Kirjoitukset avainsanalla Hyvinvointi

Kuva: Jaakko Kaartinen. Yksityiskohta Lulu Halmeen teoksesta Suomineidon uudet kujeet

Että saa rakastaa toista, tekee elämästä kerta kaikkiaan rikkaan ja täyteläisen. Kaikki nämä tunteet, joista mieli ja keho täyttyvät! Wou!

Jatkuvasti havahdun huomaamaan tämän. Sellainen riemastuttava ”hei, miten iloista, että mulla on tämä” -hetki toistuu ja toistuu. Siitä on tullut avaintekijä myönteisessä elämänkokemuksessa. Elämä on villikukkaketo.

Lisäksi rakkaussuhteessa kaikki arkisetkin yleiset tuntemukset tihenevät ja vahvistuvat. Esimerkiksi se kokemus, joka itsessä syntyy, kun on myötäelävä. Myötäelämisen kokemuksesta ihmiseen syntyy hidasta ja tiivistä sisäisen merkityksen tuntua ja tyytyväisyyttä, joka varmasti siihen kannustaakin.

Rakastetun elämän myötäeläminen synnyttää moninkertaisen merkityksellisyyden kokemuksen. Se liittyy varmastikin syvään uteliaisuuteen, jonka rakastuminen herättää toista ihmistä kohtaan. Aivan kaikki yksityiskohdat kiinnostavat toisessa.

Muistan, miten selitin, että minua kiinnostaa rakastetussani sekin, miten hän solmii kengännauhansa. Millainen solmu se on? Kuka sen opetti? Tuleeko tuplasolmu, meneekö rusetti oikealta vai vasemmalta ympäri ja ali? Miltä näppärät sormet näyttävät, kun hän solmii? Kumartuuko kyykkyyn vai asettuuko toisen polven varaan. Putoavatko hiukset silloin kasvoille ja pyyhkäiseekö ne kädenselällä silmiltä, vai kampaako sormillaan sivuun korvan taakse. Ja niin edelleen.

Tuo kaikki kiinnostaa minua yhä. Kaiken tuollaisen katsomisesta ei saa kylläkseen. Miten voisi saada!?

Toinen rakastumisessa syntynyt asia oli mielen liikkuminen siellä, missä rakastettu on kulloinkin. Siellä missä hän kulkee, minun mielenikin liikkuu.

Kun nämä kaksi asiaa ovat yhdistyneet, syntyy erityinen myötäelämisen maisema: kaikki, mitä hän tekee, mitä töissään kokee, mitä opiskelee, mitä harjoittelee ja mitä luo kiinnostaa, ja kaiken sen äärellä haluaa seurata hänen kanssaan. Sitä, mikä on voimia vievää, myötäelää sen koko painolla. Kaikkea ilahduttavaa ja hauskaa iloitsee ja riemuitsee sisäisesti mielessään toisen vierellä ollen.

Ja tästä toisen elämän äärellä elämisestä nousee vahva tyytyväisyys elämään ja sen toteutumiseen. Se on onnellisuutta merkityksen tunteesta, joka on virittynyt tähän unioniin.

Tietoisuus on ihmisolennon sisäinen kuva itsestä maailmassa. Minusta tämän tällä planeetalla esiintyvän elämän suurimpia ihmeellisyyksiä on, että tietoisuudessa, mielessä, kokemuksessa olennot voivat näin limittyä ja sekoittua toisiinsa. Se on biologiaa, neuropsykologiaa, hiukkasfysiikkaa ja kvanttiteoriaa, mutta meille tietoisuuksille se on myös yksinkertaisesti rakkauden ihme.

 

Terveisin, J

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Jaakko Kaartinen

Rakkauden tekojen summa ja yhdessä vietettyjen hetkien mitta antavat meille tietoa, jota muualta ei voisi saada. Me opimme rakastaessamme tarkemmin ja tarkemmin tietämään toisistamme, millä ilahduttaa, millä tuottaa nautintoa.  Se on tietoa, jota kertyy, kun keskittyy toiseen ja on tilanteissa läsnä.

Kun on läsnä rakastaessaan, oppii rakkauden tietoa.

Rakastamisessa on aina mukana villi taso, ennakoimaton ja ikuisesti uusi. Siitä kaikki alkaa. Rakastuminen alkaa joka päivä siitä, kipinöinti, hehkun tunne.

Se tieto, joka muodostuu rakastamisessa, kertyy osaamiseksi. Se on erityislaatuista osaamista, koska se koskee vain itseä ja rakastettua, ja kahdenkeskistä elämää. Se on tärkeää elämän onnellisuuden ja keveyden suhteen.

Kun näkee, panee merkille ja tajuaa sellaisia yksityiskohtia ja väläyksenomaisia hetkiä, jotka toiselle ovat innostavia, kiehtovia, miellyttäviä, ilahduttavia, oppii vähitellen niitä asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Syntyy myös mahdollisuus huomioida toista sellaisilla asioilla.

Siinä oppimisessa on luullakseni erityisen tärkeää se, että vähitellen alkaa nähdä, että onnellisuus on peräisin asioista, ja jos niistä asioista huolehtii ja niitä antaa toiselle ja itselle, onnellisuus voi olla aika usein aika helppoa.

Rakkauden oppimisesta tulee tunne, että onnellisuus on helppoa, ja että siihen voi luottaa, koska oppimisen myötä tietää ja osaa on niin monia pieniä asioita, joita voi tehdä toiselle ja itselle, ja jotka iloon, nautintoon, onnellisuuteen liittyvät.

Rakkaudessa elämisestä voi tulla itseään vahvistava onnellisuuden kierre. Vaikeudetkin kohtaa silloin aina sen tiedon valossa, että ne saa selvitettyä, tietäen, että rakkauden onni on elämän varsinainen perusvire.

Se, mitä tiedämme, ohjaa meitä. Mitä enemmän ja mitä tarkemmin tiedämme rakastetun kanssa toisistamme, kaikista hyvistä jutuista, mitä enemmän etenemme kysellen, millä tavalla ja miksi tuntuu niin kivalta, sitä varmempia olemme rakkaudessa.

Mutta pitää nähdä se vaiva, että on kiinnostunut, on läsnä, aistii, havainnoi, muistaa. Voi rakastella toisen kanssa tuhat kertaa oppimatta paljoakaan, tai sitten oppii ja omaksuu tuhansia asioita toisesta ja itsestä, kummankin kehoista, kosketuksesta ja nauttimisen koko maisemasta – oppiakseen taas tuhansia uusia asioita lisää.

Pahin virhe olisi kuvitella, että tietää jo kaiken. Rakkaudessa ei koskaan tiedä tarpeeksi. Polku jatkuu aina pidemmälle paratiisiin.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Viime viikolla en julkaissut blogia. Päätin pitää vapaata myös ihmissuhdekysymyksistä. 

On hyvä pohtia ihmissuhteisiin liittyviä kysymyksiä. Oli sitten suhteessa tai ei. Ymmärtää niiden herättämiä tunteita, mahdollisia haasteita ja kehittymisen paikkoja. Joskus tarvitsemme kuitenkin myös lepoa. Aikaa, jolloin ei tarvitse miettiä lainkaan. Ei tarvitse pysähtyä tunteidensa äärelle, haastaa, tutkia, kysellä tai kasvaa. Aikaa, jolloin voi vaan olla, ikään kuin ihmissuhdekysymyksiä ei elämässä olisikaan.

Ihmissuhteet ja niihin liittyvät teemat lävistävät meidät kovin kokonaisvaltaisesti. Niinpä niihin liittyvät tunteet ja kysymykset vievät myös energiaa. Voivat uuvuttaa. Ja uupuneena ei niiden käsittely suju varmastikaan yhtään sen paremmin. Usein jopa huonommin.

Uskalla siis välillä todeta, että "ei tänään". Ottaa aikoja, jolloin leikit, ettei mitään ihmissuhteita tai niiden haasteita olisikaan. Sukella elämän muihin teemoihin tai vaikka aivan toiseen maailmaan kirjojen, sarjojen tai leffojen kautta. Kerää voimia, jotta sitten jaksaisit jälleen uudella energialla kasvaa, kysellä, tutkia ja haastaa ihmissuhteissasi. Se tekee hyvää.

Keräilevin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Onnellisuutta ja hyvinvointia on viime vuosina tutkittu yhä enemmän ja yhä laajempaan aineistoon perustuen. Miten onnelliseksi elämänsä arvioi ja millainen kokemus omasta elämänlaadusta todellisuudessa on, ja mistä tekijöistä arviot ja kokemukset rakentuvat, näitä kaikkia ymmärretään yhä paremmin.

Oman onnellisuuden arvioiminen (esimerkiksi asteikolla yhdestä kymmeneen), ja oman arkipäivän vaiheiden koetun onnellisuuden ja hyvinvoinnin välillä on mielenkiintoisia eroja. Ihmiset voivat pitää itseään yleisesti ottaen varsin onnellisina, vaikka omasta arjesta yllättävän suuri osa kuluisikin joko tilanteissa, joista haluaisi karata tai aikana, jolloin ei tunne juuri mitään erityistä.

Rakastuneena oleminen näyttäytyy tällaisissa tutkimuksissa mielenkiintoisella tavalla. Kun on rakastunut, voi tuntea itsensä välittömästi hyvin onnelliseksi, vaikka esimerkiksi istuisi turhanpäiväisessä kokouksessa tai mahdottomassa liikenneruuhkassa, tai vaikka olisi vatsataudissa.

Tuollaiset tutkimustulokset osoittavat, miten valtavan suuri ja välitön vaikutus rakkaudella on ihmisen hyvinvointiin. Jos on rakkautta pitkäkestoisesti, sillä on monenlaista vaikutusta: onnellinen ihminen muun muassa on taipuvaisempi hakeutumaan toisten ihmisten seuraan. Hän osoittaa todennäköisesti useammin iloisuutta ja sillä on voimakas myönteinen vaikutus ihmisten suhtautumisessa häneen. Jos on rakkautta ja elämä aukeaa vielä kohti tyydyttävämpää ja vilkkaampaa sosiaalista elämää, hyvinvointivaikutukset ovat niin suuria, että niillä on luultavasti myönteisiä vaikutuksia terveyteen ja jopa elinikään.

Kun ihmisiltä kysellään, millaisten asioiden he uskoisivat lisäävän onnellisuuttaan ja hyvinvointiaan, tutkimukset paljastavat meidän olevan yllättävän huonoja osumaan oikeaan.

Materiaalisten asioiden ja tavoitteiden saavuttaminen itselle listataan lähes säännönmukaisesti korkeammalle kuin mitä niiden todelliset vaikutukset ovat.

Jos haluaa vahvistaa onnellisuuttaan ja syventää elämänlaatuaan, pitäisi katsoa muualle, lähinnä ihmissuhteisiin. Se pätee jopa tavaroiden tasolla: varsin kiinnostavaa näyttöä on esimerkiksi siitä, että jos käyttää saman rahan ostaakseen jotain kivaa toiselle sen sijaan että ostaisi jotain itselleen, välittömät ja pidempikestoiset vaikutukset kokemukseen elämänlaadusta ja hyvinvoinnista ovat olennaisesti suuremmat.

Hyvinvoinnin kokemuksen ja onnellisuuden näkökulmasta omaa aikaa kannattaisi käyttää vähemmän niihin asioihin, joissa ei tosiasiassa viihdy, ja kuluttaa se läheisten ihmisten parissa. Tämä ei ole mikään moraalinen väittämä, vaan laajoihin, eri maissa toistettuihin tutkimuksiin perustuva fakta.

Rakkaus on niin tavoiteltu, kaivattu ja kallisarvoinen asia, että se kuuluisi kaikissa elämän valintatilanteissa etusijalle. Elämän yksinkertaiset ilot – läsnäolo, ajan viettäminen yhdessä ja ystävien sekä läheisten parissa – liittyvät hyvinvointiin voimakkaammin kuin mitkään kerrytettävät materiaaliset seikat. Niiden pitäisi näkyä kalenterissa siellä täällä joka viikolla, eikö?

Nyt kun ollaan elokuun edessä, ja arki alkaa taas, suunniteltisiinkö työsyksyn ja harrastuskalenterin lisäksi koko loppuvuodelle viikko viikolta aikaa onnellisuuden kannalta tärkeimmille asioille.

Minä ainakin haluan käyttää vielä enemmän aikaa rakastettuni kanssa kivoihin pieniin asioihin, ja eläviin kohtaamisiin läheisten ja ystävien kanssa. Parasta aikaa elämässä! Uskon kovasti tutkimukselliseen todistusaineistoon, mutta uskon myös siihen, miten hyvältä tuo ajatus minusta tuntuu.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat