Kirjoitukset avainsanalla ihmisyys

Kuva: Jaakko Kaartinen
Kuva: Jaakko Kaartinen

Kaikkein elintärkeintä elämässä on kontakti. Ilman kontaktia emme edes ole olemassa.

Tärkein kontakti on kehollinen kontakti toisiin ihmisiin. Ilman kosketusta en voisi elää. Ja eniten elossa olen kosketuksessa rakastettuuni.

Tämä blogi on rakkauden roihu. Se on minusta hyvä nimi, koska sellaiselta rakkaus tuntuu minussa. Se on roihu, ja palan rakastetustani. Palan halusta koskettaa häntä. Haluan hänen kosketustaan palavasti.

Se on tämä halu koskettaa häntä, joka on muodostanut maailmani sellaiseksi kuin se nyt on. Haluan kontaktin hänen kanssaan. Lähikontaktin, kosketusetäisyydeltä. Kosketus on kaiken keskustassa, kaikkein alkuperäisin kokemus, ensimmäinen mielen liikahdus.

Olen kovasti keskittynyt tutkimaan sitä, mitä koen rakastettuani kohtaan. Millaiselta rakkaus tuntuu, ja missä se tuntuu? Mitä kehossani aistin, mitä hän laittaa liikkeelle minussa? Mitä koen ja miten se vaikuttaa minuun?

Tämä tutkimus on tutustumista omaan itseeni ja ihmisenä olemiseen tällaisena miehenä, joka on rakastunut tuollaiseen naiseen. Se on auttanut tajuamaan paljon tarkemmin, mistä on kyse – mitä on olla minä.

Mikään ei saa minua liikkeelle samalla tavalla kuin halu kosketukseen rakastettuni kanssa. Mikään ei motivoi niin. Mikään ei innosta niin. Mikään ei houkuttele niin. Mikään ei pakota niin. Mikään ei palkitse niin. Mikään ei pelasta minua niin.

Inhimillisen sivistyksen kerrokset, älylliset pohdinnat ja erittelyt, persoonani eri ulottuvuudet ovat sipulin kuoria ytimen ympärillä. Ydin on kontaktin magnetismi. Häneen.

Kosketuksessa on tarvis olla. Huomaan, että siksi en koskaan kanna laukkua sillä puolella, jolla hän kävelee. Haluan pitää kiinni kädestä. En taluta pyörää meidän välissämme, vaan toisella sivulla. Tämä tapahtuu vaistomaisesti.

Haluan koskettaa häntä selästä kävellessämme portaita, tunteakseni, miten maailma huojahtelee hänen ympärillään. Kosketus on ainut kiinteä piste, minä kiinnityn siihen. Olemassaolo voi tiivistyä sen kautta, mitä tunnen, kun lasken kämmeneni häntä vasten. Hän on siinä, ja minä olen tässä. Minä olen tässä, koska hän on siinä.

Tämä on muuten todella konkreettinen huomio. Minä kerta kaikkiaan olen tässä ja juuri tässä paikassa siksi, että hän on tässä. Olen tässä ollakseni kontaktissa häneen. Koskettaakseni. Näin on, koska se tekee niin hyvää. Olen elävä tässä kontaktissa. Elän kosketuksessa rakastettuuni. Muu elämä on odotusta paluusta tuohon kosketukseen.

Kaikkien mielenkiintoisten ja mukavien asioiden ja ajanvietteiden taka-alalla liikkuu odotus siitä, että pääsen takaisin rakastettuni luokse.

Kontakti lattiapintaan muodostaa sen kohdan, jossa seisomme. Painon siirto noiden kontaktipisteiden kautta saa meidät kääntymään, ottamaan askeleen. Kävely on päkiöiden, varpaiden, kantapäiden kontaktien sarjaa. Meidän materiaalinen olemuksemme määräytyy kontaktipinnoissa meidän ja ympäröivän maailman välillä.

Minä haluan määräytyä mahdollisimman paljon kontaktipintanani rakkaani keho. Siinä on maailman keskipiste, lähtökohta ja loppupiste. Näin minun rakastunut olemukseni aistii. Näin minä olen. Kosketuksissa siihen, mikä tuntuu. Tämä on tällainen tanssi, elämä, jossa kontakti välittää kipinän toisiaan koskettaville.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat