Kirjoitukset avainsanalla deittailu

Kuva: Unsplash

Kirjoitin aikoinaan siitä miltä tuntuu elää lyhyenä miehenä yhteiskunnassa, jossa naisten oletetaan kaipaavan rinnalleen pidempää miestä ja, jossa miesten pituutta on täysin luvallista yleisesti arvostella. Nyt kirjoitan samasta asiasta hieman uudenlaisesta näkökulmasta.

Enismmäinen tyttöystäväni oli minua reilusti pidempi ja pidempiä olivat myös seuraavatkin. Kunnes kohtasin nykyisen tyttöystäväni. Nyt hän on puolestaan minua selvästi lyhyempi. Ensimmäistä kertaa minä olen se suhteen pidempi osapuoli.

Olen jo pitkään ajatellut, että monen naisen kohdalla ajatus siitä, ettei voisi seurustella itseään lyhyemmän miehen kanssa johtuu tottumuksesta. Tottumuksesta, jota ympärillä olevat kuvaukset ja kommentit tukevat. Se kaikki konkretisoitui hyvin selvästi, kun kohtasin nykyisen tyttöystäväni ensimmäisen kerran. Huomasin ajattelevani, että 'pystynkö tähän?'.

Iskin nopeasti epäilyksiäni kaikilla niillä kokemuksilla, joissa olin joutunut samojen epäilysten uhriksi. En voinut antaa itseni sortua siihen samaan. Niinpä työnsin epäilykseni syrjään ja päätin katsoa mitä tapahtuu.

Kyse oli tosiaan tottumuksesta. Aluksi pituuseromme tuntui vieraalta. En minä ollut tottunut olemaan suhteessa pidempi osapuoli. Monet pienet asiat olivat uudenlaisia ja se saattoi hämmentää hetkittäin. Mutta siihen kaikkeen tottui. Samoin kuin olen aikoinaan tottunut siihen, että olen suhteessa se lyhyempi. En minä pituuttani miettinyt alinomaan silloin, kun olin suhteessa itseäni pidempien kanssa. Suhteessa oleellisia olivat aivan toiset seikat kuin pituutemme. Ja samoin on nytkin. En minä enää mieti pituuseroamme. Eihän se määrittele tai rakenna suhdettamme, sen tekevät aivan muut asiat. Hetken aikaa sen aiheuttama tottumattomuuden tunteeni meinasi kuitenkin vaarantaa koko suhteen alun.

Olen joutunut kokemaan sen miltä tuntuu, kun sinut nähdään epäkelpona kumppanina vain pituutesi takia. Ihmetellyt sitä kuinka mielettömältä se tuntuu. Nyt iloitsen siitä, että se kaikki sai minut havahtumaan hetkessä, jossa olin itse minulle uudenlaisen asetelman ja sen tuoman vierauden tunteen keskellä. Etten antanut sen vierä mukanaan. Olen nimittäin nyt suhteessa, joka tuntuu oikeammalta kuin kenties mikään koskaan. Suhteessa, joka tekee minut monessa hetkessä niin onnelliseksi, etten tiennyt sellaista onnea olevankaan. Ja olisin voinut menettää sen kaiken heti alkuunsa jos olisin erehtynyt kuuntelemaan tuttuuta kaipaavaa epäilyksen ääntäni.

Ensimmäisessä lyhyen miehen puheenvuorossa kannustin miettimään ovatko toiveesi kumppanista todella omasi vai onko ympäristön luomat mielikuvat voineet vaikuttaa niihin, sekä muistamaan etteivät yleisetkään toiveet ole kaikkien kesken jaettuja. Nyt kannustan miettimään onko joskus kyse sittenkin tottumuksesta. Voisiko jokin vieraalta ja hämmentävältä tuntuva sittenkin olla jotain, joka hetken kuluttua tuntuu vain arjelta. Varmistamaan, ettet vain menetä turhaan jotain, joka voi tehdä sinut onnelliseksi. Ja kuten edellisen puheenvuoroni kohdalla, niin tahdon myös muistuttaa, ettei tämän kaiken tarvitse liittyä vain kumppanin pituuteen. Se voi liittyä niin moneen muuhunkin, aina ruumiin muodoista ikäeroon ja koulutuksesta yhteiskuntaluokkaan.

Älä kävele onnesi ohitse vain siksi, ettei se olekaan entuudestaan tutulla tiellä.

Onnellisin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sekavaa, hankalaa, monimutkaista ja kenties jopa kipuisaa. Joku ääni sisällä käskee kääntymään tai vähintäänkin jarruttamaan. Kenties samaa kuuluu läheistenkin suusta. Liian sotkuinen tilanne, ei kannata edes yrittää. Vaan entäpä jos kannattaakin?

Sotkusta voi syntyä jotain hyvää ja kaunista, olen sen todistanut monet kerrat. Nähnyt viereltä ja kokenut omalla kohdalla. Sekavat hetket jäävät historiaan. Taittuvat siihen iloon ja arkeen, jonka rakastuneet ovat nähneet jo kaukaa. Tulevaan, johon he ovat halunneet luottaa sotkuisimmissakin hetkissä.

Sotkuinen alku ei siis kuljeta kohti vääjäämätöntä tuhoa, muttei myöskään takaa iloa ja onnea. Se on alku siinä missä mikä tahansa muukin, kaikkine mahdolisine loppuineen. 

Sotkuinen alku ei siis kuljeta kohti vääjäämätöntä tuhoa, muttei myöskään takaa iloa ja onnea. Se on alku siinä missä mikä tahansa muukin, kaikkine mahdolisine loppuineen. Helposti kuitenkin keskitymme enemmän juuri pelkoihin, nähdessämme sotkuisen tilanteen. Pelkäämme loppumatonta kaaosta ja epäselvyyttä tai karvasta pettymystä, kun kaiken läpi on viimein rämmitty. Suojaamme itseämme, sillä tottahan se on, ettei kaikkiin sotkuihin kannata sukeltaa, mutta samalla saatamne sulkea silmiämme mahdollisuuksilta.

Mistä sitten tietää mihin sotkuun lähteä ja mitä paeta? Ehkä jokin meissä kertoo sen. Kertoo onko sotku suhteessa vai sen ulkopuolella. Näemmekö sotkuisesta tilanteesta huolimatta jotain mistä pitää kiinni. Jotain, jonka vuoksi  luottaa ja jonka vuoksi täytyy yrittää, koska ei voi heittää sitä menemäänkään. Jotain jonka vuoksi täytyy vain sukeltaa sotkuisen tilanteen läpi.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Kuinka paljon ihan puhdas tsägä vaikuttaa siihen, miten onnellinen rakkaussuhteesta tulee? Onko niin, että riippumatta siitä, miten kovasti rakkaussuhteen osapuolet koettavat, hyvää suhdetta ei tule, jos käy huono tuuri? Entä onko niin, että pariskunnilla, jotka ovat hyvin onnellisesti rakastuneita, on taustallaan parisuhdetaitojen ja yhteisen yrittämisen lisäksi vielä poikkeuksellisen hyvä sattuma?

Rakkaussuhteesta osataan nykyään onneksi odottaa paljon. Sen pitäisi lisätä henkilökohtaista onnellisuutta ja nostaa toisen ihmisen kanssa jaettu elämä uudelle tasolle. Siitä pitää saada jotain enemmän kuin kädenlämpöistä.

Kun ajattelen asioita, joita olen ihmisten kuullut nostavan esiin toiveissaan ihanasta rakkaussuhteesta, moni tuntuu vaativan, että niissä sattuvat sopivasti yhteen kahden ihmisen persoonat ja elämänkokemukset, eli esimerkiksi toiveet parisuhteesta, haaveet elämästä, lapsuudenperheen kasvuympäristöt, sosioekonomiset asemat, koulutus, kokemus sukupuolisuudesta, seksuaalinen viritys, halun muodot ja seksitaidot, perhetilanne, työ, taloudellinen tilanne, vuorovaikutustaidot, ystäväpiirit, harrastukset, elämänrytmit, sivistyksellinen pohja ja temperamentti, joitakin mainitakseni.

Ei ole ihme, että verkkodeittailusovellukset ovat suosittuja: ne lupaavat profiilien perusteella parantaa todennäköisyyttä jolla itseä miellyttävä kumppani löytyy. Siinäkin on kyse vasta sellaisen ihmisen löytämisestä, jonka kanssa voisi miellyttää alkaa kokeilla. ihanan rakkaussuhteen eläminen on sitten vielä toinen juttu.

Onnellisen alun voi katkaista mikä tahansa sattuma, joka laittaa pelin uusiksi tai vaatii osapuolilta niin paljon liikaa, ettei rakkaussuhteen kasvulle ja onnellisuudelle jääkään tilaa, vaikka kaikki olisi muuten ollut täydellisesti. Jos sattuma sanelee, elämä voi muuttua iskusta.

Pitkään eletty rakkaussuhde, joka on poikkeuksellisen hyvä, on juuri sellainen: poikkeuksellinen. Miten sen onnistuu saamaan? Se vaatii jotain erityistä. itse asiassa se vaatii niin monen yksittäisen asian osumista kohdilleen, että kyse on harvinaisesta sattumasta. Jos sellainen sattuma osuu sinun kohdallesi, olet onnekas.

Pelkällä onnella ei tietenkään voi onnistua. Rakkaussuhteessa eletään ihmisinä ja tehdään sisäistä työtä, luodaan edellytyksiä, otetaan vastuuta, antaudutaan ja opitaan. Ne ovat onnistumisen kannalta välttämättömiä edellytyksiä myös. Mutta jos sitten ollaan lisäksi onnekkaita, sen huomaa kyllä. Luulen, että sen tunnistaa kyllä jokainen, kun poikkeuksellisen moni asia menee kaiken aikaa juuri oikein.

Kun ajattelen omaa rakastettuani, olen aika vakuuttunut, etten koskaan ole kohdannut ketään hänen kaltaistaan. Kohtasinpa hänet kuitenkin, ja lisäksi siitä kohtaamisesta, johon monet sattumat olivat johtaneet, syntyi tämä rakkaus, joka niin minua huuhtoo ja huumaa.

Niin monet asiat hänessä ja minussa sopivat yhteen kuin ne olisivat vain odottaneet juuri toisiaan. Ja niitä asioita varten, jotka meissä ovat törmänneet toisiinsa, kummassakin on ollut juuri tarpeeksi kykyä oppia ja muokkautua ja rakentaa yhteisyyttä. Kaikkeen eteen tulevaan tuntuu löytyvän tarpeellinen taito ja työkalu suoraan hyllyltä.

Tämä kuutisen vuotta kestänyt kohtaaminen, rakastuminen ja rakastaminen on tehnyt meidät onnellisiksi. Onpa meillä ollut hyvä onni, että niin on!

Teemme molemmat paljon työtä sen eteen, että rakkaussuhteemme voi kasvaa ja tulla vielä syvemmäksi ja että onnellisuus saa valaista meitä, kun katselemme maailmaa yhdessä. Mutta me olemme myös ihan puhtaasti onnekkaita. Ajattelen niin. Kaikkea ei voisi järjellä ja omalla tahdolla saada sujumaan näin. Nämä palat sattumalta myös sopivat yhteen.

Kun aamuisin herään ja katson ihmeellistä ainutlaatuista rakastettuani, tiedän, että olen onnekas. Lienen miehistä onnekkain. Sattumista paras.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Unsplash

Mitä löytyy, kun sinut googlettaa? Mitä selviää facebook, instagram tai muista some-profiileistasi? Sen kaiken voi tietää treffikumppanisi jo ennen varsinaisia treffejänne.


Kirjoitin aikoinaan ensimmäisen blogi-tekstini siitä milloin kerron deittaillessani olevani trans. Olen kuitenkin saanut huomata, että aikalailla poikkeuksetta asia on toisen tiedossa jo ennen kuin siitä mainitsen. Löytyyhän se tieto minusta ensimmäisenä jos nimeni googlettaa tai katsoo some-tilejäni. Sama pätee kuitenkin kaikkeen muuhunkin kuin vain trans-taustaani. Googlettamalla ja some-tilejä tutkimalla voi saada nopeasti selville toisen ammatin, koulutuksen, harrastuksia, kiinnostuksen kohteita, lähipiiriä tai vaikka entisiä kumppaneita. Tutustuminen ja mielikuvat voivat alkaa jo ennen ensimmäistä tapaamista.

Sillä on puolensa ja puolensa, että toisesta voi löytää tietoa jo ennen kuin asia varsinaisesti tulee puheeksi. Toisaalta voi löytää tiedon, joka vaikuttaa tunteisiin tai mielikuviin siinä kohtaa liikaa vaikka myöhemmin asia vaatisi vain prosessointia. Esimerkiksi yksi tinder-keskusteluni päättyi siihen, että toinen löysi tiedon transtaustastani ja se oli hänelle siinä kohtaa liikaa. Pahoitteli itsekin, että oli törmännyt tietoon juuri silloin, myöhemmin se olisi tuntunut helpommalta. Toisaalta olen myös kohdannut tilanteita, joissa ihminen on ollut iloinen, että kohtasi faktan itse ja sai aikaa prosessoida ennen kuin asia tuli kasvotusten puheeksi. Koska jälkimmäisiä tilanteita on ollut enemmän huomaan jopa toivovani, että toinen googlaisi nimeni. Asioista kertominen tuntuu silloin helpommalta. Netistä löytyvästä tiedosta voi siis olla hyötyä.

Samaan aikaan ei kuitenkaan vaadi paljoa, että deittikumppanini löytää tiensä myös esimerkiksi tälle blogille. Ajatukseni ja kokemukseni parisuhteesta ja deittailusta, parisuhdetaustaani ja heikkoja kohtiani ovat hänen nähtävillään. Se tuntuu hetkittäin hurjalta. Nettiin laitettu on monissa tilanteissa kaikkien saatavilla. Emme voi valita kuka sen löytää ja milloin. Mahdollinen kumppani voi tietää sinusta kaiken sen mitä sinä tai joku muu olette sinusta nettiin julkisesti jakaneet. Asiaan voi suhtautua kauhistuen ja panikoiden tai vain tiedostaa sen. Hyväksyn sen, että juuri nytkin tätä tekstiä saattaa hyvinkin lukea silmäpari, joiden ajatukset tuntuvat monia muita hurjemmilta. Olen myös iloinen, että taustani aihauttamien pohdintojen kautta olen oppinut tiedostamaan sen kuinka meistä jokaisesta voi löytää paljon tietoa hetkenä minä hyvänsä. Se muistuttaa, että lopullisen mielikuvan ihmisestä tahdon kuitenkin luoda vasta aidossa kohtaamisessa. Kasvotusten, olemalla ja elämällä.

Joko siis olet miettinyt mitä sinusta löytää pienellä klikkailulla? Tai oletko jo tarkistanut sen? Tietämällä on helpompi ymmärtää mikäli toisen ennakkokäsitykset tai -tiedot tuntuvat yllättäviltä. Tiedostamalla sen mielikuvan, joka itsestä netin kautta muodostuu, on myös helpompi hahmottaa, että toisenkaan kuva ei anna koko totuutta. Mielikuvat ja tutustuminen voivat siis alkaa jo ennen ensimmäistä tapaamista, mutta loppuun ne voi viedä vain yhdessä olemalla.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat