Kirjoitukset avainsanalla ihastuminen

Kuva: Jaakko Kaartinen

Viime viikonloppuna rakastettuni kertoi minulle kirjasta, jonka oli valinnut kirjastosta kansitekstin perusteella. Se kertoi miehestä, joka erinäisten vaiheiden jälkeen päätyy keräämään eroottisia vaikutelmia puolisostaan. 

Tämä kuvaus juonesta riemastutti minua kovasti. Minulle itselleni nimittäin tuollaiset vaikutelmat rakastetustani ovat jokapäiväinen ilo. Uskaltaisin itsekin sanoa, että jos en varsinaisesti ihan keräile niitä, kiinnitän noihin vaikutelmiin huomiota tarkasti. Eroottiset vaikutelmat puolisostani ovat rakkaussuhteen ainesosia.

Niin, itse asiassa juuri tuollaiset vaikutelmat tekevät yhdessä olemisesta niin houkuttelevaa ja antoisaa. Toisen havainnointi ja tarkkaileminen eroottisessa mielessä on osa sitä virettä, joka ylipäätään muodostaa rakastavaiset.

Meidän parvekkeemme pöydällä on kukkaruukun aluslautanen, jonka rakastettuni on täyttänyt vedellä ja asettanut lintuja varten. Siinä käy aamuisin ja päivisin sinitiaisia, jotka ottavat kylpyjä. Ne seisovat astiassa ja kylpevät päristelemällä siivillään vinhasti. Vesi siroaa kimaltelevina pisaroina kaikkiin suuntiin.

Juuri samanlaisella tavalla rakastetustani siroaa eroottisia vaikutelmia. Hän tekee tavallisia asioitaan: kulkee portaissa edelläni, laittaa tavaroita reppuunsa huomista aamua varten, käy kasvopesulla, lukee kirjaa, syö iltapalaa ja siemaisee vesilasista. Samalla hänen sitä sen kummemmin tarkoittamatta, eroottisia vaikutelmia siroaa kuin kimmeltäviä pisaroita. Jos katson hänen suuntaansa, tai jos kuulen hänet tai aistin muilla tavoin, minä saan ne talteen, itseeni.

Koska olen rakastunut häneen, näen hänet sellaisessa valossa. Vai olenko rakastunut häneen, koska hänestä siroaa sellaista kimmeltävyyttä, joka lumoaa minut? Sekä että, varmaankin. Molemmat vahvistavat toisiaan. Onnellinen kierre!

Minua ei lakkaa hämmästyttämästä, miten merkitsevää ja kohtalokasta on se, mihin kiinnittää huomiota. Kun kiinnittää huomiota eroottisiin vaikutelmiin rakastetussaan, ne ovat tässä ja sävyttävät ihanuudella koko vuorovaikutusta. Sinnepäin näkee, minne katsoo. Eroottisten vaikutelmien suunnassa näkyy kiehtova halu ja suuret tunteet ja rakkauden asetelmien väkevyys. Siellä suunnassa näkyy rakastettunikin.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay

Yliopistoon siirtyminen sai minut palaamaan jodeliin. Sovellukseen, jossa ihmiset voivat laittaa anonyymisti viestejä, jotka sitten näkyvät lähialueen käyttäjille. Niin kuin arvata saattaa, mahdollistaa anonymiteetti myös monenlaista negatiivista purkautumista, ja vaikka jodelissa onkin hyvät keinot asiattomuuksien ja muun ikävän karsimiseen, voi yleinen negatiivisuus silti joskus tuntua turhauttavalta. Onneksi on olemassa myös sitä toisenlaista puolta.

Omiin suosikkikanaviini lukeutuvat ehdottomasti @hyihastus, jossa ihmiset jakavat Helsingin yliopistossa tapahtuvia ihastumisiaan, sekä näin teologina tietenkin myös tarkempi, mutta ikävä kyllä myös hiljaisempi, teologien ihastumisia käsittelevä @teologihastus. Nimillä ihastuksista ei Jodelin sääntöjenkään vuoksi tietenkään puhuta vaan keskustelu on ainakin jossain määrin abstraktimpaa. Kerrotaan kuinka oman ihastuksen hymy ruokalassa piristi päivää, ihastellaan kuinka sydämen sulattava kiharapää käveli vastaan kirjastossa tai pohditaan kuinka uskaltaisi lähestyä omaa ihastustaan. Ihastumiset ovat yksittäisiä kauniita häivähdyksiä arjessa tai pitkään kestänyttä tunteiden paloa. Kanavissa kuunnellaan muiden ihastuksista, kerrotaan omista, kannustetaan, kompataan, jaetaan ja iloitaan.

Kanavilla näkyvän viestin ei tarvitse olla omani, liittyä minuun tai edes kehenkään, jota voisin etäisestikin tunnistaa, vaan ihan jo ihastusten vyöryvä määrä tekee minut onnelliseksi. Olivat ne sitten ohimeneviä tai pitkäkestoisia, lähellä tai kaukana. Tieto siitä, että tänäänkin on joku hymyillyt ihastukselleen tai nähnyt ihastuttavan ihmisen arjessaan muistuttaa maailman valoisesta puolesta.

Viestit ovat myös muistuttaneet siitä kuinka monenlaista ihastuminen on. Se voi olla syvää tai pinnallista, hetken humahdus tai pitkäkestoista. Eikä minkään niistä tarvitse olla vähempää tai enempää kuin toisen. Kauneuden näkeminen ohikulkevassa ihmisessä, syvän tunteen muodostuminen opiskelijatoveriin, suhteiden rakentuminen ja etäältä ihailu voivat kaikki olla kauniita ja ihania asioita.

Me tarvitsemme ihastumisia. Me tarvitsemme niistä nauttimista ja iloitsemista. Emme vain jodelissa vaan maailmassa ylipäätänsä. Kauneuden näkemistä, lämpimiä tunteita, syvälle katsomista ja kaukaa ihailua. Sen kaiken helskymistä ympärille, jotta se voi tuoda omaa valoaan myös niiden elämää, joita se ei juuri nyt suoraa kosketa. Me tarvitsemme muistutuksia maailman ja elämän värikkäistä ja valoisista hetkistä tai asioista, sillä ne varjoisammat puolet muistuttavat kyllä itse itsestään.

Katsele siis ympärillesi, ihastu, jaa ja ihastele. Ja muista, että ihastuminen voi olla monenlaista. Me ihmiset, kun olemme niin monin tavoin ihastuttavia.

Ihastelevin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Mitenhän ihmiset vastaisivat, jos heiltä kysyttäisiin, kuinka tärkeä heidän rakastettunsa ulkonäkö on heille?

Minulla on aavistus, että moni on varovainen myöntämään ääneen, että ulkonäköasiat ovat oikeastaan aika tärkeitäkin. Sellainen vaikuttaisi pinnalliselta tunnustukselta. Sen sijaan on hyväksyttyä kertoa, kuinka toisen persoona, ajattelu ja ihan vain läsnäolo ovat hänessä kaikkein tärkeintä. Sisäisen minän kauneus ei oikein sovi yhteen ulkoisen olemuksen arvioimisen kanssa.

Otan riskin. Minun oma kokemukseni on, että rakastetun ulkoinen ihanuus, kauneus ja vetävyys ovat ihan kauhean tärkeitä. Jos ne eivät olisi, miksi nauttisin niistä niin tavattoman paljon? Ja eivätkös kaikki nauti?

Minun silmissäni rakastettuni näyttää joka puolelta sellaiselta, että se saa minut janoiseksi. Ahmin häntä silmilläni. Hänessä on vain parhaita puolia.

Luin taannoin vanhoja viestejämme ja kirjoituksiamme. Kävimme niissä läpi sitä, mistä kaikki alkoi, ja minä nostin esiin yhden tärkeän hetken. Rakastettuni vastasi, ettei se kylläkään ollut varsinainen alku, vaan että oli katsellut häntä tarkkaan ”sillä tavalla” jo paljon aiemmin. Se oli tietenkin totta. Kun olin kerran nähnyt hänet, en voinut lopettaa katsomasta. En ole tähän päivään mennessä voinut.

Viimeksi kun tänään heräsin, ensimmäisenä tunnistin sen, mitä näen: täräyttävän hyvännäköisen ihanan ihmisen, joka saa minut villiksi. Näin se asia on. Minun kehoni reagoi hänen ulkoiseen olemukseensa kuin salamannopean kemiallisen reaktion kaksi ainetta.

Kun tutustuin häneen puhumalla ja kirjoittamalla, kun hän avasi minulle sisäisen maailmansa ja ajatuksensa, mielipiteensä, arvonsa, makunsa, rakastuin tuohon ihmiseen kauttaaltaan, kertakaikkisesti. Aivan ensimmäisenä kuitenkin oli se, mitä näin. Eikä se todellakaan ole hälvennyt mihinkään.

Siis

a) hän on niin hyvännäköinen

b) olen aivan langennut häneen

a+b) hänen ulkomuotonsa saa minussa tuleen.

Viehättävyys, seksikkyys, vetovoima – ne toimivat ihmisissä. Tuskinpa ne koskaan myöskään menettävät merkitystään, iän ja vanhenemisen myötäkään. En usko.

Kokemus toisen ulkonäöstä on kokonaisuus, jossa katseeseen yhdistyy kaikki se, mitä mieli siihen näkemiseen yhdistää. Rakastettuaan katsova ihminen näkee rakastettunsa. Hänen piirteensä ovat rakkaat. Niihin ihastuu jatkuvasti.

Itsekin tietysti koettaa pitää huolta omasta itsestään ja näyttää kivalta toisen silmissä. Mieluummin on ryhdikäs kuin lysyssä, hymyillä kuin rypistellä kulmiaan. Mieluiten on oman kehoihanteensa mukainen, jotta voi antaa sen toiselle jokapäiväisenä lahjana.

On varmasti syytä olla tietoinen sen suhteen, millaisia sanattomia odotuksia tai vaatimuksia toisen ulkonäköön tulee liitettyä, kun sanoittaa rakkauttaan kehollisuuden kautta. Jos sanon, että ”olet hurjan hyvännäköinen”, tarkoitanko samalla, että pidä itsestäsi huolta niin että pysyt tuollaisena?

Kehollisuus on intiimiä ja herkässä kohdassa identiteettiä. Mutta siksipä se toisaalta on jotain niin väkevääkin. Ajattelen, että toisen ahmiminen silmillä, hänen tutkimisensa tarkkaan, hitaalla katseella, ja hänen ääneen ihailemisensa on toiselle antautumista ja hänen ylistyksensä laulamista.

Haluan sanoa rakastetulleni ääneen sen, mitä hän minussa herättää. Hän totisesti herättää minut. Saa sydämeni jyskyttämään. Tuo raju upeus.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Kuinka paljon ihan puhdas tsägä vaikuttaa siihen, miten onnellinen rakkaussuhteesta tulee? Onko niin, että riippumatta siitä, miten kovasti rakkaussuhteen osapuolet koettavat, hyvää suhdetta ei tule, jos käy huono tuuri? Entä onko niin, että pariskunnilla, jotka ovat hyvin onnellisesti rakastuneita, on taustallaan parisuhdetaitojen ja yhteisen yrittämisen lisäksi vielä poikkeuksellisen hyvä sattuma?

Rakkaussuhteesta osataan nykyään onneksi odottaa paljon. Sen pitäisi lisätä henkilökohtaista onnellisuutta ja nostaa toisen ihmisen kanssa jaettu elämä uudelle tasolle. Siitä pitää saada jotain enemmän kuin kädenlämpöistä.

Kun ajattelen asioita, joita olen ihmisten kuullut nostavan esiin toiveissaan ihanasta rakkaussuhteesta, moni tuntuu vaativan, että niissä sattuvat sopivasti yhteen kahden ihmisen persoonat ja elämänkokemukset, eli esimerkiksi toiveet parisuhteesta, haaveet elämästä, lapsuudenperheen kasvuympäristöt, sosioekonomiset asemat, koulutus, kokemus sukupuolisuudesta, seksuaalinen viritys, halun muodot ja seksitaidot, perhetilanne, työ, taloudellinen tilanne, vuorovaikutustaidot, ystäväpiirit, harrastukset, elämänrytmit, sivistyksellinen pohja ja temperamentti, joitakin mainitakseni.

Ei ole ihme, että verkkodeittailusovellukset ovat suosittuja: ne lupaavat profiilien perusteella parantaa todennäköisyyttä jolla itseä miellyttävä kumppani löytyy. Siinäkin on kyse vasta sellaisen ihmisen löytämisestä, jonka kanssa voisi miellyttää alkaa kokeilla. ihanan rakkaussuhteen eläminen on sitten vielä toinen juttu.

Onnellisen alun voi katkaista mikä tahansa sattuma, joka laittaa pelin uusiksi tai vaatii osapuolilta niin paljon liikaa, ettei rakkaussuhteen kasvulle ja onnellisuudelle jääkään tilaa, vaikka kaikki olisi muuten ollut täydellisesti. Jos sattuma sanelee, elämä voi muuttua iskusta.

Pitkään eletty rakkaussuhde, joka on poikkeuksellisen hyvä, on juuri sellainen: poikkeuksellinen. Miten sen onnistuu saamaan? Se vaatii jotain erityistä. itse asiassa se vaatii niin monen yksittäisen asian osumista kohdilleen, että kyse on harvinaisesta sattumasta. Jos sellainen sattuma osuu sinun kohdallesi, olet onnekas.

Pelkällä onnella ei tietenkään voi onnistua. Rakkaussuhteessa eletään ihmisinä ja tehdään sisäistä työtä, luodaan edellytyksiä, otetaan vastuuta, antaudutaan ja opitaan. Ne ovat onnistumisen kannalta välttämättömiä edellytyksiä myös. Mutta jos sitten ollaan lisäksi onnekkaita, sen huomaa kyllä. Luulen, että sen tunnistaa kyllä jokainen, kun poikkeuksellisen moni asia menee kaiken aikaa juuri oikein.

Kun ajattelen omaa rakastettuani, olen aika vakuuttunut, etten koskaan ole kohdannut ketään hänen kaltaistaan. Kohtasinpa hänet kuitenkin, ja lisäksi siitä kohtaamisesta, johon monet sattumat olivat johtaneet, syntyi tämä rakkaus, joka niin minua huuhtoo ja huumaa.

Niin monet asiat hänessä ja minussa sopivat yhteen kuin ne olisivat vain odottaneet juuri toisiaan. Ja niitä asioita varten, jotka meissä ovat törmänneet toisiinsa, kummassakin on ollut juuri tarpeeksi kykyä oppia ja muokkautua ja rakentaa yhteisyyttä. Kaikkeen eteen tulevaan tuntuu löytyvän tarpeellinen taito ja työkalu suoraan hyllyltä.

Tämä kuutisen vuotta kestänyt kohtaaminen, rakastuminen ja rakastaminen on tehnyt meidät onnellisiksi. Onpa meillä ollut hyvä onni, että niin on!

Teemme molemmat paljon työtä sen eteen, että rakkaussuhteemme voi kasvaa ja tulla vielä syvemmäksi ja että onnellisuus saa valaista meitä, kun katselemme maailmaa yhdessä. Mutta me olemme myös ihan puhtaasti onnekkaita. Ajattelen niin. Kaikkea ei voisi järjellä ja omalla tahdolla saada sujumaan näin. Nämä palat sattumalta myös sopivat yhteen.

Kun aamuisin herään ja katson ihmeellistä ainutlaatuista rakastettuani, tiedän, että olen onnekas. Lienen miehistä onnekkain. Sattumista paras.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat