Kirjoitukset avainsanalla Juhlat

Juhlan ei tarvitse olla aina suurta. Se voi olla vaikka vain erityisellä rauhalla ja mielellä nautittu illallinen rakkaimpansa kanssa. Kuva: Vincenzo Landino, Unsplash

Vietimme muutama päivä sitten tyttöystäväni kasteen vuosipäivää. Se on erityinen meille molemmille, sillä olen myös hänen kumminsa. Söimme hyvin ja vietimme aikaa toistemme kanssa. Viikko sitten ostin hänelle kukkia nimipäiväonnitteluksi, vaikken ole itse oikein koskaan osannutkaan nimipäiviä erityisinä pitää. Siinä kukkia kantaessa kuitenkin mietin, että ehkei aina tarvitakaan mitään erityistä. Ehkä silti voi juhlia. Koska kenties joka päivä, on syytä juhlaan.

Juhla -sanalla on monia eri merkityksiä. Se on jonkin muistoksi tai kunniaksi vietettävä aika, esimerkiksi päivä tai tilaisuus. Se voi olla myös jostain toisesta syystä arvokas tai muutoin arjesta poikkeava hetki. Toisaalta sillä voidaan tarkoittaa myös yleistä satunnaisempaa hauskanpitoa, yhteen kokoontumista ja ajanviettoa. Elämään juhlat puolestaan tuovat mahdollisuuden keskittyä erityisesti johonkin ja pysähtyä sen ääreen. Ne antavat luvan tuoda päivään ja hetkeen jotain erityistä. Lisäksi ne rikkovat arjen aherruksen ja rutiinit. Ovat jotain muuta.

Arki ja elämä ovat täynnä juhlan paikkoja. Olemme muun muassa päättäneet kumppanini kanssa juhlistaa jokaista kertaa, kun kumpikaan meistä saa opinnoissaan kuolleen kielen, eli Raamatun heprean, latinan tai muinaiskreikan, läpi. Syitä juhlaan voivat olla myös esimerkiksi erityisen sujuvasti mennyt aamu lasten kanssa, kauhulla odotetun työtehtävän valmiiksi saaminen, palautettu koulutehtävä, rakentavasti käyty riita tai ihan vain erityisen mukava päivä. Syitä juhlaan löytyy sieltä täältä. Vaikka joka päivästä. Eikä niiden huomaamista tarvitse odottaa vaan niitä voi rohkeasti lähteä etsimään. Kaivatessaan päättää, että tänään tahdon löytää syyn juhlaan tai huonossa hetkessä maalata sen päätyyn juhlan paikka.

Etsimällä syitä juhlaan näkee elämästä helpommin sen kauneutta sekä itsestään onnistumisen hetkiä. Tarjoaa itselleen ja suhteelleenkin syitä nauttia elämästä, tänäänkin. Ei tarvitse odottaa tiettyjä päiviä, jotta voi muistaa itseään, kumppaniaan tai suhdettaan. Ei tarvitse valita vuodesta vain muutamaa päivää, joille sitten asettaa kaikki onnistumisen paineet. Voi sen sijaan levittää sen kaiken ilon ja hyvän mitä niiltä päiviltä kaipaa ympäri vuotta, ihan tavallisenkin oloisiin päiviin.

Mikä tänään on elämässäsi tai suhteessasi sellaista, joka tarjoaa syytä juhlaan? Onko jonkin arkisenkin hetken vuosipäivä tai muutoin ihan erityisellä tavalla tavallinen päivä? Etsikää syitä, vaikka yhdessä. Miettikää mitä päiväänne on kuulunut ja miten sen juhlan hetkiä juhlistaisitte. Tai päättäkää jokin juhla lähitulevaisuuteen. Päättäkää ottaa aikaa toisillenne ja elämällenne, sillä teistä ja siitä löytyy varmasti yksi jos toinenkin syy juhlaan. Sillä jo se, että sinä tai te olette, on valtavan suuri syy juhlaan.

Juhlistavin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Jaakko Kaartinen

Millaista on olla sukujuhlissa rakastetun kanssa? Se voi olla mitä mukavinta, kun ympäristö on suotuisa ja molemmat osaavat rentoutua joukon jatkoksi.

Ensimmäinen asia, joka minulle tulee mieleen, kun muistelen meitä viime viikkoisissa juhlissa, on se, miten mukavaa on luoda etsivä katse puutarhaan, ja löytää rakastettunsa sieltä, keskustelemassa vilkkaasti sukulaisteni kanssa, tai potkimassa jalkapalloa koirille, tai astelemassa paljain jaloin apiloiden kirjomalla nurmella.

Kivoja muistumia! Ne ovat sellaisia kypsiä hetkiä, joissa nautitaan kaiken hyvyydestä: täällä me olemme, me, ja meillä on kiva olla ja muilla on kivaa, kun me olemme siellä. On leppoisaa, ei mitään jännitteitä tai ristiriitoja, vaan auringonpaisteen hengittämistä.

Nuo juhlat, joissa olimme, sattuivat olemaan kastejuhlat. Niissä puhuttiin paljon rakkauden teemasta siis muutenkin: rakkaus kutsuu ja kokoaa ihmiset, rakkaudessa ihmetellään ja ihaillaan syntyvää elämää ja kasvavia lapsia, ja heidät otetaan turvan piiriin, huolta pitävään syliin ja heidät rakastetaan perheen ja suvun yhteyteen. Terve kasvaminen tapahtuu rakastamisen, ei komentamisen ja kaventamisen ilmapiirissä.

Mietin siinä, että tässä on myös yhtymäkohta sille seksuaalisuudesta ja aikuisten välisestä vetovoimasta syntymälle rakkaudelle, jolle parisuhde sitten puolestaan perustuu. Sekin kasvaa turvasta ja mukaan rakastamisesta, jota perhekunta ja suku voi tarjota. Ja mitä lempeämmin on tullut rakastetuksi oman kasvun taipaleellaan, sitä suotuisammin on karttunut sellaista voimavaraa, josta käsin uskaltaa sitten toista ihmistä eroottisestikin rakastaa.

Kyse on kyllä kahdesta erilaisesta rakkaudesta, mutta toisaalta ne ovat vahvassa yhteydessä.

Sellaista hyväksyvää joukkoon rakastamista me olemme saaneet tuntea molempien perheissä ja suvuissa. Se on tavattoman arvokasta ja ehkä ratkaisevankin tärkeää, etenkin kun luodaan uusperhekuvioita.

Aurinkoisena kesäjuhlapäivänä älyää kirkkaasti, miten merkityksellinen on myös se yhteys, joka on avoinna molempien perheiden suuntaan. Rakastamisen ilo on minun mielestäni sellaista, joka tarvitsee todistajia ja joka vahvistuu jaettaessa. On surullista, jos sitä joutuu rajaamaan ja leikkaamaan, jos sosiaalinen ympäristö ei kannattele.

Asiaa voi tietysti miettiä toiseenkin suuntaan: jos uskaltaa itse nostaa oman kahdenkeskisen rakkautensa esille ja jakaa ilonsa siitä, kenties se juuri avaa mahdollisuuden sellaiseen yhteyteen, joka ottaa vastaan, hyväksyy lempeästi ja riemuitseekin.

Silloin kesän sukujuhlatkin tosiaan muuttuvat voimavaraksi. Rakkauden hengessä.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Muiden ihmisten seurassa, etenkin tuttujen ja ystävien seurassa katselen rakastettuani ihailevin silmin. On ilon aihe katsella ja seurata häntä. Minusta hän tuo valon huoneeseen, rakastettuni.

Silloin kun on kaveri- ja ystäväpiirissä, se valo kimmeltää vielä tavallistakin kirkkaampana; kun on muutenkin niin mukavaa.

Muiden kivojen ihmisten kanssa keskusteluihin ja olemiseen tulee lisää vivahteita ja suuntia, joihin kaikki sitten reagoivat – sillä tavallahan sosiaaliset tilanteet ja porukat toimivat. Kun seura on hyvää, kaikki nostavat toisiaan ylemmäs. Siten oleminen tulee paljastaneeksi rikkauttaan tavallista anteliaammin.

Sellaisessa rikkaassa sosiaalisessa hetkessä rakastettuni valo kimaltelee minulle niin ilahduttavana. Tykkään etsiä hänet katseellani muiden joukosta, tai vilkaista pöydän yli häneen, kun hän puhuu tai nauraa tai kuuntelee – on eloisa suloinen oma itsensä.

Siksikin minusta on niin mukavaa järjestää juhlia, että hän tekee juhlista juhlien arvoiset. Iloinen hulina syntyy käden käänteessä, kun hän on läsnä. Ihan totta, juhliin ei tarvita kuin kolme henkeä, jos hän on yksi heistä. Sellaiselta hän minusta tuntuu.

Tuo kysymys juhlista onkin minulle myös avainkysymys elämästä. Kuuluvatko juhlat siihen elämään, jota elää? Ovatko juhlat mahdolliset? Miten juhliin kykenee elämässään antautumaan?

Minulle juhlat ja rakastettuni kytkeytyvät yhteen. Hänen kanssaan voi kerta kaikkiaan juhlia – minulle hän on juhla.

Ja kun sitten juhlitaan, arkisen pienesti tai suuresti ja spesiaalisti, minulla on tämä ilo, että saan seurata häntä ja tulla häkeltyneeksi siitä, millainen hän on. Katselen häntä rakastajan silmin, sillä tavalla kuin rakastaja katselee rakastettuaan.

Minä viihdynkin juhlissa hyvin. Rakastettuni sanoo, että haluan aina olla loppuun saakka. Hänestä se johtuu minun luonteestani. Mutta ainakin yhtä suuri syy on tämä salaisuus, joka minulla on: että tykkään niin paljon olla juhlissa hänen kanssaan. Koska hän kimmeltää niin.

Hän kuuluu elämääni, ja hänen myötään juhlat. Olen rakastunut, ja juhlat ovat aina mahdolliset!

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Erin Walker, Unsplash

Kenen kotona joulua vietetään? Vietetäänkö se yhdessä vai tahoillaan? Ketkä kaikki kutsutaan? Ketkä pääsevät? Mahtuvatko kaikki enää sittenkään? Tai onko luokseen kutsuneitakin jo liikaa? Entä jos osuukin työt juuri siihen? Mitä jos joku haluaakin muuttaa kaiken tutun ja turvallisen? Mitä jos joutuukin luomaan jo jotain ihan uutta?

Joulun suunnitteluun voi liittyä monia haasteita. Oma elämänvaiheenikin on sellainen, että monet tutut joutuvat miettimään joulua uudestaan, joko ensimmäistä kertaa, tai jo useatta vuotta. Enää ei voikaan vain yksiselitteisesti luottaa mahdolliseen vanhaan tuttuun kaavaan, muttei toisaalta ole vielä syntynyt uuttakaan. Osa miettii viettääkö joulua kumppanin kanssa vai erikseen. Toiset miettivät kenen luona sitä viettää. Joillakin vanhat tavat ovat uudessa murroksissa. Joillakin ne laajenevat ja saavat uusia muotojaan. Ja jotkut alkavat rakentaa jo aivan omiaan.

Joulu on juhlista se johon monella liittyy hyvinkin vahvoja perinteitä, odotuksia sekä tunnesiteitä. Joulu on voinut olla se, joka kulkee aina samalla kaavalla. Se on voinut olla se, jonka ajatteli pysyvän samanlaisena aina. Kunnes huomaa, ettei se enää voikaan pysyä. Se voi tehdä kipeää. Se voi harmittaa, stressata ja aiheuttaa skismaakin. Voi tuntua, että revitään liian moneen paikkaan, voi olla olo, ettei aika ikinä riittäisi kaikkeen tai, että jokin tuhoaa sen mitä joulu voisi olla. Kaikkea ei siltä tunteelta voi pelastaa, ja jotkin harmit ja luopumisen surut täytyy vain käydä läpi, mutta yhden huojentavan oivalluksen olen oivaltanut vuosien kuluessa. Ei joulun juhlimisen tarvitse rajoittua vain jouluaattoon.

Jo eroperheen lapsena opin, että joulua voi juhlia ensin aattona yhdessä paikassa, sitten joulupäivänä toisessa ja tarpeen tullen vaikka tapanina kolmannessa paikassa. Sitä tekevät myös lukuisat tuttavapariskunnat näin aikuisena. Silloin opin myös sen, että aina voi paikoissa myös piipahtaa ja viettää niin joulua hetken aikaa yhdessäkin. Aikoinaan vietin erään kumppanin kanssa omaa jouluamme aina ennen varsinaisia joulun päiviä. Laatikoine, kuusine ja lahjoineen päivineen. Sitä tekevät monet myös ystävien kanssa. Nyt puolestaan istun Kolilla siskoni ja äitini kanssa omasta perheajasta sekä joulun juhlistamisesta nauttien, sillä aaton vietän muun muassa sateenkaarevaa joulua sukupuoli- ja/tai seksuaalivähemmistöön kuuluville järjestäen. Joulupäiväksi suuntaan nuorempien sisarusten luo ja niin kuin veljelleni totesin, voimme tehdä siitä sitten juuri sellaisen joulun kuin haluaisimme. 

Kaikkea ei tarvitse ehtiä tehdä ja kokea juuri jouluaattona, eikä edes virallisina joulupäivinäkään. Voit pysähtyä joulun äärelle myös aiemmin tai myöhemminkin jos se siltä tuntuu tai paremmin sopii. Sen juhlinnankaan ei tarvitse näyttää siltä miltä se on aiemmat vuodet näyttänyt, jos et sitä halua tai se ei millään onnistu. Tee siitä silloin jotain omanlaista tai erityisen ihanaa. Joulu voi olla kansallismaisemaa ja kylpylähetkiä, vapaaehtoistyötä, yhteisiä hetkiä ystävien kanssa, hyvää ruokaa kotisohvalla, elokuvamaraton, ulkomaanmatka tai usean päivän kyläily maraton. Jos siis aattosi ei näytä tänä vuonna siltä kuin toivoisit niin katso voisiko jokin muu päivä näyttää tai tee joulusta jollain muulla tavalla oikein erityinen. Ei se ole päivämäärästä kiinni. Se on siihen kuitenkin siihen aikoinaankin vain päätetty laittaa, ei siitä Jeesuksen syntymäpäivästä niin tarkkaan tiedetä. Ole siis huoleti ja ota vapauksia. Joulu se on silti.

Mahdollisimman, rauhallista, antoisaa, mieluisaa sekä turvallista joulua kaikille!

(ja muista, ettei joulunakaan tarvitse jäädä murheiden tai ongelmien kanssa yksin. Auttavia tahoja löytyy kyllä. Muun muassa kirkon palveleva puhelin, chatit yms.)

Jouluisin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat