Kirjoitukset avainsanalla ihmissuhteet

Ystävien kanssa keskustellessa voi olla joskus vaikea miettiä, mitä kaikkea on yhteisistä tai kumppanin kuulumisista oikeus jakaa. Kuva: Matthew Henry, Unsplash

Minulle on luontevaa jakaa kaikenlaisia kuulumisia elämästäni niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Teenhän sitä niin Instagramissa, Facebookissa, erilaisissa haastatteluissa, tilaisuuksissa ja koulutuksissa kuin täällä blogissakin. Tuttuudesta ja luontevuudesta huolimatta, tai kenties jopa niiden takia, se ei kuitenkaan ole aina täysin yksinkertaista silloin, kun puhutaan esimerkiksi parisuhteesta tai muista ihmissuhteistani. Silloin ei nimittäin puhuta vain minun, vaan myös muiden ihmisten kuulumisista.

Parisuhteessa ei ole aina helppoa erottaa milloin on kyse omista ja milloin toisen kuulumisista. Oikeastaan usein moista jakoa voi olla jopa mahdoton tehdä. Niin monet asiat vaikuttavat molempiin, ovat osa molempien arkea ja elämää. Niin monet kuulumiset ovat yhteisiä. Kuitenkaan aina niitä yhteisiä kuulumisiakaan ei jaeta yhdessä. Aina ei ole sitä toista siinä vieressä niitä kertomassa. Mukana määrittelemässä miten, keille ja kuinka paljon mitäkin kerrotaan. Ne päätökset joutuu usein tekemään yksin.

Me tahdomme jakaa asioita elämästämme toisten kanssa. Se on ymmärrettävää. Joskus jopa jotain, mitä tarvitsemme saadaksemme asiat helpommin käsiteltyä ja sisäistettyä. Meillä tulee olla oikeus jakaa elämämme asioita toisten ihmisten kanssa. Samalla tavoin meillä tulee olla oikeus määritellä mitä, milloin, miten ja keille erinäisiä asioita elämästämme ja itsestämme kerrotaan. Lisäksi tuota samaa oikeutta meidän tulee kunnioittaa myös muiden kohdalla. Yhtälö, joka voi osoittautua haastavaksi ihmissuhteita käsittelevien teemojen kohdalla. 

Esimerkiksi minulla tulee olla oikeus määritellä miten, milloin ja keille transtaustani kerrotaan. Kuitenkin samaan aikaan ymmärrän, että erityisesti läheisilleni se on voinut olla, tai voi olla, asia, joita heidän on ollut, tai on, tärkeä jonkun muunkin kanssa prosessoida. Toisaalta samalla tavalla minulle voisi olla luontevaa jakaa jotain sellaista, jota läheiseni ei kokisi luontevaksi yhteisestä elämästäämme muille jakaa. Joudumme kenties kaikki elämään näiden erilaisten tasapainotteluiden keskellä. Ei ole suinkaan helppoa aina tietää mitä ja miten voi kertoa kuulumisiaan, kun ne linkittyvät toisenkin ihmisen elämään. Ei ole yksiselitteistä miettiä missä kulkee raja siinä, mitä tulee voida jakaa omasta elämästään ja mistä pitää pystyä vaikenemaan. Missä kulkee omien ja toisten kuulumisten raja.

Oikeastaan uskaltaisin sanoa, ettei yhtä rajaa olekaan, vaan rajat omien, toisten ja yhteisten kuulumisten välillä joutuu arvioimaan kerta toisensa jälkeen uudestaan. Eri suhteissa, tilanteissa ja asioissa. Ne ovat rajoja, jotka löytyvät parhaiten keskustelemalla ja oppimalla. Pohtimalla yhdessä sitä kuinka paljon kummallekin on luontevaa elämästään erilaisissa tilanteissa jakaa. Näkemällä ja seuraamalla miten ja mitä toinen omista ja yhteisistä kuulumisista milloinkin jakaa. Sekä kokeilemalla, sillä kaikkia mahdollisia tilanteita ja teemoja ei mitenkään voi käydä etukäteen keskustellen läpi. Näin ollen täytyy olla valmis myös miettimään itse. Arvioimaan mitä toinen on puhunut ja mitä hän mahdollisesti tahtoisi. Yrittämään parhaansa ja mahdollisesti oppimaan virheistään. Etsimään yhdessä tasapainoa, jossa kummallakin olisi sopivasti mahdollisuuksia puhua ja vaieta yhteisistäkin kuulumisista.

Jaetuin terveisin, Mio

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko unelmakumppani kaikkea mitä olet aina kaivannut vai kaikkea mitä olet aina tarvinnut? Kuva: Glang Vu, Unsplash

Luomme usein huomaamattammekin jonkinlaisia listoja siitä, millaisen kumppanin itsellemme tahtoisimme. Olen luonut sellaisia itsekin. Luonut, karsinut ja kehitellyt. Sitten kohtasin nykyisen kumppanini.

Sanoisin, että nykyinen kumppanini on kaikkea mitä olen aina tarvinnut. Jokin meissä täydentää, tukee ja pitää toisiamme hyvänä tavalla, jota en ollut osannut edes kuvitella. En ole koskaan osannut toivoa kumppaniltani niitä piirteitä, joita kumppanissani nyt niin rakastan ja kaipaan. Tajusin niiden voiman ja merkityksen vasta kohdatessani ne.

Olen varsin varma siitä, ettemme aina tiedä mitä tarvitsemme. Olin itsekin loppujen lopuksi toivonut kumppanilta jopa joiltain osin täysin vastakkaisia piirteitä kuin mitä nyt ymmärrän tarvitsevani. Olin esimerkiksi toivonut ihmistä, joka antaa elämääni vauhtia ja energiaa vaikka nyt ymmärrän kaipaavani ennemminkin ihmistä, joka rauhoittaa pelkällä olemisellaan. Energiaa, kun minulta löytyy kyllä omastakin takaa. 

Kenties meidän olisikin kaikenlaisia elämämme toivelistoja tehdessämme tärkeää tiedostaa, ettemme aina osaa toivoa elämäämme niitä asioita, joita tarvitsemme. Haastaa itseämme miettimään mistä milloinkin on kysymys. Uskaltaa muovata listaamme, kun kohtaamme jotain mitä tarvitsemme. Sillä vaikka ei olisi ennen noista piirteistä ja asioista osannut unelmoida, niin ne saatuaan ei enää muusta tahtoisikaan unelmoida. Se kyllä kolahtaa. Siitä mitä tarvitsi syntyy jotain mitä tahtoo.

Kiitollisin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Muutto onnistuu myös parilla matkalaukulla Kuva: Sini Saavalainen

Muutot vaikuttavat ihmissuhteisiin. Ne säätelevät sitä, ketkä asuvat meitä lähellä, ketkä kaukana. Nyt kuunvaiheessa muutin Seinäjoelta takaisin mieheni luo pääkaupunkiseudulle määräaikaisten töitteni päätyttyä. Kauaksi jäivät entiset työtoverit, osa sukulaisista ja moni uusi tuttavuus. Toisaalta pääkaupunkiseudulla asuvat ystävät ja sukulaiset ovat nyt lähempänä ja olen iloinen siitä esikoistani odottaessa. Seinäjoelle asumaan jääminen yksin, työttömänä ja raskaana olisi ollut kaikin puolin huono ratkaisu. Ymmärrän yhä paremmin sitä, miksi moni juuri uudelle paikkakunnalle muuttanut pienten lasten äiti tai maahanmuuttajanainen kokee yksinäisyyttä raskaana ollessaan tai pienten lasten kanssa. Jos tulevaisuudesta elämästä löytyisi jokin sopiva sauma, lähtisin varmasti tukikummiksi yksinäisille maahanmuuttajanaisille.

Muuttaminen paljastaa, miten paljon tavaraa on helppo haalia ja sen, miten vähän tiedämme, mitä meillä on. Itse olen muuttanut elämässäni useita kertoja. Kevyimmän muuttoni tein kahdella vajaalla lentolaukulla lähtiessäni opiskelijavaihtoon. Se sai minut heräämään siihen, kuinka vähällä omaisuudella loppujen lopuksi pärjään. Silloin oivalsin, että kaikesta materiaalisesta omaisuudesta saattaa tulla taakka, joka hidastaa uuteen elämäntilanteeseen hyppäämistä. Minimalismiin tähtäämisellä on myönteisenä puolena se, että se säästää luontoa ja ympäristöä. Mitä vähemmän minulla on omaisuutta, sitä vähemmän kiinnyn siihen. Ainoa hankaluus, mitä se on tuonut ihmissuhteisiin, ovat tutut, joiden tapa välittää on antaa tavaraa. Heidän on ollut vaikea ymmärtää minimalistista elämäntapaamme ja sen tuomia rajoituksia.

Muuttamisessa ja tilan uudelleen järjestelyssä ihminen joutuu samalla väistämättä kysymään, mille on tilaa elämässäni. Se miten kotimme järjestelemme, vaikuttaa siihen, onko meillä tilaa kutsua ystäviämme kylään tai mitä voimme harrastaa. Valinnat ovat hyvin konkreettisia: sohva vai kirjahyllyt; paikka lastenvaunuille vai toinen kenkäteline; kymmenen jakkaraa vai neljä selkänojallista tuolia; iso TV-taso vai enemmän tilaa muulle. Lähikuukausina joudumme mieheni kanssa järjestelemään asuntomme uudelleen ja luopumaan tarpeettomista ja tilaa vievistä asioista. Tällä kertaa ei ole kuitenkaan kysymys muutosta, vaan siitä, onko meidän elämässämme tilaa tulevalle vauvallemme. Se vaatii lähes muuttoon rinnastettavaa asioiden uudelleen järjestelemistä.

 

Terveisin Sini Saavalainen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Eilisestä korkean taajuuden tapaamisesta jäi Onnenleipää, ruisleipää, jolla jaksaa. Samaa läsnäolon teemaa vähän eri näkökulmasta käsitteli laiturilla lukemani kirja flowsta, siitä kun kaikki sujuu. Kuva: Annele Rantavuori

Viime viikko oli poikkeuksellisen hieno! Se oli suorastaan huikea, koska sisälsi niin monia, erilaisia merkityksellisiä kohtaamisia. Tiedättehän ne ihmiset, joista saa energiaa ja voimaa. Tapaamisen jälkeen sydämessä läikehtii ilo, joka syntyy kohdatuksi tulemisesti. Pari viikkoa sitten aloitin blogisarjan merkityksellisyydestä, jonka toinen osa tämä kirjoitus on. 

Uskon Smithin väitteeseen, että yhteenkuuluvuus on ihmisen tärkeimpiä tarpeita ja tuo mukanaan aitoa onnellisuutta. Ainakin itselleni se on niin. Eroaminen  rikkoo yhteenkuuluvuuden ja tuottaa väkisinkin ulkopuolisuuden tunnetta, jota kuvasinkin muutama kuukausi sitten. Etukäteen oli vaikea kuvitella niitä ulkopuolisuuden tunteita, joita ero tuottaa. Miten sydäntä viiltää, kun auton ovi lämähtää kiinni ja lapset lähtevät viettämään lomaa isänsä kanssa. Tai miten kipeää tekee, etten ole enää tervetullut taloon, jossa vietin niin monia tärkeitä vuosia. 

Smith kuvaa kirjassaan merkityksellisiä kohtaamisia käsitteellä korkealaatuiset yhteydet, joissa toteutuu vastavuoroinen myönteisyys ja samalla aallonpituudella oleminen. Nämä kohtaamiset, lyhyinäkin, ovat erityisen tärkeitä haavoittuvassa elämäntilanteessa, jossa läheisyyttä ei saa esimerkiksi parisuhteesta. 

Keskity toiseen ja jätä hetkeksi kaikki muu pois. Korkealaatuiset yhteydet tarjoavat myös mahdollisuuden luoda merkityksellisyyttä ihan kaikissa elämäsi ihmissuhteissa.

Olen usein liittänyt voimaa antavat tapaamiset lähes terapeuttimaiseen kohtaamiseen, jossa käydään läpi yötä myöten syntyjä syviä. Korkealaatuinen yhteys ei kuitenkaan välttämättä vaadi syvällistä sisältöä, vaan kyseessä voi olla hyvinkin kevyt jutustelu. Viime viikolla esimerkiksi jaoin iltapäiväkahvin lähes tuntemattomien ihmisten kanssa, josta lähdin pois voimaantuneena ja energisenä. Kuvasin kohtaamista näin niinkuin usein teen: - He olivat tosi mukavia, jotenkin tosi ystävällisiä.  

Mikä sitten nostaa kohtaamisen korkealaatuisen yhteyden tasolle? Tarkemmin ajateltuna kohtaamisessamme oli läsnäoloa, vastavuoroisuutta ja avoimuutta. Siinä oli myös aitoutta ja haavoittuvaisuutta, ripaus syvällisyyttä ja paljon iloa. 

Kohtaamisesta puuttui itsetehostus ja kilpailu puhetilasta. Joskus nimittäin tuntuu, että on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka ensisijaisesta puhuvat (yleensä itsestään) ja niitä, jotka kuuntelevat, kohtaavat ja jakavat. Ensiksi mainitut saavat tuntemaan itsensä tyhmäksi ja merkityksettömäksi jo pelkästään sillä, etteivät kuuntele. Smith kuvaakin kirjassaan sitä, miten korkealaatuisten yhteyksien kohtaamisissa, olivatpa ne kuinka lyhyitä tai pinnallisia sisällöltään, olennaista on toiseen keskittyminen. 

Korkealaatuisten yhteyksien vaaliminen on ensiarvoista, jos haluaa pitää ihmissuhteensa kunnossa. Joten jos haluat pitää parisuhteesi koossa, niin vaali päivittäin korkealaatuisen yhteyden hetkiä. Keskity toiseen ja jätä hetkeksi kaikki muu pois. Korkealaatuiset yhteydet tarjoavat myös mahdollisuuden luoda merkityksellisyyttä ihan kaikissa elämäsi ihmissuhteissa. Toisiin keskittyminen, jopa tuntemattomien kesken, luo yhteenkuuluvuutta ja rakentaa merkityksellisyyttä. 

Se vaatii vain läsnäoloa ja pysähtymistä, katseen suuntaamista toiseen. 

Toivovaisin terkuin, Annele

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat