Kirjoitukset avainsanalla oma aika

Kuva: Mikko Huotari

Kiirepuhe on yleistä ja kiirepuheen paheksuminen taitaa olla jopa vielä yleisempää. Kiirepuhe vie mennessään ja lisää vain kiireen tunnetta.  Ajattelinkin pysähtyä hetkeksi miettimään, mistä johtuu ainainen kiireen tunne, ja olettaisin, että olen keksinyt siihen syyn, ainakin omassa elämässäni. 

Asioiden paljous ja työvälineiden liikkuvuus on saanut aikaan sen, että bussissa ja rautiovaunussa istuminenkin on hyödyllistä työaikaa. Sähköpostien lukemiseen ei ole parempaa hetkeä kuin ratikkamatkat.  Lapsen päiväunihetket täytän blogikirjoittamisella, Netflix -sarja maratooneilla, parisuhteeen hoidolla tai lehtien selailuilla. Kun en ole lapseni enkä puolisoni kanssa, ja saan hetken vapaata, otan yhteyttä ystäviini.


Sen sijaan, että olisin siivonnut, järjestänyt ja puunannut, tehnyt ja toiminut, päätin antaa oikeasti aikaa itselleni. En lehdille, kirjoille, somelle, ystävälleni, kodille, vaan itselleni ja ajatuksilleni.


Tajusin juuri eräänä perjantaina sen kuinka jokainen hetkeni on jollakin lailla ohjelmoitu, kun olin lapseni kanssa kahden ja hän nukahti tavallista aiemmin. Käsissäni olikin omaa ilta-aikaa runsaasti. Tehtävälistani oli loputon. Seuraavana päivänä oli tulossa  kolmevuotiaan kaverisynttärit. Sen sijaan, että olisin siivonnut, järjestänyt ja puunannut, tehnyt ja toiminut, päätin antaa oikeasti aikaa itselleni. En lehdille, kirjoille, somelle, ystävälleni, kodille, vaan itselleni ja ajatuksilleni.

Tiedän, että toisilla ajatukset rauhoittuvat juoksemalla, siivoamalla, televisiota katsomalla, juttelemalla tai joogamalla. Olin unohtanut, että mikään näistä ei toimi minulle niinkuin se, että vain ajattelen. Tunne kiireestä vain kasvaa siitä, kun en ehdi ajatella, vaikka kuinka saisikin asioita aikaiseksi.  Ajatukset eivät ehdi ajelehtia ja asettua omiin uomiinsa jatkuvan toimimisen keskellä. Sinne tänne säntäilevät ajatukset pitävät vain yllä kiirettä.

Ajattelu kannatti. Ehdin siivota ihan tarpeeksi aamulla. Siivota olen ehtinyt monta kertaa sen illan jälkeenkin, ajatella en.  Olen pohtinut mitä kaikkea kesälomalla pitäisi tehdä. Taisin päättää juuri nyt, että pitäisi ennenkaikkea ajatella. 



Terveisin, Ulla Oinonen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Marc Olivier Jodoin, Unsplash

Välimatka, oli se sitten henkistä tai fyysistä, tekee silloin tällöin nautittuna enemmänkin kuin hyvää. Olenkin myös aiemmin kirjoittanut esimerkiksi siitä kuinka välin pitämättömyys vou olla välinpitämättömyyttä ja ikävä onnellista

Henkistä tai fyysistä välimatkaa voi ottaa tai se voi vain ilmestyä kohdalle. Yllättäen tai toivottuna. Se voi vapauttaa, helpottaa, ohjata ja muistuttaa.

Kun on liikaa ajateltavaa, voi välimatka antaa ajatuksille tilaa tai vapauttaa niistä kokonaan. Se voi tuoda uutta perspektiiviä ja karsia turhat matkan varrella pois, palauttaa olennaiseen. Välimatka huomauttaa mitä kauas jääneistä asioista ajattelee ja minne tahtoo palata. Se pakottaa näkemään, mutta pystyy vapauttamaan liiasta.

Välimatkaa voi ottaa niin tilanteista, asioista, ihmisistä kuin koko ympäröivästä arjesta. Se voi tulla reissulla kaukaisuuteen  tai vain hetken somehiljaisuudella. Se voi olla yö hotellissa tai sovittu tauko keskustelussa.

Uskalla ottaa välimatkaa. Sen ei tarvitse ajaa pois. Se voi myös liittää yhä tiiviimmin yhteen.

Välimatkaisin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen lomalla. Kolme viikkoa takana ja vähän vielä edessä. Olen ennenkin pohtinut täällä oman ajan ja muun ajan suhdetta. Aion huomenna lähteä taas omille reissuille. Miesten pyöräretki odottaa. Siinä taitaa tulla parisuhteeseenkin jonkinlainen tauko. Meillä on sellainen tapa, että reissuista ei soitella, jos ei ole mitään erityistä asiaa, mutta viestit laitetaan. Sellaiset, kuin ”olen perillä”, pitkien automatkojen jälkeen ja usein iltaisin ”hyvää yötä kulta, kaikki ok.” Siinä ne tärkeimmät. Kuulumiset ehtii vaihtaa sitten, kun taas tavataan.

Reissun jälkeen ollaan paremmin yhdessä ja rakennetaan yhteisempää todellisuutta. On jännittävää nähdä, miten kauan menee ennen kuin viikon reissun jälkeen yhteys parisuhteessa palaa. Mitä se itseasiassa vaatii? Ehkä juuri tuota kuulumisten vaihtoa ja sitten täytyy vähän halata ja mennä toisen kainaloon ja tehdä yhdessä jotakin. Uskon, että erossaolo aiheutta meillä useimmilla jonkinlaisen katkon suhteen tunneyhteydessä. Eri ihmiset osaavat palata eri tavoin taas lähemmäs toisiaan. Minulle erossa olo on haikeaa ja voimauttavaa.

Otsikkoon kirjoitin elämyksistä. Se johtuu viime viikon lehtiartikkelista, jossa pohdittiin nykyajan elämyshakuista kulttuuriamme. Sävy oli hiukan kriittinen. Elämä ei saisi muodostua elämysten metsästykseksi. Eikö lomallakin kannattaisi vain olla, levätä ja kotoilla. Yksi elämyshakuinen nainen vastasi kaukaa seikkailumatkaltaan ulkomailta, että hän on maailmalla kotona. Juuri siitä tuntee elämyshakuisen ihmisen, että hän nautti tunteesta, kun ei tiedä missä seuraavan yön nukkuu.

Hyvät reisuut tehdään kuulemma kolme kertaa. Suunnittelu- ja valmistaumisvaihe on ensimäinen ja monen mielestä paras kerta. Sitten on varsinaien matka tai seikkailu. Kolmantena tulee muistelemisen matka. Se on joillekin se antoisin. Ehdotan kaikille vielä neljättä elämystä. Yritän panostaa alkavan reissun jälkeen tähän. Kun palaan Jäämeren rannoilta, koitan tehdä neljäntenä matkan takaisin yhteyteen rakkaiden kanssa. Yritän kuunnella heidän tarinaa siltä ajalta, kun olen olut pois. Tarjolla on taas yksi elämys ja matka, oman elämysmatkan päätteeksi.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olin viime viikonloppuna kahdeksan miehen porukalla mökillä. Kaikki ovat lapsuuden ja nuoruuden ajan tuttavia. Erähenkisiä miehiä. Siksi nämä tapaamiset liittyvät ulkoiluun ja retkeilyyn, ainakin hatarasti. On nukuttu talvella teltoissa ja nuotiolla. On lasketeltu, hiihdetty ja käyty potkukelkkavaelluksella. Nyt vain istuttiin nuotiolla ja järjestettiin pilkkikilpailut. Aina on syöty hyvin, saunottu ja juotu olutta. Paikalle tulee kuka kulloinkin pääsee ja järjestelyvuorot kiertävät.

Muistelin juuri reissua. Yksi osaava veli teki lyhyen videon viikonlopusta. Videon vieressä ruudulla näkyi uutinen. Tutkija oli saanut merkittävän tutkimustuloksen: ”Miesten ystävyydelle on elintärkeää päästä oluelle yhdessä.”

Totesin väitteen olevan ilmeisen paikkaansa pitävä. Ei tämä äijäporukka ainakaan vielä ole osannut kokoontua ilman olutta. Jäin miettimään, että onko olut todella näin keskeinen asia. Se tuntuisi jotenkin ontolta.

Tekee mieli puolustautua. Näissä retkitapaamisissa on ollut kyse aivan muusta. Oleellista on luonto, ulkoilu ja yhteys. Sitten miehet tietysti keskustelevat. Jaa, että mistä? Miehet puhuvat työstä ja työttömyydestä, sote- uudistuksesta, kirkon ajankohtaisista asioista, lasten kasvusta, vanhenevien vanhempien voinnista, joukkuelajien valmentamisesta, rauhanturvaamisesta, pilkkimisestä, kokkaamisesta, lautalattian uusimisesta ja joskus ihan vähän puolisostakin. Yritimme hetken keskustella haaveista ja unelmistakin, mutta se oli jo aika haastavaa.

Tutkija väitti, että naisten ystävyydessä on tavallisempaa, että sen eteen nähdään säännöllisesti vaivaa, soitellaan ja pidetään yhteyttä. Miesten ystävyys tapahtuu enemmän näin. Kerran vuodessa tullaan yhteen ja jaetaan se mihin silloin pystytään. Illan kuulumiskierrokset saattavat ja saavatkin jäädä vähän kesken. Usein niitä oluen voimalla käynnistellään.

Voihan sekin aika vielä tulla, kun kuulumiset ovat viimein sellaiset, että olutta ei enää ole tai sitä ei muuten ole syytä juoda. Siellä se ystävyys taas kerran punnitaan.

Tämä se hankaluus tässä olut- kirjoittelussa on, kun tässä maassa on monta miestä, joilla olut on alkanut viedä tarmon ja elämänilon. Siksi siitä on vaikea kirjoittaakin. Samaan aikaan jokaisen pitäisi omaa kulutusta pohtia ja silti tutkija löysi oluen juonnista myönteistäkin.

Ai niin. Tämä on parisuhdeblogi. Uskon miesten menneen mielellään koteihinsa kohtaamaan vaimot ja lapset. Äijäporukan tärkeyden keskellä huomaa toisen päivän aamuna, että tännekään ei ole hyvä pysyvästi jäädä. Hetken oli kyllä hyvä. Oli ystäviä, jakamista ja maailma juuri asettumassa ihan kohdalleen, mutta toiset oleelliset asiat tapahtuvat ilman olutta ja aivan muualla.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat