Kirjoitukset avainsanalla Joulu

Kuva: Jaakko Kaartinen

Olen odottanut joululomalta sitä hetkeä, jolloin on tarpeeksi levännyt olo, ja mieli sen myötä on vapautunut liikkumaan vapaasti, ja mennään yhdessä rakastetun kanssa kävelylle keskellä päivää. Se kävely on kohta, jossa syksyn tekemisten jälkeen tuntuu, että olen palannut lopuksi siihen, missä kaikki muu on laitettu sivuun ja keskeisin on läsnä.

Se on pelkistynyt hetki, yksinkertainen ja kaunis. Vielä tarvitaan hiukkasen lisää lepäämistä. Sitten voisi olla sen aika. Sopivasti uuden vuoden päivänä.

Me puhuimme jouluaattona, että pidämme molemmat lahjojen antamisesta ja niiden saamisesta. Siihen liittyy mielihyvää. Vierastan omalla kohdallani ajatusta sellaisesta asketismista, jossa sovitaan, ettei lahjoja anneta puolin eikä toisin. Miksi hylätä sellainen ilo? Ilo ja sen tuoma mielihyvä on enemmän kuin tärkeää, rakkaudessa ja rakkaussuhteessa.

Yhdessä vietetty aika ilman muiden asioiden tekemistä on sekin vähän kuin lahja, jonka saa tällaisena loma-aikana. Mutta olen ajatellut tänä jouluna asiaa enemmänkin niin päin, että kun raivaa tieltä pinnallisempia asioita, kuten työt, esiin tulee se, mitä haluaa eniten tehdä, nimittäin olla rakastetun kanssa yhdessä.

Kävimme katsomassa elokuvan toissailtana, The Wife. Puhuimme siitä pitkään pois tullessamme ja kävellessämme lopuksi takaisin kotiinpäin sain noiden polveilleiden keskustelujen myötä yhtäkkiä mieleeni varsin selvän kuvan siitä, miten kerta kaikkiaan suuressa määrin ohjaavana voimana minun elämässäni toimii se, että rakastan tätä ihmistä, jota rakastan.

Se oli perustotuuden hahmotus yhdessä väläyksessä, maisema hänestä minun sisälläni.

Rakkaani on minun innoittajani, ja kokemus elämän merkityksellisyydestä palautuu monin tavoin juuri siihen, että hän on ja minä saan olla hänen kanssaan, ja toteutua ihmisenä hänen kanssaan. Minulla on niin mukava olo rakastettuni lähellä. Hänen seurastaan koituu niin monenlaista mielihyvää. Tulen hänestä hyväntuuliseksi ja iloiseksi ja onnelliseksi. Kun olen hänen lähellään, minulle tulee valtavasti ideoita ja hyviä päähänpistoja ja luovia puuskia.

Rakastettuni saa minut esiin itsestäni. Ihmekös se, että kun katson häntä, minussa herää ihailun tunne ja hyvä olo ja koen aina vain lisää hykerryttävää mielihyvää.

Onneksi on lepoa ja aikaa asettua. Näitä tarvitaan, koska tärkein on kirkkaasti selvillä. Rakastettuni, tähteni.

 

Terveisin, J

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Aija Wist

Arki sujuu jo hyvin, mutta pyhät on ihan toinen juttu. Etukäteen Joulu tuntuu pahimmalta. Mitä tehdään, kenen kanssa ja kuinka paljon on säätöä. Päiviä on monta ja ne vietetään perheen kanssa. Tietenkin. Ero tuo väistämättä yksinäisyyttä ja kaipausta moneen jouluun. 

Minä lähdin joulua ”pakoon”, sillä tämä joulu olisi muuten liian koditon.  Nykyisessä väliaikaisessa kodissa en halunnut olla, eikä lapsuudenkotiakaan enää ole. Joulua suunnitellessa yksinäisyys ja kodittomuus tuntui musertavalta. Äidin poismenon myötä loppuivat myös traditiot, jotka olisivat erityisesti tänä jouluna kannatelleet. Tuntuu kuin joulu ja sen onnistuminen olisi yksin minun varassa. No, eihän se näin tietenkään ole, mutta siltä se tuntuu. Tästä joulusta tulisi yksinäisempi kuin ikinä. Siksi halusin pois, kauas pois.  

Ajoin lasten kanssa eilen koko päivän, aamuvarhaisesta iltamyöhään. Ajoimme pimeydestä pimeyteen niinkuin esikoiseni eilen kiteytti. Kilometri kilometrilta mieli rauhoittui. Tunnelma tiivistyi tuntureiden siintäessä ja joulun tuntu saapui sydämeen. Se tuli odottamisesta ja pysähtymisestä. Ei ole yhtä, ainoaa oikeaa tapaa viettää joulua. Joulu on joulu silloinkin, kun se on erilainen. Hämärän syli otti lempeästi vastaan väsyneet matkalaiset. Pimeyttäkin on erilaista niinkuin yksinäisyyttäkin.

Tänä aamuna, jouluaattona, mietin joulun kuvastoa ja sen armollisuutta. Ensimmäinen joulukin oli koditon, yksinäinen ja täynnä väliaikaisuutta. Se lohduttaa. Kaiken tämän materiaalisen yltäkylläisyyden keskellä on kuvasto, jossa nököttää pieni lapsi eläinten ruokakaukalossa. Joulun salaisuus. Ihme, joka tapahtuu syrjässä, piilossa ja odottamatta. 

Elämä on aika usein selviämistä ja joskus joulukin.  Me lähdetään nyt etsimään kuusta ja takkapuita. Rakennamme ja elämme Joulun sillä, mitä on. Otan vastaan tämän joulun lahjan.

Hyvää ja armollista Joulua ihan kaikille! 

Toivovaisin terveisin, Annele

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Erin Walker, Unsplash

Kenen kotona joulua vietetään? Vietetäänkö se yhdessä vai tahoillaan? Ketkä kaikki kutsutaan? Ketkä pääsevät? Mahtuvatko kaikki enää sittenkään? Tai onko luokseen kutsuneitakin jo liikaa? Entä jos osuukin työt juuri siihen? Mitä jos joku haluaakin muuttaa kaiken tutun ja turvallisen? Mitä jos joutuukin luomaan jo jotain ihan uutta?

Joulun suunnitteluun voi liittyä monia haasteita. Oma elämänvaiheenikin on sellainen, että monet tutut joutuvat miettimään joulua uudestaan, joko ensimmäistä kertaa, tai jo useatta vuotta. Enää ei voikaan vain yksiselitteisesti luottaa mahdolliseen vanhaan tuttuun kaavaan, muttei toisaalta ole vielä syntynyt uuttakaan. Osa miettii viettääkö joulua kumppanin kanssa vai erikseen. Toiset miettivät kenen luona sitä viettää. Joillakin vanhat tavat ovat uudessa murroksissa. Joillakin ne laajenevat ja saavat uusia muotojaan. Ja jotkut alkavat rakentaa jo aivan omiaan.

Joulu on juhlista se johon monella liittyy hyvinkin vahvoja perinteitä, odotuksia sekä tunnesiteitä. Joulu on voinut olla se, joka kulkee aina samalla kaavalla. Se on voinut olla se, jonka ajatteli pysyvän samanlaisena aina. Kunnes huomaa, ettei se enää voikaan pysyä. Se voi tehdä kipeää. Se voi harmittaa, stressata ja aiheuttaa skismaakin. Voi tuntua, että revitään liian moneen paikkaan, voi olla olo, ettei aika ikinä riittäisi kaikkeen tai, että jokin tuhoaa sen mitä joulu voisi olla. Kaikkea ei siltä tunteelta voi pelastaa, ja jotkin harmit ja luopumisen surut täytyy vain käydä läpi, mutta yhden huojentavan oivalluksen olen oivaltanut vuosien kuluessa. Ei joulun juhlimisen tarvitse rajoittua vain jouluaattoon.

Jo eroperheen lapsena opin, että joulua voi juhlia ensin aattona yhdessä paikassa, sitten joulupäivänä toisessa ja tarpeen tullen vaikka tapanina kolmannessa paikassa. Sitä tekevät myös lukuisat tuttavapariskunnat näin aikuisena. Silloin opin myös sen, että aina voi paikoissa myös piipahtaa ja viettää niin joulua hetken aikaa yhdessäkin. Aikoinaan vietin erään kumppanin kanssa omaa jouluamme aina ennen varsinaisia joulun päiviä. Laatikoine, kuusine ja lahjoineen päivineen. Sitä tekevät monet myös ystävien kanssa. Nyt puolestaan istun Kolilla siskoni ja äitini kanssa omasta perheajasta sekä joulun juhlistamisesta nauttien, sillä aaton vietän muun muassa sateenkaarevaa joulua sukupuoli- ja/tai seksuaalivähemmistöön kuuluville järjestäen. Joulupäiväksi suuntaan nuorempien sisarusten luo ja niin kuin veljelleni totesin, voimme tehdä siitä sitten juuri sellaisen joulun kuin haluaisimme. 

Kaikkea ei tarvitse ehtiä tehdä ja kokea juuri jouluaattona, eikä edes virallisina joulupäivinäkään. Voit pysähtyä joulun äärelle myös aiemmin tai myöhemminkin jos se siltä tuntuu tai paremmin sopii. Sen juhlinnankaan ei tarvitse näyttää siltä miltä se on aiemmat vuodet näyttänyt, jos et sitä halua tai se ei millään onnistu. Tee siitä silloin jotain omanlaista tai erityisen ihanaa. Joulu voi olla kansallismaisemaa ja kylpylähetkiä, vapaaehtoistyötä, yhteisiä hetkiä ystävien kanssa, hyvää ruokaa kotisohvalla, elokuvamaraton, ulkomaanmatka tai usean päivän kyläily maraton. Jos siis aattosi ei näytä tänä vuonna siltä kuin toivoisit niin katso voisiko jokin muu päivä näyttää tai tee joulusta jollain muulla tavalla oikein erityinen. Ei se ole päivämäärästä kiinni. Se on siihen kuitenkin siihen aikoinaankin vain päätetty laittaa, ei siitä Jeesuksen syntymäpäivästä niin tarkkaan tiedetä. Ole siis huoleti ja ota vapauksia. Joulu se on silti.

Mahdollisimman, rauhallista, antoisaa, mieluisaa sekä turvallista joulua kaikille!

(ja muista, ettei joulunakaan tarvitse jäädä murheiden tai ongelmien kanssa yksin. Auttavia tahoja löytyy kyllä. Muun muassa kirkon palveleva puhelin, chatit yms.)

Jouluisin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Joulu lähestyy. Eräskin mukavimmista asioista sen suhteen on, että saa järjestellä ja valmistella lahjaa rakastetulle. Joululahjan ideoiminen on rentouttavaa, koska se on luovaa ajattelua. Kaikenlaiset hajanaiset ideat vuoden varrelta ja aiemmilta jouluilta ja syntymäpäivien yhteyksistä sekoittuvat miellyttävällä tavalla kehkeytyviksi visioiksi siitä, millainen paras lahja juuri nyt voisi olla.

Joululahja rakastetullehan on julistus siitä, minkä kokee olevan kivointa ja ihaninta toiselle juuri nyt. Lahjan antaminen on wau-hetken tarjoamista. Siksi siinä tarvitaan luovuutta ja aikaa myös, jotta luovaan prosessiin ehtii paneutua.

Hyvässä joululahjassa rakastetulle on minusta aina useampi osa. On hauskaa arvella, miten voisi rakentaa pakettiin peräkkäisten kivojen asioiden ketjun – miten tekee sellaisen lahjan, joka aukeaa ja aukeaa ja aukeaa vielä kerran, niin että hyvä mieli ja ilo kokee joululahjaisen huipentumisen.

Siksi on kivaa miettiä muun lahjan lisäksi joululahjan pakettiakin, joka voi olla yksi lahja jo itsessään. Ja voiko paketti olla jonkinlainen kätkö, jota tutkimalla löytää lisää lahjan osia? Ja pakettikin voi olla piilossa, ja sitä saa etsiä vihjeiden avulla kotoa tai jostain muualta, ja siihen liittyy ehkä retki; mielikuvitus saa vapaasti kukkia, kun suunnittelee lahjaa rakastetulle.

Hyvä joululahja kurottuu mielestäni myös tavalla tai toisella aikaan, sekä taaksepäin että eteenpäin. Se sisältää jotain viittauksia ja jälkiä eletystä ja koetusta, ja asettuu myös jonnekin tulevan vuoden jänteelle. Millaisia osia lahjassa onkaan, jokin niistä pitää sisällään jotain, mikä tulee koettavaksi vielä myöhemmin. Sillä tavalla lahja on siis sekä ajatus meistä ja toive meistä.

Ihmiset näkevät paljon vaivaa kaikenlaisten asioiden suhteen, ainakin käyttävät paljon aikaa ja voimiaan ihan kaikenlaisiin päivittäisiin ohjelmiinsa, töihinsä, omaksumiinsa velvollisuuksiin ja omiin pyrkimyksiinsä.

Joulun valmisteluun käytetään sekä aikaa, voimia että vaivaa niin paljon, että kollektiivinen joulustressi näyttää toisinaan uhkaavan – mutta luulisin, että lähinnä siksi, että rakkaille halutaan tarjota juuri niitä wau-kokemuksia. Ja jokainen rakentaa rakkaille ihmisille juhlia itse arvostamistaan elementeistä. Joulussa niitä on käytettävissä yllin kyllin. Minulle juuri joululahjan suunnittelu, laatiminen ja kokoaminen sattuu olemaan hauskinta.

Ehkä se on niin hauskaa osaltaan siksi, että rakastettuni osaa niin ihanasti ilahtua minun lahjoistani: minusta tuntuu lahjan antajanakin rakastetulta.

Ja tietysti lahja on vastavuoroinen kokonaisuus: lahjaa vastaa toisen lahja itselle, tai ainakin niin joulun odotus menee. Rakastettuni lahjat – ne todella ovat riemukkaita. Niin että en tiedä ihan varmasti, kumpaa odotan enemmän, lahjan antamista vai sittenkin lahjan saamista häneltä. Molempia!

Vielä melkein kaksi viikkoa aikaa. Vielä ehtii vaikka mitä. Mielikuvitus kukkikoon!

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat