Kirjoitukset avainsanalla unelmat

Kuva: Jaakko Kaartinen

Toissa viikolla meillä meni rikki viinilasi. Ei kuulosta dramaattiselta, mutta antakaapa kun kerron tarkemmin. Meillä oli itse asiassa pari viinilaseja, joista toinen rikkoutui. Toinen lasi jäi yksin. Tapahtuma aiheutti järkytyksen tunteita, koska lasit olivat tärkeitä.

Kun vasta mietimme, onko mahdollista rakastaa tässä rakkaudessa ja olla onnellinen, uskaltauduimme toisinaan leikkimään jos-leikkiä ja haaveilemaan. Jos asuisimme yhdessä, miten söisimme aamiaisen. Jos menisimme elokuviin, minkä elokuvan valitsisimme ja mitä karkkeja ostaisimme. Jos matkustaisimme, mihin kaupunkiin tie veisi ja millaista meillä siellä olisi.

Sitten haaveilimme, että matkustaisimme kaupunkiin Ruotsin rannikolle kuuntelemaan erästä laulajaa, joka esiintyisi siellä festivaaleilla. Sen haaveen sitten toteutimmekin, kuten melkein kaikki muutkin – se oli ensimmäinen ulkomaanmatkamme yhdessä.

Me matkustimme ja kun olimme saapuneet hotellille, ajattelin, että haluaisin oikeat viinilasit siihen hetkeen. Läksin etsimään sellaisia pikkukaupungin kävelykadulta. Löysin kaupan, joka myi kristallia romantikoille, ja valitsin parin kauniita ja laadukkaita laseja. Juoksin takaisin ja heilutin pakettia jo matkan päästä rakastetulleni, joka katseli yläkerran ikkunasta ihmisten liikuskelua kesätunnelmissa.

Me kaadoimme noihin laseihin punaviiniä iltapäivällä Ruotsissa, ja sen jälkeen olen kattanut ne meille pöytään vieraiden tullessa tai ottanut ne hyllystä meidän istuessamme iltaa kahdestaan arki-illoin ja pyhäisin.

Jotain merkityksellistä on tarttunut kahteen lasiin kaikesta yhdessä koetusta ja tästä rakastamisesta, jossa kaikkea on intohimoisesti. Merkitys on uuttunut kristalliin.

Se muoto, joka niillä laseilla on, se, miltä niiden kupujen paino tuntuu kämmenellä, millainen hoikan jalan profiili on sormien välissä, on yksi niistä pienistä, mutta todellisista asioista, jotka ovat osa sitä, miten me elämme ja rakastamme.

Vuodet ne kestivät, mutta nyt toinen laseista siis meni tuhannen pirstaleiksi. Minä lakaisin sirpaleet rikkalapioon ja niistä jokainen oli täynnä ajatuksia ja muistumia.

Rakastaminen on sellaista, että se värjää tavarat, tilat ja paikat itsellään. Me ankkuroimme koettua todellisuutta konkreettiseen, materiaaliseen todellisuuteen. Rakkaus toimii niin ja mieli toimii niin.

Seuraavana aamuna menin lasitehtaan verkkokauppaan ja tilasin Baijerista neljä samanlaista lasia. Ne tulivat toissa päivänä lähettipalvelun paketissa ovelle. Laitoin jäljelle jääneen alkuperäisen rakkauslasin ja neljä uutta rinnakkain pöydälle ja sitten sekoitin ne. Yhdestä tuli viisi. Kaikki toistavat nyt samaa hetkeä ruotsalaisessa pikkukaupungissa, missä koimme asioita ensimmäistä kertaa ja kokeilimme toisiamme kuin uuden, jännittävän kielen verbien taivutusmuotoja.

Materia ei ole ensisijaista, ilman sitä voi elää. Mutta se, mitä on, on myös sisäisen elämän kuva.

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko unelmakumppani kaikkea mitä olet aina kaivannut vai kaikkea mitä olet aina tarvinnut? Kuva: Glang Vu, Unsplash

Luomme usein huomaamattammekin jonkinlaisia listoja siitä, millaisen kumppanin itsellemme tahtoisimme. Olen luonut sellaisia itsekin. Luonut, karsinut ja kehitellyt. Sitten kohtasin nykyisen kumppanini.

Sanoisin, että nykyinen kumppanini on kaikkea mitä olen aina tarvinnut. Jokin meissä täydentää, tukee ja pitää toisiamme hyvänä tavalla, jota en ollut osannut edes kuvitella. En ole koskaan osannut toivoa kumppaniltani niitä piirteitä, joita kumppanissani nyt niin rakastan ja kaipaan. Tajusin niiden voiman ja merkityksen vasta kohdatessani ne.

Olen varsin varma siitä, ettemme aina tiedä mitä tarvitsemme. Olin itsekin loppujen lopuksi toivonut kumppanilta jopa joiltain osin täysin vastakkaisia piirteitä kuin mitä nyt ymmärrän tarvitsevani. Olin esimerkiksi toivonut ihmistä, joka antaa elämääni vauhtia ja energiaa vaikka nyt ymmärrän kaipaavani ennemminkin ihmistä, joka rauhoittaa pelkällä olemisellaan. Energiaa, kun minulta löytyy kyllä omastakin takaa. 

Kenties meidän olisikin kaikenlaisia elämämme toivelistoja tehdessämme tärkeää tiedostaa, ettemme aina osaa toivoa elämäämme niitä asioita, joita tarvitsemme. Haastaa itseämme miettimään mistä milloinkin on kysymys. Uskaltaa muovata listaamme, kun kohtaamme jotain mitä tarvitsemme. Sillä vaikka ei olisi ennen noista piirteistä ja asioista osannut unelmoida, niin ne saatuaan ei enää muusta tahtoisikaan unelmoida. Se kyllä kolahtaa. Siitä mitä tarvitsi syntyy jotain mitä tahtoo.

Kiitollisin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Joillekin vanhemmuus teke kokonaiseksi, sekä saa koko olemuksen loistamaan. Kuva: Caroline Hernandez, Unsplash

Kävimme tänään treffi-iltamme kunniaksi katsomassa elokuvissa Bohemian Rhapsodyn. Elokuvan loppu puolella Freddy Mercuryn hahmo toteaa, että tahtoo olla se, joksi hänet on aina tarkoitettu: esiintyjä. Miksi sinut on tarkoitettu? Kuka sinä ensisijaisesti olet? Milloin olet enemmän sinä kuin koskaan muulloin? Jollekin se on esiintyminen, toiselle vanhemmuus, kolmannelle taide ja neljännelle jokin muu. Yhteistä niille on kuitenkin varmasti aina erityinen loiste. Loiste, joka syntyy siitä, kun tekee, jotain joka tekee kokonaiseksi. Jotain, joka saa jokaisen solun tekijässään loistamaan. Se on loiste, joka vie mukaansa. Loiste, joka voi saada hengityksen pysähtymään, silmät kostumaan, sydämen sykkimään sekä koko olemuksen vahvistumaan. Toisen kokonaiseksi tuleminen vahvistaa myös muita.

Miltä näyttää arkesi ja elämäsi? Onko sinulla tilaa etsiä ja toteuttaa sitä joksi sinut on tarkoitettu? Pystytkö tarttumaan niihin hetkiin, joissa olet enemmän sinä kuin koskaan muulloin? Oman loisteen etsiminen voi olla joskus haastavaa. Joskus se taas on ollut selvä jo varhaisista vuosista asti. Joskus loiste syntyy monista erilaisista asioista. Ansaitsisimme kuitenkin jokainen löytää oman loisteemme. Ansaitsisimme tavoitella ja toteuttaa sitä. Löytää arkeemme hetkiä, jolloin olla niin kokonainen itsemme kuin mahdollista. Oletko uskaltanut antaa itsellesi sellaisia hetkiä? Laittaa niitä aikataulutuksen prioriteeteissa niin korkealle kuin tahtoisit?

Entä millaisia ihmisiä elämässäsi on? Tukevatko sekä mahdollistavatko he sinun etsintää sekä loistamistasi? Vai tahtovatko he vain rajoittaa sitä tai ainoastaan hyötyä siitä? Näkevätkö he loisteesi ja nauttivatko siitä kanssasi? Me voimme kohdata monenlaisia ihmisiä. Toiset tahtovat tukea ja kannustaa, toiset rajata ja jotkut kenties hyötyä. Mutta oleellista on kysyä, millaisia ihmisiä pidämme elämässämme? Sekä keitä päästämme lähellemme? Emme myöskään ole vain loisteemme. Meissä on myös paljon muuta. Tarvitsemmekin siis elämäämme myös heitä, jotka näkevät meissä myös kaiken sen muun loisteenkin ulkopuolelta. Heitä, jotka kunnioittavat sekä rakastavat sitäkin. Ihmisiä, jotka ihailevat ja arvostavat kaikkia monenlaisia puoliamme.

Me ansaitsemme loistaa. Me ansaitsemme olla sekä tulla nähdyksi niin kokonaisena kuin mahdollista. Maailma ansaitsee nähdä sitä, kuinka ihmiset loistavat, sillä se levittää ympärilleen voimaa. Mitä siis sinä voisit tehdä tänään, jotta sinä voisit olla se joksi sinut on tarkoitettu? Miten voisit olla mahdollisimman kokonainen oma itsesi? Tai miten voisit mahdollistaa sitä toisille? Sillä maailma ja te ansaitsette sen, että te loistatte.

Vaikuttunein terveisin, Mio

Kommentit (4)

Jops
1/4 | 

Olemmeko itse loisteen synnyttäjiä ja toisten loisteen kannustajia?

Annammeko toisten olla parhaita omia itsejään?

Mio Kivelä
Liittynyt12.1.2018

Niin tärkeitä kysymykyksiä, joiden äärelle soisi monen pysähtyvän! Harva tajuaa kuinka paljon voivat toisten loisteeseen vaikuttaa. Tukien tai tuhoten.

Mio Kivelä

Olikosekesälläkerran
2/4 | 

Kuka olen itse? Kannustanko lähelläni olevia olemaan omia loistavia itsejään? Vai yritänkö rajoittaa ja himmentää? Onko oma kipuni esteenä toisen loisteelle? Jos koen, että en ole saanut loistaa, annanko loisteen oikeuden toisille?

Mio Kivelä
Liittynyt12.1.2018

Niinpä! Jälleen niin hurjan tärkeitä kysymyksiä. Ettemme näkisi loistetta vain joidenkin oikeutena. Jotta meille kaikille olisi tilaa loistaa.

Mio Kivelä

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Eilen tulin kirjoittaneeksi rakastetulleni Whatsup-keskustelussa ensin ”Unelmani.” Sitten täydensin: ”Elämäni kaunis todellisuus.” Hän on unelmani, mutta ei vain unelmaa. Hän on elämäni kaunis todellisuus.

Seisoin silloin metrossa keskellä aamun julkista työmatkaliikennettä. Siinä minun rakkauteni ja maailman hauskasti lomittuessa ajattelin tuota viestiparia, unelman ja kauniin todellisuuden suhdetta: mitä rakkauteen tulee, jos kokee elävänsä kauniissa todellisuudessa, onko se unelmaa ja totta? Onko niin, että rakkauden kaunis todellisuus aina sisältää unelman?

Minusta tuntui juuri oikealta seisoa siinä aamumetrossa, joka tuli siitä suunnasta, olla matkalla kotoani, kirjoittaa rakastetulleni, olla tässä elämässäni. On hyvä elää tätä elämää.

Elämä tuntuu tällaisena niin hyvältä osittain siksi, että olen unelmoinut tästä. Olen unelmoinut, että olisi näin. Nyt on, eli unelma tuli todeksi.

Toisaalta rakastuneena oleminen on kai eräänlainen jatkuvan unelmoinnin tila, jossa jokaista välitöntä tulevaa hetkeä odottaa unelmoiden. Voisiko näitä sanoa mikrounelmiksi.

Tarkoitan sitä, miten esimerkiksi katsahtaa rakastettuunsa, samalla odottaen näkevänsä sen, miten suloinen hän on. Ja sitten näkee hänet siinä, ja hän on suloinen – kaunis todellisuus.

Ja katsoessaan häntä tulee unelmoineeksi, että hän katsahtaisi takaisin, ja hymyilisi hiukan. Hän hymyilee huomatessaan katseen – kaunis todellisuus.

Koska rakkaus ja rakastaminen tuntuvat niin hyvältä, ne suuntautuvat jatkuvasti eteenpäin. Rakastaminen on janoa, ei sen kyltymistä.

Samalla tavalla rakastettu on aina jotain, jota unelmoi. Häneen liittyy suuri määrä kaikenlaisia unelmia. Hän on haaveilun kohde. Mieli uneksuu asioita, joita hänen kanssaan voisi tehdä. Ja tämä on todellisuus. Samalla tämä on se, mitä elämä rakastetun kanssa on. Tämä on kaunis todellisuus, koska tämä on unelma.

Rakkaudessa unelmat toisinaan tulevat todellisuudeksi. Silloin todellisuudesta tulee kaunista elämää.

Unelmani. Elämäni kaunis todellisuus.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat