Kirjoitukset avainsanalla kiitollisuus

Kuva: Jaakko Kaartinen

Ystävä kysyi minulta tänään puhelimessa jutellessamme, mitä kuuluu. Sanoin, että me elämme onnellista elämää. Tavoitteet ovat asettuneet tämän hetken, nykyhetken hiomiseen, yhdessä päivässä olemiseen. Tulevaisuuteen katselen odottaen erinäisiä kalenterissa olevia mukavia tapahtumia ja tulevia elämyksiä, niin kuin seuraavia lämpimiä kesiä ja uimavesiä. Mutta varsinaiset odotukset kohdistuvat tähän hetkeen.

Ajattelin sitten puhelun jälkeen, että jollain tapaa olemme onnistuneet tuomaan tulevaisuuden tähän hetkeen. Tarkoitan, että suuret odotukset elämästä täyttyvät tässä ja nyt. Ei tarvitse seisoa tyhjin käsin odottelemassa jotain tulevaksi. Elämä on tässä, nyt. Rakkaus on tässä, nyt.

Haaveilen toki tulevistakin päivistä meidän jatkuvana retkenämme ja hääseikkailunamme. Se seikkailu – elämämme – jatkuu eteenpäin tapahtumien polkuna, ja olen utelias näkemään, mitä siellä jossain huomisissa onkaan. Mutta on ihanaa olla tässä hetkessä.

Kaikki tämän hetken pienetkin asiat ovat suuria, koska ne tapahtuvat löydetyn ja saadun rakkauden päivässä, tässä päivässä. Miten selittäisin paremmin? Kun on rakastunut ja tavoitellut rakkautta, ja saanut sen, elämään ilmaantuu syvä merkityksen tunne. Olisi pitänytkin sanoa ystävälleni, että minulle kuuluu sitä, että kaikki tuntuu hyvältä, koska elämä tuntuu syvästi merkitykselliseltä.

Rakastettuni luo minulle noita merkityksen tunteita.

Niin juuri, rakastettuni ne luo. Ja kun ajattelin tuota juuri kirjoittamaani, sain tarkemman ajatuksen. Ehkäpä onkin niin, että minulle juuri hän ON tulevaisuus. Kun saan olla hänen lähellään, tulevaisuus on tässä. Rakkaushan on suuntautumista. Rakastaja suuntautuu rakastettuaan kohti, koska kaikkein paras ja toivotuin ja haaveilluin odottaa hänessä.

Kuljeskelen käsi kädessä hänen kanssaan, kuljeskelen tulevaisuuden kanssa käsikkäin. Koska hän on elämässäni, olen jo siellä, minne olen menossa: hänen luokseen. Rakastettuni luo.

Nämä ovat elämän hyviä päiviä, elämän hyviä vuosia. Todella hyviä, perinpohjaisesti onnellisia.

Lähden rakastettuani vastaan nyt, hän on tulossa kotiinpäin. Marraskuu, tiistai, ja kuuluu oikein hyvää.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö

Nyt kun taas on vähän liikaa työtä ja kovin paljon vastattavaa, haluan usein käpertyä rakastettuni syliin. Siellä on lepo ja turva.

Minussa on sisälläni tämä pienen eläimen kaltainen, joka hakeutuu lähelle toista ja asettuu siihen huokaisten. On lohdullista olla toista vasten. Asiat pelkistyvät. Tämä hetki on tässä, ja olen parhaassa paikassa.

Rakastettua vasten levätessä ei tarvitse olla mitään muuta kuin on. Voi olla vain tämä keho ja tämä mieli, eikä mitään suoritettavaa. Ei tarvitse saada aikaan vaikutuksia ulkoisessa maailmassa, ei tarvitse käynnistää tapahtumaketjuja ja ylläpitää prosesseja. Ei tarvitse johtaa lopputuloksia. Riittää, että on vain olevainen.

Rakastamisessa korostuvat useimmiten tekojen ulottuvuudet. Rakkaus tarvitseekin tekoja, jatkuvia tekojen puroja ja tekojen vuolaita virtoja, jotta se voisi olla se rakkauden meri, jota kaivataan. Onneksi siihen rakkauden mereen voi myös upottautua ja vajota, silloin kun tarvitsee.

Voi käpertyä, ja olla samaan aikaan aivan hereillä ja melkein kuin unessa.

Tässä pienen eläimen kaltaisessa sylilepoon asettumisen tilassa me olemme jotenkin inhimillisiä olentoja. Olemme tarvitsevia ja myönnämme sen koko pieneksi laittautuneella kehollamme, eikä siinä ole mitään hätää tai muuta kummempaa. Ihminen siinä vain, rakastamansa ihmisen vieressä, kosketuksissa, lepäämässä.

Nämä ovat samanlaisia perin yksinkertaisia ja lähtökohtiin palauttavia hetkiä. Sellaisia toisia ovat esimerkiksi se, kun joskus juo lasin viileää kirkasta vettä ja se tuntuu parhaalta juomalta. Tai esimerkiksi se, kun menee polkua metsään puiden alle ja hengittää hitaasti syvään, ja se hengittäminen tuntuu syvästi merkitykselliseltä.

Jos minulla ei olisi rakkautta, olisin vain helisevä vaski. Mutta minulla on ihana rakastettuni, iloni, leponi. Meri, joka kuljettaa minua maininkiensa keinussa. Hän on niin kaunis ja minä lepään hänen sylissään. Tästä ammennan voimani päiviin. Syys tuntuu keväältä.

 

Terveisin, J

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Lepäilin työpäivän jälkeen päiväpeitteellä, ja mietin, että jos kertoisin jotain rakastetustani, mitä se olisi. Melkein saman tien ajattelin inspiraatiota. Hän on minun inspiraationi. Innoittajani, innostajani.

Kun ajattelen häntä, voimistun. Kun katselen mielessäni hänen kasvojaan, minun tekee mieli nousta ylös ja alkaa johonkin fiksuun tekemiseen. Kun ajattelen häntä, jaksan nähdä vaivaa ja ahkeroida. Minusta tuntuu, että hän on läsnä siellä, missä olen, ja pitää kättään kevyesti olkapäälläni; se pitää minut liikkeessä ja ajatukset elävinä.

Olen ollut rakastuneena kohta seitsemän vuotta, ja hän on vaikuttanut minuun kaiken aikaa. Vaikutus, inspiraatio; minua kiehtoo tämä voimakas sidos, jonka rakastumisessa on hänestä minuun punoutunut. On nautinnollista ja hienoa olla inspiroituna.

Olen katsellut, miten hänen vaikutuksensa on avannut minun sisälläni ikkunoita ja kokonaisia uusia huoneita. Minä olen kasvanut ja elävöitynyt hänen vaikutuksestaan. Olen sanonut hänelle, että hän on kuin kevät ja kesä minulle. Kuljeskelen kevätkesässä.

Jostain syystä juuri hän kaikista ihmisistä on minulle tällainen. Minua inspiroivat monet vaikuttavat ihmiset, monet läheiset, ystävät ja tutut, mutta hänen vaikutuksensa on aivan omanlaisensa.

Tällaiset kokemukset tekevät rakkauselämästä vähän mystisen. Ei voi olla ihan varma, kulkeeko myyttien maisemissa vai aamumetrossa, kun tuntee itsensä sisällä toisen ihmisen pyörteilevän vaikutuksen. Hieman kuin olisi saanut supervoiman: rullaportaissa nostaa kasvonsa ylös kohti odottavaa valoa, sen sijaan, että tuijottelisi kengänkärkiinsä.

Tekee mieli oppia lisää ja kiinnostua kaikesta uudesta, tehdä jotain hyvää ja kokea maailmaa entistä enemmän. Se inspiraatio on vähän kuin myötätuuli, lämmin ja tukeva myötätuuli.

On kai aika klassinen tapa kuvata rakastettuaan inspiraation lähteeksi. Sitä varmemmin siinä on jotain yleisestikin osuvaa. Se on sitä paitsi ehkä aika viisas kuva suhteesta rakastettuun: oman erinomaisuuden, pätevyyden ja itseriittoisuuden luulojen voi antaa karista toisen edessä, ja avoimin mielin antautua inspiroitumaan. Se, miten toinen itseen vaikuttaa, sitä ei koskaan itse voisi saavuttaa.

Inspiraatio on rakastetun lahja rakastajalle.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Eräässä tärkeässä ihmissuhteessani tultiin vuosia sitten kohtaan, jossa eron jälkeen mietittiin, mitä suhteen aikana tapahtui. Tuon keskustelun aikana kerroin, että minulla oli suhteessa jatkuvasti sellainen olo, että tein ja huolehdin paljosta, mutta toinen ei huomannut vaivannäköäni. Olin toiminut rakkaudesta käsin, mutta kaipasin kuitenkin sitä, että toinen olisi ymmärtänyt kiittää. Oikeasti hiljaa itsekseni mietin, että tunnen varmasti väärin – kyllä toinen varmasti on nähnyt ja on kiitollinen siitä, että olin huolehtinut niin paljosta.

Ei kannattaisi luulla tai olettaa tai uskotella itselleen muuta mitä sydämessään tuntee. Mies totesi tuohon, että hänen mielestään en ollut tehnyt mitään kovin erityistä. Hänen äitinsäkin on aina tehnyt samat jutut ja hänellä oli mielestään oikeus tekemiini palveluksiin.

Kyllä tuntui ja tuntuu vieläkin, kun miehen kommenttia ajattelen. Minulle syntyi allergia kaikenlaista minun arvoani kyseenalaistavaa käyttäytymistä kohtaan.

Eipä tämäkään tarina olisi ollut opettavainen, ellen olisi kääntänyt katsettani peiliä kohti. Kuinka monta auton renkaiden vaihtoa tai maalattua seinää olin jättänyt kiitoksella huomioimatta. Ehkä kiitin, ehkä en, en enää muista, mutta todennäköistä on, että varsinkin suhteen loppuaikoina kiitos on jäänyt ihan liian vähälle.

Suhteessa ei kenenkään pitäisi joutua kokemaan olevansa itsestäänselvyys. Ei pitäisi sanoa toiselle, että ei tarvitse kiittää – tämä kuuluu sinulle itsestään selvästi. Mikään rakkaudenosoitus ei ole itsestään selvä vaan kiitoksen aihe. Alun perin sinulle vieras ihminen halusi ottaa sinut omakseen vapaaehtoisesti ja asettua rinnallesi kulkemaan, tulla tutuksi, mutta ei niin tutuksi, ettei kiitosta enää tarvitsisi ääneen lausua.

On tärkeää nähdä ja tulla nähdyksi. Kiitos on parisuhteessa (ja muissakin ihmissuhteissa) maailman kaunein sana. Kiitos on pieni sana sanoa ja tarkoittaa: minä näen sinut.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat