Kirjoitukset avainsanalla kesäloma

Kuva: Jaakko Kaartinen

Mitä minulla on taskuissa ja laukun pohjalla? Kumosin yhden usein käyttämäni olkalaukun sisällön lattialle, kun etsin sieltä muistitikkua. Tikku löytyi, mutta löytyi paljon muutakin.

Muun muassa:

 

Ruotsalainen sadan kruunun seteli, vanhentunut.

Käytetty yhden matkan julkisen liikenteen lippu Berliinistä.

Talonvaltaajien pamfletti, Berliinistä.

Kalkkikivi, linnun tai sydämen muotoinen, Hiidenmaalta.

Pieni joululahjan kortti, osoitettu vanhemmiltani minulle ja rakastetulleni.

Rajanylitysdokumentti Moldovasta Transnistriaan.

Tosite autonvuokrauksesta Visbyssä viime keväällä.

Fiesta des Suds -festivaalin ohjelma kahden vuoden takaa Marseillesta.

Albaniankielinen ravintolassa näytettävä lappunen, jossa lukee ”Ilman lihaa”.

Ruokakaupan ostoskuitti Espanjasta, Costa Blancalta, 28,70 euroa.

Ruokakaupan kuitti Kreikasta, 43,60 euroa.

Ravintolan kuitti Pietarista, Petrogradskajalta.

Lufthansan tiskiltä saatu matkatavaroiden tunnistetagi.

Tiukasti kolmioiksi käärittyjä kirja- ja levykauppojen muovipusseja eri kaupungeista.

Lippu Camera Obscuraan Cadizissa.

Konfettia Tukholmasta.

Kuitti apteekista lauantailta.

 

Rakastettuni vitsailee, että minulla on useita takkimuseoita. Päällystakkien taskuissa ja vuorissa on samanlaisia asioita kuin tuossa laukussani.

Minusta se on hyvä kuvaus, takkimuseo. Kaikki nuo tavarat, lipukkeet, laput, kuitit ja asiat ovat merkityksellisiä. Siksi, että ne kuuluvat merkityksellisiin hetkiin.

Kävin apteekissa, koska rakastetullani oli nousemassa flunssa, ja juomasekoituspussit sen loiventamiseen olivat loppu. Kävin apteekissa, ja mietin hyllyn äärellä, mistä mausta hän pitääkään eniten.

Camera Obscurassa kävimme häämatkalla, vuosia sitten jo. Laukun sivutaskussa on säilynyt se englanninkielinen esite ja lippu, mutta me menimme saksankieliseen näytökseen, koska se sattui alkamaan juuri siellä ollessamme. Oli kirkkaan aurinkoinen päivä. pimeän tornihuoneen sisällä pyöreälle kuperalle levylle piirtyi valkohehkuinen kaupunki ja ihmiset, jotka kävelivät sen katuja pienennettyinä kuin sadussa.

Visbystä vuokratulla autolla menimme pohjoisimmalle hiekkarannalle Fårössä. Siellä ei ollut ketään muita kuin me, ja lintujen jälkiä tuulen pyyhkimässä hiekassa.

Ja niin edelleen. Nämä ovat jälkiä kahdesta rakastavasta. Meidän jälkiämme.

Valikoituja Arkisia tapahtumia, juhlavia hetkiä, elämää; pienten erikokoisten paperien sekamelska laukussa on yhdestä näkökulmasta roskaa, toisesta näkökulmasta dokumentteja. Ne eivät ole mitään taikaesineitä. Menneiden hetkien iloiset asiat eivät ole puristettuina niihin – mutta jollain tapaa minä arvostan niitä.

Se kaikki, mitä tapahtui samaan aikaan kuin tuo silppu ja lipukkeet muodostuivat ja siirtyivät minulle, on minulle kallisarvoista. Se on elämääni, jota olen elänyt rakastuneena ja jota elän tässä rakastuneena. Jotain siitä ulottuu hivenen esineiden maailman puolelle. Niistä tulee symbolisia. Siksi ne eivät ole roskaa minulle.

Jollain vanhalla kuitillakin on arvo siksi, että kun katson, mistä se on, muistan välittömästi jotain siitä hetkestä. Hetki on kallis, jos se on vietetty rakastettuni kanssa tai häntä ajatellen. Rakkaudella on sellainen aikajänne, jossa sekä tapahtunut että tämä hetki ja tulevakin ovat läsnä kaikki, sekoittuneina. Rakkauden aika-avaruus.

Olen tietysti romantikko. Tämä on romanttista tavaroiden ja asioiden käsittelyä. Koska olen rakastunut romantikko, olen jollain tapaa vakavissani noiden kappaleiden äärellä. Siksi laitan ne takaisin laukkuun. Se on harmitonta, ja jotenkin vain saa sydämeni lämpimäksi. Rakkaudessa on lupa hassahtaa.

Lattialle putoilevat konfetit olen luvannut kerätä pois. Siihen on varaa kaltaisellanikin: minulla on koko kourallinen niitä. Vasta kun jäljellä ovat viimeiset, siirryn säilytysmoodiin.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Rakastuneena oleminen on taivaallista aikaa. Taivaallinen aika on vähän toisenlaista kuin muu. Se vaikuttaa loppumattomalta. Joka päivä tuntuu olevan tämä päivä. Tämä juuri nyt tässä.

Tämän viikon trooppisen helteiset päivät ja lämpimät yöt ovat minulle lomaa. Minä olen lomalla ja rakastetullani on töitä tällä viikolla.

Mitä tehdä, kun on yksin lomalla? Minusta tuntui hyvältä ajatukselta olla pari päivää mahdollisimman rennosti. Loma tekee hyvää, koska se antaa hengähdystauon työn vaativuudesta ja luovuudelle tekee hyvää se, että antaa työajatusten kierrellä muissa maisemissa hetken.

Mutta kun nyt olen nämä pari päivää viettänyt tekemällä mahdollisimman vähän – leffoja katsellen, uutisia ja artikkeleja lukien – ne ovat tuntuneet lipsuvan käsistä suorastaan. En ole aivan varma oikeastaan sittenkään, onko tämä hyvä tapa lomailla. Tai käyttää aikaa ylipäätään.

Tällainen nopeiden, tekemisistä tyhjien päivien kokemus on kuitenkin ollut hyvä. Se on havahduttaa muistamaan, miten arvokasta aika on. Taivaallinen aika etenkin on korvaamattoman kallista.

Rakkaudessa joka päivä on nyt. Minulle tämä on rakkauden aikaa ja nämä rakkauden päiviä. Mitä nopeammin ne kuluvat, sitä huonompi. Haluisin tietenkin, että nämä kestäisivät paljon pidempään.

Silloin kun olen rakastettuni kanssa, aika hidastuu. Se varmaan johtuu siitä, että hänessä on niin paljon, että sen seuraaminen luo enemmän kaikkea koettavaa yhteen hetkeen. Hän venyttää aikaa minulle. Ajan kulku hidastuu. Kun käännyn häntä kohti, kellot lyövät hitaammin.

Nämä hellekesän päivät ovat miellyttäviä kokea täällä pohjoisessa. Päivä menee valon nopeudella, läpi huoneiston kiertävän valon nopeudella. Se on kyllä kiehtovaa.

Mutta enemmän minua miellyttävät rakkauden arkiset päivät. Se taivaallinen aika, joka rakentuu jokapäiväisestä elämästä yhdessä.

Ensi viikolla meillä on taas yhteistä lomaa. Silloin lomapäivistäkin tulee rakkauden arkipäiviä. Taivaallisia, vaikka ei tehtäisi juuri mitään erityistä. Parasta, yksinkertaisesti, on olla yhdessä.

Toivottavasti helteet jatkuvat ensi viikollakin. Haluan nähdä, miltä hellepäivän aurinko näyttää hidastettuna. Miltä se näyttää, kun katselen sitä rakastettuni hiusten lomitse. Kun aika melkein pysähtyy hänen lähelleen.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Unsplash, Dave Webb

Lämpö on hellinyt niin nyt meitä, että ehkä pahimmat kesäpaineetkin aurinko on sulattanut. Ainakin itsestäni tuntuu siltä, että kun poskilla on tuntenut lämmön kosketuksen, ei ole ollut pakottavaa tarvettta varata lentoa aurinkoon, eikä lomaan kohdistu niin suuria odotuksia kuin yleensä.



Kun aurinko paistaa ja on lämmin ei oikeastaan tarvitse mitään erikoista.


Emme ole perheessämme kiukulla haalineet kesäpisteitä, vaan lähinnä pyörineet leikkipuistoissa ja parvekkeella. Mutta siinäpä se oikeastaan on. Kun aurinko paistaa, ja on lämmin, ei oikeastaan tarvitse mitään erikoista. 

Olisi jännää nähdä, näkyykö aurinkoinen toukokuu jokavuotisissa lomaerotilastoissa. Olisiko kaikilla meillä vähän vähemmän painetta suorittaa kesäpäiviä, kun niitä on jo nipullinen takataskussa.



Terveisin, Ulla Oinonen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lomalla viimeinkin, voin ottaa iismmin. Paitsi et voi, jos edessä on perheloma. Been there, done that. Tätä varten on levätty töissä koko pitkä talvi. Iisimmin otetaan sitten taas elokuussa työpaikkaruokalassa seesteisellä puolen tunnin ruokatauolla.

Tervetuloa! Astu simulaattoriin. Näin sujuu perheloma:

Pakkaaminen

Suomen suvessa kaikki säät -1°C aina vuosisadan ennätyshelteisiin ovat mahdollisia, joten mukaan on pakattava kaikkea toppapuvusta bikineihin.

Pakkaaminen sisältää sellaisen lainalaisuuden, että vastuu siitä ei koskaan jakaannu perheessä tasan. On Pääpakkaaja, joka toivoisi, että muutkin pakkaisivat, mutta ei kuitenkaan lopulta halua, että kukaan pakkaa, koska muuten mukaan ei tule hammastahnaa tai yöpukuja.

Jos lomalla huomataan, että jotain on unohtunut, se on kaikkien muiden kuin Pääpakkaajan vika, koska kukaan muu ei ole pakannut mitään. Pääpakkaajan stressitaso nousee yleensä jo ennen lentokonetta, koska kaikkien muiden loma ehti alkaa jo.

Matkustaminen

Se, joka sanoo, että matka on päämäärää tärkeämpi ei ole koskaan ollut perhelomalla. Autossa parhain seurapeli on hermonsa menettäneiden lomalaisten villien ohitusten laskeminen tai “kuinka pitkä matka vielä” -arvoituksen loputon pähkäily jälkikasvun kanssa.

Kun lentokentällä saapuu lähtöportille kakaralauman kanssa, ilma sähköistyy kanssamatkustajien pelonsekaisista ilmeistä. Kaikki jännittävät, kenen arpa voittaa ja kuka saa nauttia seuraavat tunnit suljetussa tilassa kirkuvan kolmivuotiaan vieressä. Siksi Teneriffan lento on lapsiperheille helpoin - kaikki ovat samassa veneessä (tai koneessa) ja yhteinen kärsimys yhdistää.

Jokainen Ruotsin laivan buffetissa koulujen loma-aikoina ruokaillut tietää, miksi suomalaiset syövät mieluiten yksin.

Ohjelma

Kun saat lapsia, seuraavan kerran luet rauhassa kirjaa riippukeinussa kymmenen vuoden päästä. Noiden vuosien aikana vaihdat vaippaa, syötät, teet ruokaa, viihdytät, vahdit, leikit, nukutat, komennat, laitat laastaria, selvität tappeluita ja yrität pitää ihmistaimen elossa.

Samalla yrität epätoivoisesti toisintaa lapsillesi nostalgisia hetkiä omasta lapsuudestasi: “Tulkaa kaikki pelaamaan krokettia!” Pian huomaat, että vain hullu antaa tappeleville sisaruksille käteen puiset nuijat.

Perhelomalla rentoutuminen tarkoittaa pyykin ripustamista Peltorit päässä ja univelkaisten aivojen lyhyitä transsitiloja, joissa ei kuule loputonta “äiti, äiti, äiti, äiti, äiti” -huutoa.

Kotiinpaluu

Kotona voi huokaista helpotuksesta, että loma on nyt lusittu ja arki jälleen alkaa. Siihen orientoituu hyvin pyykkivuoren selvittämisellä ja ruokakauppaan juoksemisella. Jääkaapista löytyy aina yllätys teemalla “minkä taakseen jättää sen edestään löytää”.

 

Tähän kirjoitukseen inspiroi rakkaan ystäväni viesti perheloman viimeiseltä illalta. Sateinen leirintäalue oli vaihtunut hotellihuoneeseen, jonka kylppäriin ystäväni oli paennut omaan rauhaan lasten älämölöltä. Viestittelyn aikana mukaan liittyi aviomies sipsipussin kanssa. Perheloman parhaat treffit voivat löytyä hotellihuoneen suihkun alta lasten tuhistessa seinän takana.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat