Kirjoitukset avainsanalla Pääsiäinen

Kuva: Jaakko Kaartinen

Kun pääsiäinen juuri on koittamassa, on hyvä miettiä toivon ja rakastamisen yhteyttä. Toivo ja rakkaus tunnetusti liitetään yhteen. Mutta mitä se tarkoittaa? Ja miksi liitetään?

Voisiko rakastaa ilman toivoa? Ei pitkään, ei ainakaan onnellisesti. Jos toivo menee, menee lopulta rakkaus. Toivoa kyllä voi olla ilman rakkautta. Mutta sekään ei ehkä ole riittävää onnellisuuden tavoittamiseksi, ei ainakaan silloin, kun toivoo juuri rakkautta.

Sitten kun se löytyy, rakastamisen ja toivon yhdistelmä on väkevä eliksiiri.

Toivo on tulevaisuuden näköala, se, että tuleva on. Ja lisäksi sellaisen tulevaisuuden, jossa asiat ovat tavalla tai toisella hyvin. Rakastaminen puolestaan on tämä ihme kahden ihmisen välillä, jossa kaksi on enemmän kuin yksi plus yksi.

Toivo kannattelee rakastamisessa kaikkia unelmia, haaveita, suunnitelmia, näkyjä, liikettä. Toivon voimalla tulevaisuus on avoin rakastaville. Toivo on vastakohta kyynisyydelle, joka naamioituu realismiksi (arki iskee kyllä päälle, hormonihumala kyllä haihtuu ja silloin näet kumppanin viat jne.). Silloin kun toivo on realismia, rakastaville on mahdollista kaikki – ja vaikka kaikki ei toteudukaan, jotain hyvää tapahtuu silti, ja tuhansia muita hyviä asioita voi tapahtua.

Ehkä rakastuminen ja rakastaminen sisältävät välttämättä toivon ulottuvuuden? Ehkä toivo on aina limittyneenä rakastamiseen. Rakastaminenhan ei ole pysähtymistä. Se ei ole hyytymistä eikä kivettymistä. Rakastaminen on pyrkimistä jotain kohti: toista ihmistä kohti, omaa itseä kohti, tunteita kohti, tämän hetken onnen venyttämistä seuraaviin hetkiin.

Näin ajateltuna rakastaminen edellyttää toivon siitä, että toinen ihminen ottaa vastaan, että minusta itsestäni löytyy jotain arvokasta, että kykenen tuntemaan ja että on huominen ja se, mitä meillä on tässä, voi kulkea mukanamme edemmäs.

Tuon takia rakastuneena, rakastavana on enemmän valossa kuin varjossa.

Minä muistan elämästäni niitä jaksoja, joissa toivo on ollut tiukassa ja rakastaminen on huvennut. Nyt on toisin, olen toiveikas ja rakastunut. Nyt minusta tuntuu siltä, että elän. Silloin, ilman rakkautta ja toivoa koin, että häviän.

Kun minulla on tämä toivo ja tämä rakkaus, minussa on vahvistunut usko, että minulla on ne vastakin.

Tulisen, syvän, välittömän, intohimon ja luottamuksen määrittämän rakkauden säilyttäminen on monen monien tekijöiden summa, ajan, tahdon, introspektion, kuuntelemisen, ilmaisemisen ja kasvun tulos. Ja toivon.

Pelle Miljoona Oy:n kappaleessa lauletaan: ”Juokse villi lapsi, ota toivon kipinä mukaan”.

Juuri niin, kaikki rakastavat: rakkaus koko kehossa, toivo taskussa ja usko huomisessa.

 

Terveisin, J

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuva: Annele Rantavuori

Innostuva pelkuri, joka pakenee paikalta

Olen innostuja, jonka vauhti on alussa kovaa. Se, joka väittää uskaltavansa, tietää paremmin ja korottaa äänensä yli muiden. Sisääni kätkeytyy kuitenkin pelkuri, joka tosipaikan tullen väsyy ja pakenee. Tarvitsen kipeästi rohkeutta elää niinkuin uskon. Mutta pelkään paljastaa sisimpääni ja ottaa riskejä. Epäonnistua ja olla heikko.

Olen mestari suojautumaan sanojen taakse. Osaan puhua vaikka kolmen puolesta ja tarvittaessa näyttelen sujuvasti oman, hänen ja terapeutin roolit. Parhaimmillaan sanoitan jotain tärkeää ja avaan uusia väyliä. Pahimmallaan vain nostan itseäni ja suljen sisimpäni. Miten äänekäs ehdottomuuteni voisi muuttua sitkeäksi uskollisuudeksi?

Kriittinen kyseenalaistaja, joka on jämähtänyt vanhaan

Pohdiskeleva puoleni harkitsee ja tarkastelee asioita eri kulmista. Kun järkeni hallitsee, haluan olla varma. Luottamuspula syntyy, kun vaaditaan vakuutteluja ja lupauksia. Vaikka eihän luottamusta sanoin takaisin voiteta. Epäilyksen syöpä kalvaa sisintä ja etsii todisteita sille, että minua ei rakasteta. Että jään sivuun, toiseksi.

Kriitikko suojaa itseään haukkumalla toista. Jos valokeilassa ovat toisen virheet, niin ehkä minä pääsen pälkähästä. Negatiivisuus ja ongelmakeskeisyys suojaa hyvältä. Se on tuttua ja turvallista. Parhaimmillaan löydän uusia tulokulmia ja korjaan virheitäni. Pahimmillaan löydän vain lisää ongelmia ja hukun omaan kielteiseen yksinäisyyteeni. Miten sisäinen kriitikkoni voisi löytää luottamusta ja toivoa?

Kateellinen pettäjä, joka jättäytyy ulkopuolelle

Löydän itsestäni myös rakkauden nälän ja hyväksynnän kaipuun. Mutta sille ei mikään riitä, joka itseään ei rakasta. Kaikkein vaikeinta on kohdata tätä haavoittunutta ikävöijää. Kateellista, sitoutumiskyvytöntä pettäjää. Hän lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista saadakseen haluamansa. Vain hyljätäkseen omassa riittämättömyyden kivussaan.

Kuinka osaton, vaille jäänyt hän onkaan, kun hylkää kaikkein läheisimmän. Ohittaa rakkauden, joka olisi tarjolla valiten ulkopuolisuuden ja kodittomuuden. Parhaimmillaan hän kurottautuu toisiin maailmoihin rakentaen ikävällään siltoja myös toisille yksinäisille. Pahimmillaan hän leijuu kuin höyhen ilmassa, irrallisena ja näennäisen vapaana, jättäen jälkeensä haavoitettuja sydämiä. Miten etäinen ikävöijä voisi löytää oman mittaamattoman arvonsa?

 

Valo näyttää varjon, keskeneräisyyteni ja haavani, pimeyteni. Nämä kolme varjoa elävät minussa: kieltäjä, epäilijä ja pettäjä. Hiljaisen viikon ikuiset hahmot. Opettelen sitä, miten tulen niiden kanssa toimeen. Miten kohtaan varjoni.

Toivovaisin terkuin, Annele

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat