Kirjoitukset avainsanalla erilaisuus

Kuva: Unsplash, Maxell Young

Ihastutaan, tapaillaan, seurustellaan, mennään kihloihin ja naimisiin. Jossain kohtaa muutetaan yhteen ja lopulta hankitaan lapsia. Näinhän se menee, eikö niin? Yksinkertaista ja selkeää. 

Saatamme tehdä oletuksia, että kaikki suhteet etenevät suunnilleen samoin tavoin. Todellisuudessa niiden tempo, järjestyts ja sisällöt saattavat kuitenkin vaihdella valtavasti. Alkuun se voi hämmentää. Muita ja kenties ihmisiä itseäänkin. On outoa, kun tututtu ja opittu kaava rikotaankin.

Huomasin esimerkiksi itse hämmentyväni, kun tuttavat kertoivat onnellisena muuttaneensa erilleen. Olin ollut valmis pahoittelemaan suhteen vaikeaa tilannetta, kunnes tajusin heidän iloitsevan asiasta. He olivat todenneet, ettei yhdessä asuminen sopinut heille. Omissa asunnoissaan suhde kuitenkin kukoisti ja tuntui hyvältä.

Meinasin kyseenalaistaa omissa ajatuksissani tuttujeni koko suhteen, kun se ei mennyt totutun normin mukaan. Ajatella, että kyllähän sen täytyi selvästi ennakoida epäsopivuutta toisilleen, jos ei kerran toisen kanssa asuminen toiminut. Miettiä, että millainen tulevaisuus sitä nyt sellaisella suhteella voi olla. Mutta eihän sen tilanteen todellisuudessa tarvinnut kertoa muuta kuin sen, ettei yhdessä asuminen toiminut. Ja että ihan hyvä tulevaisuus voi sellaisellakin suhteella olla. Eri asunnoissa vain.

Saatamme tehdä oletuksia, että kaikki suhteet etenevät suunnilleen samoin tavoin. Todellisuudessa niiden tempo, järjestyts ja sisällöt saattavat kuitenkin vaihdella valtavasti. 

Meidän ei tulisi jäädä jumiin totuttuun narratiiviin vaan nähdä jokainen suhde yksilöllisenä kokonaisuutena. Sinulle tuskaiselta tuntuva tilanne voi ollakin toiselle ihan luonteva ja päinvastoin. Suhdetta, omaa tai muiden, ei siis kannata peilata stereotyyppiseen tarinaan vaan suhteen osapuolten toiveisiin ja tarpeisiin. Näin voimme välttyä esimerkiksi tekemästä jotain itselle epäluontevaa vain siksi, että "niin tässä kohtaa kuuluu tehdä" tai säälimästä turhaan ystävää, joka on tilanteeseensa tyytyväinen.

Suhteiden polkuja on monenlaisia. Osa niistä muistuttaa alussa kuvaamaani perinteisenä pidettyä taivalta ja osa taas ei. Ja kumpikin on ok. Tärkeintä on, että ne olisivat suhteen osapuolille mieluisia.

Suunnistavin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Aaron Burden, Unsplash

Viime viikolla kirjoitin siitä kuinka voi olla hyvä ainakin yrittää tutustua kumppanille tärkeisiin asioihin. Tekstiin kirjoitin myös kohdan, ettei kumppanini tarvitse hengittää kristillisyyttä. Ajatus jäi pyörimään mieleeni ja sen äärelle tahdon tänään pysähtyä.

Aiemmin ajattelin, ettei toisen vakaumuksella tai sen puutteella ole minulle mitään merkitystä. Sitten koin, että sillä onkin suurempi merkitys kuin olisin koskaan osannut arvata. Nyt ajattelen, että vakaumusta suurempi merkitys on asenteella toisen vakaumukseen.

Vaikka hengellisyys ei ole koko ihminen, eikä se tee kenestäkään parempaa tai huonompaa, on se kuitenkin esimerkiksi itselleni asia, joka lävistää tällä hetkellä koko elämäni. Se on työni, maailmankuvani, ihmiskäsitykseni, vakaumukseni, syyni, tukeni ja turvani. Tämä on kumppanini myös hyvä ymmärtää; että kristillisyys näkyy väistämättä arjessa, mikäli arkea kanssani jakaa. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa, että kumppani kokisi itse kristillisyyden merkitykseliseksi tai edes omakseen.

Voimme suhtautua meille vieraaseen vakaumukseen monella eri tavalla. Se miten suhtaudumme muiden vakaumukseen ja millainen rooli omallamme on, vaikuttaa siihen kuinka hyvin voimme elää eri vakaumuksen omaavan henkilön kanssa. Osalle vakaumukset ovat niin voimakkaat ja ristiriidassa, ettei yhteiselo onnistu vaikka muuten yhdessä oleminen olisikin mukavaa. Esimerkiksi itse en osaisi kuvitella palaavani rippikoululeiriltä kotiin, jossa odottava ihminen näkisi minun juuri johdattaneen nuoria johonkin haitalliseen tai negatiiviseen. Sen sijaan voin hyvinkin olla suhteessa ihmiseen, joka ei jaa uskoani tai luottaa itse elämässään, johonkin mitä en ymmärrä, jos molempien uskolle ja arvoille on kuitenkin suhteessa tarvittava tila ja kunnioitus.

Kumppaneilla ei tarvitse olla sama vakaumus. Heidän välillä täytyy kuitenkin olla kunnioitus ja mahdollisuus tarvittavaan tilaan. Myös suhteessa vakaumukseen tai vakaumuksettomuuteen. Joillekin se muodostuu vain yhteisessä vakaumuksessa, joillekin myös jossain muussa.

Pääsiäisterveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Rhendi Rukmana, Unsplash

Istun skeittiparkin reunalla. Vieraan maailman äärellä. Maailman, jonka kieltä en puhu ja jonka tapoja en tunne. Maailma, jonne tahdon kuitenkin sukeltaa, sillä tiedän, että siellä on sydämen sykkeesi.

Kysyt arasti kysymyksen toisensa jälkeen, silloin tällöin. Sukupuolesta, moninaisuudesta, kirkosta, uskosta. Tahdot oppia ymmärtämään, sillä tiedät, että niissä on ilma, jota hengitän.

Usein kumppanin mukana tulee maailmoja, tapoja ja arkea, jota emme kenties ole osanneet elämäämme edes kuvitella. Paikkoja ja asioita, joita emme ymmärrä tai, joiden kanssa emme vielä osaa olla. Ne kuitenkin saapuvat elämäämme merkityksellisen ihmisen muodossa, joten emme voi kuin vetää syvään henkeä ja sukeltaa.

Tahdot oppia ymmärtämään, sillä tiedät, että niissä on ilma, jota hengitän.

Minun sydämen sykkeeni ei tarvitse siirtyä skeittiparkkien keskelle eikä kumppanini tarvitse hengittää kristillisyyttä tai moninaisuutta. Meidän on kuitenkin hyvä pyrkiä ymmärtämään ja näkemään. Sillä, jos jokin on lähellä kumppanimme sydäntä olemme todennäköisesti lähellä sitä itsekin. Se voi myös avata ovia ja auttaa ymmärtämään toista entistä paremmin.

Voi olla, etten täysin koskaan pääse syvälle kumppanini maailmaan. Tai sitten sydämen sykkeemme ja hengityksemme löytävät omat tapansa olla ja vierailla toistemme tärkeissä maailmoissa. Sitä ei voi tietää, eikä sillä oikeastaan ole edes väliä. Jokaisella on hyvä olla omat juttunsa myös suhteen keskellä, mutta voi olla hyvä edes yrittää ymmärtää mikä toisen jutuissa häntä kiinnostaa.

Joskus jo sekin riittää, että näkee ja edes yrittää ymmärtää.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Unsplash Michael Fenton

"Mistä tiedät, että rakastat jotakuta?" Sitä kysyi minulta eräs viime viikolla. Kerroin tietäväni sen siitä, että sen sanominen on luontevaa. Niin luontevaa, että se on oikeastaan ainoa rehellinen tapa kuvata tunteitani häneen. Niin luontevaa, että sen sanominen meinaa lipsahtaa suusta ihan vahingossakin. Hän puolestaan kertoi tietävänsä sen siitä, että olisi valmis vaikka kuolemaan toisen puolesta.

Tunnistamme rakkauden hieman eri asioista ja nuo asiat voivat kertoa jotain niistä kaikista erilaisista tunteista, tuntemuksista, merkityksistä, sitoumuksista, odotuksista ja lupauksista, joita rakkauteen liitämme tai jätämme liittämättä. Ne voivat selittää miksi joku näyttää toisesta tuhlailevan sen sanomista, ja joku toinen taas varovan.

Puhumme paljon rakkaudesta, mutta paljon vähemmän siitä mitä sillä oikeastaan tarkoitamme. Kuitenkin juuri rakkauden merkityksestä puhuminen voisi olla ennaltaehkäisemässä väärinymmärryksiä. Kun tiedämme mitä toinen tunnustaa tunnustaesaan rakkautensa, on häntä ja tilannetta kenties helpompaa ymmärtämään. Ymmärtämään miksi joku säästelee sanojaan, miksi joku jakaa niitä ilolla, miksi joku pelkää ja mitä ylipäätänsä sanoillamme tarkoitamme.

Rakkauden tunnustamisen lisäksi meidän kannattaisi siis tunnistaa ja tunnustaa mistä sen tunnistamme. Avata sitä kaikkea mitä rakastaminen meille merkitsee ja mitä siihen liitämme. Kertoa se vaikka jo ennen tunteesta suoraan puhumista. Kertoa:

Mistä juuri sinä tiedät, että rakastat?

Kiinnostunein terveisin Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat