Kirjoitukset avainsanalla jaksaminen

Metsä voi olla monelle turvasatama. Kuva: Lukasz Szmigiel, Unsplash

Maailmassa jyrisee ja myrskyää. Elämässä tuulee ja tuivertaa. Siksi tarvitaan turvasatamia. Paikkoja ja kolosia, joissa on hyvä olla. Ihmisiä joiden kanssa kivut ja pelot voi laittaa syrjään, ja saa hengittää.

Minulle kumppanini kainalo on sellainen. Yksi turvasatamista. Paikka, jossa kaikki muu jää taa jos niin haluan. Mutta myös paikka, jonne voin tuoda kaikki kivut ja murheetkin. Hänen luokseen voin pitkän päivän päätteksi kömpiä juuri sellaisena kuin olen. Hänen luonaan saan itkeä, poikkoilla, levätä, pälpättää tai nauraa. Siinä saan olla ja hengittää. Ladata akkuja. Turvassa. Rauhassa.

Missä on sinun turvasatamasi? Löytyykö se kumppanin luota tai ystävän viereltä, vai kenties kotisohvalta tai lähimetsästä? Onko se harrastuspiirissä tai kirkon penkissä? Vai kenties monessakin paikka? Jos tiedät missä se on, niin pysähdy sitä miettimään esimerkiksi tänään. Pysähdy mettimään mitä se sinulle merkitsee. Pysähdy kiittämään ja nauttimaan.

Jos et tiedä mistä turvasatamasi löytää, niin katso hetkiin jossa on mahdollisimman hyvä olla. Niihin hetkiin, joissa voi hengittää tai joissa asiat voivat jäädä taa. Katso niihin hetkiin, joissa on edes vähiten turvaton olla. Toivon, että jostain sieltä voisit löytää jonkun turvasatamasi, ja että ennen sitä, voisit löytää edes jonkin vähemmän turvatoman sellaisen. Olet ansainnut sen, levon.

Turvallisin terveisin, Mio

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Sari Lehtosaari

Harmaat päivät kuuluvat elämään ja niiden kanssa on vain opittava tulemaan toimeen. Eron jälkeen harmaat päivät haastavat eri tavalla, kuin ennen. Parisuhteen tuomaan tietynlaiseen varmuuteen ja tasaisuuteen tottuu. Se kannattelee. Ankeudessaankin.

Harmaiden päivien raskautta sanoitin hiihtolomalla vastikään eronneen ystäväni kanssa. Hyvänä päivänä jaksaa eron mukanaan tuomaan epävarmuuden, joka väistämättä liittyy uusiin alkuihin. Harmaina päivinä taas taakka tuntuu sietämättömältä. On kuin kävelisi jäällä, joka sulaa alta pois. Elämä on suorittamista ja selviytymistä, kun sisäinen voima on kadoksissa. Askellus on epävarmaa, kun vakaata maata ei jalkojen alla ole.

Harmaina päivinä ei pysty päätöksiin, jotka olisivat välttämättömiä tulevaisuuden kannalta. Luottamusta tulevaan ei tahdo löytyä muutosten keskellä, kun usko omaan itseen horjuu. Ristiriita oman sisäisen kokemuksen kanssa on usein suuri verrattuna siihen, miten muut asian näkevät. Tunne omasta kyvyttömyydestä vie voiton, eikä mikään vakuuttelu auta siihen. Silloin elämä yksinkertaisesta vaatii liikaa. Mutta vaihtoehtoja ei ole. On jaksettava.

Harmaina päivinä pelko saa helposti vallan. Siksi täytyy miettiä tarkkaan kenen kanssa viettää aikaa. Ankeuttajien seura vie viimeisetkin voimat, eikä auta yhtään oman, uuden elämän rakentamisessa. On ihmisiä, joille valittaminen ja negatiivisuus on elämäntehtävä. Harmaina päivinä heitä ei jaksa yhtään. Ja hyvä niin. Sillä niin unelmilla, kuin peloillakin on taipumus toteutua.

Harmaiden päivien toivo on ihmiset, jotka lämmittävät ja rohkaisevat. Ihmiset, jotka kuuntelevat ja kannattelevat. He ovat lahja, valoja pimeyksien reunoille. Kuin tulisija, jossa väsynyt matkamies voi levähtää ja lämmitellä. Hyvä olo, joka heistä jää, säilyy päiviä. He ovat ihmisiä, jotka pelastavat harmailta päiviltä.  

Eteisessä halaan ystävääni pitkään. Rämmimme samaa suota ja siksi aavistamme niin hyvin toisen tuskan. Illalla laitan viestin: Olen ihan varma, että meille koittaa vielä valoisammat päivät. Tajuan sanovani sen enemmän itselleni, kuin hänelle. 

Toivovaisin terkuin, Annele

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Viime viikolla en julkaissut blogia. Päätin pitää vapaata myös ihmissuhdekysymyksistä. 

On hyvä pohtia ihmissuhteisiin liittyviä kysymyksiä. Oli sitten suhteessa tai ei. Ymmärtää niiden herättämiä tunteita, mahdollisia haasteita ja kehittymisen paikkoja. Joskus tarvitsemme kuitenkin myös lepoa. Aikaa, jolloin ei tarvitse miettiä lainkaan. Ei tarvitse pysähtyä tunteidensa äärelle, haastaa, tutkia, kysellä tai kasvaa. Aikaa, jolloin voi vaan olla, ikään kuin ihmissuhdekysymyksiä ei elämässä olisikaan.

Ihmissuhteet ja niihin liittyvät teemat lävistävät meidät kovin kokonaisvaltaisesti. Niinpä niihin liittyvät tunteet ja kysymykset vievät myös energiaa. Voivat uuvuttaa. Ja uupuneena ei niiden käsittely suju varmastikaan yhtään sen paremmin. Usein jopa huonommin.

Uskalla siis välillä todeta, että "ei tänään". Ottaa aikoja, jolloin leikit, ettei mitään ihmissuhteita tai niiden haasteita olisikaan. Sukella elämän muihin teemoihin tai vaikka aivan toiseen maailmaan kirjojen, sarjojen tai leffojen kautta. Kerää voimia, jotta sitten jaksaisit jälleen uudella energialla kasvaa, kysellä, tutkia ja haastaa ihmissuhteissasi. Se tekee hyvää.

Keräilevin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ei ole helpointa olla pienen lapsen äiti. Elämä muuttuu, ruumis muuttuu, tunne-elämä muuttuu, ajankäyttö muuttuu, työelämä muuttuu, ystävyyssuhteet muuttuvat. Näin nyt mainitakseni vain muutamia asioita.

Siinä on pieni ihmisen alku pilattavana samalla, kun univelkaisena ystävyyssuhteissa kamppaillaan ajankäytöstä, erilaisista elämäntilanteista ja valinnoista. Pyykkivuoret kasaantuvat, ura kaikkoaa käsistä ja äitiyden hehku vaihtuu masennukseen.  Omat perhekuvat eivät näytäkään samanlaiselta kuin kuninkaallisten. Teet vääriä hoitopaikkaratkaisuja ja olet haluton.

Voittamaton paketti puolisolle, joka ei ihan jaa tällaisia haasteita. Ystäväthän siinä istuvat oluella kuten ennenkin, töitä on ja kotona on maailman ihanin suvunjatke. Että ihmekös se sitten, kun parisuhde kaatuu ja rakkaus roihuaa muualla.  Ei kiittämättömyyttä kestä kukaan.   Ja ei puolisolle uskalla valittaa, kun se kivulla synnytti lapsenkin.

Ruuhkavuosissaan tarpova pienten lasten äiti joutuu muita useammin petetyksi parisuhteessaan.  Kyllä siis kannattaa joskus miettiä, miksi joitakin tunteita on. Puolin ja toisin. Miksi sulkeutuuu vessaan ja miltä tuntuu vaikka itsekkyys ja miksi.  Ei se ole mitään kukkahattutätien lässytystä, että parisuhde unohtuu.  Onhan sitä lapsiperheessä mielessä yhtä sun toista.  Helposti parisuhteesta  tulee vain yksi syyllisyys lisää listassa luomuruokailun perään.  Sitten kiukulla järjestetään deitti-iltaa, eikä väsyneenä jaksakaan nauttia.

Horisontti-ohjelmassa yhteiskuntatieteiden tohtori, psykoterapeutti Annikki Kaikkosen viimeisimpiä lauseita pettämisestä kertovassa haastattelussa on: "Kun pari osaa kertoa riittävän samanlaisen tarinan miksi tämä kohtasi meidät, niin silloin ollaan jo pitkällä."

Ajattelen, että tämä lause kannattaa pitää mielessä koko ajan, että osataan kertoa makaroonilaatikkolautasen äärellä samanlainen tarina siitä, mitä elämä meillä nyt  on. Ei tarvitse välttämättä olla romanttisia deittejä, mutta kun tiedetään missä mennään ja miksi, niin ei tarvitse aloittaa elämää alusta treffi-illan koittaessa.

P.s.  Aiheestapuhuu myös Paluu alttarille  -ohjelma

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat