Kirjoitukset avainsanalla Vapaa-aika

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään mitä arkkusi äärellä mietitään? Millaisia muistoja muistellaan? Kuva: Annie Spratt, Unsplash

Kuoleman kohdatessa ja haudan äärellä muistelemme useammin suhdettamme vainajaan kuin niitä titteleitä, joita hän oli ansainnut tai töitä, joita tehnyt. Emme kyynelehdi läheisemme ansioluettelon perään tai ikävöi hänen asemaansa. Me kaipaamme ihmistä, läheistämme, suhdettamme. Mutta kuinka helposti me kuitenkin itse eläessämme päädymmekään miettimään asemaamme ja työtämme enemmän kuin läheisiämme. 

Rakastan työtäni. Niin päätoimista, sivutoimisia kuin vapaaehtoistöitänikin. Rakastan kaikkia niitä kaikkia ja hetkittäin jopa elän niistä. Ne antavat minulle voimaa. En pidä työn tekemistä ja siitä nauttimista pahana asiana. En enää jaksa myöskään soimata itseäni aina siitä, että tykkään lomillakin tehdä jotain työnkaltaista. Pidän onnekkaana sitä, että nautin siitä mitä teen. En kuitenkaan tahdo tehdä sitä aivan mistä hinnasta tahansa. En tahdo olla hän, josta kuoleman jälkeen saotaan, että rakasti työtään, muttei juuri nähnyt rakkaitaan.

Olen monesti ajatellut, että tässä on koko elämä aikaa. Ajatellut, että teen nyt, kun tekemisestä kerta nautin. Ajatellut, että rauhoitun sitten, kun saan esimerkiksi perhettä. Päättänyt jakaa aikaa elämässäni ihmisille ennemmin koko elämän kuin esimerkiksi viikkojen tai vuosien näkökulmasta. Välillä kuitenkin tajuan, että vaikka meillä on tässä koko elämä aikaa, niin emme oikeastaan koskaan voi tietää kuinka pitkästä ajasta silloin puhutaan. Emme voi luottaa tekevämme jotain vuosien tai vuosikymmenien päästä, vaan jotta voisimme olla tyytyväisiä elämäämme, kun se päättyy täytyy meidän olla valmiita olemaan siihen tyytyväisiä jo tänään.

En halua olla se ihminen, jonka arkun äärellä kerrataan hänen ansioluetteloaan ja työtehtäviään. Tahdon, että siinä kerrotaan elämästä. Ei vain työstä vaan myös ihmisistä. Yhdessä jaetuista kokemuksista. Ja vaikka tarkoitukseni on elää vielä monia vuosia ja vuosikymmeniä tästä eteenpäin, niin silti, jos tahdon varmistaa tuon kuvan niin täytyy minun luoda sitä jo tänään. Pitää huolta ihmissuhteita sekä kokea yhdessä. Etsiä ja pitää yllä tasapainoa elämässäni jo nyt, sillä vain siten voin olla varma millaisin painotuksin se päättyy.

Tuumailevin terveisin, Mio

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Pixabay

Syyskauden aluksi mediassa on puitu perheiden jaksamista ja alhaista syntyvyyttä. Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla tuotiin esille se, miten vanhempien hyvinvointi on seuraavan sukupolven suotuisan kasvun edellytys. Heti seuraavassa lauseessa kuitenkin kysyttiin, onko yhteiskuntamme muuttunut perustavalla tavalla niin, ettei Suomessa ole enää hyvälle vanhemmuudelle tilaa.

Perheen ympärillä käytyä keskustelua on yli sadan vuoden ajan sävyttänyt huoli yhteiskunnallisen muutoksen nopeudesta sekä näkemys eskaloituvan pahoinvoinnin aiheuttamasta tuhosta perheelle. Uutta on se, että vanhempien uupuminen ja alhainen syntyvyys liitetään toisiinsa. Kyse on keväällä alkaneen vanhempien jaksamista selvittävän tutkimushankkeen alustavista tuloksista. Tutkijatohtori Matilda Sorkkila on ollut löydöksestä huolissaan sekä perheiden hyvinvoinnin että alhaisen syntyvyyden näkökulmasta.

Uutta on se, että vanhempien uupuminen ja alhainen syntyvyys liitetään toisiinsa.

Ilmiö on tuttu myös arkityöstäni, parisuhdetapahtumien vertaisryhmistä. Perheiden arki on entiseen verrattuna muuttunut. Tapahtumiin tullaan useimmiten siksi, ettei aika hyvistä aikeista huolimatta meinaa kahden tulonhankkijan lapsiperheissä riittää puolisolle. Jotain halutaan tehdä toisin, muttei aina tiedetä mitä.

Merkittävänä parisuhdetta kuormittavana tekijänä nähdään vallitseva kiireinen elämäntapa, jossa molemmilta vanhemmilta edellytetään täysipainoista työelämään osallistumista. Sen lisäksi tulee vanhempien sekä lasten harrastukset. Työ, vapaa-aika ja perhe kamppailevat samasta ajasta keskenään ja usein lasten tarpeet asettuvat puolisoiden toiveiden edelle.

Merkittävänä parisuhdetta kuormittavana tekijänä nähdään vallitseva kiireinen elämäntapa.

Me ihmiset olemme keskenämme erilaisia. Osa sietää vallitsevaa kiireistä elämäntapaa hyvin, osa on vaarassa uupua taakan alle. Kaikilta ei pidä edellyttää samanlaista suoritusta.

Perheeseemme kuuluu kaksi aikuista ja yksi yläkouluikäinen lapsi. Olen ehtinyt tehdä monenlaisia kokeiluja, millä perheen, työn ja muun elämän saa sopimaan toisiinsa. Olen toiminut erilaisten tiimien luotsina 30-vuotiaasta saakka. Miehelläni on ollut melkein koko työuran ajan matkustamista edellyttävä työ, Silloin kun lapset olivat tarha- tai alakouluikäisiä tein kuuden tunnin työpäiviä. Sen jälkeen siirryin etätyön käyttöön mahdollisimman monena päivänä viikossa. Jotkut palaverit vedin vauva sylissä. Jos mielimme saada syntyvyyden Suomessa nousuun, ilmapiirin perhettä ja lapsia kohtaan täytyy muuttua positiivisemmaksi. Parisuhteen ja lasten tulee voida näkyä vuorollaan vanhempivastuuta kantavien arjessa ja juhlassa. Myös työelämässä. Kyse on ennen muuta asenteesta.

Seuraavaksi tietenkin pohditaan, miten paljon parisuhteessa tarvitaan yhteistä, miten paljon omaa aikaa. Erilaisista suhdetta koskevista toiveista kannattaisi neuvotella heti parisuhteen aluksi. Moni jättää ne käymättä, koska konfliktit tuntuvat epämiellyttäviltä.

Ilmapiirin perhettä ja lapsia kohtaan täytyy muuttua positiivisemmaksi.

Suomalaisten vapaa-aikaa koskevan tutkimuksen mukaan työssäkäyvällä aikuisella on vapaa-aikaa 48 tuntia viikossa. Siitä riittäisi pienin priorisoinnein ja joustoin 10 tuntia parisuhteelle ja 10 tuntia itselle. Jotta suhde voi hyvin ja itse pysyy energisenä, molempiin kannattaa panostaa. Silti kumpaakaan tarvetta ei pidä liioitella. Käytettävissä olevan ajan vähyys korostuu pikkulapsivaiheessa. Juuri silloin olisi tärkeä opetella tekemään molemminpuolisia joustoja. Ja muistaa nauttia elämästä omaan tyyliin: tämä mitä meillä on, on riittävän hyvää.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Heinäkuussa ollaan lomakaudella. Jokaisella on jotain toiveita.

Me pidämme lomaa muutamissa katkelmissa, ja jokaiseen katkelmaan suhtaudun samalla odotuksella: odotan, että saamme olla rauhassa kahdestaan.

Kesä Helsingin arjessa on kyllä ihana, kun siitä ehtii nauttimaan yhdessä. Loma tarkoittaa kuitenkin sitä, että arki jää yhtälöstä pois. Kaikesta tulee paljon ihanampaa, kun saa vain olla rakastettunsa kanssa, ja tehdä yhdessä sitä, mitä mieleen sattuu tulemaan.

Rakastaja odottaa, että saa ihailla rakastettuaan. Lomalla on aikaa ihailla toista. On tunteja ja tunteja ihailuun ihon etäisyydeltä, kosketuksen etäisyydeltä ja katseen etäisyydeltä. Voi melko keskeytyksettä keskittyä siihen.

Lomalla on aikaa kukoistaa rakastajana vielä paljon paremmin kuin arkena: huomioida toista, antaa ja vastaanottaa rakkautta.

Kun rakastaja menee lomalle, hän on omimmillaan. Lomalla tulee rennoksi ja huumorintaju avaa kalvosimensa, käärii hihat ja ryhtyy toimiin. Iho päivettyy ja ryhti kohentuu. Semmoinen kaikki sitten koituu rakastetun iloksi.

Joskus pitää tietysti osata vähän annostellakin; sekin on rakastajan taitoja. Minä viriän lomaillessa innostumaan kaikesta kivasta, erityisesti tiedosta. Lomamatkaillessa sellaista tietoa tulee eteen koko ajan, erilaisia infotauluja ja näyttelytekstejä, radiodokumentteja autoradiosta, artikkeleja kesälukemistosta, ja koko internetin syvät tiedon kaivot erilaisiin mielenkiintoa herättäviin kysymyksiin liittyen.

Kaiken kivan ja kiinnostavan, minkä löytää, haluaisi tietenkin rakastetulleen jakaa. Ja kaikkein kiinnostavinta tietystikin on hän. Sellainen yhdistelmä, että selostan rakastetulleni sitä, miten hän minua innostaa, on ehkä parhaiten loman pitkään, hitaaseen aikaan sopiva.

Toisaalta olen oppinut, että rakastajana harjaantumista on tunnistaa, milloin esittää pienoisluentoja ja milloin käynnistää keskustelu mistäkin kiinnostavasta ja milloin vaieta. Niinpä – mutta kun on paljon yhdessä, niin kuin lomalla juuri ollaan, ehtii toisaalta paremmin havaitsemaankin sitä, miten paljon kysyy ja miten paljon itse selittää.

Rakastajan lomatoiveisiin liittyykin tämä perusjuttu: että rakastetulla on hyvä ja onnellinen olo siinä lähellä. Mitä vain toinen tarvitsee, ja mistä toinen ilahtuu, sitä haluaa antaa. Siihen on aikaa oikein erityisellä tavalla keskittyä, kun loma on. Siksi minä rakastajana iloitsen, että on heinäkuu.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay

Menestyminen vaatii lukusia toistoja ja ponnekasta asiaan keskittymistä. Olkoon kyse sitten tiedosta, taloudesta tai fyysisestä hyvinvoinnista. Harva asia rakentuu nopeiden saavutusten varaan. Elämässä tarvitaan pitkäkestoista puurtamista niiden päämäärien eteen, joita itse pidämme tärkeinä.

Tilastojen mukaan työssäkäyvällä suomalaisella on 47 tuntia viikoittaista vapaa-aikaa.

Aikaa, jonka kukin meistä voi kohdentaa haluamallaan tavalla. Liiton hyvinvoinnin ja kahden yksilön samansuuntaisen kasvun varmistamiseksi puolisoiden olisi hyvä varata yhteiseen olemiseen 10-15 tuntia aikaa joka viikko. Tutkimusten mukaan tuollainen aikamäärä pitää tunnesuhteen elastisena ja eloisana.

Kuulen mielessäni vastalausemyrskyn. Tehtävähän on mahdoton toteuttaa! Joidenkin kohdalla näin saattaa todella olla, mutta ilman päämäärää tavoite jää saavuttamatta. Tilastojen valossa sen pitäisi olla mahdollista. Ajan viettäminen puolison kanssa tarkoittaa vain joidenkin muiden asioiden pudottamista lautaselta pois ja askelten suuntaamista varhemmin kotiin.

Olen jo 23 vuoden ajan saanut yhä uuden mahdollisuuden valita joko hyvät sanat ja toista ilahduttavat teot - tai epäluulon, katkeruuden ja kaunan. Vaikka yhteistä aikaa olisi miten paljon tahansa, jos oleminen on jälkimmäisen listan myrkyttämää, samassa tilassa olemisesta ei ole parisuhteen hyvinvoinnin näkökulmasta hyötyä.

Valinta ajatella ja puhua myönteisiä sanoja tai tehdä kauniita tekoja ei sulata perheen kireää ilmapiiriä hetkessä.

Usein siihen tarvitaan molempien puolisoiden samansuuntaista toimintaa. Mutta yksinkin voi tehdä yllättävän paljon. Reilusti ja rehellisesti. Toisen kynnysmatoksi asettumatta.

Hyvän parisuhteen ainesosat ovat lopulta yksinkertaiset. Ihminen kaipaa seuraa, sanoja ja silloin tällöin seksiä. Yhteinen ajankäyttö antaa toiminnalle tukevat raamit. Kaikki muu on puitteita ja kuorrutusta, jossa pieni on kaunista ja vähempikin riittää.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat