Kirjoitukset avainsanalla parisuhdeaika

Kuva: Unsplash

Rakastan tarinaa, joka on kerrottu varmasti lukemattomilla ripareilla. Tarinaa, jossa viisas mies on puhumassa joukolle liikemiehiä. Hän laittaa purkkiin niin monta suurta kiveä kuin sinne vain mahtuu ja kysyy onko purkki täynnä. “On”, vastaavat liikemiehet. Viisas mies ottaa soraa ja kaataa sitä purkkiin. Sora ropisee suurten kivien väleihin aivan purkin suulle asti. “Onko purkki nyt täynnä?”. Liikemiehet vastaavat myöntävästi, jolloin viisas mies ottaa hiekkaa ja kaataa sitä purkkiin. Hiekka sujahtaa suurten kivien ja soran väliin koko purkin mitalta. Kukaan ei enää uskalla vastata viisaan miehen jälleen esittämään kysymykseen. Hän ottaa vettä ja kaataa sen purkkiin. Vesi täyttää vihoviimeisenkin kolosen, joka purkkiin on suurten kivien, soran ja hiekan jäljiltä jäänyt. “Mitä me tästä opimme?”, kysyy viisas mies. Yleisöstä kuuluu vastaus: “Vaikka kalenteri näyttäisi kuinka täydeltä, niin aina sinne mahtuu ainakin pieni kokous.” Se ei kuitenkaan ollut viisaan miehen hakema vastaus. Hän toteaa, että mikäli suuria kiviä ei olisi laitettu purkkiin ensimmäisenä, eivät ne olisi sinne enää myöhemmin mahtuneet. Meidän on siis tärkeää miettiä mikä on elämässämme ensisijaista, mille raivaamme ensimmäisenä tilaa ja aikaa.

Perinteisesti, etenkin työn puitteissa, pysähdyn pohtimaan tarinan kohdalla jumalsuhteen merkitystä elämässämme. Viime aikoina tuo tarina on kuitenkin linkittynyt vahvasti myös muihin elämän osa-alueisiin, kuten parisuhteisiin. Vaikka ensimmäisenä laittaisikin jumalsuhteen suurimpina kivinä, niin on muidenkin asioiden järjestystä elämässä hyvä miettiä, jos tahtoo kaiken mahtuvan mukaan. Kuin huomaamatta elämä voi täyttyä niin pahasti töillä, harrastuksilla, menoilla, vastuilla ja velvoitteilla, ettei siihen toista ihmistä enää mahdukaan. Parisuhteessa oleva enää lähinnä nukkuu kumppaninsa vierellä ja yksinelävän elämään ei pysty toista pyytämäänkään. Se ei vaadi paljoa. Maailmassa on niin monta ihanaa ja tärkeää asiaa, joilla  voi helposti ja nopeasti saada elämänsä niin täyteen, ettei muulle jää enää mitään.

Pysähdy miettimään mihin kohtaan tahdot parisuhteen elämässäsi priorisoida ja pidä huolta, että sille on sen verran tilaa kuin toivot.

Missä kohtaa parisuhde siis tulee sinun elämäsi aikataulutusta? Täyttyykö elämäsi ja kalenteri erilaisista asioista, jonka jälkeen toivot löytäväsi aikaa nykyiselle tai mahdolliselle parisuhteellesi vai katsotko, että se tila jää ja muu aika voi sitten täyttyä muista asioista? Parisuhteessa ollessa yhteisen ajan ylläpitämiseen tarvitaan tietysti kaksi, joten asiaa on hyvä tarkastella yhdessä kumppanin kanssakin. Yksin ollessa kysymyksessä on puolestaan aivan omat haasteensa. On kovin vaikeaa ja hetkittäin turhauttavaakin yrittää jättää aikaa jollekin, jota ei edes vielä ole. Tilan ja ajan jättäminen ei kuitenkaan tarkoita, että vain odottaisi ja jättäisi elämästä juuri nyt. Se tarkoittaa, ettei rakenna elämää, joka ei pystyisi joustamaan toisen tarpeisiin ihmisen löytyessä tai, johon astuessaan toinen joutuisi vain juoksemaan vierellä. Se tarkoittaa elämää, jolla on tilaa hengittää ja elää. Elämää, jolla on syli avoinna.

Pysähdy miettimään mihin kohtaan tahdot parisuhteen elämässäsi priorisoida ja pidä huolta, että sille on sen verran tilaa kuin toivot. Se ei kuitenkaan tarkoita, että muut asiat katoaisivat elämästä tai menettäisivät arvoaan. Ne kyllä ropisevat ja sujahtavat sitten omille paikoillensa. Me siis pidämme itse huolta kaikkein tärkeimmistä, asia kerrallaan, ja luotamme, että senkin jälkeen asioilla on kyllä tapana järjestyä tavalla tai toisella. Silloin kaikkein tärkeimmät ovat kuitenkin onneksi jo mukana.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Perheellisenä miehenä ajattelen, että lomalla pitäisi viettää aikaa perheen kanssa. Sitten välillä pitäisi osata irtautua lapsista ja nuorista ja viettää parisuhdeaikaakin. Joskus on tärkeää livistää välillä ihan yksin jollekin omalle retkelle. Omien retkien alalajiksi lasken äijäretket, joissa seurana on samanhenkistä miesporukkaa. Yleensä kyse on mökkireissusta tai pienestä retkestä luonnon helmaan. Ne ovat kesällä tosi tärkeitä.

Joskus ajanaviettotavoista syntyy pientä kitkaa parisuhteessa ja omankin pään sisällä. Loma on aika lyhyt. Juuri nyt se on aivan loppusuoralla. On aika katsella taaksepäin, miten loman ajankäyttö sujui. Ensimmäinen huomioni on, että taas ajankäyttöni vähän harmittaa ja kaduttaakin. Silti ei ole aivan selvää, mitä tekisin toisin. Lähdin liikkeelle alkukesästä niin, että otin omaa aika ja kävin muutaman päivän vaelluksella. Siinä oli samalla äijäseuraakin. Olin välillä mielestäni perheen parissa ja yritin kohdata puolisonkin, mutta hänelläkin oli omat menonsa. Sitten nämä kaikki taas tapahtuivat vuorotellen ja päällekkäin. On ollut monenlaisia aikoja. Juuri nyt loman lopuksi on ollut aikaa tavata lasten isovanhempia. Tässä on koko ajan jotakin pientä suhinaa. Ei meinaa aika oikein tämmöisiin kirjoituksiin riittää. (tapetointi kesken) Vieläkin mietin miten saisin enemmän kesään parisuhdeaikaa. Elämänkumppani täyttää tuossa vieressä tiskaria. Menen edes nyt kaveriksi.

Sitä ennen yksi tuokiokuva viikon takaa. Tyttöjeni serkku on vielä ihan pieni poika. Hänellä ei viime perjantaina ollut mitään kiirettä. Istui pihalla ja ryttäsi paperilappuja minun kumisaappaaseen ja sanoi, että ne ovat postia. Tässä vielä hyvän kesän posti sinulle. Toivottavasti saat olla illan hyvässä seurassa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sehän oli selvä, että kun vauva tulee taloon, niin parisuhde loppuu, kahdenkeskeistä aikaa ei ole ja kaikki luisuu hiljalleen kohti erillisyyttä.

No tietenkin tätä vältelläksemme pyrimme järjestämään illalliset niin, että pieni vastasyntynyt nukkuu, että syntyy varmasti sitä parisuhdeaikaa. Sehän nyt nukkuukin koko ajan. Helppoa kuin heinänteko. Mutta ei, meidän jälkikasvumme kuitenkin oli niin seurallinen, että kun pikkunenuun leijaili ruoan tuoksu, niin sieltähän se pariviikkoinen kuoritui piireihin Newborn Settiin kellimään. (sellainen kaukalo syöttötuolissa, missä voi ihan vauvanakin olla)

Kuinkas sitten kävikään. Ei tarvinnutkaan paniikissa pelätä, että joku herää ja kaikki menee pilalle, vaan tässähan onkin kaikki. Voimme keskustella maailmanpolitiikkaa, maistella ja haistella pöydän antimia, juoruta ja nauraa pikkupallerolle, joka viihtyy pöydän päässä kun aina välillä häntäkin katsoo.  Ja tätä on jatkunut läpi kasvun yhdeksänkuukautiseksi.  Nyt vaan heitellään kurkunpaloja pitkin lattioita ja keskittymistä ruokailuun haetaan maissinaksuilla.

Ei tarvittu muuta kuin ymmärtää, että ei se mene niin, että kun taloomme tulee kolmas, niin lakkaamme olemasta aviomies ja vaimo, jotka kaivetaan telakalta, kun vauva on poissa silmistä. Me olemme me. Meitä on kolme ja hyvä niin. Tähän kuusitoistavuotiseen suhteeseen on mahtunut lukiolaiset teinit, haalaripukuiset opiskelijat, töitä iltaan asti paiskiva virkamies, insinööri, pappi ja yrittäjyys.  Miksei se vanhemmuus sinne mahtuisi valloittamatta koko pinta-alaa? Ajattelen myös, että näin on paljon helpompi hengittää, kun ei tule niin kovia paineita siihen hetkeen, kun vauveli on hoidossa ja kallis illallinen edessä. (Ja sitäpaitsi sitten miettii miten se pikkunakki pärjää) Perustiistaina voi sytyttää kynttilän ja vetää pihviveitset esiin.

Arkeen tulee älyttömästi juhlaa, kun syömme hyvin kaikki yhdessä. Vaunulenkeillä vauva sammuu helposti ja silloin mehän olemme ihan kahden. Täytyy vain tarttua tilaisuuksiin. Lämpölampulla lämmitettyihin terasseihin, aurinkoisiin puistonpenkkeihin ja takeaway kahveihin.

Ja kuulkaa kun muistelee elämää parivuotta taaksepäin, niin kalenterithan oli tupaten täynnä, ettei sinne tällaista mahtunut. Siis kyllä minä nyt välitän eteenpäin ilosanomaa: Vauva tuo arkeen lisää parisuhdeaikaa!

P.s. Jos vauvan myötä parisuhteeseen muuttaa väsymys, ei tämä neuvo auta, vaan varmasti tarvitaan järeämpiä keinoja. Ammattiapua, unikouluja ja muita. Minä valvoin yön synnyttäessä ja sen jälkeen nukkunut pidempiä öitä kuin koskaan, joten siihen en ota kantaa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat