Kirjoitukset avainsanalla ihmissuhteet

Kuva: Unsplash, Maxell Young

Ihastutaan, tapaillaan, seurustellaan, mennään kihloihin ja naimisiin. Jossain kohtaa muutetaan yhteen ja lopulta hankitaan lapsia. Näinhän se menee, eikö niin? Yksinkertaista ja selkeää. 

Saatamme tehdä oletuksia, että kaikki suhteet etenevät suunnilleen samoin tavoin. Todellisuudessa niiden tempo, järjestyts ja sisällöt saattavat kuitenkin vaihdella valtavasti. Alkuun se voi hämmentää. Muita ja kenties ihmisiä itseäänkin. On outoa, kun tututtu ja opittu kaava rikotaankin.

Huomasin esimerkiksi itse hämmentyväni, kun tuttavat kertoivat onnellisena muuttaneensa erilleen. Olin ollut valmis pahoittelemaan suhteen vaikeaa tilannetta, kunnes tajusin heidän iloitsevan asiasta. He olivat todenneet, ettei yhdessä asuminen sopinut heille. Omissa asunnoissaan suhde kuitenkin kukoisti ja tuntui hyvältä.

Meinasin kyseenalaistaa omissa ajatuksissani tuttujeni koko suhteen, kun se ei mennyt totutun normin mukaan. Ajatella, että kyllähän sen täytyi selvästi ennakoida epäsopivuutta toisilleen, jos ei kerran toisen kanssa asuminen toiminut. Miettiä, että millainen tulevaisuus sitä nyt sellaisella suhteella voi olla. Mutta eihän sen tilanteen todellisuudessa tarvinnut kertoa muuta kuin sen, ettei yhdessä asuminen toiminut. Ja että ihan hyvä tulevaisuus voi sellaisellakin suhteella olla. Eri asunnoissa vain.

Saatamme tehdä oletuksia, että kaikki suhteet etenevät suunnilleen samoin tavoin. Todellisuudessa niiden tempo, järjestyts ja sisällöt saattavat kuitenkin vaihdella valtavasti. 

Meidän ei tulisi jäädä jumiin totuttuun narratiiviin vaan nähdä jokainen suhde yksilöllisenä kokonaisuutena. Sinulle tuskaiselta tuntuva tilanne voi ollakin toiselle ihan luonteva ja päinvastoin. Suhdetta, omaa tai muiden, ei siis kannata peilata stereotyyppiseen tarinaan vaan suhteen osapuolten toiveisiin ja tarpeisiin. Näin voimme välttyä esimerkiksi tekemästä jotain itselle epäluontevaa vain siksi, että "niin tässä kohtaa kuuluu tehdä" tai säälimästä turhaan ystävää, joka on tilanteeseensa tyytyväinen.

Suhteiden polkuja on monenlaisia. Osa niistä muistuttaa alussa kuvaamaani perinteisenä pidettyä taivalta ja osa taas ei. Ja kumpikin on ok. Tärkeintä on, että ne olisivat suhteen osapuolille mieluisia.

Suunnistavin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Rhendi Rukmana, Unsplash

Istun skeittiparkin reunalla. Vieraan maailman äärellä. Maailman, jonka kieltä en puhu ja jonka tapoja en tunne. Maailma, jonne tahdon kuitenkin sukeltaa, sillä tiedän, että siellä on sydämen sykkeesi.

Kysyt arasti kysymyksen toisensa jälkeen, silloin tällöin. Sukupuolesta, moninaisuudesta, kirkosta, uskosta. Tahdot oppia ymmärtämään, sillä tiedät, että niissä on ilma, jota hengitän.

Usein kumppanin mukana tulee maailmoja, tapoja ja arkea, jota emme kenties ole osanneet elämäämme edes kuvitella. Paikkoja ja asioita, joita emme ymmärrä tai, joiden kanssa emme vielä osaa olla. Ne kuitenkin saapuvat elämäämme merkityksellisen ihmisen muodossa, joten emme voi kuin vetää syvään henkeä ja sukeltaa.

Tahdot oppia ymmärtämään, sillä tiedät, että niissä on ilma, jota hengitän.

Minun sydämen sykkeeni ei tarvitse siirtyä skeittiparkkien keskelle eikä kumppanini tarvitse hengittää kristillisyyttä tai moninaisuutta. Meidän on kuitenkin hyvä pyrkiä ymmärtämään ja näkemään. Sillä, jos jokin on lähellä kumppanimme sydäntä olemme todennäköisesti lähellä sitä itsekin. Se voi myös avata ovia ja auttaa ymmärtämään toista entistä paremmin.

Voi olla, etten täysin koskaan pääse syvälle kumppanini maailmaan. Tai sitten sydämen sykkeemme ja hengityksemme löytävät omat tapansa olla ja vierailla toistemme tärkeissä maailmoissa. Sitä ei voi tietää, eikä sillä oikeastaan ole edes väliä. Jokaisella on hyvä olla omat juttunsa myös suhteen keskellä, mutta voi olla hyvä edes yrittää ymmärtää mikä toisen jutuissa häntä kiinnostaa.

Joskus jo sekin riittää, että näkee ja edes yrittää ymmärtää.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jess Watters // Unsplash.com

Ystäväpiirissäni on perinne. Käymme läpi lahjoja joulun/synttäreiden/äitienpäivän/isänpäivän jälkeen. Hellästi väännämme huumoria siitä, mitä kukin on saanut — ja etenkin siitä, mitä kukin on ostanut puolisolleen.

 

Tässä kaksi esimerkkiä, joita ei kannata ostaa:

1. Kodin jokapäiväiset kulutustavarat

Vuosien varrella on tullut vastaan hetkiä, joissa pariskunnasta toinen on suunnittelut, kerrankin panostanut ja käyttänyt aikaa lahjan hankkimiseen ja toinen on kiireessä ostanut munaleikkurin aamiaispöytään tai pyllypefletin saunaan. Hääpäivänä mikään ei ole romanttisempaa kuin saada uudet sakset (sarkasmivaroitus). 

2. Ajatuslahjat

Näiden lisäksi vuosien varrella on annettu myös lukuisia ajatuslahjoja. Ajatuslahja on lahja, jota ei ole hankittu, mutta joka on ajateltu hankkia. Päivänsankari saa siis halauksen ja kertomuksen, kuinka oli ajateltu antaa tätä ja tuota, mutta sitten on käynyt jotain ja lahja on jäänyt saamatta.

 

Lahjoista puhuminen on lähtökohtaisesti pikkumaista, kiittämätöntä ja ensimmäisen maailman ongelma. Lahja on lahja. Se on sellaisenaan arvokas — kiiressä hankittuna tai vain ajatuksena.

Lahja on lahja. Se on sellaisenaan arvokas - kiiressä hankittuna tai vain ajatuksena.

Kevyt vitsin heitto lahjoista on kaveripiirin yhteistä huumoria, ja samalla pientä piruilua yltiöromantisoitua parisuhdeihannetta kohtaan. Lahjojen antamiseen ja saamiseen tiivistyy kuitenkin jotain hyvin olennaista parisuhteista.

Parisuhteissa on sanomattomia toiveita. Puhumattomia haaveita, joita ei voi lausua, koska toisen pitäisi osata ymmärtää ne itse ilman vihjeitä. Täydellisen puolison ajatellaan tietävän automaattisesti, mitä toinen haluaa.

Sisäisistä unelmista seuraa kierre. Yksi odottaa sanomattomien toiveidensa täyttymistä ja pettyy, kun ne eivät tule täytetyksi. Toinen ei taas ymmärrä, mistä pettymys johtuu. Ymmärtämättömyys todennäköisesti vain syventää pettymystä. Totta kai pitäisi tietää, miksi olen harmissani! Tilanne toistaa itseään ja niin edelleen.

Täydellisen puolison ajatellaan tietävän automaattisesti, mitä toinen haluaa.

Pahimillaan ollaan pian tilanteessa, jossa koetaan, että toinen ei kuuntele, ymmärrä tai edes puhu samaa kieltä. Miten se ei näe, mitä minä näen? Miten se ei halua samoja asioita kuin minä? Toiveet, haaveet ja unelmat ovat jääneet piiloon pään sisälle, jonne toinen ei näe.

Parisuhde vaatii, että toiveet, haaveet ja unelmat sanotaan ääneen. Vain siten ne voidaan yhdessä toteuttaa.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Unslpash, Marion Michele

Toinen eilisen tuhkakeskiviikon evankeliumiteksteistä päättyi lauseeseen "Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi." (Matt. 6:21) se jäi pyörimään mieleeni. Kuinka monella tasolla siinä onkaan viisautta.

Olemme aina ikään kuin hieman kallellaan sitä kohti, mitä pidämme arvokkaana. Eikä se kosketa vain maallisten aarteiden ja taivaaseen kerättyjen aarteiden välistä suhdetta, vaan elämäämme myös monella muulla tasolla. Elämämme ikään kuin puoli huomaamattakin rakentuu niiden asioiden ympärille, joita pidämme tärkeinä.

Puhumme paljon myös siitä, kuinka rakkaillamme on paikka sydämessämme. Laskiessamme heidät sydämeemme tuomme heidät siis myös sinne missä aartemme on. Rakennamme rakkaillemme majan arvokkaina pitämiemme asioiden lähelle.

Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.(Matt. 6:21)

Oletko siis koskaan miettinyt minne kutsut rakkaimpasi, kutsuessasi heidät sydämeesi? Millainen on se ympäristö, ja mitä kohti on kalleellaan se pinta, jonne tahdot rakentaa rakkaimmillesi majan? Millaista heidän on siellä olla ja onko se paikka, jonne tahdot heitä kutsua?

Paaston aika kutsuu itsetutkiskeluun. Se voi olla mahdollistamassa tilaa asioiden rehelliseen tarkasteluun, niiden näkemiseen ja uudistamiseen. 

Pohdiskelevin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat