Kirjoitukset avainsanalla riita

Kuva: Jake Hills, Unsplash

Spotify pyöräytti korviini Julia Raution kappaleen Sun ois pitäny taistella must. Kappaleen sanoituksessa kertoja toteaa exälleen muun muassa, että tämän olisi pitänyt taistella hänestä, tarttua kiinni tiukemmin. Että tämä päästi hänet lähtemään liian helposti. Kertoja kuvaa kuinka jäi makaamaan rappukäytävään, jotta toinen olisi lähtenyt perään. Niin ei kuitenkaan käynyt ja nyt kertoja katuu lähtöään ja kaipaa entistä kumppaniaan.

Minulle ei ole luontevaa juosta toisen perään. Taistelen kyllä suhteen puolesta ja teen aina kaikkeni sen eteen, en kuitenkaan yksin vasten toisen tahtoa. Jos kumppanini ilmaisee haluavansa päättää suhteen, miettineensä sen tarkkaan ja olevansa siitä täysin varma, niin minä en jää juoksemaan perään tai pyytämään muuta. Tahdon suhteen, jossa kumpikin tahtoo olla ja, jonka eteen kumpikin on valmis tekemään töitä. Se ei tarkoita, etten välittäisi toisesta. Se ei tarkoita, etten välittäisi suhteesta. Se ei tarkoita, että tahtoisin eroa tai, että ero olisi minulle edes helppoa. Se on vain minä hyväksymässä kohtaloni tilanteessa, jossa ei muuta vaihtoehtoa anneta, tilanteessa, jossa en tahdo pitkittää tuskaa, jonka kerrotaan olevan vääjäämättömästi edessä.

Ymmärrän toki, ettei erosta aina puhuta vain tilanteissa, kun se on täysin loppuun mietittyä. Tiedän, ettei eroa julisteta ja paikalta rynnätä vain niissä tilanteissa, kun mitään muuta mahdollisuutta ei nähdä. Huusin aikoinaan itsekin lapsena riitojen jälkeen äidilleni "Tuu tänne! Tuu tänne! Tuu tänne!" vain käskeäkseni "Mee pois! Mee pois! Mee pois!" heti hänet nähdessäni. Kerroin kerran riitatilanteen ollessa jo kaukana äidilleni, että tahdoin hänen tulevan käskyistäni huolimatta. Nähdä, että hän tulee joka tapauksessa. Tuntea, että hän rakastaa niin kovasti. Yli kiukkuni ja huutonikin. Ymmärrän, että joskus tahtoo tuntea, että joku rakastaa niin kovasti. En kuitenkaan kykene suhtautumaan täysin samoin, kun kyseessä on oma rakkaussuhteeni. En tahdo enää itse varmistaa rakkautta niin. Enkä osaa odottaa sitä toiselta. Tahdon voida luottaa kumppanini sanaan. Kunnioittaa hänen tahtoaan. En uskalla tai tahdo leikkiä eron kokoisella sanalla.

Tiedän, että on suhteita, joissa monet riidat päättyvät eron julistukseen. Suhteita, joissa juostaan perässä rappukäytävään. Suhteita, joissa koitetaan paeta, jotta toinen pitäisi kiinni. Ihmisiä, joille se on luonteva ja sopiva tapa olla, enkä tahdo heidän tapaansa tuomita. En kuitenkaan itse osaisi elää niin. Tahdon viimeiseen asti ilmaista omat toiveeni, kysyä onko toinen varma ja, etteikä jotain muuta mahdollisuutta ole. Mutten osaisi juosta perään, jos senkin jälkeen toinen lähtisi juoksemaan tai jos mitään ei olisi ehditty sitä ennen sanoa. Tahtoisin uskoa hänen sanoihinsa sekä tekoihinsa ja antaa siis tilaa tai astua syrjään.

Ymmärrän, että joillekin on tärkeää tuntea, että toinen pitää kiinni ja rakastaa. Tiedän, että joillekin lähteminen on hyvä tapa sellaista selvittää. Tahdon kuitenkin myös muistuttaa, etteivät kaikki osaa juosta rappukäytävään takaisin hakemaan. Painottaa, ettei sekään kerro aina taistelutahdon tai rakkauden puutteesta vaan voi myös olla osoitus luottamuksesta sekä kunnioituksesta. Kannustaa, että ennen kuin jää sinne katumaan pysähtyy miettimään, voisiko olla itsekin valmis kääntymään. Miettimään voisiko silloin olla muitakin tapoja varmistaa rakkauttaan.

Kunnioittavin terveisin, Mio

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Jarkko Vertanen

Millä ihmeen keinoilla välttää rakastavaisten sydänten kohmettuminen ja se, että molemmat piiloutuvat suhteen tuottamaa kipua suojamuurin taakse? Siinä vaiheessa, kun erimielisyyksien sopiminen on vaikeaa ja pistävät sanat tarkoituksellisia, apua tarvitaan pikaisesti. Loukattu mieli alkaa nimittäin suojautumisen sivutuotteena suoltaa kriittisiä ja toista halveksuvia ajatuksia.

Kuuntelutaidosta on riidassa suurta hyötyä, koska molempien kokemukset ovat yhtä varteenotettavia.

Mitä varhemmin loukkauksia päästään käsittelemään, sitä helpompi ne on selvittää. Vähän kuin puurokattilan kanssa: mitä nopeammin sen puhdistaa, sitä vähemmällä vaivalla lian saa irti. Kuivumaan päässyt kattila vaatii huomattavasti pidemmän liotuksen ja rapsutuksen.

Vaikeasta aiheesta keskusteleminen olisi syytä aloittaa pehmeästi omista ajatuksista ja tunteista kertomalla, ei toista syyttämällä. Kuuntelutaidosta on riidassa suurta hyötyä, koska molempien kokemukset ovat yhtä varteenotettavia. Loukkaantumista käsiteltäessä ei kannata käyttää aikaa siitä riitelemiseen, kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä.

Sillan rakentamista helpottaa, jos muistaa tunnekuohultaan antaa toiselle mahdollisuuden vääryyden korjaamiseen. ”En anna sinulle ikinä enää anteeksi” on helppo tokaista, mutta jälkien siivoaminen vie aikaa. Rakentavampi lause “loukkasit minua ja toivoisin, että pyytäisit anteeksi” antaa molemmille mahdollisuuden tilanteen korjaamiseen.

Pettymysten kerääminen isoon nippuun hankaloittaa sovinnon tekemistä.

Jotta riita vaihtuisi puolustussodasta ongelmanratkaisuun, molempien tulisi ottaa vastuu sopimisesta. Pettymysten kerääminen isoon nippuun hankaloittaa sovinnon tekemistä, siksi mieltä painavista asioista kannattaa kertoa toiselle mahdollisimman pian. Aina se ei ole helppoa, jos niiden kanssa ei ole tullut ennenkään kuulluksi.

On hyvä muistaa, että sovinto ei ole yhtä kuin samaa mieltä oleminen. Se tarkoittaa pikemminkin sitä, että molempien kokemus ja tunteet ovat tasavertaisesti oikeutettuja. Hyvässä parisuhteessa voidaan olla reilusti eri mieltä.

Toista kunnioittavan, reilun rakkauden on havaittu lähentävän riidan jälkeen puolisoita toisiinsa.

Keskinäinen ystävyys, läheisyys ja me-hengen vaaliminen ovat tehokkaita vastalääkkeitä loukkaantumisten kertymiselle. Tunnetason läheisyys helpottaa merkittävästi riidoissa saatujen haavojen korjaamista. Siksi hyvään tunnesuhteeseen kannattaa satsata päivittäin pieniä kauniita sanoja ja tekoja viljelemällä.

Koska loukkaukset nakertavat kumppanusten välistä luottamussuhdetta, sen takaisin rakentumiseen tarvitaan aikaa ja arvostusta. Toista kunnioittavan, reilun rakkauden on havaittu lähentävän riidan jälkeen puolisoita toisiinsa. Luottamus on sanoja enemmän tekoja, jotka ovat kytköksissä omaan henkilöhistoriaan ja itsetuntemukseen. Siihen, joka tuntee oman tarinansa ja arvostaa sitä, on helpompi luottaa. Silloin loukkaantumisten ratkominenkin on helpommin mahdollista.

Terveisin, Hanna Ranssi-Matikainen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Unsplash, Goh Rhy Yan

Riidellessä ei välttämättä oikeastaan ole ollenkaan kyse siitä ihmisestä, joka on siinä vieressä, vaan ihan kaikesta muusta. Lapsiperheessä yksi ärsyttävin asia on se, ettei ehdi tehdä suunnittelemiaan asioita. Oikeastaan ei välttämättä huvittaisi urheilla, mutta ruumis huutaa, että on pakko. Aika on vain varastettava jostain ja muistettava sopia siitä. Sitten kun huvittaa urheilla, ehkä joskus unohtaa sopia ajan varastamisesta.

Jos tekee töitä kotona tai on yhteydessä kavereihinsa, roikkuu puhelimessa, eikä ole läsnä.


Kaiken voisi välttää myöntämällä kaiken, mutta kun ärsyttää, että ei ole ehtinyt edes tehdä kaikkea sitä mitä olisi halunnut.

Näistä tällaisista epähuomioista voi huomauttaa puolisoaan. Tähän voi vastata osoittamalla, että toinen on toiminut samoin. Riitahan on siinä valmis. Toista alkaa ärsyttämään se, ettei itse ole ehtinyt tehdä jotain ja kääntää siis syyttävän sormensa toiseen.

Kaiken voisi välttää myöntämällä kaiken, mutta kun ärsyttää, että ei ole ehtinyt edes tehdä kaikkea sitä mitä olisi halunnut.

Kaksivuotiastani ärsyttää aina silloin tällöin. Mitähän kaikkea kaksivuotias on päivän aikana halunnut toteuttaa, mutta ei ole saanut? Voin uskoa, että asioita on aika paljon.

Aika vähästä me aikuiset taidamme luopua siihen verrattuna. 


Terveisin, Ulla Oinonen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Satu Huttunen

Minä en leiki. EN LEIKI. En oikeasti jaksa leikkiä yhtään. Ollenkaan. Lainkaan. En leiki autoilla, nukeilla, junaradalla tai millään hahmoilla.

En leiki kotia, ravintolaa tai hotellia.

Pidän palapeleistä, lautapeleistä, piirtämisestä, kirjoista, runoista, arvoituksista, pyöräilystä, leipomisesta, hiihtämisestä, uimisesta, musiikista, piiloleikistä, keinumisesta, liukumäestä, vuoristoradoista - mutta en leikkimisestä.

En osaa istua lattialla, liikuttaa pientä muovinpalaa ja pitää yllä roolia. Tai jaksan. Kaksikymmentä sekuntia. Sitten kyllästyn ja leikkiautoni ajaa kolarin ja joutuu sairaalaan lepäämään - määrittelemättömäksi ajaksi. Tästä syystä olen lapsista ihan äärettömän tylsä.

Tästä syystä olen lapsista ihan äärettömän tylsä.

Puolisona en ole tylsä, koska ihmissuhteissa osaan kyllä leikkiä. Osaan leikkiä muun muassa mykkäkoulua, vanhojen muistelua sekä mittasuhteiden vääristelyä. Leikkiessäni voin olla marttyyri, näsäviisas tai draamakuningatar.

Joskus toivoisin, että pitäisin yhtä tiukasti kiinni roolistani lasten kanssa leikkiessäni kuin teen tapellessani. Väärässä olemisen myöntäminen on todella vaikeaa. Jostain syystä mielummin pysyn tiukasti kannassani ja ajan kaasu pohjassa kolarin leikkiauton sijaan parisuhteessa.

Väärässä olemisen myöntäminen on todella vaikeaa.

Jos seuraavan kerran tapellessa vaihtaisi sponttaanisti kuurupiiloon: laskisi ääneen kymmeneen ja yrittäisi sen jälkeen löytää puolisonsa näkökulman.

1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10 - Anteeksipyyntö

Täältä tullaan valmiina tai et!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat