Kirjoitukset avainsanalla Loma

Minkä asioiden täytyy ehdottomasti toteutua, jotta yhteinen lomanne on mielestäsi onnistunut? Kuva: Nathan Dumlao, Unsplash

Jäin maanantaina viimein kesälomalle ja ensi viikosta alkaen olemme yhdessä lomalla kumppanini kanssa. Jääkaapin ovessa roikkuu lista asioista, joita voisin mielelläni vielä tämän kesän aikana tehdä ja kalenteriin on laitettu muutamia merkintöjä, sekä suunniteltu yhteistä reissua. Melkein kaikki on kuitenkin todellisuudessa vielä auki. En ole tahtonut maalata suuria kuvia ja haaveita yhteisestä lomastamme, sillä olen usein todennut, että juuri nuo lukuisat mieleen maalatut kauniit kuvat yhteisistä lomista rakentavat ne paineet, jotka tuota yhteistä lomaa sitten sotkevat.

Ollessani muutama vuosi sitten lomalla Oslossa kohtasin Aasiasta Eurooppaan tulleen reilaajan. Hän oli juuri törmännyt kuvaan kauniista kielekkeestä Norjan vuonoissa ja pohti Bergenissä lähtöä sinne. Matkaan menisi kuitenkin useampi päivä liikaa kuin mihin suunnitelmat antoivat myöten eivätkä säätkään näyttäneet suotuisilta vaellukselle. Näin pettymyksen hänen kasvoillaan ja pysähdyin miettimään. Mietin, että mitä enemmän luomme mieleemme listaa asioista, joiden täytyy toteutua, jotta loma olisi onnistunut, niin sitä tiukalle itsemme ajamme. Sitä varmemmin päädymme pettymään, koska elämässä tapahtuu yllätyksiä, haasteita ja muutoksia, myös lomalla. Niinpä tuossa hetkessä päätin, etten tahtoisi päätyä ajamaan itseäni yhtä tiukkaan tilanteeseen kuin tuo reilaajaa. Päätin, että pyrkisin aina miettimään vain vähän pakottavia asioita, jos laisinkaan. Niiden toteutumiseen olisin sitten valmis varaamaan aikaa. Niiden toteutumisen suunnittelisin ensimmäiseksi. Muu tipahtaisi sitten paikalleen niin kuin ne sallisivat.

Nykyään matkasuunnitelmani ja kesälistani sisältävätkin ennemminkin ideoita kuin haaveita, enemmän potentiaalia kuin pakkoa. On asioita, joita voisi olla kiva tehdä, asioita, jotka saavat tapahtua ja vain vähän, jos lainkaan, niitä joiden täytyisi toteutua. Samaa pyrin noudattamaan myös siinä, kun mietin kumppanin kanssa yhdessä vietettyä aikaa ja lomaa. Toisen kanssa vietettyyn aikaan, kun tuppaa jo valmiiksi muodostumaan niin helposti odotuksia sekä odotusten tuomaa painetta. Etenkin jos yhteistä aikaa on joutunut odottaa yhtään pidempään.

Tulevaa lomaamme miettiessä olen todennut, että loppujen lopuksi vain yhdellä asialla on se suurin ja ehdottomin merkitys. Sillä, että tuo loma on olemassa. Takana on pitkä ja työn täyteinen kesä. Kesä, jonka aikana olemme olleet vain kolmesti yhtä aikaa vapaapäivällä. Kesä, jonka jälkeen olen oivaltanut, että yhteisessä lomassa on tärkeintä se, että se on yhteinen ja loma. Kaikki muu on enemmän tai vähemmän toissijaista. Potentiaalia. Asioista, jotka saavat tapahtua, mutta joita ilmankin selviää. Sillä jo sillä, että saa olla vapaasti ja yhdessä on suuri voima. Pelkästään jo sillä voi luoda paljon. Sitä paitsi tapahtuvathan parhaimmat seikkailut ja kokemukset usein juuri vahingossa, ilman suunnitelmia.

Vapain ja kiitollisin terveisin, Mio

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuva: Minna Tuominen

Haluan kaurapuuroni. Ja tummapaahtoisen kahvin. Olen raahannut Suomesta  lomalle omat kaurahiutaleeni ja kahvipurkkini. Aamu ei oikein käynnisty ilman niitä. Muuten se voisi  käynnistyä nimenomaan väärin. Ja kuitenkin pidän itseäni seikkailunhaluisena ja ei-rutiininomaisena. Haluan käydä uusissa paikoissa ja maistaa monenlaisia makuja. Paitsi aamuisin. Pitää olla jotain pysyvää. Puolisolleni kaurapuurot eivät tule enää yllätyksenä. Hänkin syö niitä. 

Olemme lomalla kokoonpanolla, jossa on kolmen aikuisen lisäksi lapsia 9-16 vuoden ikähaitarilla. Lapset ovat tunteneet toisensa pienestä asti. Silti matkat tuovat esille itsestä ja toisesta erilaisia piirteitä: Toinen esimerkiksi haluaa suinpäin juosta kokeilemaan erilaisia hyppylaitteita ja maistaa jotakin uutta ruokaa, toinen lapsi tarkkailee vierestä ja miettii "selviydynkö tuosta hengissä, uskaltaisinko sittenkin kokeilla"? Toinen sanoo toiselle, ettei tuo vaate istu sinulle parhaiten ja toinen loukkaantuu. "Miksi tuo haukkuu minun vaatteita?" Haukkuiko hän vai halusiko itseasiassa auttaa valitsemaan kaverille paremmin sopivat vaatteet? Se, mikä on toiselle suoruutta ja rehellisyyttä, kuulostaa toisen korvissa arvostelemiselta.

Lomalle kannattaa lähteä toisten kanssa myös siksi, että pienessä tilassa ja erilaisessa ympäristössä pääsemme harjoittelemaan ihmissuhdetaitoja ja toisten erilaisuuden ymmärtämistä. Aika monesta asiasta täytyy yhdessä sopia ja itsekkäät vapaamatkustajat alkavat ärsyttää. Kaveritaidot ovat samoja, mitä tarvitsemme parisuhteessa. 

Kyselen lapsilta tätä blogia varten, minkälainen olisi hyvä seurustelukumppani. Lapset sanovat yhdestä suusta, että luonne on tärkeämpi kuin ulkonäkö. Teinit tosin puhuvat myös ulkonäön puolesta.

Mutta minkälainen luonne olisi hyvä?

- Iloinen 

- Ja hauska 

- Ja pitää olla omat mielipiteet. Mun kanssa pitää osata puolustautua

- Entä ylläytykset? Tykkäättekö te jos seurustelukumppani järjestää yllätyksiä?

-  No riippuu yllätyksestä. 

- Ei kauheesti

- Jotain kivaa se voisi järjestää

 

Minä tykkään yllätyksistä. Odotan, mitä kaikkea yllättävää saan tänään järjestää ja mitä minulle järjestetään. 

Lomaterveisin,

Minna Tuominen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Meidän mökkimatkamme on aika pitkä. Autolla ajaen kuluu kuutisen tuntia, taukoineen, ennen kuin on perillä. Se o n pitkä matka ajella, ja siinä on vaivalloisuutensa. Toisaalta siinä on paljon enemmän etuja, ja siksi aina odotankin näitä ajomatkoja.

Nimittäin kuuden tunnin matkustus yhdessä on kaivattua aikaa vierekkäin, samassa tilassa, katse samaan suuntaan, valtateiden monotonisuus kehyksenä. Samalla ollaan kuitenkin kaksin, eristettyinä omaan rauhaan.

On paras mahdollinen tila keskustelulle.

Luulen, että juuri noista edellä mainituista syistä pitkät automatkat ovat erinomaisimpia keskustelujen ympäristöjä. Tietysti some on tunkenut automatkoillekin, mutta silti autossa istuessa tulee keskustelleeksi erityisen syvällisesti.

Me puhumme hyvin usein ihmisistä ja ihmissuhteista. Aika usein puhumme omasta suhteestamme ja joistain toiveista, odotuksista tai mietteistä, joille ei ole oikein sijaa tulla sanotuksi hätäisemmissä arjen yhteisissä hetkissä. Voi tapailla kaikkein syvimmältä nouseviakin ajatuksiaan.

Eräässä sosiologisessa auton ja afro-amerikkalaisen kulttuurin suhteita selvittelevässä tutkimuksessa Chuck Berryn kappale No particular place to go oli nostettu nimikkeeseen saakka. Kappaleen ensimmäinen säkeistö on huima ja merkittävä: ”Riding along in my automobile / My baby beside me at the wheel / I stole a kiss at the turn of a mile / My curiosity runnin' wild / Crusin' and playin' the radio / With no particular place to go.”

Kyseisessä tutkimuksessa todettiin, että juuri auto ja sen tuoma vapauden ulottuvuus (no particular place to go – eli on vapaana menemään sinne, minne tie vie) oli poikkeuksellisen tärkeä 1900-luvun alkupuolelta saakka afro-amerikkalaisessa kulttuurissa. Siihen on tietenkin omat historialliset ja kulttuuriset syynsä – mutta muistan, että kuunnellessani referaattia tuosta tutkimuksesta tulin ajatelleeksi, että juuri tuon vapauden tilan takia keskustelut autossa ovat toisenlaisia.

Automatkalla: sitä ollaan vaan menossa, ja voidaan pysähtyä siellä missä halutaan ja ajaa reittiä, joka sattuu huvittamaan. Tie juoksee auton alta, pidetään toinen toista kädestä. Alkaa tuntua siltä, että me olemme paikoillamme, rauhoittuneina tähän hetkeen, ja maailma se liikkuu ja liukuu meidän ympärillämme.

Ei ihme, että juuri tällaisessa hetkessä tulee puhuttua syviä. Ja jos ei aina syviä, niin tosia ja tärkeitä asioita. Koska niille on tilaa.

Matkustamisessa on jotain maagista, liikkumisessakin. Ne muuttavat ihmisen tilan vapaammaksi suhteessa maailmaan. Rakkaus on maagista, ja parisuhde on ihmisen tila suhteessa toiseen ihmiseen ja maailmaan.

Liike vapauttaa, maailma antautuu rakastavilla. Vierekkäin penkeillä istuva pariskunta on hetkeksi kohotettu ulkoisen yläpuolella, ainakin kumipyörien ja jousituksen verran.

Siksi keskustelutkin ovat autossa toisenlaisia. Hetken on niin vapaa, että keskustelut nousevat aivan lentoon – My curiosity runnin’ wild.

Kesälomakausi on alkamassa ja Suomi suuntaa teille. Olisipa mielenkiintoista saada tietää, keskustellaanko kaikissa suomalaisissa parisuhteissa silloin lennokkaammin ja syvemmin.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Olen odottanut joululomalta sitä hetkeä, jolloin on tarpeeksi levännyt olo, ja mieli sen myötä on vapautunut liikkumaan vapaasti, ja mennään yhdessä rakastetun kanssa kävelylle keskellä päivää. Se kävely on kohta, jossa syksyn tekemisten jälkeen tuntuu, että olen palannut lopuksi siihen, missä kaikki muu on laitettu sivuun ja keskeisin on läsnä.

Se on pelkistynyt hetki, yksinkertainen ja kaunis. Vielä tarvitaan hiukkasen lisää lepäämistä. Sitten voisi olla sen aika. Sopivasti uuden vuoden päivänä.

Me puhuimme jouluaattona, että pidämme molemmat lahjojen antamisesta ja niiden saamisesta. Siihen liittyy mielihyvää. Vierastan omalla kohdallani ajatusta sellaisesta asketismista, jossa sovitaan, ettei lahjoja anneta puolin eikä toisin. Miksi hylätä sellainen ilo? Ilo ja sen tuoma mielihyvä on enemmän kuin tärkeää, rakkaudessa ja rakkaussuhteessa.

Yhdessä vietetty aika ilman muiden asioiden tekemistä on sekin vähän kuin lahja, jonka saa tällaisena loma-aikana. Mutta olen ajatellut tänä jouluna asiaa enemmänkin niin päin, että kun raivaa tieltä pinnallisempia asioita, kuten työt, esiin tulee se, mitä haluaa eniten tehdä, nimittäin olla rakastetun kanssa yhdessä.

Kävimme katsomassa elokuvan toissailtana, The Wife. Puhuimme siitä pitkään pois tullessamme ja kävellessämme lopuksi takaisin kotiinpäin sain noiden polveilleiden keskustelujen myötä yhtäkkiä mieleeni varsin selvän kuvan siitä, miten kerta kaikkiaan suuressa määrin ohjaavana voimana minun elämässäni toimii se, että rakastan tätä ihmistä, jota rakastan.

Se oli perustotuuden hahmotus yhdessä väläyksessä, maisema hänestä minun sisälläni.

Rakkaani on minun innoittajani, ja kokemus elämän merkityksellisyydestä palautuu monin tavoin juuri siihen, että hän on ja minä saan olla hänen kanssaan, ja toteutua ihmisenä hänen kanssaan. Minulla on niin mukava olo rakastettuni lähellä. Hänen seurastaan koituu niin monenlaista mielihyvää. Tulen hänestä hyväntuuliseksi ja iloiseksi ja onnelliseksi. Kun olen hänen lähellään, minulle tulee valtavasti ideoita ja hyviä päähänpistoja ja luovia puuskia.

Rakastettuni saa minut esiin itsestäni. Ihmekös se, että kun katson häntä, minussa herää ihailun tunne ja hyvä olo ja koen aina vain lisää hykerryttävää mielihyvää.

Onneksi on lepoa ja aikaa asettua. Näitä tarvitaan, koska tärkein on kirkkaasti selvillä. Rakastettuni, tähteni.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat