Kirjoitukset avainsanalla kommunikaatio

kuva:Pixabay hands

Vuosia sitten eksyimme mieheni kanssa parisuhdekurssille. Se oli paras paikka tulla löydetyksi.  Luulen, että jos emme olisi vahingossa ajautuneet kurssille, olisimme  ajautuneet hitaasti mutta varmasti kauemmaksi toisistamme ja sen seurauksena joko jämähtäneet väljähtäneeseen kaverisuhteeseen tai sitten olisimme eronneet. Niin surkeat olivat kummankin meidän parisuhdetaidot. Ilman kurssien tuomaa ahaa-oivallusta olisimme luultavasti tehneet vain hullun lailla töitä ja suorittaneet elämää. Vahva imu sellaiseen näet on. Kiltti tyttö ja reipas poika-syndroomaan kuuluu perustavanlaatuisesti omien tarpeiden vähättely ja kodin ulkopuolisista suorituksista olemassaolon oikeutuksen hakeminen. (kuten työ). Parisuhdekurssilla havahduimme  pohtimaan omia tarpeitamme - ja niistä me olemme mieheni kanssa puhuneet jo monen vuoden ajan parisuhdekurssien vertaisohjaajina. .  

Rakastan edelleen to do- listojen tekemistä ja viivan ylivetämistä suorituksen tekemisen jälkeen. Tavoitteet ja niissä pysyminen tuovat hyvän mielen ja "ensin työ, sitten huvi" - mentaliteetti on vahvassa.  Mutta monien vuosien kursseille osallistumisen ja vertaisohjaajana toimimisen seurauksena minun ei tarvitse enää kirjoittaa omaan listaani: Muista huomioida puolisosasi! - Se tulee automaattisesti - tai ainakin automaattisemmin.  Elämästä on tullut huomionosoitusten myötä sisällöllisesti rikkaampaa. Parisuhdekeskus Kataja ry:n yhden parisuhdekurssin nimi onkin oivallisesti Rikasta minua! Kun rakkauden näyttämisen taidot vahvistuvat ja monipuolistuvat, elämästä tulee sisältörikkaampaa ja parisuhteeseen virtaa uudenlaista energiaa. Mitäs tuumaat tällaisesta tarjouksesta? Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta?

Jos kurssi tuntuu liian työläältä tai vieraalta ja ei keksi mistä voisi  kumppanin kanssa keskustella, suosittelen lataamaan Parisuhteen Palikat sivuilta mobiilipelin. Pelin tämän hetken lempikysymykseni on:  Millä näistä koet eniten, että kumppanisi rakastaa sinua? A) Hän sanoo sen sinulle verbaalisesti, B) Hän tekee jonkun asian puolestasi, C) Hän koskettaa sinua hellästi D) Hän ostaa sinulle lahjan

Nyt juuri vastaisin kohdan B. Toisessa elämäntilanteessa olisin priorisoinut jotakin toista vastausta. Peliä voi siis pelata eri vaiheissa uudestaankin.  Mobiilipelin kysymykset herättävät  puhumaan (ja ehkä riitelemäänkin) enemmän  sekä  tiedostamaan, missä parisuhdetaidossa  itsellä olisi kehittymisen varaa.

Kysymykset voivat herätellä myös siihen, onko rakkautta osoitettu millään eri vaihtoehdolla ja mistä se taas kertoo? Ajatella, että nämä kaikki eri rakkauden osoittamisen muodot on luvallista ottaa käyttää. Uskallatteko te voida hyvin ja onnellisesti? Oikeus onneen on ollut yksi oma kysymykseni.  Nykyään ajattelen, että minullakin on oikeus ilmaista tarpeeni ja pyytää: "Tarvitsen halin"; "auttaisitko...." ja oikeus onneen  koskee jokaista - jopa minua.

Parisuhdetaidoissa riittää onneksi oppimista koko elämän ajan.

Lämpimin terveisin,

Minna Tuominen

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay.com

Katsoin videon, joka puhutteli minua. Ja mistäpä mistä kuin rakkaudesta siinä puhuttiin. Videolla siteerattiin amerikkalaista psykologian emeritusprofessoria John Gottmania, joka tutki sitä, mikä ajaa pariskunnat eroon ja mitkä seikat pitävät pareja yhdessä.

Itseäni video kosketti, koska ymmärsin yhden syyn siihen, miksi itselläni on nykyisessä suhteessani sellainen olo, että olen todellinen kumppani ja rakastettu. Elän mielestäni nyt ensimmäistä kertaa elämässäni oikeassa parisuhteessa.

Pareja ei pidä yhdessä illalliset kynttilänvalossa tai pitkät kävelyt rantahietikolla. Elokuvissa näitä kyllä tarjoillaan rakkauden malleina, mutta todellisuudessa rakkautta ylläpitää joku ihan muu. Gottmanin mukaan ne hetket, joissa puolisoa huomioi hetken positiivisesti, ovat liima ja yhdessä pitävä voima. Alamme pitää toisiamme helposti itsestäänselvyyksinä ja unohdamme sen, miten ainutlaatuista on se, että rinnalla on toinen ihminen.

Eroseminaariohjaajana kuulen paljon puhetta siitä, miten olo oli parisuhteessa yksinäinen. Ja miten se yksinäisyys on melkein pahempaa kuin olla yksin ilman parisuhdetta. Tutkimukset vahvistavat työssäni kuultua. Avioliitoissa elävät kokevat useimmin yksinäisyyttä kuin esimerkiksi yksinhuoltajat.

Jos katse ei enää osu kumppaniin, korvat osoita kuulemista eivätkä kauniit sanat ole enää osoitettu kumppanin suuntaan, tuntee kumppani itsensä näkymättömäksi ja hylätyksi. Jos näkymättömyyttä vielä vahvistavat Gottmanin ”ratsumiehet”: kriittisyys, halveksunta, suojautuminen ja muurin rakentaminen, ollaan parisuhteessa solmussa, jota saa mielellään lähteä purkamaan vaikka ulkopuolisen auttajan avulla. Nuo nimittäin ennustavat parisuhteen päättymistä, siksi tilanteeseen kannattaa tarttua heti eikä hetken päästä.

Minusta on ihanaa saada sydänviestejä pitkin päivää, rakkaudellisia sanoja kun nähdään, hetki vierekkäin sohvalla, kuppi kahvia ja juttelua, pieni sipaisu selässä ja suukkoja. Kun tuntee olevansa kunnioitettu ja rakastettu, on helpompi rakastaa toista ja itseä ihan kokonaan. Mitä sinä toivoisit itsellesi? Tai miten voisit huomioida toista? 

Yhteys toiseen rakentuu pienissä hetkissä - pidetään niistä kiinni.

Terveisin, Miia Moisio

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Raphael Schaller, Unsplas

Muistan kuinka aikoinaan erään kumppanin kanssa syntyi riita, kun hän suuttui minun sanottua, että olen kateellinen hänelle, kun hän saa viettää aikaa ystäviensä kanssa ja minun täytyy opiskella. En käsittänyt lainkaan miten hän pystyi suuttumaan siitä ja koko riita tuntui absurdilta. Jälkikäteen oivalsin, että taisimme käsittää sanan "kateellinen" eri tavalla. Minulle se tarkoitti, että "sinulla on jotain sellaista, jota kaipaisin myös itselleni". Hänelle se taisi puolestaan olla ennemminkin, jotain mitä minä kuvaan katkeruudella; "sinulla ei saisi olla tuota". Sen valossa hänen reaktionsa ja riitamme tuntui ymmärrettävältä.

Nykyisen kumppanini vahvin kieli on eri kuin omani, joten kielellisten kömmähdysten ja väärinymmärrysten riski saattaa olla suurempi. Tämä on saanut minut valppaaksi. Kysyn mitä hän sanavalinnoillaan käytännössä tarkoittaa ennen kuin annan tunteilleni valtaa tai teen turhan suuria tulkintoja. Samoin pyrin tarkentamaan ja avaamaan omia puheitani, jos huomaan hämmennyksen tai järkytyksen hänen kasvoillaan. En tahdo joutua väittelemään tai huolestumaan turhaan tilanteista, jotka eivät edes oikeasti ole niin kuin aluksi luulimme.

Olen iloinen siitä valppaudesta, jonka suhteen kaksi eri äidinkieltä on synnyttänyt. Se tulee varmasti säästämään meidät monelta. Ja on jo säästänytkin. Monelta, mihin olisimme hyvin voineet kompastua mikäli meillä olisikin yhteinen äidinkieli ja olisimme sen kautta tuudittautuneet ajatukseen, että ymmärtäisimme aina toisiamme ja sanavalintojamme. Nimittäin juuri koskaan sen olennaisimman tarkennuksen takaa ei ole löytynyt eri äidinkielistä johtuva virheellinen tulkinta. Sieltä on löytynyt se yksinkertainen fakta, että me kaikki hahmotamme maailmaa ja siten myös sanoja hieman eri tavalla. Linkitämme niihin erilaisia mielikuvia, määreitä ja tunteita. Ja sitä tapahtuu vaikka jakaisi toisen kanssa saman kielen jokaista sanaa myöten.

Mitäpä jos siis seuraavan suuttumusta tai huolta herättävän kommentin kohdalla varmistaisit, että varmasti puhutte samasta asiasta? Joskus voi yllättää kuinka eri asioita samat sanat voivatkaan meille tarkoittaa. Ihan ne perustavanlaatuisimmatkin; sitoutuminen, parisuhde, avioliitto jne. Niistä voit kysyä mahdolliselta kumppaniltasi vaikka jo tänää.

Kommentit (2)

Sosiaalinen

Minä ekstrovertti ja avokki introvertti. Hän on välillä kateellinen kun voin tuosta noin vaan sosialisoida uusien ja vanhojen tuttujen kanssa. Kokee monasti jäävänsä ulkopuoliseksi uusissa porukoissa ja minä olen ylläripylläri omimmillani eli oma iloinen ekstovertti. Pientä kränää tullut juurikin siitä kun olen sosiaalinen oma itseni enkä huomioinut häntä tarpeeksi. Tai siitä kun hänestä tein jotain, hän on vain hiljaa ja eristäytyy ja minä saan vaivalla ottaa selvää missä olisin voinut toimia paremmin. Minäkin saan kysellä tarkennuksia kun antaa palautettaan.

Mio Kivelä
Liittynyt12.1.2018

Voin uskoa, että ekstrovertin ja introverin välillä täytyy oppia tarkentamaan sekä ymrtämään mitä merkityksiä toinen erilaisiin tekoihin ja tilanteisiin laittaa. Itsekin varsin ekstroverttina saan kiinni siitä, kuinka helposti itse vaan sujahtaa ihmismereen sosialisoimaan oivaltamatta mitä toinen olisi voinut kaivata. Onneksi te kuitenkin tiedostatte tilanteen, niin varmasti löytyy ne parhaat keinot miten kumpikin pääsee tukemaan toista ja olemaan samalla oma itsensä. Saa mielellään sit vinkata ne keinot myös mulle ja meille muillekin!

Mio Kivelä

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay.com

Tiedättekö, mitä hölmöä olen joskus kuullut. Että koska olen terapeutti ja muu ihmissuhde”asiantuntija”, olen takuulla hyvä parisuhteessa. Jepjep. Ja naurunaama perään. Olen eronnut ja parisuhteissani mokannut vaikka kuinka monta kertaa. Siksi minua parempi parisuhde nyt kiinnostaakin. Olen oppinut viime vuosina tosi paljon, sen kyllä myönnän ja jotain osaan siirtää jo käytäntöönkin. Mitä parhaana opettajanani on toiminut kohta puolitoista vuotta elämässäni ollut mies, joka puhuu. Hän ei pelkää mitään aihetta vaan katsoo suoraan ja sanoo minullekin: ”Puhu”. Ja minä puhun.

Mikään ei ole vapauttavampaa kuin heittäytyä omassa parisuhteessa täyteen ihmisyyteen. Puhua kaikesta, mikä huolettaa, ärsyttää, surettaa ja ilostuttaa. Olla tyhmä, lapsellinen ja kaikkea muutakin. On mahtavaa saada elää toisen kanssa pelotta. Kun toinen on niin rohkea, ettei hän kaadu, vaikka mistä puhuisin. Vaikka sanoisin, että: ”Tää on nyt tässä eikä tästä mitään tuu”, toinen voi todeta, että: ”Selvä ja mitä sitte – puhu siitä”.

On kauhean vaikeaa olla vaikea, kun toinen ei anna itselleni mahdollisuutta tuntea, että olen vaikea. Päinvastoin. Miehen mielestä olen helppo, koska näytän tunteeni ja puhun. Minua on ennen sanottu hankalaksi, vaikeaksi, onpa jopa todettu, että olen saatanasta, kun olen ottanut asioita puheeksi ja kaivanut niin kauan, että kissa on nostettu pöydälle.

On ollut ihana kokea itsensä ihan uudella tavalla. En saa enää sitä samaa vanhaa palautetta, joka kertoo, että minussa on joku parisuhdetekovika. On hassua olla toiselle luotettava juuri näin. Kun en pysty olemaan puhumatta, varsinkin kun puhumista millisti houkutellaan, herättää se kyseisessä miehessä luottamusta. Ja minä luotan, koska asia on meidän kesken täsmälleen samoin myös toisinpäin.

Kai se niin on, että parisuhdetekovika on ihan kukkua. Yhdelle sopii yksi tyyli ja toiselle toinen. Ja kun tyylit kohtaavat, tulee vaikeasta helppo ja jopa kirsikka kakun päälle, se jota on odottanut, mutta ei koskaan uskonut löytävänsä.

Terveisin, Miia Moisio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat