Kirjoitukset avainsanalla Hyvinvointi

Kuva: Jaakko Kaartinen

Rakkauden tekojen summa ja yhdessä vietettyjen hetkien mitta antavat meille tietoa, jota muualta ei voisi saada. Me opimme rakastaessamme tarkemmin ja tarkemmin tietämään toisistamme, millä ilahduttaa, millä tuottaa nautintoa.  Se on tietoa, jota kertyy, kun keskittyy toiseen ja on tilanteissa läsnä.

Kun on läsnä rakastaessaan, oppii rakkauden tietoa.

Rakastamisessa on aina mukana villi taso, ennakoimaton ja ikuisesti uusi. Siitä kaikki alkaa. Rakastuminen alkaa joka päivä siitä, kipinöinti, hehkun tunne.

Se tieto, joka muodostuu rakastamisessa, kertyy osaamiseksi. Se on erityislaatuista osaamista, koska se koskee vain itseä ja rakastettua, ja kahdenkeskistä elämää. Se on tärkeää elämän onnellisuuden ja keveyden suhteen.

Kun näkee, panee merkille ja tajuaa sellaisia yksityiskohtia ja väläyksenomaisia hetkiä, jotka toiselle ovat innostavia, kiehtovia, miellyttäviä, ilahduttavia, oppii vähitellen niitä asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Syntyy myös mahdollisuus huomioida toista sellaisilla asioilla.

Siinä oppimisessa on luullakseni erityisen tärkeää se, että vähitellen alkaa nähdä, että onnellisuus on peräisin asioista, ja jos niistä asioista huolehtii ja niitä antaa toiselle ja itselle, onnellisuus voi olla aika usein aika helppoa.

Rakkauden oppimisesta tulee tunne, että onnellisuus on helppoa, ja että siihen voi luottaa, koska oppimisen myötä tietää ja osaa on niin monia pieniä asioita, joita voi tehdä toiselle ja itselle, ja jotka iloon, nautintoon, onnellisuuteen liittyvät.

Rakkaudessa elämisestä voi tulla itseään vahvistava onnellisuuden kierre. Vaikeudetkin kohtaa silloin aina sen tiedon valossa, että ne saa selvitettyä, tietäen, että rakkauden onni on elämän varsinainen perusvire.

Se, mitä tiedämme, ohjaa meitä. Mitä enemmän ja mitä tarkemmin tiedämme rakastetun kanssa toisistamme, kaikista hyvistä jutuista, mitä enemmän etenemme kysellen, millä tavalla ja miksi tuntuu niin kivalta, sitä varmempia olemme rakkaudessa.

Mutta pitää nähdä se vaiva, että on kiinnostunut, on läsnä, aistii, havainnoi, muistaa. Voi rakastella toisen kanssa tuhat kertaa oppimatta paljoakaan, tai sitten oppii ja omaksuu tuhansia asioita toisesta ja itsestä, kummankin kehoista, kosketuksesta ja nauttimisen koko maisemasta – oppiakseen taas tuhansia uusia asioita lisää.

Pahin virhe olisi kuvitella, että tietää jo kaiken. Rakkaudessa ei koskaan tiedä tarpeeksi. Polku jatkuu aina pidemmälle paratiisiin.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Viime viikolla en julkaissut blogia. Päätin pitää vapaata myös ihmissuhdekysymyksistä. 

On hyvä pohtia ihmissuhteisiin liittyviä kysymyksiä. Oli sitten suhteessa tai ei. Ymmärtää niiden herättämiä tunteita, mahdollisia haasteita ja kehittymisen paikkoja. Joskus tarvitsemme kuitenkin myös lepoa. Aikaa, jolloin ei tarvitse miettiä lainkaan. Ei tarvitse pysähtyä tunteidensa äärelle, haastaa, tutkia, kysellä tai kasvaa. Aikaa, jolloin voi vaan olla, ikään kuin ihmissuhdekysymyksiä ei elämässä olisikaan.

Ihmissuhteet ja niihin liittyvät teemat lävistävät meidät kovin kokonaisvaltaisesti. Niinpä niihin liittyvät tunteet ja kysymykset vievät myös energiaa. Voivat uuvuttaa. Ja uupuneena ei niiden käsittely suju varmastikaan yhtään sen paremmin. Usein jopa huonommin.

Uskalla siis välillä todeta, että "ei tänään". Ottaa aikoja, jolloin leikit, ettei mitään ihmissuhteita tai niiden haasteita olisikaan. Sukella elämän muihin teemoihin tai vaikka aivan toiseen maailmaan kirjojen, sarjojen tai leffojen kautta. Kerää voimia, jotta sitten jaksaisit jälleen uudella energialla kasvaa, kysellä, tutkia ja haastaa ihmissuhteissasi. Se tekee hyvää.

Keräilevin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Onnellisuutta ja hyvinvointia on viime vuosina tutkittu yhä enemmän ja yhä laajempaan aineistoon perustuen. Miten onnelliseksi elämänsä arvioi ja millainen kokemus omasta elämänlaadusta todellisuudessa on, ja mistä tekijöistä arviot ja kokemukset rakentuvat, näitä kaikkia ymmärretään yhä paremmin.

Oman onnellisuuden arvioiminen (esimerkiksi asteikolla yhdestä kymmeneen), ja oman arkipäivän vaiheiden koetun onnellisuuden ja hyvinvoinnin välillä on mielenkiintoisia eroja. Ihmiset voivat pitää itseään yleisesti ottaen varsin onnellisina, vaikka omasta arjesta yllättävän suuri osa kuluisikin joko tilanteissa, joista haluaisi karata tai aikana, jolloin ei tunne juuri mitään erityistä.

Rakastuneena oleminen näyttäytyy tällaisissa tutkimuksissa mielenkiintoisella tavalla. Kun on rakastunut, voi tuntea itsensä välittömästi hyvin onnelliseksi, vaikka esimerkiksi istuisi turhanpäiväisessä kokouksessa tai mahdottomassa liikenneruuhkassa, tai vaikka olisi vatsataudissa.

Tuollaiset tutkimustulokset osoittavat, miten valtavan suuri ja välitön vaikutus rakkaudella on ihmisen hyvinvointiin. Jos on rakkautta pitkäkestoisesti, sillä on monenlaista vaikutusta: onnellinen ihminen muun muassa on taipuvaisempi hakeutumaan toisten ihmisten seuraan. Hän osoittaa todennäköisesti useammin iloisuutta ja sillä on voimakas myönteinen vaikutus ihmisten suhtautumisessa häneen. Jos on rakkautta ja elämä aukeaa vielä kohti tyydyttävämpää ja vilkkaampaa sosiaalista elämää, hyvinvointivaikutukset ovat niin suuria, että niillä on luultavasti myönteisiä vaikutuksia terveyteen ja jopa elinikään.

Kun ihmisiltä kysellään, millaisten asioiden he uskoisivat lisäävän onnellisuuttaan ja hyvinvointiaan, tutkimukset paljastavat meidän olevan yllättävän huonoja osumaan oikeaan.

Materiaalisten asioiden ja tavoitteiden saavuttaminen itselle listataan lähes säännönmukaisesti korkeammalle kuin mitä niiden todelliset vaikutukset ovat.

Jos haluaa vahvistaa onnellisuuttaan ja syventää elämänlaatuaan, pitäisi katsoa muualle, lähinnä ihmissuhteisiin. Se pätee jopa tavaroiden tasolla: varsin kiinnostavaa näyttöä on esimerkiksi siitä, että jos käyttää saman rahan ostaakseen jotain kivaa toiselle sen sijaan että ostaisi jotain itselleen, välittömät ja pidempikestoiset vaikutukset kokemukseen elämänlaadusta ja hyvinvoinnista ovat olennaisesti suuremmat.

Hyvinvoinnin kokemuksen ja onnellisuuden näkökulmasta omaa aikaa kannattaisi käyttää vähemmän niihin asioihin, joissa ei tosiasiassa viihdy, ja kuluttaa se läheisten ihmisten parissa. Tämä ei ole mikään moraalinen väittämä, vaan laajoihin, eri maissa toistettuihin tutkimuksiin perustuva fakta.

Rakkaus on niin tavoiteltu, kaivattu ja kallisarvoinen asia, että se kuuluisi kaikissa elämän valintatilanteissa etusijalle. Elämän yksinkertaiset ilot – läsnäolo, ajan viettäminen yhdessä ja ystävien sekä läheisten parissa – liittyvät hyvinvointiin voimakkaammin kuin mitkään kerrytettävät materiaaliset seikat. Niiden pitäisi näkyä kalenterissa siellä täällä joka viikolla, eikö?

Nyt kun ollaan elokuun edessä, ja arki alkaa taas, suunniteltisiinkö työsyksyn ja harrastuskalenterin lisäksi koko loppuvuodelle viikko viikolta aikaa onnellisuuden kannalta tärkeimmille asioille.

Minä ainakin haluan käyttää vielä enemmän aikaa rakastettuni kanssa kivoihin pieniin asioihin, ja eläviin kohtaamisiin läheisten ja ystävien kanssa. Parasta aikaa elämässä! Uskon kovasti tutkimukselliseen todistusaineistoon, mutta uskon myös siihen, miten hyvältä tuo ajatus minusta tuntuu.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Wonderwoman

Rakkaussuhteen tärkeä voimavara on pakattuna yhdessä nauramiseen. Mitä enemmän nauretaan yhdessä, sitä parempi. Sitä helpottavampaa on elää kaiken vakavan ympäröivän keskellä. Nauraminen vapauttaa.

On tehty tutkimuksia (esimerkiksi tämä), joiden perusteella parit, jotka nauravat tavallista enemmän yhdessä, pysyvät todennäköisemmin yhdessä. Kyse on nimenomaan jaetusta naurusta, siitä joka tuo rakastavaiset ja ylipäätään pariskunnat yhteen.

Minä ajattelin tätä, kun mietin suhteemme erilaisia tukipilareita. Se, että naurattaa yhdessä, on niin mukavan tuntuista ja siitä saa niin paljon voimaa, että pidän sitä aika korkeassa arvossa.

Kun voi nauraa yhdessä, on vähän kuin meillä olisi siivet.

Nauruhan on mitä mielenkiintoisin ilmiö. Sillä on monenlaisia yhteyksiä psyykkiseen hyvinvointiin ja mielen toimintaan. Arkinäkökulmasta siinä on minusta erityisen tärkeää suhteellistamisen voima: nauraminen laittaa asiat perspektiiviin. Turhan suuriksi pullistuneet asiat ja paineet palaavat takaisin paikoilleen ja homma kevenee.

Kun nauretaan yhdessä, perspektiivi on meidän yhteinen: tärkeää on se, mitä tapahtuu tässä ja nyt, mikä huvittaa meitä ja saa meidät nauramaan. Tämä meidän välinen yhteys on tärkeää, se on hauskaa ja kaikkein keskeisintä. Nauramme siinä samalla meinä olemisen ilosta. Se on osa sitä yhdessä nauramista. Muu on muuta, ulkopuolista.

Vaikea ihan tarkasti osoittaa, mistä se nauru tulee, kun se tulee. Mutta siihen liittyy ainakin hykerryttävä tunne, jota rakastettuni herättää. Mielestä tulee kevyt ja sellainen vissypullomainen efekti tapahtuu: tarvitaan aika pieni impulssi, joku kiva ilme tai meidän inside-juttu, jonka hän kertoo minulle, tai joku ele, ja minussa purkautuu hupailu kuin avaisi korkin rivakasti. Hassuus tulee kuin kuplakuohu.

Monesti rakastettuanikin se naurattaa.

Hän on sitä paitsi niin hyvä kertomaan juttuja, ja esimerkiksi matkimaan eläimiä ja muuta, ja osaa puhjeta helposti nauruun sellaisen parissa. Ja kaiken mahdollisen erityisen huvittavan parissa. Hän kykenee myös nauruhepuliin, joka on tarttuva. Hepulit ovat yhdessä nauramisen aatelia.

Tosi usein nauramme tavalla tai toisella minulle, ja se on kiinnostavalla tavalla turvallista ja rikastavaa.

Minusta tuntuu, että rakastettuni nauraa usein.

Ehkä se kertoo siitä, että hänellä on näissä tilanteissa varaa nauraa. Ja meillä on varaa nauraa yhdessä.

Toivon hartaasti, että me käytämme niitä varoja edelleenkin mahdollisimman avokätisesti. Että mennään nauraen huomisiin! Vaikka sen ei tieteellisesti osoitettaisikaan olevan hyödyllistä, meillä on usein kauhean hauskaa ja naurattaa. Ja se kai on joka tapauksessa epäämättömän arvokasta.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat