Kirjoitukset avainsanalla yhdessäolo

Kuva: Annele Rantavuori

Eroaminen on muutosprosessi, joka myllertää eroavan ihmisen ja hänen läheisten maailman. Eronnut ihminen on myrskyn silmässä erittäin haavoittuvassa tilanteessa. Usein hän on myös tarvitseva ja herkkä, mikä asettaa paineita myös ystävyyssuhteille.

Mitä eronnut sitten toivoo ystäviltä? Itselleni ovat parasta olleet aktiivisesti yhteyttä pitäneet ihmiset, jotka ovat antaneet myös tilaa. Olen oppinut jo pienestä selviytymään itsenäisesti, joten avun pyytäminen ei ole kovin luontevaa. En tietenkään voi puhua kaikkien eronneiden puolesta, mutta tässä muutama ajatus.

 

1. Lempeää katsetta

Luulen, että eroa kokemattoman ihmisen on mahdotonta täysin ymmärtää sitä myllerrystä, mitä eronnut käy läpi. Musertavaa yksinäisyyttä, tunteiden kirjoa ja menneisyyden läpikäymistä. Mitä on kantaa yksin koko elämä ilman toisen tuomaa turvaa. Tai mitä on luoda oma elämä uudestaan. Silloin ei aina pysty valitsemaan, vaan selviytyy. Joskus se on hyvinkin alkukantaisten vaistojen varassa toimimista, koska suojan tarve on niin suurta. Armollinen, lempeä katse parantaa ja luo toivoa epätoivon keskelle.  

 

2. Kuulevia korvia

Ero tuo mukanaan paljon vaikeita tunteita. Useimmilla myös taloudellinen tilanne muuttuu. Moni asia tuottaa epävarmuutta ja turvattomuutta. Vaikeisiin tunteisiin en kaipaa helppoja vastauksia tai ratkaisuja, kuten ainahan ne asiat järjestyy. Niin, tottahan se on. Mutta on eri asia ottaa vastaan tilanne ennen niiden asioiden järjestäytymistä yksin, kuin kaksin. Useimmiten kuunteleminen riittää. Että joku jaksaa ottaa vastaan tunteen, jota en yksin pysty kohtaamaan.

 

3. Anteeksiantavaa sydäntä

Eronnut ihminen ei todennäköisesti pysty olemaan sinulle se sama, ihana ystävä, kuin ennen eroa. Anna anteeksi, jos hän ei muista soittaa takaisin tai jaksa vastata viestiisi. Soita uudestaan. Älä ota henkilökohtaisesti. Et tiedä kuinka monta tuntia hän on saanut nukuttua edellisenä yönä. Elämä voi olla eron jälkeen yllättävän pitkään selviytymistä. Eronnut ystäväsi voi tarvita paljon tilaa, eikä hän ehkä pysty vastamaan odotuksiisi. Hänen maailmansa on mennyt uusiksi ja sen rakentaminen vie paljon aikaa ja voimia. Se ei tarkoita hylkäämistä, joten ole kärsivällinen. 

 

4. Turvallista syliä

Parasta on se, kun joku on tullut kylään, viettämään iltaa tai vapaapäivää yhdessä. Vienyt jäätelölle tai kävelylle. Koputtanut ovella tuore leipä tai glögipullo ja piparit kainalossa. He ovat täyttäneet edes hetkeksi sen tyhjän tilan, joka eronneen kodissa väistämättä vallitsee. Antaneet läsnäolonsa, rakkautensa. Ilman odotuksia tai vaatimuksia. Tämä on ollut kaikkein kalleinta minulle. 

Toivovaisin terkuin, Annele

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulje puhelimesi, padisi ja tietokoneesi. Ota kuppi kuumaa ja istu rakkaimpiedi kanssa alas. Olkaa yhdessä, ihan rauhassa. Kuva: Nicole Honeywill, Unsplash

Elämä ja arki voivat olla joskus täynnä kiirettä ja stressiä. On suuria tunteita, paineita ja haasteita. Puhelin piippaa ja koko ajan täytyisi olla saavutettavissa. Työt saattavat valua kotiin tai vapaa-aikakin muuttua akataulutetuksi kaaokseksi. Juostaan paikasta toiseen tai näpytellään menemään kunnes lamaantuneena romahdetaan sänkyyn tai sohvan pohjalle. Kumppani jää lähes huomiotta, luultavasti itsekin sekä mahdollisesti muutkin perheenjäsenet. Se kaikki taas lisää stessiä ja mahdollista syylisyyden tunnetta entisestään. Entä jos silloin, entä jos nyt, laittaisitkin sen kaiken tauolle?

Takanani on pari monin eri tavoin raskasta viikkoa ja viime päivinä olen erinäisistä syistä huomannut olevani puhelimella alinomaan. Kuvitellut, että se tarkkaaminen saisi stressin, huolet, paineet ja laukkaavat ajatukset rahoittumaan. Väärässähän minä siinä olin. Niinpä tänään suljin puhelimesta ilmoitukset ja siirsin eniten vilkuillut sovellukset kaikista kaukaisimmalle välilehdelle. Läppärin jätän hyllyyn ja velvollisuudet siirrän paperille kirjartuna ensi viikkoon. Pistän kaikki paineet, velvollisuudet ja kaaokset hetkeksi tauolle. Ansaitsen sen. Suhteeni asaitsee sen.

Stressaantuneena, uupuneena ja kaikenlaisten puuhien ja tunteiden keskellä ei useinkaan pysty olemaan parasta itselleen tai muille. Joskus ei edes erityisen hyvä. Huonoja hetkiä saa olla eikä aina todellakaan tarvitse olla täydellinen. Joskus kuitenkin ansaitsemme tauon. Sanoisin, että jopa useammin kuin uskommekaan. Tauon niistä paineista, jotka siirtävät meidät pois itseltämme sekä tärkeiltä ihmisiltämme stressin, kiireen ja poissaolon maailmaan. Ansaitsemme aikaa, jolloin voimme olla läsnä itsellemme sekä toisillemme. Ilman mitään muuta.

Mitä jos tänään siis laittaisitkin puhelimesi ilmoitukset pois, sovellukset piiloon, velvollisuudet kalenterin väliin ja laukkuun sekä kaikenlaiset murheet myöhemmin käsiteltäviksi? Mitä jos hetken keskittyisit vain itseesi, rakkaimpiisi ja teille tärkeisiin asioihin? Pienen hetken, tämän illan tai vaikka koko viikonlopun ajan. Olet ansainnut sen. Suhteenne on ansainnut sen.

Hiljentyvin terveisin, Mio

Kommentit (2)

Mio Kivelä
Liittynyt12.1.2018

Niinpä! Hieman oon miettiny, että josko jättäisikin piiloon tyystin. Käy itse katselemassa, kun siltä tuntuu tai tarve vaatii. Kuinkakohan paljon energiaa oikein jäisikään kaikkeen muuhun.

Mio Kivelä

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Helsingin Sanomissa oli nyt maaliskuun lopulla artikkeli, jossa kuvataan konetekniikan professori Adrian Bejanin pohdintaa siitä, miksi lapsuuden kesät tuntuivat kestävän ikuisuuden ja vanhetessa ne kuluvat nopeammin ja nopeammin. Bejanin selitys lähtee aivojen ja hermosolujen oletetuista muutoksista.

Ajan hidastumisen ja nopeutumisen tunnetta on lähestytty monissa tutkimuksissa, koska kokemus on niin yleinen. Useimmiten selitys liikkuu informaation ja havaintojen määrän ja mitattavan ajan suhteessa. mitä enemmän havaintoja pakkautuu päivään, sitä pidempi se tavallaan on. Jos vetää suoran langan läpi huoneen, se on muutaman metrin mittainen; mutta samaan huoneeseen saa mahtumaan kilometreittäin lankaa kiepeille.

Ajan suhteellisuus kiinnostaa minua, koska minäkin olen huomannut saman vaikutuksen, erityisesti rakastumiseen ja rakastamiseen liittyen. Rakastaessa aika on hyvin hidasta. Kirjoitinkin tästä aiempaan bloggaukseen.

Mietin tätä asiaa aika usein, koska se tuntuu olevan yhteydessä elämän kokemiseen ja elämän arvostamiseen. Ajan hidastamiseksi on olemassa keinoja – kyse on elämisen tihentämisestä. Jos elämä tuntuu lipsuvan käsistä, se todennäköisesti tosiaan lipsuu käsistä. Niistä päivistä, joina ei opi mitään uutta, ei havaitse paljoakaan uutta, ei koe uutta, ei jää kovin paljon muistettavaa. Niiden aika on ohuempaa.

Ohuesta ajasta, käsistä lipsuvista päivistä, ohi kiitävistä vuosista murehditaan. Ihan syystä; ne ovat meidän elämämme päiviä, vuosia, aikaa. Ne ovat se, mitä meillä on.

Rakastaminen on yksi niistä olemisen tavoista, joilla tähän arjen huoneeseen vyyhditään joka päivä paljon enemmän elämänlankaa. Se voi olla sellainen, koska rakastetun kanssa elämä voi melkein kaksinkertaistua. Kaiken voi nähdä myös toisen silmin. Kaikesta jaetusta tulee enemmän kuin itse olisi saanut irti.

Minä uskon, että toinen ihminen on loppumattomasti uusi ja uutena näyttäytyvä. Ainakin minun rakastettuni on sellainen. Jokainen aikayksikkö, jonka vietän hänen kanssaan, täyttyy aistittavasta, katsottavasta, mieleen painuvasta.

En oikein usko Bejanin teoriaan siitä, että ihminen väistämättömästi kokisi vähemmän tullessaan vanhemmaksi. Sen sijaan uskon, että monet ihmiset antavat elämän vähitellen mennä menojaan. Samalla tavalla kuin rakkauden annetaan mennä menojaan – ”se tulee siinä omalla painollaan”. Mutta se ei kuitenkaan ole vääjäämätöntä.

Mieltään voi kehittää jatkuvasti. Havaitsemista voi kehittää jatkuvasti. Mieltään voi pitää liikkeessä sudokulla ja antautumalla toiselle ihmiselle, katsomalla suoraan toiseen ihmiseen. Ajan voi hidastaa heittäytymällä toisen syliin ja painautumalla koko kehollaan, ihollaan tuntemaan.

Ehkä nämä ovat kevään tuomia ajatuksia myös. Kevät on täällä, ja talven jälkeen päivät tihentyvät kasvusta, väristä, ajelehtivista tuoksuista, ilman täyttävästä laulusta. Se on kaikki tarjolla, tässä ja nyt, nyt, nyt, nyt.

Ollaan kevään puolesta ohutta aikaa vastaan! Ollaan rakastamisen puolesta ohutta aikaa vastaan! Muistaisimmepa me aina, että elämme täällä, emmekä vain seuraa, miten aika kuluu.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Eilen tulin kirjoittaneeksi rakastetulleni Whatsup-keskustelussa ensin ”Unelmani.” Sitten täydensin: ”Elämäni kaunis todellisuus.” Hän on unelmani, mutta ei vain unelmaa. Hän on elämäni kaunis todellisuus.

Seisoin silloin metrossa keskellä aamun julkista työmatkaliikennettä. Siinä minun rakkauteni ja maailman hauskasti lomittuessa ajattelin tuota viestiparia, unelman ja kauniin todellisuuden suhdetta: mitä rakkauteen tulee, jos kokee elävänsä kauniissa todellisuudessa, onko se unelmaa ja totta? Onko niin, että rakkauden kaunis todellisuus aina sisältää unelman?

Minusta tuntui juuri oikealta seisoa siinä aamumetrossa, joka tuli siitä suunnasta, olla matkalla kotoani, kirjoittaa rakastetulleni, olla tässä elämässäni. On hyvä elää tätä elämää.

Elämä tuntuu tällaisena niin hyvältä osittain siksi, että olen unelmoinut tästä. Olen unelmoinut, että olisi näin. Nyt on, eli unelma tuli todeksi.

Toisaalta rakastuneena oleminen on kai eräänlainen jatkuvan unelmoinnin tila, jossa jokaista välitöntä tulevaa hetkeä odottaa unelmoiden. Voisiko näitä sanoa mikrounelmiksi.

Tarkoitan sitä, miten esimerkiksi katsahtaa rakastettuunsa, samalla odottaen näkevänsä sen, miten suloinen hän on. Ja sitten näkee hänet siinä, ja hän on suloinen – kaunis todellisuus.

Ja katsoessaan häntä tulee unelmoineeksi, että hän katsahtaisi takaisin, ja hymyilisi hiukan. Hän hymyilee huomatessaan katseen – kaunis todellisuus.

Koska rakkaus ja rakastaminen tuntuvat niin hyvältä, ne suuntautuvat jatkuvasti eteenpäin. Rakastaminen on janoa, ei sen kyltymistä.

Samalla tavalla rakastettu on aina jotain, jota unelmoi. Häneen liittyy suuri määrä kaikenlaisia unelmia. Hän on haaveilun kohde. Mieli uneksuu asioita, joita hänen kanssaan voisi tehdä. Ja tämä on todellisuus. Samalla tämä on se, mitä elämä rakastetun kanssa on. Tämä on kaunis todellisuus, koska tämä on unelma.

Rakkaudessa unelmat toisinaan tulevat todellisuudeksi. Silloin todellisuudesta tulee kaunista elämää.

Unelmani. Elämäni kaunis todellisuus.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat