Kirjoitukset avainsanalla kunnioitus

Kuva: Andre Hunter, Unsplash

Pidän juhlista. On ihanaa tulla kutsutuksi juhlistamaan asioita. On ihanaa myös pukeutua tyylikkäästi ja edustaa. En kuitenkaan aina ole ollut sitä mieltä.

Oli aika, kun muut olettivat minun laittavan juhliin päälleni mekon, mutta en sitä olisi voinut tehdä, sillä tiesin, että tahtoisin laittaa päälleni puvun, tiesin että minun kuuluisi laittaa puku. Joskus puin kivusta ja pahasta olosta huolimatta päälleni sen mitä minulta odotettiin, joskus en mennyt lainkaan, sillä en enää pystynyt siihen, ja joskus puin sen, minkä tiesin minulle oikeaksi. Vasta nyt, kun voin edustaa omana itsenäni, vasta nyt nautin juhlista. Nautin siitä, että voin panostaa. Nautin siitä, että voin seistä tyylikkäänä oman kumppanin rinnalla. Siitä, että hän voi nähdä minut niin, että voin olla niin. Että voin olla juhlissa ja juhlistaa asioita, omana itsenäni.

Minulle juhliin meneminen ei ole aina ollut helppoa, mutta joillekin siinä voi olla haasteita aina. Minulle löytyy etiketistä oikeat vaatteet, minä voin pukeutua niihin. Kaikille sellaista tilaa ei kuitenkaan ole. Etiketti on ahdas ja todellisuutta kapeammasta maailmasta. Etiketti ei anna tilaa heille, joille ei puvut eivätkö mekot ole omia vaatteita. Etiketti ei anna tilaa sille, ettei sukupuoli tai sen ilmaisu ole kahteen malliin ahdattu. Ja jos totta puhutaan ei etiketti välttämättä anna tilaa monelle muullekaan elämän todelliselle moninaisuudelle. Kaikki eivät mahdu etiketin sisään.

Arvostan perinteitä. Minusta on hienoa tälläytyä niin kuin ovat monet ennen minuakin tälläytyneet. Se ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi ainoa tapa. Vaikka etiketti nykyään sopiikin minulle, ei se tarkoita, etteikö se silti voisi olla liian kapea. Vaikka minulla onkin etiketin mukaan juhliessa hyvä olla, ei se tarkoita, että minun pitäisi sulkea korvani siltä, kun  joku toinen kertoo, ettei se sitä kaikille ole. Vaikka etiketin mukaan pukeutuminen sopiikin minulle, ei ole minulta pois vaikka sen sisälle luotaisiin lisää tilaa myös muitakin varten. Saanpahan lisää ystäviä, joiden kanssa juhlia, kun etiketin liian tiukat säännöt eivät aja heitä ahtaalle.

Minä rakastan juhlia, enkä varmasti ole ainoa. En varmasti ole ainoa, josta on ihanaa näyttää tyylikkäältä ja olla tyytyväinen itseensä. En varmasti ole ainoa, josta on ihanaa tulla nähdyksi niin. En varmasti ole ainoa, josta on ihanaa nähdä kumppaninsa ja läheisensä sellaisena. En varmasti ole ainoa, joka rakastaa juhlia ja pukeutua tyylikkäästi. Niinpä uskon, että on moni muukin, joka osaa kuvitella, että saisi kutsun juhliin. Juhliin, joihin todella tahtosi mennä, mutta jonka etiketissä lukee, ihan siinä rivien välissä mutta kuitenkin kipeän selkeästi, että "anteeksi, mutta sinulle ei taida olla tilaa näissä juhlissa" tai "sopisiko, jos et kuitenkaan olisi oma itsesi sinä iltana?". Moni muukin, joka pystyy kuvittelemaan, että joutuisi miettimään meneekö juhliin ilman sitä tunnetta, että on hyvä olla tai näyttää itseltään, joutuuko jättäytymään pois vai ottaako kenties riskin ja menee kuitenkin omana itsenään. Ottaa riskin, että joku ei katsokaan ihmisenä vaan vain sen ihmisten kirjoittaman etiketin läpi ja ilmoittaa, että anteeksi, muttet näytä siltä kuin kuuluisi. En varmasti ole ainoa, joka osaa kuvitella kuinka surullista olisi jos joutuisi jättämään menemättä, tai kuinka paljon siitä ilosta ja hyvästä katoaisi jos itsestä ei olisi hyvä olla, jos tuntuisi valheelliselta ja väärältä. En varmasti ole ainoa joka osaa kuvitella, kuinka tärkeää on, että ihmiset saavat juhlia niin, että voivat rakastaa juhlimista.

Niinpä nyt näin juhlakauden keskellä, itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa, tahdon huomauttaa, että ennen kuin osoittelemme missään juhlissa ketään etikettiin nojaten, on hyvä muistaa pari asiaa. On hyvä muistaa, että etiketin keksimme me, ihmiset. Sitä on muokattu ennenkin, se joustaa kyllä. Toisekseen muistaa se, kuinka hyvältä voikaan tuntua kun saa juhlia tyytyväisenä itseensä, kenties hänen vierellään ketä rakastaa. Muistaa, että siinä sormen heristelyn päässäkin on toinen ihminen, joka saattaa juuri tuntea tuota samaa iloa ja ihanuutta, joskus jopa ensimmäisiä kertoja. Ja kolmanneksi muistaa miksi niihin juhliin tultiinkaan tai miksi niitä seurattiinkaan; taisi olla joku syy juhlaan, eli jospa keskityttäisiin mieluummin siihen kuin niihin etiketteihin.

Juhlistavin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Martino Pietropoli, Unsplash

Juttelin jälleen eräänä päivänä transtaustaisen naispuolisen ystäväni kanssa deittailusta. Hän jakoi kommentteja joita oli saanut sekä fiiliksiä, joita ne herättivät. Mietti onko vain herkkänahkainen vai onko muiden kommenteissa jotain, mistä on oikeuskin loukkaantua.

Käsittelimme tällä kertaa kahta kommenttia. Yhtä, jossa toinen osapuoli totesi, ettei ole koskaan ollut transnaisen kanssa ja tahtoisi mielellään kokeilla. Niitä kuulee usein. Toinen kommentti oli tilanteesta, missä ystäväni oli luvannut nähdä miehen lasillisella töiden jälkeen ja mies oli ilmoittanut, ettei ole koskaan kokeillut olla transnaisen kanssa ja se hieman jännittää. Joidenkin, ja aivan varmasti vähintään sanojien itsensä, näkökulmasta ehkä varsin harmittomalta näyttäviä lauseita, mutta pysähdytäänpä niiden ääreen hetkeksi.

Jälkimmäistä kommenttia tarkastellessa herää ensimmäisenä kysymykseen, että mitä sen sanoja tarkoittaa transnaisen kanssa olemisella. Mikäli mies viittasi tällä seksiin, niin herää kysymys miksi hän oletti saavansa seksiä vaikka oli puhuttu vain drinkeille menemisestä. Olemme toistuvasti keskustelleet ystäväni kanssa siitä kuinka usein transnaiset joutuvat yliseksualisoinnin kohteeksi. Jo se on lähtökohtaisesti esineellistävää ja loukkaavaa. Ja vaikka mies ei olisikaan viitannut transnaisen kanssa olemisella seksiin, herättää kommentti silti monin paikoin ihmetystä. Mikäli hänkin siis olisi todella tarkoittanut vain drinkkejä, niin herää kysymys, että mikä juoman juomisessa oikein muuttuu jos seuran tausta onkin jossain asiassa erilainen kuin seuralaistesi yleensä. Mitä väliä on drinkkiä juodessa toisen trantaustalla tai sen olemattomuudella? Kyse on kuitenkin ihan vain yksilöllisestä ihmisestä siinä missä kaikkien aiempienkin seuralaisten kanssa.

Ajatus siitä, että transihmisen kanssa esimerkiksi seksin harrastamista "olisi kiva kokeilla" tai "sen kokeilu jännittää" luo helposti kuvaa kuin transihmisten kanssa seksin harrastaminen olisi jokin erityisen jännittävä kokemus tai kinky-seikkailu. Uusi seksikumppani voi toki ylipäätänsä olla jännittävä asia, kumppanin taustasta riippumatta, mutta mikäli siitä puhuu erityisen kuumottavana tai kinkynä juuri trans kysymysken vuoksi, niin helposti tulla erittäin esineellistetty ja fetissoitu olo. Fetisointi ja esineellistäminen ovatkin toinen asia mitä ikävän moni transihminen joutuu elämässään kohtaamaan.

Ystäväni saamista kommenteista voi myös helposti tulla olo, kuin seksi transihmisten kanssa olisi jotenkin valtaisan erikoista ja erilaista. Todellisuudessa puhutaan kuitenkin seksistä ihan niin kuin kaikkien muidenkin kohdalla. Yksilöllisenä ja joka kerta ainutlaatuisesta asiasta yhden tai useamman ihmisen välillä. Toki transihmisyys voi tehdä jotkin asiat erityisen tärkeäksi huomioida, mutta pääasiassa ne kaikki asiat ovat kuitenkin sellaisia, jotka olisi vähintäänkin hyvä pohtia kaikissa seksisuhteissa, oli suhteessa transihmistä tai ei. Erikoisuuden ja erilaisuuden ajatus sekä sen esiin tuominen onkin sen kohteelle kovin toiseuttavaa. Kokeilu- sanan käyttö puolestaan luo oloa, että lähtökohtaisesti asiaan suhtaudutaan kertaluontoisena "kokemuksena", tilapäisenä asiana tai epäileväisesti. Tällainen lähestymistapa toiseen on deittaillessa monin tavoin hyvin musertava kokemus. 

Me olemme yhteiskuntamme kasvatteja. Omaksumme helposti sen normit ja opimme käyttämään sille ominaista kieltä. Se voi kuitenkin joskus tehdä meistä myös sokeita. Sillä yhteiskunta ja sen normit linkittyvät valtaan ja kulttuurisiin konventioihin. Uskon vakaasti, etteivät noiden lauseiden sanojat miettineet tätä kaikkea mitä olen kirjoittanut niitä sanoessaan. Enkä pidä mahdottomana sitä, että osalle ne tuntuvat lukemisenkin jälkeen vierailta tai hämmentäviltä. Niitä ei kuitenkaan pidäkään tarkastella vain yksittäisinä lauseina yksittäisiltä ihmisiltä yksittäisille ihmisille yksittäisinä hetkinä, vaan osana sitä suurempaa kokonaisuutta, johon ne linkittyvät, kuten stereotypioita, valta-asetelmia, normeja ja arvottamista .

Olen siis ystäväni kanssa yhtä mieltä siitä, ettei hän ollut liian herkkä vaan hänellä oli kaikki oikeus tuntea olonsa loukatuksi. Toivon, että mikäli hän asiasta kommentteja sanoneille huomauttaa he pystyisivät pysähtymään hänen kommenttinsa äärelle. Me olemme yhteiskunnan kasvatteja, mutta meillä on silti vastuumme. Siksi haastan meitä jokaista miettimään, mitä kaikkia ennakkokäsityksiä, valta-asemia ja normeja kannamme kommenteissamme mukana sekä ennen kaikkea kuuntelemaan, jos joku niistä meille huomauttaa, sillä aina emme pysty sitä kaikkea itse näkemään.

Herättelevin terveisin, Mio

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Olen aika iso mies, hiukan vaille satayhdeksänkymmentä senttiä ja yhdeksättäkymmenettä kiloa liikuntakykyä. Minun sylini on sormenpäästä sormenpäähän 206 senttiä. Kun on kasvanut isoksi aikuiseksi, elämään tulee joitain rajoitteita. Keskeisin niistä on, ettei ole kovin helppoa saada kokea olevansa pieni tai kevyt tai kokonaan kannettu.

Minun rakastettuni on onneksi vahva ja väkevä. Joten hänen kanssaan sitä kantamista on voitu kokeilla. Niistä tulee hauskoja leikkejä.

Taannoin tehtiin semmoinen lennätysjuttu, josta kaverimme olivat laittaneet kuvan sirkustunniltaan. Olen kaivannut sellaista monet vuodet, aina siitä alkaen, kun lennätin itse lapsia samalla tavalla: selällään maaten otetaan jalat vatsan päälle koukkuun, toinen tulee jalkaterien varaan makaamaan ja hänet nostetaan siitä ylös, lentokoneasentoon.

Se oli aivan hervottoman hauskaa. Meitä nauratti erityisesti se, kun kaatumisen piste vääjäämättä läheni, se miten oltiin romahduksen rajalla ja melkein mentiin nurin.

Mutta kivointa oli silti se, että sain olla siinä. Hän piti minua ilmassa voimillaan. Minä sain sellaisen kokemuksen.

Ai että miten rakastan häntä ja hänen lihaksiaan!

Kesässä odotan monia asioita, mutta yksi erityinen juttu on lämpimät vedet. Lämpimään veteen uskaltaa mennä uimaan, myös rakastettuni, joka erityisesti inhoaa kylmää vettä. Sitten kun me uskallamme yhdessä uimaan, ja on aurinkoinen päivä, on mahdollisuus ylivoimaisen hauskaan juttuun: hän ottaa minut syliin käsivarsilleen, ja pelmuttaa, heijaa, pyörittelee ympäri ja heittelee minua.

Minä olen siinä ihan rentona, ja hänen sekä veden kannattelemana. Se on täydellinen iloa pärskyvä kokemus juuri sellaisesta asiasta, mitä ei aikuisena melkein koskaan millään voi kokea: että on oikeastaan melkein pieni ja toisen käsivarret ovat niin vahvat, että tekevät minusta kevyen.

Yleensä nauran sen koko linkouksen ajan aivan valtavasti. Se on tavattoman onnellistava kokemus.

Tuollaisilla kokemuksilla toisen voimien varaan antautumisesta on myös hyvin myönteinen vaikutus parisuhteen asetelmiin. Olemme molemmat vahvoja. Voimme laittaa roolit romukoppaan ja olla kaksi ihmistä, jotka tunnustelevat toisensa voiman väreilyä. Tuollaiset leikit muistuttavat tosiasiallisesta tasa-arvosta. On kaksi ihmistä, jotka ovat rakastuneet. Painivat rakastuneet.

Parasta. Tällaisessa rakkaudessa saa olla minkä vain kokoisina huvittaa ja tarvitsee.

Elämää Wonderwomanin kanssa,

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Aaron Burden, Unsplash

Viime viikolla kirjoitin siitä kuinka voi olla hyvä ainakin yrittää tutustua kumppanille tärkeisiin asioihin. Tekstiin kirjoitin myös kohdan, ettei kumppanini tarvitse hengittää kristillisyyttä. Ajatus jäi pyörimään mieleeni ja sen äärelle tahdon tänään pysähtyä.

Aiemmin ajattelin, ettei toisen vakaumuksella tai sen puutteella ole minulle mitään merkitystä. Sitten koin, että sillä onkin suurempi merkitys kuin olisin koskaan osannut arvata. Nyt ajattelen, että vakaumusta suurempi merkitys on asenteella toisen vakaumukseen.

Vaikka hengellisyys ei ole koko ihminen, eikä se tee kenestäkään parempaa tai huonompaa, on se kuitenkin esimerkiksi itselleni asia, joka lävistää tällä hetkellä koko elämäni. Se on työni, maailmankuvani, ihmiskäsitykseni, vakaumukseni, syyni, tukeni ja turvani. Tämä on kumppanini myös hyvä ymmärtää; että kristillisyys näkyy väistämättä arjessa, mikäli arkea kanssani jakaa. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa, että kumppani kokisi itse kristillisyyden merkitykseliseksi tai edes omakseen.

Voimme suhtautua meille vieraaseen vakaumukseen monella eri tavalla. Se miten suhtaudumme muiden vakaumukseen ja millainen rooli omallamme on, vaikuttaa siihen kuinka hyvin voimme elää eri vakaumuksen omaavan henkilön kanssa. Osalle vakaumukset ovat niin voimakkaat ja ristiriidassa, ettei yhteiselo onnistu vaikka muuten yhdessä oleminen olisikin mukavaa. Esimerkiksi itse en osaisi kuvitella palaavani rippikoululeiriltä kotiin, jossa odottava ihminen näkisi minun juuri johdattaneen nuoria johonkin haitalliseen tai negatiiviseen. Sen sijaan voin hyvinkin olla suhteessa ihmiseen, joka ei jaa uskoani tai luottaa itse elämässään, johonkin mitä en ymmärrä, jos molempien uskolle ja arvoille on kuitenkin suhteessa tarvittava tila ja kunnioitus.

Kumppaneilla ei tarvitse olla sama vakaumus. Heidän välillä täytyy kuitenkin olla kunnioitus ja mahdollisuus tarvittavaan tilaan. Myös suhteessa vakaumukseen tai vakaumuksettomuuteen. Joillekin se muodostuu vain yhteisessä vakaumuksessa, joillekin myös jossain muussa.

Pääsiäisterveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat