Kirjoitukset avainsanalla muutos

Kuva: Ian Schneider on Unsplash

Uskon, että jokainen meistä tarvitsee uusia alkuja hetkittäin elämäänsä ja suhteisiinsa. Niiden vapauttavaa, uudistavaa ja puhdistavaa voimaa kiireiden, huolien ja ristiriitojen keskelle. Onneksi uuden alun saaminen ei kuitenkaan vaadi mitään maailmoja mullistavaa muutosta vaikka siitä voikin seurata jotain mullistavaa. 

On helppoa mieltää esimerkiksi avioerot, lapsen saanti tai muualle muutto uusiksi aluiksi elämässä ja suhteissa, mutta todellisuudessa niitä voi rakentaa ihan itsekin niihin hetkiin, kun tarvitsee. Onhan uusi vuosikin vain yhdessä kollektiivisesti päättämämme uuden alun aika. Todellisuudessahan mitään ei sillloin muutu, vain numero kalentereissa, itse päättämässämme konseptissa. Ilta kääntyy yöksi ja jälleen aamuksi aivan niin kuin minä tahansa muunakin päivänä. Me olemme antaneet uudelle vuodelle sen merkityksen ja pättäneet, että silloin alkaa uudet kujeet.

Tunne uudesta alusta voi antaa rohkeutta, voimaa ja motivaatiota.

Uudet alut, kuten uusi vuosi, antaa luvan jättää menneet menneeseen. Ne voivatkin olla kuin synninpäästöjä, joissa omat virheet ja kipua aiheuttavat asiat jätetään taa. Tarkastellaan mennytä, tunnustetaan mahdollisten ikävien puolien olemassa olo ja päätetään luopua niistä. Uuden alun äärellä se on jotenkin helpompaa, luvallisempaa. Tunne uudesta alusta voi antaa rohkeutta, voimaa ja motivaatiota.

Uusiin alkuihin, kuten vuodenvaihteeseen, kuuluu monelle myös lupaukset ja katseet tulevaan. Näkemykset siitä mitä tahtoisi tulevaisuuden sisältävän ja millainen tahtoisi silloin itse olla sekä ennen kaikkea uskallusta myöntää se ja suunnata sitä kohti. Tunne uudesta alusta kannustaa rakentamaan tulevaa eri tavalla. Kun aika kuluu, päädymme helposti vain ylläpitämään, kun taas uuden alun kohdalla luomaan ja kehittämään. Me uskallamme unelmoida uuden alun äärellä rohkeammin ja avoimemmin. Silloin kaikki tuntuu olevan enemmän mahdollista, vaikka todellisuudessa kaikki mahdollisuudet olisivat olleet olemassa jo ennenkin.

Voimme esimerkiksi päätää, että oman elämämme ja suhteemme uusi alku koittaa vaikka helmikuun ensimmäisenä tiistaina.

Mikään ei ole varsinaisesti erilaista päivän kääntyessä uuteen keskellä helmikuuta kuin joulukuun viimeisenä. Meidän ei siis tarvitse odottaa seuraavaan vuodenvaihteeseen saadaksemme uutta alkua elämäämme tai suhteeseemme. Voimme yhtä hyvin antaa siihen luvan juuri silloin, kun sitä tarvitsemme. Voimme esimerkiksi päätää, että oman elämämme ja suhteemme uusi alku koittaa vaikka helmikuun ensimmäisenä tiistaina. Se on aivan yhtä todellinen mahdollisuus sille kuin joulukuun viimeinenkin. Saamme milloin vain antaa itsellemme luvan uudelle alulle, luvan pysähtyä tarkastelemaan menneisyyttä ja suunnittelemaan tulevaa, luopumaan tuhoavasta ja rakentamaan unelmia. Emme saa antaa tavallisen kalenteriviikon hämätä vaan uskaltaa nähdä muutoksen ja uuden alun mahdollisuus siellä missä sitä tarvitsemme. Ja jos sitä on vaikea saada muistutettua itsellemme niin ei mikään estä vaikka valvomasta yli puolenyön, valamasta tinaa ja laskemasta sekuntteja päivän vaihtumiseen helmikuun ensimmäisenä maanantaina; juhlimasta, että huomenna koittaa se uusi alku.

Uuden alun ääreltä Mio Kivelä

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mielikuva joulusta on usein se, että Herttasen perhe kokoontuu yhteen ja viettää joka vuosi joulujen joulua; syö hyvin, laulaa yhteislauluja ja hymyssä suin iloitsee joulun tunnelmasta.

Ja paluu todellisuuteen…onneksi monilla on ihana perhejoulu. Yllättävän monella ei kuitenkaan ole. Joulu voi olla pelottavan yksinäinen ja paineinen juhla ja se voi herättää monenlaisia tunteita. Moni huokaa joulun jälkeen, kun arki taas alkaa.

Kun omassa elämässä on kaikki hyvin, on ehkä vaikea ajatella oman kuplan ulkopuolista maailmaa. On tilanteita, joihin ei voi heti vaikuttaa, mutta aina voi yrittää auttaa lähellä olevia ja helpottaa vaikka ihan pienelläkin eleellä.

En tiedä, mitä itse ajattelin ja tunsin silloin, kun olin vielä naimisissa ja vietimme perusperheen perusjoulua. Nyt kun omassa elämässä kaikki on toisin, tulee ajateltua paljon kaikenlaista:

Miltä tuntuu joulu masentuneesta, hiljattain eronneesta isästä tai äidistä jonka lapset ovat eksän luona ja siitä vanhemmasta, joka yrittää luoda joulun ilman rahaa?

Miltä tuntuu lapsesta, jonka vanhemmat juovat monta päivää putkeen?

Miltä tuntuu, kun perheenjäsen makaa joulun aikaan sairaalavuoteella ja taistelee elämästään?

Miltä tuntuu siitä pariskunnasta, joka on päättänyt erota ja yrittää viettää viimeistä joulua yhdessä ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut?

Joulu on siitä raaka juhla, että se kertoo paljon omasta elämäntilanteesta. Joskus juhlapyhä voi paljastaa omassa elämässä tarpeen muutokseen. Juhla pysäyttää ja voi pakottaa katsomaan asioita, joita tavallisesti ei haluaisi katsoa.

Mikä on sinun joulusi sanoma?

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tavarat on kannettu uuteen asuntoon. Katsot laatikkoröykkiöiden keskeltä tuttuja esineitä vieraassa paikassa. Kaikki tuntuu vieraalta, väärältä. Ei sen pitänyt mennä näin. Ilta kääntyy jo yöksi, muttet siirry sänkyyn. Et pysty. Tiedät, ettei siellä nuku enää ketään toista. Mielummin istut vain hiljaa, oman elämäsi raunioissa.

Kun suunnitelmamme, unelmamme ja arkemme romahtavat ympäriltämme, tuntuu helposti kuin niiden rauniot vangitsisivat meidät sisällensä. Mutta oikeasti ne antavat ympärillemme tilaa. Kaikelle. Kasvulle, joka ei entisessä arjessa olisi onnistunut. Uusille mahdollisuuksille, kokemuksille ja seikkailulle. Kestää vain nähdä se kaikki. Täytyy odottaa, että romahduksen jäljiltä syntynyt pöly ehtii viimein laskeutua.

Jotain täytyisi hankkia, kun puolet omaisuudesta puuttuu. Ehkä jotain oikeasti oman näköistä. Vapauttavaa ja uudistavaa. Katsot tyhjiä koloja asunnossa ja mietit, että ehkä tästä sitten kuitenkin vielä kodin saa. Ja elämän.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Pikkulapsiaika on parisuhteelle haaste. Avioerohan siellä lurkkii ja tutkimukset toitottavat, että onnellisuus laskee lastensaannin jälkeen.  Ja näitä kokemuksia riittää. Luepa vaikka täältä.

Tasan varmasti haastavaa on, jos öisin ei nuku. Uskon sen. Se on hulluutta, enkä tiedä miten ihmiset pysyvät hengissä.

Koska minä nukun, niin voin tarkastella muita asioita, jotka parisuhteessa muuttuvat vauvan myötä. En usko, että parisuhde unenpuutteeseen kaatuu, mutta se varmasti moninkertaistaa muutoksien haasteet.  Väitän itsepintaisesti kuitenkin onnellisuuden lisääntyneen lapsensaannin jälkeen.  Ajattelen, että siihen auttaa se, että katson muutoksia realistisesti silmiin.

Kaikkihan todellakin muuttui kertarysäyksellä. Meillä vauvaa pullautettiin maailmaan yksi kokonainen yö ja sen jälkeen hän ei poistunut silmistämme. Maailmaan tuli vastuu, joka ei lähtenyt pois. Siinä se maailman suurin vastuu nukkui nahalla ja omat silmät oli vain ummistettava siinä samalla.

Oppitunti numero yksi. Ei kannata haikailla sitä, että joku veisi vastuunyytin jonnekin turvaan ja itse saisi rauhan sielulleen silloin, kun se vastuu on pois. Ei. Sielun rauha on löydyttävä siinä samassa, siinä tuhisijan ollessa vieressä. Jos sen sisäistää, on helpompi olla.

Oppitunti numero kaksi. Siinähän se todella on.  Tekemistä tuli kertarysäyksellä ihan koko ajaksi. Ei vain täyttämään jotain pientä aukkoa kalenterissa. Ei siis kannata liikaa haikailla aikaa, jossa lekotellaan loppumattomassa sunnuntaissa juhlitun lauantaiyön jälkeen, vaan elämä tapahtuu tässä ja nyt, joka päivä.

On tietenkin muitakin vaihtoehtoja kuin kotoilla pieruverkkareissa ydinperheen lämmössä. Vaippojen vaihdon väliin saa mahtumaan piknikit, terassit ja museot. Ystävät voi kutsua mukaan. Ihan kaikkea ei voi saada, eikä siitä kannata pahoittaa mieltään. Voit saada kyllä enemmän kuin vain vaipat, jos vain tahdot. Mutta jos laskee exceliin tunnit sulle ja mulle, tulee siitä hulluksi. Elämä on tässä ja nyt, joka päivä.

Oppitunti numero kolme. Kiihkeää tunnelmaa ei voi enää luoda tuntikausia, mutta kun hetki antaa myöden, se kannattaa käyttää. Pikkulapset muuten nukkuvat muulloinkin kuin öisin. Kannattaa heittäytyä ja todella kuulostella toista. Antaa ja ottaa vastaan. Sellaiselle tulee paikka, jos muistaa silloinkin, kun hetki ei ole käsillä pussata, sanoa toista ihanaksi ja kiittää.

Oppitunti numero neljä. Siinähän se todella on. Kokonainen uusi  ihminen, joka koko ajan muistuttaa rakkaudesta. Kiitollisuuden aalto räjäyttää mielen. Jos todella tätä mietit, et voi muuta kuin olla onnellinen. Ja syypää siihen on parisuhde. Pakko sitä toista on sanoa ihanaksi ja kiittää. Onnellisuuden kierre on valmis.

Kiitollisuutta voi harjoitellakin. Kokeile. Lue vinkit vaikka täältä.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat