Kirjoitukset avainsanalla riita

Uskaltaisinko kohdata sinut? Kuva Liisa Välilä

Muistan miten nuorena vaimona olin varma siitä, ettei meidän rakkauttamme ja suhdettamme voi kolhia mikään. Olin niin rakastunut, päättäväinen ja sitoutunut. Arvostin suhdettamme ja puolisoani. Ajattelin, että me olemme jotenkin eri tavalla me, olemme ehkä toisillemme tarkoitetut ja juuri oikeat. Elämä oli täynnä rakkautta.

Mutta muistan hyvin myös ne päivät, jolloin epävarmuus hiipi elämäämme. Se tuli jotenkin yllättäen. Ensin pienempiä ja sitten vähän suurempiakin pettymyksiä. Pieniä loukkaantumisia, tyytymättömyyttä ja surua. Riitaisia arkipäiviä, itkuisia iltoja ja yksinäisiä aamuja. Joskus niitä aiheutimme toinen toisillemme, joskus paineita tai huolia tuli ulkopuoleltakin.

Rakastumisen vaaleanpunaiset lasit vaihtuivat uusiin väreihin.

Jouduin näissä tilanteissa ymmärtämään ja oppimaan, että kumppanini ei ole ajatustenlukija. Hän ei tiedä mitä tarvitsen ja odotan. Minun on opeteltava itse tunnistamaan omia tarpeitani ja tunteitani. Minun on kerrottava itsestäni.

Minun on opeteltava puhumaan ajatuksistani ja toiveistani.

Rakkauden kolhujen keskellä teimme silloin päätöksen, että puhumme toiveistamme, mutta myös pettymyksistämme.  Isommissa huolissa haemme rohkeasti apua ja sitoudumme huoltamaan suhdettamme säännöllisesti.

Muistan hämmennyksen, kun kerroimme sukulaisille lähtevämme kesälomalla parisuhdekurssille. Muistan myöa ihmettelevät kysymykset, joita ystävä esitti, kun kerroimme saavamme keskusteluapua ruuhkavuosien keskellä pariterapeutilta Kirkon Perheasiainneuvottelukeskuksesta.

Ja juuri tätä kaikkea apua ja huoltoa olemme tarvinneet ja onneksi saaneet.

Kahden erilaisen ihmisen elämä yhdessä ei ole koskaan helppoa, ei ainakaan parisuhteessa. Siksi olisi tärkeää ymmärtää omaa ja kumppanin kasvua elämänvaiheiden, ikäkausien ja ikääntymisen keskellä. Kumppaniin kannattaa tutustua aina uudelleen.

Siksi myös parisuhdetta on tärkeää huoltaa säännöllisesti.

Voisiko tänään olla hyvä hetki keskustelulle? Uskaltaisinko kysyä kumppaniltani: Oletko tyytyväinen elämäämme? Mitä muutosta toivoisit? Mitä toivot minulta? 

 

Kohtaamisten marraskuuta

Liisa

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Jake Hills, Unsplash

Spotify pyöräytti korviini Julia Raution kappaleen Sun ois pitäny taistella must. Kappaleen sanoituksessa kertoja toteaa exälleen muun muassa, että tämän olisi pitänyt taistella hänestä, tarttua kiinni tiukemmin. Että tämä päästi hänet lähtemään liian helposti. Kertoja kuvaa kuinka jäi makaamaan rappukäytävään, jotta toinen olisi lähtenyt perään. Niin ei kuitenkaan käynyt ja nyt kertoja katuu lähtöään ja kaipaa entistä kumppaniaan.

Minulle ei ole luontevaa juosta toisen perään. Taistelen kyllä suhteen puolesta ja teen aina kaikkeni sen eteen, en kuitenkaan yksin vasten toisen tahtoa. Jos kumppanini ilmaisee haluavansa päättää suhteen, miettineensä sen tarkkaan ja olevansa siitä täysin varma, niin minä en jää juoksemaan perään tai pyytämään muuta. Tahdon suhteen, jossa kumpikin tahtoo olla ja, jonka eteen kumpikin on valmis tekemään töitä. Se ei tarkoita, etten välittäisi toisesta. Se ei tarkoita, etten välittäisi suhteesta. Se ei tarkoita, että tahtoisin eroa tai, että ero olisi minulle edes helppoa. Se on vain minä hyväksymässä kohtaloni tilanteessa, jossa ei muuta vaihtoehtoa anneta, tilanteessa, jossa en tahdo pitkittää tuskaa, jonka kerrotaan olevan vääjäämättömästi edessä.

Ymmärrän toki, ettei erosta aina puhuta vain tilanteissa, kun se on täysin loppuun mietittyä. Tiedän, ettei eroa julisteta ja paikalta rynnätä vain niissä tilanteissa, kun mitään muuta mahdollisuutta ei nähdä. Huusin aikoinaan itsekin lapsena riitojen jälkeen äidilleni "Tuu tänne! Tuu tänne! Tuu tänne!" vain käskeäkseni "Mee pois! Mee pois! Mee pois!" heti hänet nähdessäni. Kerroin kerran riitatilanteen ollessa jo kaukana äidilleni, että tahdoin hänen tulevan käskyistäni huolimatta. Nähdä, että hän tulee joka tapauksessa. Tuntea, että hän rakastaa niin kovasti. Yli kiukkuni ja huutonikin. Ymmärrän, että joskus tahtoo tuntea, että joku rakastaa niin kovasti. En kuitenkaan kykene suhtautumaan täysin samoin, kun kyseessä on oma rakkaussuhteeni. En tahdo enää itse varmistaa rakkautta niin. Enkä osaa odottaa sitä toiselta. Tahdon voida luottaa kumppanini sanaan. Kunnioittaa hänen tahtoaan. En uskalla tai tahdo leikkiä eron kokoisella sanalla.

Tiedän, että on suhteita, joissa monet riidat päättyvät eron julistukseen. Suhteita, joissa juostaan perässä rappukäytävään. Suhteita, joissa koitetaan paeta, jotta toinen pitäisi kiinni. Ihmisiä, joille se on luonteva ja sopiva tapa olla, enkä tahdo heidän tapaansa tuomita. En kuitenkaan itse osaisi elää niin. Tahdon viimeiseen asti ilmaista omat toiveeni, kysyä onko toinen varma ja, etteikä jotain muuta mahdollisuutta ole. Mutten osaisi juosta perään, jos senkin jälkeen toinen lähtisi juoksemaan tai jos mitään ei olisi ehditty sitä ennen sanoa. Tahtoisin uskoa hänen sanoihinsa sekä tekoihinsa ja antaa siis tilaa tai astua syrjään.

Ymmärrän, että joillekin on tärkeää tuntea, että toinen pitää kiinni ja rakastaa. Tiedän, että joillekin lähteminen on hyvä tapa sellaista selvittää. Tahdon kuitenkin myös muistuttaa, etteivät kaikki osaa juosta rappukäytävään takaisin hakemaan. Painottaa, ettei sekään kerro aina taistelutahdon tai rakkauden puutteesta vaan voi myös olla osoitus luottamuksesta sekä kunnioituksesta. Kannustaa, että ennen kuin jää sinne katumaan pysähtyy miettimään, voisiko olla itsekin valmis kääntymään. Miettimään voisiko silloin olla muitakin tapoja varmistaa rakkauttaan.

Kunnioittavin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jarkko Vertanen

Millä ihmeen keinoilla välttää rakastavaisten sydänten kohmettuminen ja se, että molemmat piiloutuvat suhteen tuottamaa kipua suojamuurin taakse? Siinä vaiheessa, kun erimielisyyksien sopiminen on vaikeaa ja pistävät sanat tarkoituksellisia, apua tarvitaan pikaisesti. Loukattu mieli alkaa nimittäin suojautumisen sivutuotteena suoltaa kriittisiä ja toista halveksuvia ajatuksia.

Kuuntelutaidosta on riidassa suurta hyötyä, koska molempien kokemukset ovat yhtä varteenotettavia.

Mitä varhemmin loukkauksia päästään käsittelemään, sitä helpompi ne on selvittää. Vähän kuin puurokattilan kanssa: mitä nopeammin sen puhdistaa, sitä vähemmällä vaivalla lian saa irti. Kuivumaan päässyt kattila vaatii huomattavasti pidemmän liotuksen ja rapsutuksen.

Vaikeasta aiheesta keskusteleminen olisi syytä aloittaa pehmeästi omista ajatuksista ja tunteista kertomalla, ei toista syyttämällä. Kuuntelutaidosta on riidassa suurta hyötyä, koska molempien kokemukset ovat yhtä varteenotettavia. Loukkaantumista käsiteltäessä ei kannata käyttää aikaa siitä riitelemiseen, kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä.

Sillan rakentamista helpottaa, jos muistaa tunnekuohultaan antaa toiselle mahdollisuuden vääryyden korjaamiseen. ”En anna sinulle ikinä enää anteeksi” on helppo tokaista, mutta jälkien siivoaminen vie aikaa. Rakentavampi lause “loukkasit minua ja toivoisin, että pyytäisit anteeksi” antaa molemmille mahdollisuuden tilanteen korjaamiseen.

Pettymysten kerääminen isoon nippuun hankaloittaa sovinnon tekemistä.

Jotta riita vaihtuisi puolustussodasta ongelmanratkaisuun, molempien tulisi ottaa vastuu sopimisesta. Pettymysten kerääminen isoon nippuun hankaloittaa sovinnon tekemistä, siksi mieltä painavista asioista kannattaa kertoa toiselle mahdollisimman pian. Aina se ei ole helppoa, jos niiden kanssa ei ole tullut ennenkään kuulluksi.

On hyvä muistaa, että sovinto ei ole yhtä kuin samaa mieltä oleminen. Se tarkoittaa pikemminkin sitä, että molempien kokemus ja tunteet ovat tasavertaisesti oikeutettuja. Hyvässä parisuhteessa voidaan olla reilusti eri mieltä.

Toista kunnioittavan, reilun rakkauden on havaittu lähentävän riidan jälkeen puolisoita toisiinsa.

Keskinäinen ystävyys, läheisyys ja me-hengen vaaliminen ovat tehokkaita vastalääkkeitä loukkaantumisten kertymiselle. Tunnetason läheisyys helpottaa merkittävästi riidoissa saatujen haavojen korjaamista. Siksi hyvään tunnesuhteeseen kannattaa satsata päivittäin pieniä kauniita sanoja ja tekoja viljelemällä.

Koska loukkaukset nakertavat kumppanusten välistä luottamussuhdetta, sen takaisin rakentumiseen tarvitaan aikaa ja arvostusta. Toista kunnioittavan, reilun rakkauden on havaittu lähentävän riidan jälkeen puolisoita toisiinsa. Luottamus on sanoja enemmän tekoja, jotka ovat kytköksissä omaan henkilöhistoriaan ja itsetuntemukseen. Siihen, joka tuntee oman tarinansa ja arvostaa sitä, on helpompi luottaa. Silloin loukkaantumisten ratkominenkin on helpommin mahdollista.

Terveisin, Hanna Ranssi-Matikainen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Unsplash, Goh Rhy Yan

Riidellessä ei välttämättä oikeastaan ole ollenkaan kyse siitä ihmisestä, joka on siinä vieressä, vaan ihan kaikesta muusta. Lapsiperheessä yksi ärsyttävin asia on se, ettei ehdi tehdä suunnittelemiaan asioita. Oikeastaan ei välttämättä huvittaisi urheilla, mutta ruumis huutaa, että on pakko. Aika on vain varastettava jostain ja muistettava sopia siitä. Sitten kun huvittaa urheilla, ehkä joskus unohtaa sopia ajan varastamisesta.

Jos tekee töitä kotona tai on yhteydessä kavereihinsa, roikkuu puhelimessa, eikä ole läsnä.


Kaiken voisi välttää myöntämällä kaiken, mutta kun ärsyttää, että ei ole ehtinyt edes tehdä kaikkea sitä mitä olisi halunnut.

Näistä tällaisista epähuomioista voi huomauttaa puolisoaan. Tähän voi vastata osoittamalla, että toinen on toiminut samoin. Riitahan on siinä valmis. Toista alkaa ärsyttämään se, ettei itse ole ehtinyt tehdä jotain ja kääntää siis syyttävän sormensa toiseen.

Kaiken voisi välttää myöntämällä kaiken, mutta kun ärsyttää, että ei ole ehtinyt edes tehdä kaikkea sitä mitä olisi halunnut.

Kaksivuotiastani ärsyttää aina silloin tällöin. Mitähän kaikkea kaksivuotias on päivän aikana halunnut toteuttaa, mutta ei ole saanut? Voin uskoa, että asioita on aika paljon.

Aika vähästä me aikuiset taidamme luopua siihen verrattuna. 


Terveisin, Ulla Oinonen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat