Kirjoitukset avainsanalla kotiäitiys

1. Älä imetä

Tissit = hyi! Paitsi, jos ne vilahtavat telkkarissa, elokuvissa, lehdissä, taiteessa, mainoksissa, musavideoissa, instassa, snäpissä, saunassa, uimarannalla tai juhlamekon kaula-aukosta linnan juhlissa. Mutta älä sinä pilaa muiden päivää ruokkimalla lastasi. Ruokahalu menee -  enkä nyt tarkoita vauvaa.

2.  Älä syötä pullosta

Edelleen 2010-luvulla onnistuneen naiseuden mittarina on kaksi asiaa: lisääntymiskyky ja rintaruokinta.  

3. Älä mene minnekään ilman lastasi

Kannattaako niitä lapsia hankkia, jos niiden kanssa ei jaksa olla? Kaunein kruunu annetaan suurimmalle uhrautujalle. Kiintymyssuhde on syyllisyydellä kuorrutettu kahle, jolla nainen pysyy hyvin ruodussa.

4. Älä mene minnekään lastesi kanssa

Unohda lentokoneet, ravintolat, kahvilat, taidenäyttelyt, häät ja hotellit. Kukaan ei halua kurittomia, kiljuvia kakaroitasi pilaamaan vapaa-aikaansa. Pikaruokaravintolan autokaistalla ja huoltoaseman leikkinurkkauksessa voit opettaa lapsillesi kulinaristisista nautinnoista.

5. Älä ole kauan pois töistä

Lattelomallakin tulee olla loppu. Äkkiä pois vetelehtimästä ja lapsi laadukkaan varhaiskasvatuksen piiriin.

6. Älä laita lastasi hoitoon liian pienenä

Meinaatko hylätä jälkikasvusi julmasti? Lapset vaan laitokseen, kun oma ura menee edelle.

7. Älä katso puhelintasi

Kiintymyssuhde, kielellinen kehitys ja sosiaaliset taidot tuli uhrattua selfieiden alttarilla. Katso sitä lasta herkeämättä - niin ne kaikki aiemmatkin sukupolvet ovat tehneet. Not.

8. Älä hermostu

Kun et ole nukkunut neljään vuoteen, koska olet palvellut kiittämätöntä kuningasta tai kuningatarta pyllyn pesemisestä pyykkäämiseen ja olet myöhästymässä töistä, koska mustekalamaisen löysä perillinen makaa äksänä keskellä pyörätietä - älä hermostu. Positiivisella vahvistamisella vaan siitä eteenpäin, että lapsen minä-kuva muotoutuu eheästi. Toimeentulosi voi kyllä heiketä samalla, mutta eihän kasvattamisella ole hintalappua.

9. Älä unohda puolisoasi

Kun olet levännyt koko viikon kotona, muista että puolisollesi on tärkeää päästä raskaan työviikon jälkeen vähän rentoutumaan urheilun ja/tai kavereiden parissa.

Käsky puolisolle:

Tue äitiä

Rohkaise, kehu ja puolusta. Äidit ovat edelleen suurten ulkoisten ja itse asetettujen paineiden alla. Tärkein tuki noissa paineissa jaksamiseen on puoliso, joka ei vain kritisoi, kyseenalaista ja kuormita. Tasa-arvoinen ja tasapainoinen vanhemmuus auttaa molempia vanhempia jaksamaan - itseään, toisiaan ja niitä lapsia.

Haaste aivan kaikille!

Kaikkia vanhempia yhdistää syyllisyys. Syyllisyys on siitä pirullinen voima, että se voi saada aikaan siilipuolustuksen. Kun itse mokaa, kaikki muut näyttävät onnistuvan. Silloin on helpompi alkaa etsiä virheitä toisten valinnoista, ettei tarvitse katsoa omia heikkouksiaan.

Totuus on kuitenkin se, että kaikki mokaavat joskus! Tehdään yhdessä heikkouksista vahvuuksia! Tunnusta oma #kasvatusmoka -hetkesi somessa ja anna näin tuki toisille kasvattajille.

Ei sillä, että olisimme mokista ylpeitä, vaan todistaaksemme, että niitä sattuu kaikille.

Korjataan yhteistä mokasatoa seuraavassa kirjoituksessani kahden viikon päästä 20. elokuuta 2017!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tiesin aika avioliittoni alkumetreillä, etten ollut kovin onnellinen. Olin sitä kyllä hetken ja tunsin tehneeni oikean päätöksen avioituessani. Muistan päättäväisyyteni, kun kävelin kotikirkon käytävää pitkin tulevaa miestäni kohti. ”Tämä on se, mitä haluan” ja joku takaraivossani taisteli vastaan. Kirkon käytävää pitkin taisin raahata mukanani aikamoisen läjän menneisyyden haamuja ja sukupolvien luurankoja. Näistä kaappikavereista kerron ehkä myöhemmin lisääkin – tosi mielenkiintoisia kavereita kyllä.

Vauvatilauksen olimme laittaneet tilaukseen jo hyvissä ajoin ennen häitä ja vain pieni aika häistä syntyi rakas esikoisemme. Vauva oli i-ha-na, mutta minä aloin väsyä. Valvomiseen, epävarmuuteen ja niihin kummituksiin, jotka kuiskivat äitinä olemisen vaatimusta. Puolen vuoden jälkeen kuljin ulkona lastenvaunujen aurinkolasit päässä sateessakin, ettei kukaan näkisi sitä, että itkin vaunuja työntäessäni. Koin olevani yksin ja kuin vankilassa. Halusin vanhan elämäni takaisin enkä meinannut millään sopeutua elämääni kotiäitinä.

Vaan sopeuduinhan minä ja saimme toisen lapsenkin. Sopeuduin lopulta niin hyvin, etten enää ollut yhtään mitään muuta kuin kotona kulkeva haamu. Olin hyvin yksin lasten kanssa ja kannoin vastuuta voimiini nähden ihan liikaa. Tyhjästä kupista oli tosi vaikea ammentaa. Annoin kävellä ylitseni milloin missäkin asiassa ja tietäähän sen, miten siinä käy. Ensin alistuin ja sitten aloin kapinoida niin, että aloinkin.

Koko perhekuvio oli muodostunut sellaiseksi, että minä aloin kirkua omien tarpeideni perään. Huusin ja möykkäsin ja tappelin. Näinä aikoina sain kuulla sanat: ”Sä oot saatanasta”. Muistan hyvin, miten noihin sanoihin reagoin. Olisi niin ihana purkaa koko tarina pieniin palasiin, mutta tässä tyydyn vain sanomaan, että minulta tippuivat siinä kohtaa henkiset hanskat käsistä. Lakkasin selittämästä sitä, että tappelin siksi, että saisin itseni hyvään kuntoon ja liittomme toimimaan. En halunnut enää yrittää saada toista näkemään itseäni. Hän ei vain pystynyt näkemään.

Tekstini nousee siitä, mitä esikoiseni sanoi Äitienpäivänä, kun yhdessä leivoimme kakun. ”Äiti, me leivottiin pullaa melkein joka viikko sillon, kun mä olin pieni ja sitten me enää leivottu ikinä ja nyt me leivotaan taas”.

Eroaminen ei ole mikään pikareissu, sitä se ei ole ainakaan minulle ollut. Se on ollut melkein koko aikuisen ikäni mittainen matka ero-oireilusta eroon ja siitä selviytymiseen. Eniten se on minulle ollut henkinen matka, jonka aikana löysin tarpeeni, jotka olin kadottanut jo lapsena. Meillä tuoksuu taas pulla ja se tarkoittaa monimerkityksisesti sitä, että äiti on tullut takaisin kotiin.

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat