Kirjoitukset avainsanalla ylpeys

Kuva: Mikko Huotari

Olemme kaikki kamalan herkkiä. Jokainen meistä haluaa varjella herkintä osaa itsessään, egoparkaa, joka vapisee, kun sitä uhkaillaan. Mitä enemmän meissä on tunnelukkoja eikä sydän tunne aidoimman rakkauden olemusta, sitä enemmän ego on varuillaan ja valmiina hyökkäämään. Aidoimmalla rakkaudella tarkoitan rakkautta, jossa on kasapäin hyväksyntää, myötätuntoa ja ymmärrystä sekä itseä että toisia kohtaan.

Tiedät ehkä ihmistyypin, joka, kun hänelle yrität kertoa epäkohdista tai siitä, miltä tuntuu, hyökkää ja puolustautuu voimakkaasti?

Hitsi että sellaisen kumppanin kanssa on vaikea yrittää selvittää mitään. Ja päinvastoin: miten hyvältä tuntuu olla sellaisen ihmisen kanssa, joka pystyy ottamaan asioita vastaan ja puhumaan ihan kaikesta.

Hyökkäävä ja puolustautuva kumppani tulkitsee puhumistilanteet helposti jonkinlaisena kilpakenttänä. Toisella jolla on vähemmän tarvetta itsensä suojaamiseen, on vaikea rooli. Hänen pitää yrittää löytää viestimisen tapa, jolla tätä vastapäätä olevaa järkälettä, seinää ja jäärää voisi edes jollain tavalla lähestyä.

Käytössä voivat olla lempeä silittely, rautalankamalli, suora huuto ja hiljainen kuiskaus ja ihan kaikki muukin. Mutta toinen hyökkää silti. Jos näitä järkäleitä on parisuhteessa kaksi, voivat tilanteet äityä tosi pahoiksikin ja kuvaan astua henkinen ja/tai fyysinen väkivalta tai ainakin kamalasti sattuvat sanat.

Usein käy niin, että se joka haluaisi keskustella vaikeistakin asioista, alkaa hiljentyä. Hän pyrkii pikkuhiljaa sopeuttamaan käytöksensä niin, ettei toinen saa mistään bensaa omalle kimpoilulleen.

Parisuhteen valtataistelu ei johda mihinkään hyvään. Se on raskasta sekä tukkanuottasilla oleville että heidän lähipiirilleen. On noloa, inhottavaa ja turhauttavaa seurata valtataistelua sivusta.

Parisuhde on paikka, jossa oman ylpeyden saa unohtaa ihan täysin. Voi kunpa aina osaisimme laskea suojavarustuksemme ja antaa kaiken suojautumisen tarpeen pudota pois. Kaikkein kauneinta on se, kun sielu saa toisen edessä, täydessä luottamuksessa, olla alaston ja näkyvä.  

Terveisin, Miia Moisio

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämänkin kesä aikana eri paikkakunnilla on vietetty Pride–viikkoja. Osana viikkoa on marssittu Pride –kulkueissa seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustamisen merkeissä. Jäin miettimään sanaa ”Pride” ja sen merkityksiä erilaisissa yhteyksissä.

Suomeksi sana voidaan kääntää ”ylpeys”. Ylpeyteen on eri kulttuureissa ja uskonnoissa suhtauduttu hyvin eri tavoin. Monissa yhteyksissä ylpeyttä on katsottu karsaasti ja esim. kristinuskossa ylpeyttä on pidetty yhtenä seitsemästä kuolemansynnistä. Meillä Suomessa ei ole kauaakaan aikaa siitä, kun vanhemmat varoivat kehumasta lapsiaan tai heidän saavutuksiaan liikaa, etteivät nämä vain liikaa ylpistyisi.

Mutta. Ylpeyttä voidaan lähestyä toisenkinlaisesta näkökulmasta. On kauheaa, ellei ihminen voi olla itsestään ja omista suorituksistaan myös jossain määrin aidosti ylpeä. Tällainen ylpeys kuuluu terveeseen itsetuntemukseen, jossa ihminen tuntee heikkoutensa ja vahvuutensa. Hänellä on realistinen käsitys itsestään ja siitä, mikä on hänelle tärkeää tai mahdollista.

Tällainen terve itseluottamus syntyy toisen ihmisen kasvoista, läsnäolosta ja rakastetuksi tulemisesta. Ensisijaisesti siitä, että meitä on aivan pienenä hoidettu riittävän hyvin ja turvallisen ihailevasti. Meidän luottamus itseemme syntyy toisen ihmisen ihailevasta katseesta ja vuorovaikutuksesta, mikä parhaiten näkyy pienen vauvan ja hänen vanhempansa välisessä suhteessa. Vanhemman rakastava katse ja huolenpito on välttämätöntä, että lapsi selviää hengissä ja voi kasvaa omaksi itsekseen.

Tässä kasvussa olennaista on, että tulemme hyväksytyksi myös seksuaalisen suuntautumisemme tai identiteettimme kysymyksissä, pohdinnoissa ja ratkaisuissa. Mitä lujemmille joudumme oman elämämme kysymysten kanssa sitä enemmän tarvitsemme rohkaisun ääntä läheltä; jotakuta, joka uskaltaa sanoa oman kipuilun ylitsekin, että kelpaat sellaisena kuin olet. Etkä pelkästään kelpaa vaan olet hieno ja upea. Että on joku, joka on ylpeä sinusta.
Tätä ääntä me tarvitsemme. Kirkossa tuo ääni on tuttuakin tutumpi, Mestarin ääni. Vahvistukoon se meidänkin keskuudessamme.

Sari Sundvall-Piha

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat