikkein helpointa se on silloin, kun toinen ei edes kuule sitä. Tilanne ei tällä valitukselle parane, vaan pikemminkin päinvastoin. Dynamiikan muuttaminen vaatisi yhteyden löytymistä ja tilan luomista. Toisen näkökulman kuuleminen on sen ensimmäinen askel. Sen vastaanottaminen vaatii rohkeutta, koska se horjuttaa omaa tarinaa. 

Entäs sitten, kun keskusteluyhteyttä ei yrityksistä huolimatta löydy? Tai tilanne on ajautunut umpikujaan, jossa ei tule kuulluksi ja nähdyksi, vaan lytätyksi ja sivuutetuksi? Saako silloin puhua ja kenelle ja mistä asioista? Luulen, että silloin on pakko voida puhua jollekin. Muuten tilanne käy liian raskaaksi ainakin sille osapuolelle, joka on ahdistunut ja kärsii jäätyneestä tilanteesta. Myös puhumattomuus, keskusteluyhteyden katkaiseminen tai toisen näkökulman sivuuttaminen on vallankäyttöä. Joskus tosi julmaa.

Elävän tulen äärellä kaikki näytti erilaiselta, kauniimmalta. Oma elämä tuntui hyvältä. Kokonaiselta. 

Meidän tilanteemme on eron jälkeen sama, kuin suhteemme loppuaikoina. Eksäni ei kertoisi juuri mitään, kun taas minä kirjoitan eroblogia. Suurimmaksi osaksi aikaa tulemme hyvin toimeen. Sekin on tuttua, sillä arki sujui meilla aina. Myönnän auliisti, että rajan vetäminen on vaikeaa ja kirjoittaessani joudun tätä asiaa pähkäilemään todella usein. Tokihan kirjoitukseni, puheeni ja sanani kertovat ennenkaikkea minusta, ei hänestä. Silti mietin, missä menee raja? Mistä voin puhua ja minkä on syytä jäädä vain meidän väliseksi? 

Tänään sytytin kynttilöitä ensimmäistä kertaa uuteen kotiin. Istuskelin sohvalla, kuljeskelin ja katselin, tuijottelin tulta. Kaivoin muuttolaatikoiden pohjalta erilaisia valoja ja ripustelin niitä pitkin asuntoa. Elävän tulen äärellä kaikki näytti erilaiselta, kauniimmalta. Oma elämä tuntui hyvältä. Kokonaiselta. Kirjoitin tätä tekstiä ja mietin elämän haurautta. Miten helposti yhteys toiseen katkeaa. Kuinka siihen tottuu ja se jää päälle. Ja miten vaikeaa sitä on liian pitkän tauon jälkeen kuroa kiinni. 

Siksi toiseen ihmiseen kannattaa vaalia yhteyttä, kun hän on siinä lähellä. Joskus se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Kuulostella, antaa tilaa, mutta myös löytää sanoja ja avata sisimpänsä. Harjoitella kohtaamista, jota voi paeta sekä puheeseen että hiljaisuuteen. Pitää suhde elävänä. Ehkä se ei tauon jälkeen vaatisi aluksi kuin pysähtymistä ja katsomista? Kanavan avaamista toiselle. Läsnäoloa ensin itselle ja sitten toiselle.    

Toivovaisin terkuin, Annele

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sydän on kuin lootuskukka

Rakastuneena sydän on usein ihan auki. Ilo virtaa ja sisällä kuplii. Ajattelen sydämen olevan kuin lootuskukka. Kun sydän saa yhtäkkiä ison määrän lämpöä ja rakkautta, se avautuu ja ottaa kaiken vastaan täydellä ilolla ja luottamuksella. Sisin on aika suojaton toisen edessä. Toki suhteen alkuvaiheessa pelotkin voivat olla suurimmillaan.

Miksi sydän alkaa mennä kiinni?

Rakastumisen huuman jälkeen alkaa suhteen arki paljastua ja totuus toisesta tulla näkyviin. Suhde alkaa tuottaa sekä pieniä että isoja pettymyksiä. Onnellisissa tapauksissa pettymykset jäävätkin pienten tasolle, mutta erotilastoja katsoessa ymmärtää, että monessa suhteessa pettymyksiä on ajan saatossa tullut liikaa. 

Torjutun, näkymättömän ja tarpeitaan hiljaisesti huutavan ihmisen sydän alkaa mennä kiinni. Ja ihan syystä. Sydäntä on pakko suojata. Jokainen torjuva ja tyhjä katse, ilkeä sana, arvosteleva silmä laittaa sydäntä kiinni terälehti kerrallaan. Hyvin moni eron kokenut puhuu siitä, miten on tullut hylätyksi henkisesti ja fyysisesti jatkuvasti. Pettynyt, surullinen ja särjetty sydän näkyy ulospäin usein kiukkuna. 

Rakkauden odottamisen olotila ja avoimuus

Moni jää suhteessaan odottamaan rakkautta. Jos vaikka asiat muuttuisivat. Ja kuluu vuosi ja kaksi ja kymmenen vuotta ja sydän muuttuu mustaksi kiveksi rintaan. Moni haluaisi tehdä tilanteelle jotain, mutta keinot ovat vähissä.

Oma juttunsa on sekin, että omat tarpeet tuntuvat usein liian pieniltä ja jotenkin niin mitättömiltä, ettei niitä kannata ääneen sanoa. Oikeasti eronneita harmittaa eniten se, etteivät osanneet suhteessa olla ajoissa avoimia vaan kävi miten kävi.

Moni kivettynyt sydän itkee oloaan yksinään ja luulee, ettei toisesta tunnu miltään. Yleensä molemmat ovat salaa hyvin suruissaan siitä, mihin on tultu. Avoimuus on taikasana suhteessa. Ja varsinkin silloin, kun sitä käytetään oikein; omien tunteiden ja tarpeiden sanoittamiseen siitä huolimatta, että pelottaa.

Sydän pysyy suhteessa avoimena avoimuuden ansiosta, tie toisen luo pysyy auki. Avoimuuden ilmapiirissä suljetun sydämen on myös mahdollisuus avautua ja luottaa uudelleen. Ei ehkä niinkään siksi, että toinen kuulisi vaan siksi, että itse kuulisit itsesi ääneen sanovan, mitä ihan oikeasti tarvitset.

Terveisin, Miia Moisio

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: <span class="photographer">Unsplash</span>
Kuva: Unsplash

Mikä tekee sinusta huonon diilin? Vai oletko edes miettinyt asiaa? Ovatko kaikki mahdolliset entisten suhteiden haasteet ja erot oikeastaan olleet vain muiden osapuolien syitä?

Uskon, että olemme kaikki vielä matkalla, epätäydellisiä. Oikeastaan uskon, että tulemme olemaan sitä aina. Emme ole täydellisiä seurustelukumppaneita tai puolisoita. On asioita, joiden vuoksi joku juoksisi kauas pois ja toisenkin tarvitsee hengittää syvään tai oppia vain pärjäämään. Emme voi sysätä useinkaan, jos koskaan, kaikkien suhteidemme kaikkia ongelmia kokonaan muiden niskaan. Myös meillä on usein ollut oma osamme asiassa. Sen tiedostaminen ja käsitteleminen auttaa ymmärtämään ja ennen kaikkea oppimaan. On vaikeaa muuttua, jos ei edes tiedosta, että olisi jotain missä muuttua.

Omien parisuhteiden kompastuskivien, huonojen tapojen ja haasteiden jakaminen toisen kanssa voi tuntua pelottavalta. Kertoa nyt esimerkiksi tapailun aikana toiselle miksei minun kanssa ehkä kannattaisi kaikkien mielestä ruveta seurustelemaan. Mutta kuinka vapauttavaa se onkaan, kun toinen siitä huolimatta päättää jatkaa matkaa. Näiden asioiden jakaminen antaa molemmille mahdollisuuden pelata avoimin kortein sekä työstää mahdollisia haasteita jo ennalta. Voi antaa toiselle toimintaohjeita, keksiä selviytymiskeinoja ja työstää asiaa yhdessä.

Kun vaaran paikkoja osaa välttää, eikä kaikki mutkat ja töyssyt tule yllätyksenä voi vaeltaminen olla monessa hetkessä huomattavasti kivuttomampaa.

Emme tahdo näyttää huonoimpia puoliamme heti, se on ymmärrettävää. On hyvä saada tilaa vaalenpunaiselle hattaralle ja ihastuksen sokealle huumalle. Omien vaikeiden puolien ja haasteiden tiedostaminen on kuitenkin hyödyllistä alusta asti. Ja niiden jakaminenkin heti, kun sopiva määrä hattaraa on nautittu ja on halu lähteä rakentamaan jotain yhteistä. Kenties niin voidaan ennaltaehkäistä sokeaa vaellusta tutuilla, huonoksi todetuilla, poluilla ja etsiä toimintamalleja mahdollisesti eteen tuleviin haasteisiin. Kun vaaran paikkoja osaa välttää, eikä kaikki mutkat ja töyssyt tule yllätyksenä voi vaeltaminen olla monessa hetkessä huomattavasti kivuttomampaa.

Kysyn siis uudestaan, että mikä tekee juuri sinusta huonon diilin? Entä voisitko kenties sanoa sen jossain vaiheessa ääneen hänelle kenen kanssa arkeasi jaat tai tahtoisit jakaa? Sekä voisitko kenties tehdä jotain niin, että muuttuisit hitaasti yhä paremmaksi diiliksi?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

”Mikset sä ikinä…”

”Voisit edes joskus…”

”Miks sun aina täytyy...”

Ja muita syytöksen alkuja, mitä niitä nyt on. Kaikenlaisia. Pysähdyin itse erään riidan äärelle ja siitä se ajatus sitten lähti. Riita on aina reaktio johonkin. Kun reaktio on pahimmillaan, se ohjaa meitä emmekä me reaktiota. Riiteleminen itsessäänkin saattaa herättää tunteita, esimerkiksi hylkäämisen pelon.

Mitä jos seuraavan riidan tuoksinassa kokeilisit seuraavaa ”viiden kohdan ohjelmaa”:

Anna reaktion tulla, huuda pahin ulos

Jos kiukuttaa,  kiukkua. Riitelytunne on usein jokin vihaa muistuttava tunne. On aika kohtuutonta vaatia tässä kohtaa sitä, että viestii minä-viestein tai muuten rakentavasti. Siitä vaan tööttäät ulos sen, mitä on tulossa. Minkäänlainen väkivalta ei ole sallittua. Ja lapset pitää ottaa huomioon.

Anna tunteiden tuntua

Kun olet huutanut kiukun ulos, istu alas, hengittele. Ja vajoa siihen tunteeseen, mikä sisälläsi ihan oikeasti velloo. Vihaan sidottu tunne saattaa peittää alleen ne todelliset tunteet. Se tunne mitä tässä kohtaa lähestyt, voi olla sellainen, mitä on vaikea hyväksyä ja tuntea. Tunne silti. Jos et muuten pysty tuntemaan tunnetta, aisti kehoa – keho tietää kyllä, mistä on kysymys. Hyväksy tunne ja hellittele sitä mielessäsi; tunne haluaa kertoa sinulle jotain. Älä analysoi tunnetta vaan tunne tai aisti tunne, anna tunteen tuntua.

Pysähdy ja kuuntele itseäsi

Pysähdy miettimään, mitä juuri huusit, kaikki ne klassiset lauseet. Onko lauseissa jotain edellisistä riidoista tuttua? Kuuntele itseäsi tarkkaan.

Tunnusta itsellesi todellinen tunne tai ajatus

Mitähän mahdat ihan oikeasti huutaa? Mikä riidan todellinen sanoma sinulle itsellesi on? Ihmissuhteiden tarkoitus ei ole toimia likapyykkikoreinamme vaan ne mahdollistavat oman kasvumme ja parhaimmillaan tuovat valoon kipeimmät kipumme. ”Miksi sä aina” kääntää katseen itsestä poispäin eli emme pysty ottamaan vastuuta omasta tunteestamme.

Riidassa voi  kestoaiheena olla esimerkiksi se, ettei toinen puhu. Tärkeä huomio mutta vielä tärkeämpää on se, minkä reaktion toisen puhumattomuus itsessä herättää. Merkitseekö puhumattomuus esimerkiksi sitä, että sinut jätetään yksin selviytymään silloin, kun kaipaat toisen tukea? Ettet koe olevasi toiselle tärkeä? Ja mistä nuo tunteet ovat peräisin? Ehkä lapsuudesta?

Kerro toiselle avoimesti, mitä koit ja tunsit

Avoimuutta ajatellen tässä kohtaa on kasvun paikka. Kerro, tunnusta toiselle, mitä juuri koit ja ihan oikeasti tunsit. Ole mahdollisimman rohkea ja paljasta todellinen sisimpäsi, jos se suinkin on kumppanisi kanssa mahdollista. Ja jos ei ole, katsele vähän sitäkin.

Ennen kaikkea: Riitelyn keskellä ja parisuhteen vaikeissa paikoissa ole itsellesi (ja toiselle) lempeä ja armollinen.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat