Kirjoitukset avainsanalla odotus

Yksi rakkaussuhteessa elämisen jokapäiväisistä iloista on kotiin tuleminen. Ehdin ovelle, käännän avainta lukossa ja seuraavassa parissa hetkessä koen monta nopeaa tunnetta: näen valot asunnossa, kuulen tervehtivän äänen, aistin huoneilman lämmön, tunnen ilahtumista, hyvää mieltä toisesta, joka tulee eteiseen vastaan ja halaa.

Kaikki aistit toimivat ja kaikilla aisteilla voin todeta, että pääsin taas perille.

Ehkä vaikuttaa arkiselta itsestäänselvyydeltä, että tulee kotiin, mutta eihän se ole - tulla asuntoon, joka on yhteinen koti, jossa rakastettu on. Se on aarre. Minulle se on oikea onni.

Kiivetessä portaita rapussa kiipeän tunteenkin askelmia. Olen jo suuntautunut kotiin: rakastettuun ja niihin meihin liittyviin kokemuksiin ja tunteisiin, jotka tekevät noista huoneista, kalusteista, tavaroista meidän kotimme. Ennen kuin olen ovella, olen jo ovella, eteisessä, ennen kuin näen ja kuulen rakastettuni, olen jo näkemässä ja kuulemassa häntä. Mieli elää jo odotuksessa. Kun otan kiivetessä avaimet taskustani, niiden nippu helisee kotia.

Rakkauselämä tuntuu ja toteutuu elämän koko kudoksessa, kun sen aistimiseen antautuu, eikä kiiruhda sen ohi.

Kotiin tuleminen, oven avaaminen ja kynnyksen ylittäminen on konkreettinen tapahtuma tässä kaupunkitilassa. Samalla se on sisäinen tapahtuma, johon pääsee kiinni kysymällä itseltään, miltä minusta tuntuu, kun astun kotiin ja tiedän, että kumppanini on siellä. Mitä minussa tapahtuu sillä hetkellä? Mitä minussa tapahtui koko kotimatkan aikana. Miltä se minussa tuntui?

Mitä syvemmin olen tutkinut, miltä minusta tuntuu, sitä selvemmin olen oivaltanut, miten perustavalla tavalla minun hyvinvointiini ja onnellisuuteeni vaikuttaa suunta kohti rakastettuani. Kun olen tulossa hänen luokseen, tuntuu oikealta ja hyvältä. Juuri tällä ovella haluan olla, tunnen sen yhtä selvästi kuin oman nimeni.

On totta: minua määrittää tämä tunne, joka vetää hänen luokseen. Kun olen kotiovella, olen keskellä sen tunteen virtaa.

Mitä rakkaus on? Mitä kaikkea se onkaan, se on ainakin sellaista, miltä minusta tuntuu, kun olen tullut kotiin ja me suukotamme eteisessä. Perillä olemisen tunnetta se on, samalla kun se on jatkuvan odotuksen tunnetta siitä, mitä me teemme nyt, mitä seuraavaksi, me.

Kynnyksen tällä puolella on toinen tila. Me olemme täällä, ja nämä huoneet on punottu täyteen vuorovaikutusta. Täällä minä on toisen kanssa. Tämä on toisen huomioimisen mahdollisuuksien tila. Tätä paikkaa ei ole kellään muulla. Tämä on vain me, ainoan kerran tässä maailmassa juuri tällaisena.

Kotiintuleminen on etuoikeus. Olemme hyvin onnekkaita.

Kun avaan kotioven, silmänräpäys on dramaattinen. Hetkessä tapahtuu niin paljon niin ihmeellistä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen yksin kotona ja katselin peilistä kasvojani, piirteitäni. Takaisin katsoo mies, jonka tunnistan. Levollinen ilme. Hymyilee. Näyttää valoisalta.

Kun katselen ympärilleni tässä olohuoneessa, kaikki huonekalujen paikat ja tavarat, jotka arki on kädestään laskenut pöytätasoille ja sohvan käsinojalle, kirjojen peittämät seinät ja ikkunat, pyykistä tulleet paidat kuivumassa henkareissa vaatekaapin ovien avainten varsista – kaikki nämä värit täällä ja tämä tilan ja paikan rytmi on minun kotini. Tykkään tästä.

Samalla tavalla kuin tämän kotini, rakastettuni on antanut minulle oman itseni. Siksi peilikuvassa on valoisa mies.

Jos astelen täällä hiukan, tuntuu kuin katselisin sisältä päin ajatuksiani hänestä ja meistä: ääneen esittämiänne ideoita ja toiveita tekemisistä ja toisaalta jo koettuja asioita. Koti on meidän elämämme ympäröimä. Minä olen meidän elämämme ympäröimä.

Peilikuva on valoisa, koska tässä on niin hyvä olla. Tässä on niin hyvä olla, että tuntuu hyvältä olla minä.

Rakastettuni on saanut minussa aikaan monta asiaa, mutta esimerkiksi nämä kaksi: hän on tehnyt oloni hyväksi. Ja se on saanut aikaan sen, että olen alkanut katsoa itseäni hyväksyvästi. Hän rakastaa minua. Minäkin uskallan rakastaa minua.

Tässä on tosiaan käynyt tällainen puutarhailmiö: hän on kastellut penkkiä ja on noussut kukkia. Sillä tavalla yhden rakkaus ja läheisyys ja hellyys ja huomio voi saada toisen hehkumaan.

Katselin makuuhuoneen ikkunasta männynlatvoihin ja ajattelin, että nämä ovat niin perin hyviä aikoja elämässä. Jos en olisi niin iloinen siitä, olisin huolissani, että ne kuluvat – otammeko varmasti irti kaiken minkä voimme tästä onnellisesta? Se kysymys on elämän rajojen kysymys, mutta näyttää uivan jossain kaukana täältä.

Tässä kodissa on hyvä suojainen tila. Minusta se tulee siitä, että vaikka hän lähti aamulla töihin, illalla hän tulee takaisin ja sillä välin hänen ihmeensä tuntu on täällä läsnä. Minulle hän on läsnä tässä nojatuolin sylissä nyt, ja tässä kodin hiljaisuudessa, iltapäivän hämärtyessä odottamaan, että vähän myöhemmin meidän keskustelumme ääni kuljeskelee huoneesta toiseen ja värillisiin lamppuihin sytyttämämme valo heijastuu ikkunoista sisäänpäin.

Hän tekee minulle hyvää. Tässä on hyvä. Nauramme paljon. Hän hehkuu kultaa, ja minäkin.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kävin tänään puolison lapsuudenystävän synttäreillä. Pyöreitä vuosia tuli täyteen ja uusi vuosikymmen alkoi. Sopii hyvin uudenvuoden aatonaattoon. Olin ajatellut jo etukäteen tänään kirjoittaa jotakin uuden vuoden lupauksista ja odotuksesta. Nämä teemat yhdistyivät päivän juhlaan. Olimme olleet juhlissa vasta vartin, kun synttärisankarin työpaikan väki tuli onnittelemaan. Kuulimme puheen, jossa kerrottiin tämän työntekijän mukavista puolista. En tiedä kuunteliko kukaan kovin tarkkaan, mutta lopuksi kaikki havahtuivat. Puhuja kertoi pilke silmäkulmassa, että uusi rakkaus, jonka synttärisankari on löytänyt, näkyy mukavasti koko olemuksessa. Seurasi nyökyttelyjä ja hymyjä. Samalla niillekin paikalla olleille, jotka eivät uudesta rakkaudesta tienneet, selvisi tilanne. Yksin ei nyt tarvinnut juhlaa ja arkea kohdata.

Illan mittaan tuli puheeksi pöydissä koristeina olleet pienet peilipintaiset sydämet. Päivänsankari kertoi niiden olevan kierrätyskamaa. Ne oli laitettu talteen jo alkusyksystä, kun velipoika meni naimisiin. Synttärisankari kiteytti paljon, kun sanoi jotenkin niin, että: ”Kaikki kannattaa kierrättää, varsinkin käytetyt sydämet”.

Sitä vaan pohdin, että vuodet loppuvat ja alkavat erilaisten odotusten, kaipausten ja lupausten ristipaineessa. Miltä sinun uusi vuosi näyttää? Minkälaisen sydämen voisit käyttää uudelleen. Saako rakkaudesta kertoa ja miten se tai sen kaipuu meissä näkyy? Kaikkea hyvää saa luvata ja toivoa. Maailmassa kiertää vielä paljon lämmintä ja toivoa on!

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Se on vielä marraskuu ja silti ensimmäinen adventti. Espoolaisten, helsinkiläisten ja vantaalaisten postiluukuista on onneksi muistutukseksi tiputettu seurakuntalehden välissä adventtikalenteri. Luukusta aukesi tänään teksti: Yhden kynttilän liekki. Siinä kaikki valo.

Se on hyvä lause. Keskellä pimeää, kun kaikki jouluun liittyvä on vielä levällään, tuo lause armahtaa aika paljosta. Yksi kynttilä riittää. Ei muuta tarvita. Lause muistuttaa aika paljon muustakin. Ihmissuhteissakin (rakkaudellisissa kuin ystävyydessäkin)  usein riittää yksikin kiitos, yksi huomio, yksi kädenojennus. Se voi olla merkittävä. Ei kannata muistella sitä, koska viimeksi toinen sanoi tai teki tai pitää kiinni ajatuksesta, ettei se toinenkaan koskaan. Eikä koskaan kannata ajatella, että ei se yksi mitään auta. Se yksikin voi tulla juuri oikealla hetkellä.

Yksi kiitos. Yksi halaus. Yksi kosketus. Siinä kaikki rakkaus.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat