Kirjoitukset avainsanalla ihastus

Kaupallinen yhteistyö
Poiminta
kuva pixabay

Minusta murkut ovat kivoja. Meillä asuu nyt sellainen. Hän 13- vuotias ja hänellä on voimakkaita tunteita.  Olen oikeasti odottanut tätä päivää, että lapseni tulee kunnolla teini-ikään. Siitä syntyy jotakin uutta. Muistan hyvin oman murrosikäni erilaiset käänteet ja tunteiden voimakkuuden, kokeilut ja ailahtelut, kehoni ja ajatteluni muutokset. Kun kaikki muuttui.  Aloitin päiväkirjan kirjoittamisen teininä siksi, että vanhempani eivät tajunneet mielestäni mitään ja päätin 13-vuotiaan uhmalla: että minä ainakin aion ymmärtää omia teini-ikäisiä lapsiani.  En silloin tullut ajatelleeksi, että minun subjektiivinen teiniyteni ei ollut samanlaista kaikilla - eikä tulisi olemaan samanlaista omilla lapsillani. Suloinen päätös silti. Teinit toimivat helposti juuri näin: tosissaan ja omista lähtökohdistaan käsin. 

Olin  siis ikään kuin valmistautunut tähän syksyyn koko eletyn elämäni voimalla. Olin päättänyt ymmärtää nuoria. ja tehnyt Mutta kun poikani ilmoitti eräänä iltana tässä mennäsyksynä, että hänellä on tyttöystävä, olin kuitenkin yllättynyt.

- Siis nyt jo? Apua, mihin aika katosi? Kävin päänsisäisiä keskusteluja:Täällä on siis joukko muitakin kuin meidän oma perhe, jotka taistelevat poikani huomiosta, läheisyydestä ja rakkaudesta. 

Mutta samalla muistin "oman elämäntehtäväni" :). Minähän olen myös seurustelun asiantuntija. Kaivoin esille, mielestäni ihan maltillisesti, erinäisiä seurusteluopuksia.

- Nämä seurustelun palikkakortit nyt kannattaa ainakin lukea.

Parisuhteen asiantuntija teinin äitinä ei ehkä sittenkään ole paras mahdollinen yhdistelmä. Tai ainakin oma ammatillisuus kannattaa pitää aika matalalla profiililla ja tarjota neuvoja vain jos hän itse kysyy. Aika pian sainkin kuulla, että minun on paras pitää huoli vain omista asioistani. Asiantuntemustani ei kaivata.

- Selvä, yritän ymmärtää.  

Kun teini alkaa seurustella, ja ylipäänsä kun teinistä tulee teini, herättää se minut ainakin pohtimaan myös kriittisesti sitä, millaisen parisuhdemallin hän on kotoolta imenyt. Tunnistan puutteita. Vaikka olen opiskellut parisuhdetietoutta monta vuotta ja terapoinut jos en satoja, niin aikakin kymmeniä eri pariskuntia, niin myönnettävä on: Parisuhdetaidoissani on puutteita. Esimerkiksi voisin enemmän puhua omista asioistani miehelleni. Aika helposti sorrun siihen, etten "jaksa vaivata toista omilla ajatuksillani". Pohdin myös ääneen miehelleni, onko teinimme nähnyt tarpeeksi hellyyttä ja huolenpitoa välillämme ja sitä, että asioista voi puhua.

- Kun tämä parisuhdemalli nyt väistämättä vaikuttaa lastemme tuleviin parisuhteisiin

No, poika ilmoittaa aika nasevasti, että hänen seurusteluasiat eivät kuulu minulle. Tai isälle. Hyvä. Hän osaa pitää rajansa. Ei sitten kysytä. Tytöstä ei enää puhuta mitään. Kun kysyn jotakin, saan aina saman vastauksen: Pidä huoli omista asioistasi. Pidän  siis suun kiinni ja aavistan, että suhde on saattanut katketa.

Se tulee esille erään toisen huolipurkauksen kohdalla. Viimein puhumme. Hän kertoo. Tyttö oli löytänyt toisen. Kun lapseni kertoo siitä, miten hän itse on käyttäytynyt eron tullessa ilmi, olen aidosti ylpeä. 

- Sä osaat hienosti puhua. Ja löydät varmasti jonkun oman ihmisen vielä, sitten kun haluat.

Yksi asia jää silti mietityttämään. Kun kysyn, miksi hän ei aiemmin puhunut mielessä olevista huolista, saan vastaukseksi, että olisin voinut enemmän kysyä. What?

Herkällä korvalla ja tuntosarvilla kuulostelen nyt tunnelmia teinin elämässä ja yritän viestittää, että meille vanhemmille voi aina puhua kun haluaa. Sitä ei kai voi liikaa korostaa. Varsinkin kun itselläkin on taipumusta alkaa salailemaan hankalia tunteita. Jokainen tarvitsee jonkun joka kysyy: Mitä sulle oikeasti kuuluu?

Pohtivin terveisin,

Minna Tuominen

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Unsplash

Tykkääkö vaiko eikö tykkää, kas siinä pulma, jota miettii yksi jos toinenkin harvasen päivä. Tulkitsemme toistemme kiinnostusta mitä ihmellisimmillä tavoilla; sanavalinnoista, äänenpainoista, vastaustiheydestä, katseesta, hymyistä, kertomuksista tai vaikka kukan terälehdistä. Mistä tahansa. Keinoja on monia, mutta silti oikeaan osuminen tuntuu välillä epätodennäköisemmältä kuin lottovoitto. Niinpä päässä  pyöriikin vain yksi ajatus: Miksi ihmeessä toinen ei voisi vain kertoa suoraan tunteistaan?

Ongelma tuntuu olevan läsnä monissa tilanteissa. Niin tuttujen kohdalla kuin esimerkiksi tinderissäkin. Vaikka tinderin piti olla loistava ratkaisu tähän kaikkeen. Matchin piti kertoa yhteisestä kiinnostuksesta, mutta muutimme sen merkityksen käyttötavoillamme. Nykyään match voi merkitä mitä tahansa ja vaikka se merkitsisikin kiinnostusta niin täytyy yhä selvittää kuinka syvää ja mitä kohti etenevää. Salapoliisityö jatkuu aina vain.

Vihjeitä on kenties saanut, selviäkin, mutta ihminen tuppaa näkemään sen minkä olettaa. Joskus selviäkin vihjeitä menee ohi, koska emme pysty uskomaan, että toinen tosiaan olisi meistä kiinnostunut. Toisaalta joskus tulkitsemme pienenkin hymynväreen todistukseksi rakkaudesta ja päädymme kummallisiin tilanteisiin. Eikä tämän kaiken keskellä sitten enää tiedä mihin uskaltaa luottaa vai uskaltaako mihinkään. Ja niinpä kaipaa entistä enemmän suoraa viestiä. Ihan vain "Hei, pidän susta, enemmänkin kuin vain ystävänä." Kuinka ihanalta se tuntuisikaan. Eikä vain se, että on pidetty vaan myös vapaus tulkinnasta. Se, että sen kaiken sai tietää ihan suoraan.

Vihjannut on kyllä. Montakin kertaa.  Hymyillä, sanavalinnoilla, äänenpainoilla, kehonkielellä, kertomuksilla ja ajatuksen voimalla.

Mutta sitten kaiken sen ihmettelyn ja voivottelun keskellä oivaltaa, että eihän sitä kyllä ole itsekään kertonut toiselle tunteistaan. Tai kysynyt asiaa suoraan. Vihjannut on kyllä. Montakin kertaa.  Hymyillä, sanavalinnoilla, äänenpainoilla, kehonkielellä, kertomuksilla ja ajatuksen voimalla. Melkein millä tahansa. Paitsi sillä suoraan sanomisella. Se kun tuntuu liian hurjalta.

Toisilta on niin paljon helpompaa odottaa asioita, joihin ei itsekään pystyisi. Odottaa, että he astuisivat pelon tuolle puolen. Mutta entä jos molemmat vain odottavat? Seisovat lähekkäin, mutta kuitenkin liian kaukana toisistaan, vain koska kumpikaan ei suostu ottamaan sitä ensimmäistä askelta.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kysyin joukolta tuntemattomia ja vähän tutumpia ihmisiä, että mitä he tahtoisivat kuulla rakastetultaan/ihastukseltaan tänä jouluna. "Rakastan sua." "Olet elämäni puoliso." "Olet rakkauteni nyt ja aina" "Joulu ei olisi joulu ilman sua" "Haluutsä kahvii?" "Nähdään taas pian"  "Jos joulupukki toisi sulle PS4, niin mitkä kaks pelii olis sun top listalla?" Että ihastukseni kertoisi tunteensa minua kohtaa. Olivatpa ne mitä hyvänsä. "Minun tulee sinua ikävä, kun lähdet puoleksi vuodeksi pois" "Olet ihana" "Sinä riität" "Sinäkin olet minulle rakas" Kaikkia hyviä ajatuksia "Vaikka sä oot tommonen, oot mulle rakas" "Vietetään joulu yhdessä" "Musta tuntuu, että mä olen ihastunut suhun" Osa vastauksista tuli jodelissa; applikaatiossa, jossa voi käydä ihmisten kanssa keskusteluja täysin anonyymisti. Applikaatiossa, jossa teoriassa monet viestit voisivat koskettaa sinua tai läheisiäsija,joka sen vuoksi laittaa kerta toisensa jälkeen miettimään, että mitä jos viesti koskettaisikin sinua; mitä tekisit ja mitä ajattelisi. Joukko ihmisiä kertoi mitä haluaisivat kuulla rakastetultaan/ihastukseltaan tänä jouluna. Mitäköhän joku haluaisi kuulla juuri sinulta? Jos antaisit tänä jouluna lahjaksi sanoja. Niitä odotetaan.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat