Kirjoitukset avainsanalla treffit

Työkaverini kertoi, kuinka ruuhkavuosien aikaan oli pitkästä aikaa päässyt miehensä kanssa kahdestaan illalliselle. Jossain kohtaa mies oli pysähtynyt mietteliään näköisenä katselemaan. "Ai, tuoltako sä näytit."

Voit katsoa ja nähdä kuitenkaan katsomatta ja näkemättä täysin. Joskus syynä on kiire ja stressi, joskus et halua nähdä ja joskus et vain osaa. Joskus vain havahtuu huomaamaan toisen aivan erilailla kuin hetki sitten. Ensimmäistä kertaa tai pitkästä aikaa uudestaan.

Pilapiirtäjä ylikorostaa piirrustuksissaan joitain piirteitä, mutta niin teemme mekin.

Siihen mitä toisessa näemme ei vaikuta vain se millainen hän oikeasti on vaan myös omat mielikuvamme. Pilapiirtäjä ylikorostaa piirrustuksissaan joitain piirteitä, mutta niin teemme mekin. Ihan huomaamatta. Voimme korostaa toisessa milloin mitäkin unelmiemme, mieltymyksiemme, oletuksiemme ja tarpeidemme mukaan. Joskus omista lähtökohdistamme ja joskus ympäristön vaikuksesta, kuten kiireen keskellä. Ja sitten havahdummekin huomaamaan kumppanimme kokonaisuudessa olikaan.

 Kenties siinä voisi siis olla salaisuus. Katsoa toista ikään kuin eri valaistuksessa kuin yleensä.

Miten sitten nähdä toinen kokonaisvaltaisemmin myös esimerkiksi kiireen keskellä? Eräät tuttavani miettivät kuinka näkevät puolisoistaan aina ihan toisenlaisen puolen, kun ovat pariskuntana ulkona muiden kanssa tai esimerkiksi puolison mukana tämän ystävien seurassa. Yhtäkkiä sitä huomaa puolisostaan jotain kauan sitten unohtunutta tai jotain aivan uutta. Vain koska on menty pois arjen rutiineista, ympäristöistä ja rooleista. Kenties siinä voisi siis olla salaisuus. Katsoa toista ikään kuin eri valaistuksessa kuin yleensä. Ja hakeutua sinne säännöllisin väliajoin. Minne sinä voisit mennä ihailemaan puoliosasi uuteen valaistukseen? Ja milloin sen tekisit?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olin 8-vuotias, kun vanhempani erosivat. Eron jälkeen alkoi elämässäni aikakausi, joka muutti ihan kaiken. Varmuuden ja normaalin tilalle tulivat epävarmuus ja epänormaali. Vihasin liian nopeasti kuvioihin tullutta isäpuolta koko sen kymmenen vuotta, jonka hän elämässämme viivähti – eikä hän suinkaan ollut kotonamme millään pehmeällä tavalla. Tunsin olevani ulkopuolinen, yksinäinen ja alakuloinen isän ja ilkeän äitipuolen luona, jolla oli kaksi omaa lasta.

Olen itse ollut erolapsi ja joutunut kokemaan vanhempien siirtymän avioliiton jälkeisiin uusiin suhteisiin. Olen eronneena nyt samassa tilanteessa aikuisen asemassa. Se mikä aikuisille voi olla uutta ja ihanaa, ei välttämättä ole sitä lapsille, jotka hyvin usein toivovat pitkään, että omat vanhemmat kuitenkin vielä palaisivat yhteen.

Vanhempien uudet rakkaat ovat lapsille vieraita ihmisiä. Ja kun näitä uusia ihmisiä tulee ja mahdollisia uusia eroja, joutuvat lapsetkin taas uudelleen eroamaan. Tätä voi tapahtua monta kertaa ennen kuin uusi kumppani löytyy ja vanhempi asettuu uuden kumppanin kanssa aloilleen.

Nyt kun omat lapseni joutuvat elämään elämänvaihetta, jonka itse koin kovin negatiivisena, olen saanut ensinnäkin tilaisuuden käsitellä vanhoja ja haudattuja tunteita, mutta myös miettiä sitä, miltä Tinder-aikakauden lapsista mahtaa tuntua ja millaisen kuvan parisuhteista he mahtavat saada.

Miltä lapsesta tuntuu, kun äiti tai isä istuu sohvannurkassa poissaolevana ja pyyhkii oikealle ja vasemmalle? Tai viestittelee joka välissä, naureskelee tai huokailee, reagoi puhelimen toisessa päässä kuulemaansa. Miten reagoi siihen, kun vanhempi, ehkä levottomana, yrittää saada lapsenvahtia treffeille päästäkseen. Ja mitä jälkipyykkiä pestään kavereiden kanssa tapaamisten välissä ja miten käsitellään mahdolliset pettymykset ja rajanylitykset.

Ihan turha luulla, etteivät pienet hiirensilmät ja –korvat näe ja kuule ja pikkuruiset ja herkät tuntosarvet tunne ilmapiiriä ja tunnevaihteluita.  Lapsi ei saa olla vanhemman terapeutti eikä deittisurujen kuuntelija vaan jotain ihan muuta.  Avoimuuteen kasvaa sillä, että kotona ollaan avoimia. Voisiko lapselle sanoittaa omaa elämäntilannetta avoimesti lapsen ikätasoon sopivalla tavalla ja kysyä hänen ajatuksistaan ja tunteistaan silloin, kun niin sanottu perusperhe on hajonnut ja vanhempi alkaa luoda uutta elämää vaikkapa Tinderin avulla?

Mitä ajatuksia sinulle herää, kun ajattelet lapsia ja Tinder-maailmaa?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mistä rakkaus löytyy? Jotkut onnekkaat tapaavat samoissa kaveripiireissä tai harrastuksissa. Joku suhde alkaa työpaikkaromanssina. Yhä useampi löytää elämänkumppaninsa netin kautta. Vantaan seurakunnat, perheneuvonta mukaan lukien, halusi auttaa rakkauden löytämisessä molemmilla areenoilla: livenä ja netissä.

Toukokuisena perjantai-iltana sain olla mukana tässä iloisessa sinkkutapahtumassa. Heila ennen helluntaita -illan tapahtumapaikkana oli Vantaan kaupunginmuseon Rakkauden tiloja – tunteiden kiitotiellä -näyttely. Sinne on koottu tosielämän rakkaustarinoita eri vuosikymmeniltä, kirjeita, kuvia, esineitä ym. Sinkkuillassa oli tarjolla speed datingiä uudella konseptilla ja tutkittua tietoa siitä, miten tehdä hyvä ensivaikutelma. Minun roolini oli olla tuunaamassa halukkaiden osallistujien nettideittiprofiilia entistä toimivammaksi. Luonani kävi parikymmentä elämänkumppaniansa etsivää sinkkua, joiden profiilikuvia – ja tekstejä tutkin jokaisen kanssa henkilökohtaisesti.

Hyvä ensivaikutelma on yhtä tärkeä netissä kuin live-elämässäkin. Ensiksi katsottiin siis profiilikuvia. Tärkein on tietenkin se kuva, joka tulee ensimmäisenä näkyviin kun selaa nettideittisivustoa. Tällä kuvalla on ratkaiseva merkitys, niinpä se kannattaa valita tarkasti. Epäkiinnostava kuva saa siirtymään seuraavaan, positiivinen pääsee jatkoon. Hymy on aina hyvä, yrmeät, jäyhät tai ylimielisennäköiset ohitetaan helposti. Aurinkolasit saattavat tuntua itsestä coolilta, mutta kumppania etsivä haluaa yleensä kohdata katseen.

On hyvä muistaa vanha viisaus, että yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvakokoelmaan kannattaa siis satsata. Valitse erilaisia kuvia itsestäsi erilaisissa tilanteissa. Mieti jokaisen kuvan kohdalla, mitä haluat tällä kertoa. Yksi maisemakuva voi olla hyvä, varsinkin jos se maisema on sinulle jollain tavalla merkityksellinen. Useampi auringonlasku tms ei hyödytä. Jos moottoripyöräily on tärkeä osa elämääsi, laita ihmeessä kuva itsestäsi pyöräsi kanssa. Jos se taas ei ole, jonkun satunnainen pyörä (tai purjevene, auto, hevonen tms) vaikuttaa helposti vähän hölmöltä ja on harhaan johtavaa. Mieti myös, kannattaako julkaista kuva, jossa olet krapulassa, huolimatta siitä, kuinka hieno hiekkaranta siellä takana näkyy. Huumori on hyvä, mutta vain siinä tapauksessa, että se aukeaa katsojalle. Sitä voi tietysti käyttää myös testinä: joka tajuaa vitsisi, on samalla aaltopituudella. Mutta jos matchejä ei juurikaan tule, sitten se ei ehkä ole ollut kovin onnistunut juttu vaan päinvastoin.

Kiinnitä huomiota myös kuvissa näkyvään kehon kieleen. Oma kumppanini olisi hylännyt minut jo alkumetreillä, mikäli hänen silmiinsä olisi osunut ensimmäinen profiilikuvani, jossa kurkistelen vienosti hymyillen ison ruusun takana. Mielleyhtymä oli: ujo ja estynyt. Sellaista en todellakaan halunnut viestittää! Samoin itse epäröin tovin miesystäväni sellaisen kuvan kohdalla, jossa oli etualalla paljon oluttuoppeja. Se, että hän itse oli kuvassa pukeutuneena frakkiin, hälvensi kuitenkin tuoppien negatiivista viestiä ja antoi ymmärtää, että oluen juominen ei ehkä ole se tärkein juttu.

Pahinta on, jos ei ole kuvaa eikä tekstiä ollenkaan. Sellaisella profiililla tuskin elämänkumppania ollaankaan hakemassa. Mielestäni ei kannata myöskään jättää tekstiosiota tyhjäksi ajatellen, että kiinnostuneet voivat sitten lähettää kysymyksiä. Jos olet liikkeellä pelkällä ulkomuodolla, voi olla turha odottaa sellaisten tyyppien lähestymistä, jotka olisivat kiinnostuneet sinusta pintaa syvemmältä.

Niin kuvien kuin tekstienkin kanssa olennaista on, että ne ovat positiivisella tavalla rehellisiä. Mieti, mikä on oikeasti erityistä juuri sinussa. Jos itse on vaikea keksiä, kysy kavereiltasi. On hyvä, jos persoonallisuutesi näkyy. Pieni särmä voi olla kiinnostava. Kerro, mistä asioista pidät. Mikä saa sinut ilahtumaan? Millaisista asioista olet kiinnostunut?

Jos toinen lähtisi sinun kanssasi treffeille tai tapailisi sinua, millaista se olisi? Minne menisitte, mitä tekisitte? Kertomalla siitä herätät toiselle mielikuvan sinusta ja hänestä tekemässä yhdessä jotain hauskaa. Tärkeää on, että profiilissasi on tarttumapintaa. Jotain, joka kuvaa juuri sinun ominaislaatuasi ja herättää kiinnostuksen.

Millaisiin asioihin sinä kiinnität huomioita, kun kohtaat uuden ihmisen, kasvokkain tai netissä? Mikä saa sinut kiinnostumaan ja mikä kääntymään poispäin?

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Pohdimme yhtenä iltana kaveripiirin kesken, kannattaako lähteä kolmansille treffeille sellaisen ihmisen kanssa, joka on mukava mutta jonka kanssa ei löydy kipinää. Kaikki olivat välittömästi sitä mieltä, että jos kipinää ei ole, ei ole edellytyksiä jatkoon. Joku sanoi, että voihan sitä toivoa, että ensituntumalta kädenlämpöiseen ihmissuhteeseen syntyy ajan myötä sellaista lämpöä, että se leimahtaa, mutta epävarmalta se kuitenkin tuntuu.

Ajatus siitä, että joku on jollekulle se oikea ihminen, on vahva ja tuntuu jollain tapaa perustellulta: kumppanin valintaan vaikuttavat monet jutut, mutta kipinän pitäisi kyllä tuntua. Ainakin sen pitää tuntua, jos etsinnässä on romanttinen ja seksuaalinen suhde. Jollei kipinää ole, joutuu jättäytymään tyytymisen tilaan.

Nyt kun on talvi tuloillaan ja pidetään villapaitoja ja teddyvuoria, tulee niitä hetkiä eteisessä, että kun auttaa toiselta pois takin, siniset kipinät räiskähtävät iholta iholle. Samalla tavalla voi napsahdella ja rätistä, kun katsoo kumppaninsa kurottavan kaulahuivia vaatekaapin ylähyllyltä: tuon ihanan ihmisen ihana vartalo kurottuneena noin! Sisällä alkaa napsua ja rätistä ja intohimoinen palo syttyy. Tulee välitön nälkä toista.

Voi kyllä, kipinöinti käynnistää tuhat suloista asiaa. Kipinät innostavat hassuttelemaan. Ne saavat ideoimaan yllätyksiä ja aloittamaan leikkejä toista varten. Kipinöinnin tunteen aistiminen ja kuulosteleminen on voimakkaille tunteille altistumista. Ihminen kykenee tuntemaan paljon ja rikkaasti. Kipinät värjäävät arjenkin syvillä, rikkailla väreillä.

Kipinöistä puhuminen on aika hyvä kielikuva ja yritys selittää, mitä joku toinen ihminen saa minut kokemaan. Aikamoinen ilo ihmisenä elämisessä piilee tässä, valitaan kielikuvaksi sitten mikä tahansa: joku herättää minun sisälläni kutkuttavan, kuumottavan tuntemuksen. Se on melkein taianomaista. Joskus se voi käydä niin rajusti kuin veisi metallipalan hiomakoneeseen; kipinäsuihku saa silmät siristymään. Voi tulla aivan tyrmätyksi.

Sitten kun palataan miettimään sitä, millä perusteella parisuhteeseen pitäisi alkaa ja mitä ääntä siinä pitäisi kuunnella, voi kysyä vielä, että kuinka väärässä oma aistiva olemus asiassa voi olla. Ei kipinöinti ole sattumaa, vaan se kertoo jostain todellisesta: tuon lähelle haluan. Tuo pala sopii tähän palaan. Tuo tuntuu oikealta. Tuota haluan.

Kun piirtelee sydämiä päiväkirjaan tai bussin ikkunan pölyyn, elää kipinöinnin todellisuutta. Rakastettu iskee kipinää, siksi hän on rakastettu.

Ja se, että rakastettu saa kipinöimään enemmän kuin kukaan muu, on parisuhteessa melko kertakaikkisen arvokasta. Jos kipinöintiä siis on, sitä kannattaa yhteisenä ilona joka päivä juhlia ja niiden kipunoiden punaisessa valossa yhdessä tanssahdella.

Jaa-a. Parin tunnin päästä minun rakastettuni pääsee töistään. Me tapaamme sitten kaupungilla. Odotan sitä. Minun kehoni odottaa sitä jo. Rakastamani nainen on ihmeellinen kipinöiden generaattori. Kun hän tulee lähemmäs, lyö sekä kipinöitä että tulta. Lähden onnenpekkana tuhannensille treffeille.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat