Kirjoitukset avainsanalla riitely

Kuva: Pixabay.com

Tämä teksti nousee ympärilläni havainnoimistani asioista. Olen pistänyt merkille, että huonosti voivissa suhteissa on joitakin yhdistäviä tekijöitä, joista useat linkittyvät toisiinsa.

Vähäinen (tunne)viestintä

Viestintä on parisuhteessa hyvin tärkeää. Toinen ei voi tietää, mikä sinulla on, jos et puhu. Kaikki lähtee siitä, että itse asetut itsesi äärelle ja kuulostelet, mitä tunnet ja olet vailla. Tarvitaan rohkeutta, tervettä nöyryyttä ja avoimuuteen uskaltautumista (minä-viestintää käyttämällä eikä toista syyttämällä) sanoa, mikä tuntuu hyvältä, pahalta ja mitkä asiat mielestäsi kaipaavat hiomista.

On helpompaa kertoa siitä, mitä ajattelee kuin siitä, mitä tuntee. Parisuhde on suhde, jossa parhaiten kohdataan, kun uskalletaan laskeutua päästä sydämen alueelle eli ajattelun ja analysoimisen tilasta tunteiden äärelle.

Viha, valtataistelu ja vastuuttomuus

Kun on joskus ryhtynyt tunteiden nieleskelemisen tielle, on selvää, että jotain alkaa tapahtua. Vihaa, katkeruutta ja kaunaisuutta alkaa kasvaa sisuksiin, kun ei uskalla tai osaa purkaa tunteita itsestä ulos. Viha voi näkyä (tai olla tavallaan näkymättä) monella tavalla: piikittelynä, toisen katseen ohittamisena, kieltäytymällä kosketuksesta, kostamalla hiljaisesti tavalla tai toisella..

Valtataistelua on sivusta ihan kamalaa kuunnella. Ehkä sinäkin tiedät pariskuntia, jotka jaksavat vääntää siitä, mitä reittiä on paras ajaa lähikauppaan ja kuka sanoi ja kenelle ja koska ja mitä niin, että omaa arvoa korostetaan pyrkimällä henkisesti nousemaan toisen olkapäille. Opettele puhumaan ja ilmaisemaan tunteitasi, jotta ei tarvitse lähteä vihapolulle sen entisen maailman rakkaimman kanssa.

Kauhean tavallista on se, että toista syytetään valtataistelusta eli ei oteta vastuuta omasta osuudesta jatkuvaan kissanhännän vetämiseen. Taisteluun tarvitaan tavallisesti kaksi. Katso tarkkaan, mikä on oma roolisi valtataistelussa. Se joka lähtee vänkäämään takaisin, puolustautuu, selittelee ja reagoi voimakkaasti, piiloutuu lasten selän taakse?

Myötätunnon puute

On ihan selvää, että kun toista kohtaan tuntee myötätuntoa, on vaikea olla kriittinen ja valtataistelun toinen osapuoli. Jos ei edes yritä ymmärtää toista ja asettua hänen asemaansa, käy helposti niin, että toinen tuntee olonsa hylätyksi ja yksinäiseksi. Ethän hylkää toista kerta toisen jälkeen vai siksi, että olet itse niin vihainen. Tai sen vuoksi, ettet osaa kertoa, mitä tarvitset ja mikä tuntuu pahalta? Monella parisuhteessa elävällä on särkynyt sydän, koska kokee henkistä hylkäämistä parisuhteessa niin paljon. 

Sopeutuminen ja sairastelu

Ihminen on sopeutuvainen olento. Parisuhde on vähän kuin tanssia: siinä pyritään asettamaan omat askeleet toisen askeliin jotta tanssista tulisi sujuvaa. Kukaan ei ainakaan suhteen alkuvaiheessa halua astua toisen varpaille eikä myöskään halua tulla tallotuksi. Parisuhteessa sopeudutaan väkisinkin kaikenlaiseen, myös aika hölmöltä tuntuviin asioihin. Toisen piikittelystä voi tulla niin tuttua, ettei tajua sen olevan itseä vahingoittavaa ja sellaista, mihin ei kenenkään tarvitse sopeutua. Sitä voi erehtyä luulemaan, että parisuhteessa pitää sietää melkein mitä tahansa. Ei pidä ja piste.

Yhteenlaskettuna kaikki edelliset: kun nieleskelee tunteita, tappelee vallasta, on vihainen ja katkera, on selvää, että jostain lähtee tunteet purkautumaan. Oletko alkanut sairastella, kolotusta siellä täällä, migreeniä, mahakipua ja selkäsärkyä? Ehkä jotain vakavampaakin. Keho tietää kyllä, miten voit. 

Olet ehkä saattanut lukea tätä listaa ja analysoida kumppanisi käytöstä. Mikä näistä kertoo sinusta itsestäsi?

Terveisin, Miia Moisio

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Välillä voi joissain parisuhteissa käydä sillä tavalla, että tulee eläneeksi omassa päässään riidan etukäteen. Se menee näin:

  1. Tapahtuu Jotain - voi olla hyvin arkista ja vähäpätöistä, kuten vaikka lattialle levinnyt maito.
  2. Itseä alkaa harmittaa.
  3. Tietää, että toistakin harmittaa, kun se kuulee, että Jotain tapahtui.
  4. Harmittaa, että tietää, että toista alkaa harmittaa.
  5. Kokee, että toisen harmitus voi olla vähän syyllistävää.
  6. On varma, että toinen sanoo, että “mitä sä nyt tolleen”.
  7. Miettii, että miksi sen toisen pitää tulla tätä mun harmitusta sitten tähän vielä pahentamaan syyllistämällä, kun itse tiedän mokanneeni.
  8. Alkaa ärsyttää toisen päällepäsmäröinti, että luuleeko se itse muka olevansa virheetön.
  9. On tavallaan jo vihainen toiselle, kun on aina sellainen syyllistäjä eikä ymmärrä, että kaikki mokaa.
  10. On ihan raivona toiselle, kun se aina sanoo kaikkea ikävää, kun olen tässä mokannut, jonka kyllä itsekin varsin hyvin kiitos tiedän, että turha tulla siihen naamaan hieromaan tätä minun epäonnistumistani.

Tässä vaiheessa toinen saapuu paikalle ja kysyy, mitä on tapahtunut. Vastaukseksi hän saa vihaisen mulkaisun, murahduksen, ärähdyksen tai avautumisen, että pitääkösunainaollatollainenjatullasiihenpilkkaamaanmuamenepois! Onneksi olkoon! Olet juuri riidellyt itsesi kanssa.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

”Mikset sä ikinä…”

”Voisit edes joskus…”

”Miks sun aina täytyy...”

Ja muita syytöksen alkuja, mitä niitä nyt on. Kaikenlaisia. Pysähdyin itse erään riidan äärelle ja siitä se ajatus sitten lähti. Riita on aina reaktio johonkin. Kun reaktio on pahimmillaan, se ohjaa meitä emmekä me reaktiota. Riiteleminen itsessäänkin saattaa herättää tunteita, esimerkiksi hylkäämisen pelon.

Mitä jos seuraavan riidan tuoksinassa kokeilisit seuraavaa ”viiden kohdan ohjelmaa”:

Anna reaktion tulla, huuda pahin ulos

Jos kiukuttaa,  kiukkua. Riitelytunne on usein jokin vihaa muistuttava tunne. On aika kohtuutonta vaatia tässä kohtaa sitä, että viestii minä-viestein tai muuten rakentavasti. Siitä vaan tööttäät ulos sen, mitä on tulossa. Minkäänlainen väkivalta ei ole sallittua. Ja lapset pitää ottaa huomioon.

Anna tunteiden tuntua

Kun olet huutanut kiukun ulos, istu alas, hengittele. Ja vajoa siihen tunteeseen, mikä sisälläsi ihan oikeasti velloo. Vihaan sidottu tunne saattaa peittää alleen ne todelliset tunteet. Se tunne mitä tässä kohtaa lähestyt, voi olla sellainen, mitä on vaikea hyväksyä ja tuntea. Tunne silti. Jos et muuten pysty tuntemaan tunnetta, aisti kehoa – keho tietää kyllä, mistä on kysymys. Hyväksy tunne ja hellittele sitä mielessäsi; tunne haluaa kertoa sinulle jotain. Älä analysoi tunnetta vaan tunne tai aisti tunne, anna tunteen tuntua.

Pysähdy ja kuuntele itseäsi

Pysähdy miettimään, mitä juuri huusit, kaikki ne klassiset lauseet. Onko lauseissa jotain edellisistä riidoista tuttua? Kuuntele itseäsi tarkkaan.

Tunnusta itsellesi todellinen tunne tai ajatus

Mitähän mahdat ihan oikeasti huutaa? Mikä riidan todellinen sanoma sinulle itsellesi on? Ihmissuhteiden tarkoitus ei ole toimia likapyykkikoreinamme vaan ne mahdollistavat oman kasvumme ja parhaimmillaan tuovat valoon kipeimmät kipumme. ”Miksi sä aina” kääntää katseen itsestä poispäin eli emme pysty ottamaan vastuuta omasta tunteestamme.

Riidassa voi  kestoaiheena olla esimerkiksi se, ettei toinen puhu. Tärkeä huomio mutta vielä tärkeämpää on se, minkä reaktion toisen puhumattomuus itsessä herättää. Merkitseekö puhumattomuus esimerkiksi sitä, että sinut jätetään yksin selviytymään silloin, kun kaipaat toisen tukea? Ettet koe olevasi toiselle tärkeä? Ja mistä nuo tunteet ovat peräisin? Ehkä lapsuudesta?

Kerro toiselle avoimesti, mitä koit ja tunsit

Avoimuutta ajatellen tässä kohtaa on kasvun paikka. Kerro, tunnusta toiselle, mitä juuri koit ja ihan oikeasti tunsit. Ole mahdollisimman rohkea ja paljasta todellinen sisimpäsi, jos se suinkin on kumppanisi kanssa mahdollista. Ja jos ei ole, katsele vähän sitäkin.

Ennen kaikkea: Riitelyn keskellä ja parisuhteen vaikeissa paikoissa ole itsellesi (ja toiselle) lempeä ja armollinen.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Rakastuminen muistuttaa mielenhäiriötä. Uuteen heittäytyminen vaatii välillä hullun rohkeutta, jota hormonimme meille antavat. Päätöksen sitoutumisesta voi tehdä pelkästään suuren tunteen vallassa, ja harvemmin se ainakaan pelkästään on järkipäätös. Kuitenkin onnistuneen päätöksen tekemiseen tarvitaan sekä sydäntä että järkeä.

Aikaisemmat huonot kokemukset ja pettymykset parisuhteessa voivat vaikeuttaa sitoutumista uuteen suhteeseen. Silloin mielen perukoilla soi hiljainen hälytysääni, joka kehottaa olemaan varovainen uutta suhdetta muodostettaessa. Tietoisuuteen saattaa hiipiä epäilys siitä, että uusi suhde voi vielä päätyä kyyneliin.

Kaikkein syvimmillään sitoutumista voivat hankaloittaa ne kaikkein varhaisimmat ihmissuhteet, joiden kanssa on eletty lapsuudessa kotona. Varhaislapsuudessa meille muovautuu suhteessa olemisen malli, joka ohjaa myös parisuhteen muodostamista ja tapaa olla suhteessa toiseen ihmiseen. Kaikkein läheisimmissä suhteissa nousevat esiin kysymykset omasta kelpaavuudesta, omista oikeuksista ja tarpeista. Pohjimmiltaan kysymys on siitä, että olenko hyväksytty vai en. Kuunteleeko kukaan minun tarpeitani uudessa parisuhteessa? Onko minulla samat oikeudet kuin muillakin ihmisillä?

Kun kemiat synkkaavat

Itseni tekisi mieli hiukan varoitella ja toppuutella rakastuneita, kun uusi kumppani tuntuu täydelliseltä ja melkein liian hyvältä ollakseen totta. Kun elämän nainen tai mies astuu yhtäkkiä kuvaan, varhaiset mallit ja myöhemmin muotoutuneet mielenmallit aktivoituvat: keskinäiset kemiat tuntuvat synkkaavan merkillisen hyvin. Varsinkin silloin kannattaa olla varovainen, jos on löytänyt itsensä aiemmin vaikeista tai jopa hyväksikäyttävistä suhteista. Tällöin toisen tarpeet ovat ajaneet usein omien tarpeiden edelle, ja omat arvot ovat joutuneet väistymään toisen arvojen tieltä.

Väkivaltatyössä on nähtävissä, kuinka ongelmalliset varhaiset kiintymyssuhteet vaikeuttavat parisuhteessa elämistä. Väkivaltaa lähisuhteissaan kokemaan joutuneissa miehissä on usein aavisteltavissa sisäinen malli, joka ohjaa miestä enimmäkseen vain myötäilemään henkistä ja fyysistä väkivaltaa käyttävää elämänkumppaniaan. Riidan pelossa omia ajatuksia ja tunteita ei ilmaista, koska niiden ajatellaan vain pahentavan tilannetta. Taustalla ovat ilmeisesti omat lapsuuden vuorovaikutusmallit, joissa lapsi, tässä tapauksessa poika, ei ole kokenut voivansa ilmaista omia tunteitaan ja tarpeitaan vanhemmilleen tai kavereilleen.

Myötäily voi provosoida

Kun henkinen tai fyysinen väkivalta astuu parisuhteeseen, myötäilyn tie saattaa provosoida lisää väkivaltaa. Tällöin tilanne vain pahenee. Lapsuudessa opitut mallit kehottavat sopeutumaan entistä sutjakammin, ja suhteesta irtaantuminen saattaa tuntua mahdottomalta. Se voi tuntua jopa sisäisen kuoleman kaltaiselta luopumiselta.

Ulkopuoliset saattavat nähdä tilanteen ongelllisuuden, mutta väkivaltaan sopeutuvalle se saattaa olla normaali ja jo lapsena opittu elämäntapa. Tästä poispyristeleminen vaatii paljon energiaa, sillä varhain opitusta on työlästä oppia pois.  Se saattaa myös tarkoittaa uudenlaista tutkimusmatkaa siihen, mikä tuntuu siltä kaikkein omimmalta elämältä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat