Kirjoitukset avainsanalla yhdessäolo

Kuva: Jaakko Kaartinen

Kaikki on yhdessä verrattomasti parempaa. Asioiden kokeminen, näkeminen, kuuleminen, aistiminen – mieluiten rakastettuni kanssa, kiitos.

Syy mennä yhdessä paikkoihin, tapahtumiin, juhliin, esityksiin on siinä, että niin on paljon antoisampaa. Yhdessä mennen kaikki näyttäytyy kuin hivenen kirkkaampana. Hän valaisee maailmaa ympärillään, siksi kai se tuntuu valoisammalta hänen lähellään.

Koetan pysytellä kutsuilla ja näyttelyissä ja puistoissa niin lähellä, että voi välillä koskettaa hipaisten. Se on tavallaan varmistus siitä, että hän on siinä, käsin kosketeltavan todellisena.

Yhdessä, niin. Rakastuneet haluavat olla yhdessä. En näe mitään syytä vastustella sitä tarvetta, ja koettaa esittää riippumatonta ja erillistä tyyppiä – en ole sellainen. Olen onnellinen, kun annan yhdessä olemisen haluni viedä minua samoja polkuja samoissa askelissa. Ja kun näen jotain, aistin jotain, keksin jotain, haluan näyttää sen hänelle.

Riemua; yhdessä oleminen on mahdollisuus riemuita. Se on hyvä sana, hyvä asia, sellainen tunne. Missä kukakin sen tavoittaa? Miten muut mahtavat riemuita, siitä pitäisi keskustella enemmän.

”Miten riemuitset?”

”Oletteko riemuinneet viime aikoina?”

Meissä on ihmisinä kapasiteettia niin monen sävyisiin rikkaisiin tunteisiin. Ne ovat näissä kehoissa, ja me saamme kokea niitä.

Hänen kanssaan meneminen antaa minulle monesti riemun tunteen. Se on vähän kuin kultarahan saisi, paitsi että ennemmin kuin kultarahan, otan riemun hänen kanssaan olemisesta. Arvelen, että minun ihmisyyteni toteutuu erityisellä tavalla siinä kokemuksessa. Jostain syystä hän saa sen aikaan, sellaisen virityksen, tällaisella voimalla.

On parempi mennä rakastetun kanssa paikkoihin, juhliin, asioiden äärelle kuin yksin. On parempi riemuita kuin olla riemuitsematta.

Platon kuvasi Aristofaneen suulla, miten ihmiskappaleet etsivät toista puolikastaan elämässä. Kuvaukselle antaa enemmän arvoa, kun sattuu, että kokee osuneensa juuri sen ihmisen äärelle, sen, joka valaisee maailmaa ympärillään, joka voi antaa riemun. Jonka kanssa haluaa mennä. Jonka kanssa. Kanssa, yhdessä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Olen tässä mietiskellyt sidosta, joka minun ja rakastettuni välillä on, ja sen merkitystä siihen, kuka minä oikeastaan identiteetiltäni olen. Vaikutus on hyvin suuri. Tämä rakkaus on rakentanut minusta ihmisen, joka elää näin ja jonka persoona ilmenee tällä tavoin.

Minusta erityisesti tuo rakentumisen ajatus on antoisa. Rakkaus ja parisuhde rakentavat tilaa, jossa parisuhteen osapuolet elävät. Millaiset ihmiset ja millainen rakkaus, sellainen tila.

Rakkaus on niin väkevää, että se luo uutta ja muuttaa ihmistä. Minun rakastettunikin on väkevä, ja hän ja rakkaus itsessään vaikuttavat minussa.

Sielun veljien ihanassa kappaleessa lauletaan talon rakentamisesta sydämeen. Kielikuva on muodostunut minulle tärkeäksi. Se kuvastaa juuri tuota tilallisuutta, ulottuvuuksia, joissa rakastetaan ja persoonana toteudutaan, ja toisekseen rakentumisen dynamiikkaa, jossa sinä ja minä rakennamme, toimimme ja teemme tekijöinä. Rakkaus ei ole sattumanvaraista ajautumista, vaan aktiivista, tekemistä.

Joten me teemme tätä rakkautta, ja kuljemme näissä rakkauden huoneissa ja kerroksissa, katsellen ulos maisemiin, joita meiltä näkyy. Ja talo elää, ja kasvaa, aukeaa uusin tavoin ja tiloin rakkauden prosessissa, rakastaessa.

Se, mitä teen, on sitä, mitä olen. Se, mitkä mahdollisuudet minussa saavat toteutumisen alaa, pääsevät esille ja kasvamaan. Ja rakastettuni houkuttelee minusta esiin uusia mahdollisuuksia ja avaa uusia näköaloja.

Bottom line: ilman rakastettuni en olisi se, kuka olen nyt. Se on tärkeä havainto. Se saa oivaltamaan syvällisesti sen, miten merkityksellinen rakkaus on ihmiselle. Se on nykyisyyden ehto, ja minun itsenäni toteutumisen ehto elämässä, jota elän.

Meidän kulttuurissamme ja ajassamme korostetaan yksilöllisyyden näkökulmaa. Rakkauden läpi tarkasteltuna voisi sitten ehkä sanoa, että yksilöllisyys on pitkälti vuorovaikutuksessa muodostettua, rakkaussuhteessa muotoutunutta.

Minä, minä, minä: rakastava, rakastettu, rakkaudessa.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Ystävä kysyi minulta tänään puhelimessa jutellessamme, mitä kuuluu. Sanoin, että me elämme onnellista elämää. Tavoitteet ovat asettuneet tämän hetken, nykyhetken hiomiseen, yhdessä päivässä olemiseen. Tulevaisuuteen katselen odottaen erinäisiä kalenterissa olevia mukavia tapahtumia ja tulevia elämyksiä, niin kuin seuraavia lämpimiä kesiä ja uimavesiä. Mutta varsinaiset odotukset kohdistuvat tähän hetkeen.

Ajattelin sitten puhelun jälkeen, että jollain tapaa olemme onnistuneet tuomaan tulevaisuuden tähän hetkeen. Tarkoitan, että suuret odotukset elämästä täyttyvät tässä ja nyt. Ei tarvitse seisoa tyhjin käsin odottelemassa jotain tulevaksi. Elämä on tässä, nyt. Rakkaus on tässä, nyt.

Haaveilen toki tulevistakin päivistä meidän jatkuvana retkenämme ja hääseikkailunamme. Se seikkailu – elämämme – jatkuu eteenpäin tapahtumien polkuna, ja olen utelias näkemään, mitä siellä jossain huomisissa onkaan. Mutta on ihanaa olla tässä hetkessä.

Kaikki tämän hetken pienetkin asiat ovat suuria, koska ne tapahtuvat löydetyn ja saadun rakkauden päivässä, tässä päivässä. Miten selittäisin paremmin? Kun on rakastunut ja tavoitellut rakkautta, ja saanut sen, elämään ilmaantuu syvä merkityksen tunne. Olisi pitänytkin sanoa ystävälleni, että minulle kuuluu sitä, että kaikki tuntuu hyvältä, koska elämä tuntuu syvästi merkitykselliseltä.

Rakastettuni luo minulle noita merkityksen tunteita.

Niin juuri, rakastettuni ne luo. Ja kun ajattelin tuota juuri kirjoittamaani, sain tarkemman ajatuksen. Ehkäpä onkin niin, että minulle juuri hän ON tulevaisuus. Kun saan olla hänen lähellään, tulevaisuus on tässä. Rakkaushan on suuntautumista. Rakastaja suuntautuu rakastettuaan kohti, koska kaikkein paras ja toivotuin ja haaveilluin odottaa hänessä.

Kuljeskelen käsi kädessä hänen kanssaan, kuljeskelen tulevaisuuden kanssa käsikkäin. Koska hän on elämässäni, olen jo siellä, minne olen menossa: hänen luokseen. Rakastettuni luo.

Nämä ovat elämän hyviä päiviä, elämän hyviä vuosia. Todella hyviä, perinpohjaisesti onnellisia.

Lähden rakastettuani vastaan nyt, hän on tulossa kotiinpäin. Marraskuu, tiistai, ja kuuluu oikein hyvää.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Katselen ikkunan ja taivaanrannan välimaastoon ja näen siellä kuvan rakastetustani. Katselen tyhjään, ja mieleeni piirtyy rakastettuni. Kun keskittyminen työhön katkeaa tai vaihtuu asiasta toiseen, mieli käy lepäämässä siellä, missä se haluaisi olla. Ajatuksen siivin lennän sinne, missä rakastettuni on.

Ajatuksen siivet ovat hyvät ihmiselle, joka on rakastunut. Niiden varassa on kaukanakin tavallaan lähellä, tai ei ainakaan lohduttoman välimatkan päässä. Mieli ehtii täältä sinne nopeasti, salamannopeasti.

Joskus ajattelen muistikuvia, joskus kuvat muodostuvat omia aikojaan. Joskus ajattelen häntä tekemässä asioita, joskus muistelen, mitä hän on tehnyt. Joskus ajattelen jotain piirrettä hänen persoonallisuudessaan tai jotain ulottuvuutta hänen elämänasenteessaan tai yksittäistä näkökulmaa hänen ajattelussaan. Joskus mielessäni on se, mitä hänen seurassaan tapahtuu, joskus se, mitä toivoisin ja mitä odotan.

Minun mieleni katselee rakastettuani kaikista suunnista, monin vaihtelevin tavoin. Ihmeellistä, miten se on jatkuvasti kiinnostavaa, merkityksellisen ja arvokkaan tuntuista.

Maailma on muodostunut luvuttomasta määrästä kiinnostavia asioita. Osoittaa hyvin perinpohjaista tärkeyttä, että ajatus niin usein lentää samaan paikkaan. Rakkauden keskiöön, jossa on rakastettuni.

Kun rakastaa toista voimallisesti, hänen ja minuuden välille syntyy sidos. Tai ehkä hänestä tulee osa minuutta, erityisen korkea ja toisaalta syvä kohta minuutta. Siten toisen näkee mielessään heti, kun ajatusten antaa lähteä harhailemaan, ja siten ajatukset lopulta kiertyvät ja painuvat hänen äärelleen.

Kuvittelu ja sisäinen kuvailu on tärkeää rakastamisessa. Se muokkaa rakastajaa avoimemmaksi rakastettua varten. Se kääntää huomion suuntaa rakastettuun ja muodostaa rakastamisen tilan. Siinä tilassa ajatukset sitten niin helposti lennähtävät rakastetun luo. Jos se tuntuu tärkeältä, ne lennähtävät sinne kuin itsekseen, yhä useammin, yhä helpommin.

Minusta on hyvä elää näin. Koetan vaalia tätä kykyä, lahjaa. Se paljastaa miten kiehtovia rakenteita me olemme olevaisessa maailmassa. Rakkaus on mysteeri, joka on kuvaa sitä, mitä perimmiltään on. Yhteyttä, ja yhteyden mahdollisuuksia.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat