Kirjoitukset avainsanalla itsetunto

Kuva: Suhyeon Choi, Unsplash

Se oli ihan tavallinen riita edellisessä suhteessa, kun oivalsin jotain merkityksellistä. Tajusin, etten tiedä kuka minä olen itse itselleni. En ole tiennyt pitkään aikaan, jos koskaan. Osaan kyllä kuvailla itseäni; sanoa millaisena muut ymmärtääkseni minut näkevät. Osaan kehuakin itseäni. Sanoilla, joita muut ovat sanoneet. Olen oikeastaan rakentanut koko itseluottamukseni pitkälti juuri muiden sanojen perusteella. En kuitenkaan tiedä kuka olisin jos katsoisinkin itseäni vain itseni kautta, heijastelematta asiaa kenenkään muun silmien läpi.

En väitä, ettenkö nyt olisi oma itseni. Enkä usko, että minä tai arkeni juurikaan muuttuisi, vaikken tarkastelisikaan elämääni ja itseäni muiden silmien kautta. Tahtoisin kuitenkin tietää kuka minä olen itse itselleni. Millaisen ihmisen näkisin, jos katsoisin vain itseäni, enkä sitä heijastusta, jonka näen itsestäni muissa. Tahtoisin luoda oman suhteeni itseni kanssa.

En kuitenkaan tiedä, kuka olisin, jos katsoisinkin itseäni vain itseni kautta, heijastelematta asiaa kenenkään muun silmien läpi.

Oivalsin myös, että vaikka olen viime vuosina ollut onnekas ja saanut elämääni paljon kannustavia ihmisiä, joiden sanat ja tuki ovat tukeneet myönteistä kuvaa itsestäni, niin ei ole kannattavaa pohjata minäkuvaansa muiden mielikuviin. Joskus saa kauniita ja inspiroivia kommentteja, jotka kannustavat pysymään hyvässä "sillä sellainen ihminen minä olen". Mutta toisaalta koskaan ei voi täysin mielyttää kaikkia, joten aina löytyy myös niitä hetkiä, kun joku tuntematon, tuttu tai kaikkein läheisinkin toteaa, kuinka jokin asia turhauttaa tai äsyttää. Niinpä saattaa vain huonon hetken tai vaikka erilaisten mielipiteiden tai toimintatapojen vuoksi kiinnittää itseensä myös negatiivisia mielikuvia "sillä sellainen ihminen minä olen". Kun minäkuva pohjaa muiden sanoihin, niin saataa koko käsitys omasta arvosta heitellä muiden mielen mukaan.

Vuosia sitten, erään vaikean eron jälkeen opettelin elämään yksin. Nauttimaan asioista yksin. Tekemään päätöksiä yksin. Silloinkin, kuitenkin usein katsoin itseäni ja elämääni ikään kuin ulkopuolisena. Kenties nyt minun onkin siis aika oppia tuntemaan itse itseni. Katsomaan itseäni ja elämääni suoraan ja vain itsenäni. Löytämään ihmisarvoni, joka ei ole kytketty kenenkään muiden sanoihin. Tajuta, että on, jotain joka minussa on eikä muutu vaikka muut sanoisivat mitä. Kehut ja moitteet ovat sitten vain liikettä sen ympärillä. Kenties nyt on aika katsoa itseäni syvälle silmiin ja selvittää kuka minä olen, kun kukaan ei katso.

Tutkailevin terveisin, Mio

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jan Kahanek, Unsplash

Hyvät ja huonot puolet. Plussat ja miinukset. Listoja joita moni tekee suhteen eri vaiheissa. Minä olen usein harrastanut niitä erityisesti eron jälkeen. Muistaessani kauniin asian exästäni, kirjoittanut sen ylös, mutta samalla kirjoittanut toiseen listaan vähintään yhden syyn miksi on hyvä, että erosimme.

Ongelmana kuitenkin on se, että aiemmin olen ollut jättävä osapuoli. Lista on ollut ikään kuin vain muistuttamassa, että tein oikean ratkaisun. Muistuttamassa, että tämä oli loppuun asti mietitty ratkaisu. Muistuttamassa, että miinukset tosiaan painoivat plussia enemmän, että on parempi näin. Kivusta huolimatta.

Nyt en ole jättävä osapuoli. Nyt olen tehnyt tuon listan monet kerrat aiemmin suhteen vaikeissa hetkissä vain huomatakseni, etteivät minukset missään nimessä paina plussia enemmän. Todennut monet kerrat, että on suuremmat syyt jäädä ja yrittää; rakentaa ja kehittää suhdetta. Nyt listassa ei ollut tarpeeksi miinuksia. Se tuntui vain ilveilevän minulle. Muistuttavan kuinka vakaasti olisin tahtonut vielä yrittää.

Sitten kuitenkin oivalsin, että on yksi syy ylitse muiden. Yksi syy, joka painaa enemmän kuin mitkään plussat voisivat koskaan painaa. Se, että hän päätti jättää minut. Se, että hänelle miinukset painoivat enemmän. Että, hän valitsi ennemmin elämän ilman minua kuin minun kanssani. Se on syy, joka pyyhkii merkityksen kaikista syistä jatkaa ja yrittää. Se on syy, joka painaa enemmän kuin mitkään plussat voivat koskaan painaa. Sen minä kirjoitin lukemattomissa muodoissa yhä uudestaan ja uudestaan. Muistuttamaan, että ehkä tosiaan oli parempi näin. Jopa minullekin. Sillä ansaitseehan jokainen ihmisen, joka tahtoo pitää meistä kiinni, joka on onnellinen kanssamme.

Toipuvin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Alex Ivashenko, Unsplash

Minä olen arvokas.

Sitä yritin hokea itselleni maanantaina, kun suhteeni päättyi. Suhteeni, joka oli tuntunut oikeammalta ja paremmalta kuin kenties mikään koskaan. Suhde, joka katosi minulta ennalta-arvaamatta ja yllättäen.

Minä olen arvokas.

Suhde ei kuulemma päättynyt rakkauden puutteeseen. Se päättyi huonoon ajoitukseen. Minun ei siis tarvitsisi katsoa peiliin tai arvottaa itseäni toisin. Syy ei ollut minussa. Mutta sen tieto ei vie pois surua ja tuskaa. Se ei pyyhi pois pettymystä ja pelkoa tulevasta tai saa kukistettua epävarmuuden tunteita.

Minä olen arvokas.

Eron keskellä voi olla vaikeaa muistaa omaa arvoaan. Vaikeaa seistä selkä suorana, kun poimii alinomaa lattialle murenevia palasiaan. Mutta oikeasti arvosi ei katoa silloinkaan. Kaikki ne hyvät asiat, jotka pystyit itsessäsi silloin näkemään, kun olit toisen kanssa, ne ovat yhä olemassa. Eivät ne katoa suhteen myötä. Ne ovat sinua. Olet yhä se sama ihminen. Hetken aikaa kipuileva vain. Olet yhä sinä. Yhä arvokas.

Minä olen arvokas.

Hieman harmain terveisin, Mio

Kommentit (2)

Vierailija

Mio,

Olet upea. Kaikki käy vielä hyvin.
Sun elämää ja viisautta etäältä (somen ja mm. näiden tekstien kautta) seuranneena voin sanoa, että oot mun mielestä viisas ja upea. Just niinkun tässäkin kirjotit, arvokas.

Siunausta - kaikki käy vielä hyvin! 💚

Mio Kivelä
Liittynyt12.1.2018

Voi, Kiitos!
Näitä sanoja tarvitsee välillä. Etenkin tälläisissä hetkissä! Siis kiitos! Merkitsee aivan valtavasti 💚

Kaikkea hyvää ja kaunista, siunausta, myös sinunkin päiviin!

Mio Kivelä

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Mikko Huotari

Elätkö suhteessa, jossa sinua kohdellaan monella tavalla huonosti?

Oletko parisuhteessa ihmisen kanssa, joka viis veisaa sinusta tai tarpeistasi?

Oletko toiselle ilmaa ja ihan sama, vaikka mille mutkalle taipuisit?

Odotatko ihmettä? - Sitä päivää kun toinen on muuttunut ja samanlainen kuin suhteen alussa.

Olen miettinyt paljon sitä, miksi moni jää huonoon suhteeseen eikä pysty lähtemään. Itsekin olen taipuvainen jämähtämään paikoilleni, vaikka suhde olisi surkea ja järki sanoisi, että viisainta olisi lähteä. Joku koukku huonoissa suhteissa on.

Tämä voi olla tosi kaukaa haettu juttu, mutta voisiko kyse olla siitä, että etsiydymme sellaisten ihmisten kumppaneiksi, jotka ovat heijastumaa omasta sisäisestä maailmastamme? Tai ainakin haastaa katsomaan itseämme ja joko ottamaan vastaan toisen sanoman tai hylkäämään sen?

Selkokielisesti sanottuna…jos tyydyn suhteeseen, jossa kumppani ei vastaa unelmakumppaniani yhtään millään tavalla, on juntti ja karkeapuheinen, koenko syvällä sisimmässäni olevani arvoton parempaan suhteeseen. Jos toinen on likainen ja sotkuinen ja viis veisaa ympäristöstään, olenko sen arvoinen? Koenko olevasi ilkeiden sanojen arvoinen?

Etkö olekin sen arvoinen, ettei sinua jätetä henkisesti yksin, kohdella kaltoin, petetä ja anneta odottaa jotain, mitä ei ehkä koskaan tule. Jos et koe olevasi arvokas, saat mitä tilaat: sitä samaa vanhaa viestiä, joka peilautuu kumppanisi katseesta ja olemuksesta. Ei vika ole hänessä. Olet tilannut tuon ihmisen elämääsi, jotta voisit saada tilaisuuden työstää vanhoja kipujasi ja vääristynyttä minäkuvaasi.

Jos olet aina vaan yksin, onko sisälläsi ristiriitaa? Haluat parisuhteen ja kumppanin, mutta sisällä itsessä jokin ääni sanoo, ettet olekaan rakkauden arvoinen. Onko itsessä jotain sellaista keskeneräistä, mitä pitää vielä työstää? Työstettävää on aina, mutta tarkoitan nyt isoja minäkuvaan liittyviä asioita, tunnelukkoja ja niin edelleen.

Miksi siis, parisuhdemielessä, on tärkeää tutustua itseen, omiin tarpeisiin, siihen, kuka oikeasti on ja hyväksyä itsensä ihan kokonaan? Tärkeää on tiedostaa myös se, mitä viestiä itse tarjoaa sille toiselle. Hyväksytkö ja rakastatko ehdoitta vai korotatko omaa arvoasi pyrkimällä nousemaan toisen olkapäille?

Terveisin, Miia Moisio

 

 

Kommentit (1)

Käyttäjä9477
Liittynyt6.2.2018

Hyviä pointteja, itse olen miettinyt samaa. Todellisuudessa asiat kuitenkin sekoittuvat, harva on pelkästään sitä ja tätä ja tuota. Ajoittain hän voi tuottaa pettymyksiä mutta ajoittain olla hyvä puoliso. Olla sekähuono että hyvä samaanaikaan? Siinäpä pulma.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat