Kirjoitukset avainsanalla sinkkuus

Kuva: Pixabay.com

Rakkautta odottaessa

Luin monta vuotta sitten kirjan ”Rakkautta odottaessa”. Kirjan sisältö tulee mieleeni aina silloin tällöin ja nyt taas, kun teen töitä pariskuntien kanssa.

Moni kokee yksinäisyyttä, vaikka elää parisuhteessa. Moni sinkku todella kaipaa rinnalleen sitä, joka toisi elämään muutakin kuin työn, ystävät ja harrastukset.

Jokainen joka kaipaa rakkautta ihan missä tahansa siviilisäädyssä, elää rakkauden odottamisen olotilassa. Sinkkuna tämä on aika ymmärrettävää, mutta minusta on tärkeää puhua myös siitä, kuinka paljon parisuhteessa elävä voi odottaa ja toivoa.

Mitä rakkauden odottamisen olotila parisuhteessa voi tarkoittaa?

Jos tunnet pohjatonta yksinäisyyttä ja elät vähän kuin sivustakatsojana omassa elämässäsi, pysähdy kuuntelemaan. Kuuntele ja katsele, miksi tunnet yksinäisyyttä. Eikö kumppanisi näe sinua? Eikö ole aikaa sinulle? Elättekö sitku-elämää? Pitääkö kumppanisi sinua itsestäänselvyytenä tai pelkkänä isänä tai äitinä?

Kun koet noin, odotat rakkautta. Ja voi miten epäreilulta se tuntuu! Elää parisuhteessa ja tuntea yksinäisyyttä. Jos noin kokee, ei ole ihme, jos katse alkaa viipyillä muissa kuin omassa kumppanissa. Tai itsetunto on laskenut ja alakulo vaivaa.

Näitä tunteita on vaikea katsoa ja kuunnella rohkeasti. Jos tuntee noin, onko ainoa vaihtoehto ero?

Mitä voi tehdä, jos elää rakkauden odottamisen olotilassa?

Sen sijaan että antautuu rakkauden odottamisen olotilalle eli ei oikeataan elä vaan odottaa ja ehkä katkeroituu, voi ajan käyttää kovinkin hyödyllisesti. Itsensä rakastaminen on hyvin tärkeää omaa hyvinvointia ajatellen. Mitä jos tekisit hyviä tekoja itsellesi? Opettelisit rakastamaan itseäsi? Työstäisit tunnelukkojasi? Tutustuisit siihen, kuka juuri tällä hetkellä olet, mitä tunnet ja mitä todella tarvitset? Aloittaisit sen harrastuksen, joka tuottaa sinulle hyvää oloa? Pitäisit itsestäsi huolta sisäisesti ja ulkoisesti?

Ja katsoisit rauhassa, mihin tuo kaikki johtaa.

Terveisin, Miia Moisio

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Mika Wallasvaara

Kosketus on yksi rakastamisen kielistä

Moni sinkku varmaan allekirjoittaa sen, että kaikkein kipein asia yksinolossa on kosketuksen puute. Ja parisuhteessa elävillä ja silti kosketusta vailla elävillä tuska saattaa olla jopa suurempi. Moni kaipaa kosketusta; suukkoa, halia ja rakastelua, joka tekee parisuhteesta parisuhteen ja on liima kumppaneiden välillä. Rakkauden kieliä on monenlaisia ja kosketus on yksin niistä.

Kosketus ja sisäinen lapsi

Turvallinen syli on paikka, jossa vauva kasvaa itseään rakastavaksi aikuiseksi. Ja sylin puute tuntuu kipeänä asiana alusta loppuun asti. Yksi juttu kosketuksessa voi olla sisäisen lapsen hoitamisen ulottuvuus. Kaikissa meissä aikuisissa asuu se pieni tyttö tai poika, joka, erityisesti elämänkolhujen sattuessa, mielellään kiipeäisi syliin ja turvaan. Syli on kuin laastari, joka hellii, kun kovasti sattuu ja vavisuttaa.

Keholla ihminen aistii ulkomaailmaa

Olemme pitkälti ajatuksia, tunteita ja kehontuntemuksia. Ajatukset ovat asioita, joiden avulla voimme matkustaa pitkien matkojen päähän itsestämme, suunnitella, pähkäillä ja pyöritellä. Tunteet ovat signaaleja sisimmästä. Tunteet yrittävät kertoa meille sitä, missä vaellamme – itselle oikeassa tai väärässä paikassa, keveissä tai raskaissa kokemuksissa, energiaa tuovien tai energiaa vievien ihmisten läheisyydessä.

Kehotuntemukset ovat aina mukana, vaikka emme niitä läheskään aina tiedostakaan. Usein vasta kehon äärelle pysähtyminen antaa tilaisuuden havainnoida kehoa ja sen hienovaraisia viestejä. Kun ollaan aistien äärellä, sisäinen puhe vaimenee ja laskeudutaan läsnäoloon.

Kosketus vie läsnäoloon

Iho on iso elin, jonka kautta olemme jatkuvassa kosketuksessa ulkomaailmaan. Kehontuntemukset ovat suora väylä tunteisiin. Kun sattuu jotain ikävää ja tunnereaktiot ravisuttavat, on halille käyttöä. Sylissä tunnereaktio usein hiljenee, hengitys syvenee ja mieleen asettuu toisenlainen rauha, ainakin jos kyse ei ole liian isosta tunteesta eikä jollain tavalla ikävistä sylikokemuksista, niitäkin on.

Turvallinen syli on läsnäolon paikka, jossa voi levätä ja hengittää. Rakkauden tankkauspaikalta on hyvä ottaa vauhtia kaikkeen siihen, mitä elämä vaatii.

Terveisin, Miia Moisio

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Eräs oman riparini ohjaajista kertoi riparillani kuinka hän oli aikoinaan valitellut sinkkuutaan ystävilleen. Eräs ystävistä oli kaivanut Raamattunsa välistä tarran: "Olen vielä Jumalan työpöydällä". Ystävä, josta tuli myöhemmin hänen aviomiehensä, vaikkeivät he osanneet sitä silloin edes aavistaa. Hän oli vielä Jumalan työpöydällä. Ehkä he molemmat olivat, ja siten heidän suhteensakin. He joutuivat odottamaan, sillä asiat olivat vielä valmisteilla.

Odottelu on kamalaa. Erityisesti, kun sen kestosta ei ole tietoa, eikä kukaan voi edes luvata sen loppuvan. Tuo tarina antaa itselleni kuitenkin edes pienen valon pilkahduksen niihin hetkiin, kun kaipuu muuttuu tuskaiseksi odotukseksi. Se muituttaa, ettö odotuksella on tarkoitus. Tarkoitus johon minä aidosti uskon. Tiedän nimittäin kasvaneeni ja oppineeni paljon vuosien varrella. Koen, että jollain tasolla voisin  siis olla nyt parempi toiselle kuin aiemmin. Kenties siis sama pätee myös tulevaan. Siihen hetkeen, johon joudun odottamaan.

"Olen vielä Jumalan työpöydällä"

Kasvua ja kehittymistä tapahtuu tietenkin aina, aivan viimeiseen asti. Ikuisesti ei kannata odottaa, sillä täysin valmiita meistä ei tule koskaan. Joskus kuitenkin tietyt opit ja muutokset vaaditaan, että tietyt asiat onnistuvat ja, jotta jonkun kanssa voi kolahtaa. Meistä ei siis tarvitse tulla valmiita tai toisillemme täydellisiä. Meistä tehdään sopivia suhteellemme. Riittävän hyviä.

Odottavan taival voi tuntua joskus kivikkoiselta ja raskaalta kulkea, eikä määränpäätä täysin edes näe. Siellä se kuitenkin on. Juuri sellaisena kuin sen on tarkoituskin. Meille sopivana. Ja jokainen askeleemme, ylä- ja alamäkemme, kuljettaa meitä sitä kohti. Valmiimpana kohtamaan myös ne mutkat ja mäet, jotka sen jälkeen odottavat.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: <span class="photographer">Unsplash</span>
Kuva: Unsplash

Lapset pitäisi saada harrastuksiin, mutta työpäivä näyttäisi venyvän. Matkalla koittaa kysellä kuulumisia ja heittää läppää, mutta vastaukseksi tulee vain örähdys tai muistutus siitä kuinka nolo onkaan. Tai kenties koko matka menee epätoivoisen erotuomarin roolissa vaikkei oma käsi riitäkään erottamaan riitapukareita takapenkille asti eikä sanoilla tunnu olevan vaikutusta mihinkään. Kaupassa pitää ehtiä käymään ja kai kuuluisi jotain ravitsevaa kokata. Mutta jos kuitenkin pakasteruokaa, että ehtisi hoitaa ne muutkin kotityöt tai käydä suihkussa. Lasten mentyä nukkumaan rojahtaa yhtä uupuneen kumppaninsa viereen sohvalle ja kenties nukahtaa toviksi ennen kuin pystyy siirtymään sängylle nukkumaan.

Ymmärrän kuinka kiireistä ja stressaavaa aikaa ruuhkavuoret voivat ollakan. Kuulen ja näen sen ihmisten puheista ja kertomuksista. Jokin niissä herättää kuitenkin minussa myös kaipuuta ja odotusta. Näen niissä perheen, jonka ympärille saa arkensa rakentaa. Sen kuinks saa olla se nolo isä ja huomata kuinka paljon helpompaa olikaan miettiä mitä kaikkea tahtoisi perheellisenä tehdä kuin oikeasti saada ne kaiken keskellä toteutumaan.

Kaipuusta huolimatta ymmärrän myös sen kuinka herkkä ja taidokas korttitalo ruuhkavuosien arki voi olla; tarkkaan rakennettu, jonka tasapaino pysyy taidolla tai ihmeen kaupalla kasassa. Ymmärrän kuinka paljon suuret muutokset tai äkilliset tempaukset vaatisivat tai voisivat siihen vaikuttaa. Se kamnustaa minua elämään myös nyt. Ymmärtämään kuinka paljon vapautta, aikaa ja tilaa elämässäni on juuri nyt vain itseäni varten. Kuinka voin tarttua villeihin unelmiin ja suuriin seikkailuihin. Elää hetkessä ja mullistaa arkeani. Siitä tahdon olla kiitollinen ja iloita.

Muistutukset ruuhkavuosien todellisuudesta muistuttavat elämänään elämääni myös nyt. Kaikenlaiset vuodet löytävät kyllä tiensä luokseni ajallaan. Elämä on kuitenkin totta ja ainutlaatuinen juuri tässä hetkessä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat