Kirjoitukset avainsanalla ajankäyttö

Kuva: Annele Rantavuori

Kaksi vuotta sitten aloin pitää bujoa. Bujo on bullet journal eli eräänlainen kalenterin, päiväkirjan ja muistivihkon yhdistelmä. Sitä markkinoidaan arjenhallintamenetelmänä. Minulle siitä ei muodostunut ensisijaisesti kalenteria tai tallessa pysyvää muistilistaa. Se on minulle tapa kuunnella itseäni, suunnitella tulevaa ja kirjata ylös ajatuksia.

Viikko sitten pakatessani löysin kuukausia hukassa olleen bujoni. Juuri sopivaan aikaan uudeksi vuodeksi. Erikoista, että se on ollut juuri tämän “hullun vuoteni” lähes kokonaan käyttämättä. Vuoteni on ollut niin täynnä kaikenlasta, että en ole edes kaivannut sitä. Haikeana katselen tyhjäksi jääneitä sivuja ja mietin, voisinko jälkikäteen tallentaa joitain välähdyksiä tästä vuodesta.

Tasan vuosi sitten kirjoitin, että aion tulevana vuonna olla rohkea. Enpä ihan tajunnut, miten paljon olenkaan rohkeutta tänä vuonna tarvinnut. Mutta joku minussa tiesi, mitä tulen tarvitsemaan. Olemme paljon viisaampia, kuin ymmärrämmekään. Kyse on vain siitä kuuntelemmeko ja luotammeko sisimpäämme. Selaillessani bujoa  tajuan, että vuosi 2017 valmisti minua tähän vuoteen.

Olen toissa vuonna kirjannut ylös paljon ylös asioita, joista olen kiitollinen. Bujostani löytyy myös paljon myönteistä ajattelua. Olen työstänyt monin eri tavoin vahvuuksia ja unelmia, jotka ovat vahvistaneet minuuttani. Kasvatukseen liittyvästä luennosta olen vajaa vuosi sitten kirjannut ylös:

Oma ajattelu kuntoon! Se heijastuu kaikkeen. Luo pohjan kyvylle auttaa.   

 

Tajuan nyt kirkkaasti, miten paljon ajatukset vaikuttavat. Ne työstävät tulevaisuutta tiedostamattomassa ja suuntaavat toimintaa. Oikein pysähdyn miettimään mille kaikella ja ennenkaikkea kenella annan vallan elämässäni ajatuksillani ja huomiollani. Tuota kirjoittaessani mielessäni on todennäköisesti ollut, miten voisin ohjata ja auttaa paremmin oppilaitani tai lapsiani. Mutta voisinko auttaa myös itseäni? Uusi vuosi onkin hyvä aika pysähtyä myös sen äärelle, millä ruokin sydäntäni ja mistä ammennan voimaa. Mihin käytän aikaani? Miten ja mihin valinnoillani ohjaan itseäni? 

Reissussa rähjääntynyt bujoni. Kuva: Annele Rantavuori

Viime aikoina olen miettinyt sitä, mitä ajattelen ajasta. En halua ajatella kuluttavani aikaa tai pelätä ajan pian loppuvan. Tänä vuonna aion kiittää uusista päivistä. Jokainen päivä antaa lisää aikaa, uusia tilaisuuksia ja uusia mahdollisuuksia. En halua olla menettämässä koko ajan, vaan saamassa lisää. Ajattelutavan muuttamista tämäkin.

Varsinainen uudenvuodenlupaukseni on tämä. Tänä vuonna aion harjoitella myötätuntoa. Tuota ihmeellistä, salattua voimaa, joka sisältää valtavan muutosvoiman. Myötätuntoa ei voi puristaa itsestä tai pakottaa. Ajattelen niin, että meitä kaikkia seuraa katse, joka on täynnä rakkautta ja lempeyttä. Pysähtymällä tähän uskon, että myötätuntonikin lisääntyy. Luulen, että tulen tarvitsemaan sitä tulevana vuonna.

Mitä hyvää sinä annat itsellesi tänä vuonna?    

Toivovaisin terkuin, Annele

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Jaakko Kaartinen

Onnellisuutta ja hyvinvointia on viime vuosina tutkittu yhä enemmän ja yhä laajempaan aineistoon perustuen. Miten onnelliseksi elämänsä arvioi ja millainen kokemus omasta elämänlaadusta todellisuudessa on, ja mistä tekijöistä arviot ja kokemukset rakentuvat, näitä kaikkia ymmärretään yhä paremmin.

Oman onnellisuuden arvioiminen (esimerkiksi asteikolla yhdestä kymmeneen), ja oman arkipäivän vaiheiden koetun onnellisuuden ja hyvinvoinnin välillä on mielenkiintoisia eroja. Ihmiset voivat pitää itseään yleisesti ottaen varsin onnellisina, vaikka omasta arjesta yllättävän suuri osa kuluisikin joko tilanteissa, joista haluaisi karata tai aikana, jolloin ei tunne juuri mitään erityistä.

Rakastuneena oleminen näyttäytyy tällaisissa tutkimuksissa mielenkiintoisella tavalla. Kun on rakastunut, voi tuntea itsensä välittömästi hyvin onnelliseksi, vaikka esimerkiksi istuisi turhanpäiväisessä kokouksessa tai mahdottomassa liikenneruuhkassa, tai vaikka olisi vatsataudissa.

Tuollaiset tutkimustulokset osoittavat, miten valtavan suuri ja välitön vaikutus rakkaudella on ihmisen hyvinvointiin. Jos on rakkautta pitkäkestoisesti, sillä on monenlaista vaikutusta: onnellinen ihminen muun muassa on taipuvaisempi hakeutumaan toisten ihmisten seuraan. Hän osoittaa todennäköisesti useammin iloisuutta ja sillä on voimakas myönteinen vaikutus ihmisten suhtautumisessa häneen. Jos on rakkautta ja elämä aukeaa vielä kohti tyydyttävämpää ja vilkkaampaa sosiaalista elämää, hyvinvointivaikutukset ovat niin suuria, että niillä on luultavasti myönteisiä vaikutuksia terveyteen ja jopa elinikään.

Kun ihmisiltä kysellään, millaisten asioiden he uskoisivat lisäävän onnellisuuttaan ja hyvinvointiaan, tutkimukset paljastavat meidän olevan yllättävän huonoja osumaan oikeaan.

Materiaalisten asioiden ja tavoitteiden saavuttaminen itselle listataan lähes säännönmukaisesti korkeammalle kuin mitä niiden todelliset vaikutukset ovat.

Jos haluaa vahvistaa onnellisuuttaan ja syventää elämänlaatuaan, pitäisi katsoa muualle, lähinnä ihmissuhteisiin. Se pätee jopa tavaroiden tasolla: varsin kiinnostavaa näyttöä on esimerkiksi siitä, että jos käyttää saman rahan ostaakseen jotain kivaa toiselle sen sijaan että ostaisi jotain itselleen, välittömät ja pidempikestoiset vaikutukset kokemukseen elämänlaadusta ja hyvinvoinnista ovat olennaisesti suuremmat.

Hyvinvoinnin kokemuksen ja onnellisuuden näkökulmasta omaa aikaa kannattaisi käyttää vähemmän niihin asioihin, joissa ei tosiasiassa viihdy, ja kuluttaa se läheisten ihmisten parissa. Tämä ei ole mikään moraalinen väittämä, vaan laajoihin, eri maissa toistettuihin tutkimuksiin perustuva fakta.

Rakkaus on niin tavoiteltu, kaivattu ja kallisarvoinen asia, että se kuuluisi kaikissa elämän valintatilanteissa etusijalle. Elämän yksinkertaiset ilot – läsnäolo, ajan viettäminen yhdessä ja ystävien sekä läheisten parissa – liittyvät hyvinvointiin voimakkaammin kuin mitkään kerrytettävät materiaaliset seikat. Niiden pitäisi näkyä kalenterissa siellä täällä joka viikolla, eikö?

Nyt kun ollaan elokuun edessä, ja arki alkaa taas, suunniteltisiinkö työsyksyn ja harrastuskalenterin lisäksi koko loppuvuodelle viikko viikolta aikaa onnellisuuden kannalta tärkeimmille asioille.

Minä ainakin haluan käyttää vielä enemmän aikaa rakastettuni kanssa kivoihin pieniin asioihin, ja eläviin kohtaamisiin läheisten ja ystävien kanssa. Parasta aikaa elämässä! Uskon kovasti tutkimukselliseen todistusaineistoon, mutta uskon myös siihen, miten hyvältä tuo ajatus minusta tuntuu.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Rakastuneena oleminen on taivaallista aikaa. Taivaallinen aika on vähän toisenlaista kuin muu. Se vaikuttaa loppumattomalta. Joka päivä tuntuu olevan tämä päivä. Tämä juuri nyt tässä.

Tämän viikon trooppisen helteiset päivät ja lämpimät yöt ovat minulle lomaa. Minä olen lomalla ja rakastetullani on töitä tällä viikolla.

Mitä tehdä, kun on yksin lomalla? Minusta tuntui hyvältä ajatukselta olla pari päivää mahdollisimman rennosti. Loma tekee hyvää, koska se antaa hengähdystauon työn vaativuudesta ja luovuudelle tekee hyvää se, että antaa työajatusten kierrellä muissa maisemissa hetken.

Mutta kun nyt olen nämä pari päivää viettänyt tekemällä mahdollisimman vähän – leffoja katsellen, uutisia ja artikkeleja lukien – ne ovat tuntuneet lipsuvan käsistä suorastaan. En ole aivan varma oikeastaan sittenkään, onko tämä hyvä tapa lomailla. Tai käyttää aikaa ylipäätään.

Tällainen nopeiden, tekemisistä tyhjien päivien kokemus on kuitenkin ollut hyvä. Se on havahduttaa muistamaan, miten arvokasta aika on. Taivaallinen aika etenkin on korvaamattoman kallista.

Rakkaudessa joka päivä on nyt. Minulle tämä on rakkauden aikaa ja nämä rakkauden päiviä. Mitä nopeammin ne kuluvat, sitä huonompi. Haluisin tietenkin, että nämä kestäisivät paljon pidempään.

Silloin kun olen rakastettuni kanssa, aika hidastuu. Se varmaan johtuu siitä, että hänessä on niin paljon, että sen seuraaminen luo enemmän kaikkea koettavaa yhteen hetkeen. Hän venyttää aikaa minulle. Ajan kulku hidastuu. Kun käännyn häntä kohti, kellot lyövät hitaammin.

Nämä hellekesän päivät ovat miellyttäviä kokea täällä pohjoisessa. Päivä menee valon nopeudella, läpi huoneiston kiertävän valon nopeudella. Se on kyllä kiehtovaa.

Mutta enemmän minua miellyttävät rakkauden arkiset päivät. Se taivaallinen aika, joka rakentuu jokapäiväisestä elämästä yhdessä.

Ensi viikolla meillä on taas yhteistä lomaa. Silloin lomapäivistäkin tulee rakkauden arkipäiviä. Taivaallisia, vaikka ei tehtäisi juuri mitään erityistä. Parasta, yksinkertaisesti, on olla yhdessä.

Toivottavasti helteet jatkuvat ensi viikollakin. Haluan nähdä, miltä hellepäivän aurinko näyttää hidastettuna. Miltä se näyttää, kun katselen sitä rakastettuni hiusten lomitse. Kun aika melkein pysähtyy hänen lähelleen.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Muutaman päivän sisään olen käynyt pari keskustelua eri ihmisten kanssa siitä, millaisin pienin teoin rakkautta saa vaalittua; pidettyä mielessä kaiken työn, puuhan ja oman elämän keskiössä. Rakastaminenhan on tietoisten tekojen tekemistä ja tietoista edellytysten luomista sille selittämättömälle, mysteeriselle, elämää suuremmalle tunteiden sekoitukselle, jota rakkaus on.

Tänään puhelin aiheesta tyttäreni kanssa pizzaa jakaessamme; erilaisten merkitsevien asioiden pitämisestä esillä, sellaisten, jotka ohjaavat mieltä onnellisuuden suuntaan, rakkauden suuntaan. Miten ne ovat oikeastaan erityisen tärkeitä silloin, kun koetetaan liikkua onnesta syvempään onneen. Viisas tyttäreni sanoi, että suomalaisessa ilmapiirissä näkyy kyllä vieläkin se, että vähään tyytymistä pidetään jonkinlaisena hyveenä. Nuoretkaan eivät ole siitä vapaita.

No, rakkaus ei voi kukoistaa, jos se joutuu toteutumaan tyytymisen ilmapiirissä. Joten tietoisia tekoja tarvitaan, jos rakkautta pitää arvossa.

Minulle haastavinta on sovittaa rakkauden tila työn viemään aikaan. Suurin osa työstä tapahtuu tietokoneella, joka kulkee mukana ja aukeaa toimistolla, kotona, puiston penkillä, kahvilassa, metrossakin joskus ja asiakkaiden neuvotteluhuoneissa.

Olen keksinyt, että näissä ympäristöissä kaikkein keskeisin paikka, johon tuoda rakastettuni, on tietokoneen ruutu. Niinpä hän hymyilee minulle siinä vähän salaperäisenä ja älyttömän hyvännäköisenä, mustavalkoisessa kuvassa, jonka olen ottanut amsterdamilaisessa baarissa.

Minä katselen häntä ja hän katselee minuun aina kun avaan koneeni, ja aina kun kytken esitystilan, hän tervehtii minua valkokankailta ja kuvaruuduilta kaikkialla, minne menen. Hän ei koskaan ole kaukana, ja minun ajatukseni ovat aina hänen lähellään.

Kun avaan kansioita ja tiedostoja, kytken Skypen päälle, kirjoitan työsähköpostin tai rakennan exceliä, hän on kaiken tapahtumisen taustalla, aivan niin kuin hän on elämässänikin jatkuvana läsnäolona ja yhteenkuulumisen tunteena.

Minä olen tämä mies, joka rakastaa häntä, ja sellaisena minä teen myös työni.

Ihmettelen, kuinka harva on keksinyt samaa tapaa pitää rakastettunsa ja rakkautensa silmiensä edessä. Rakkaus on väkevää, luulisi, että se näkyisi paljon useampien näyttökuvissa. Puhelimissa, jotka ovat toinen jatkuvasti tuijotettu laite, kuvia rakastetuista on paljon useammin. (Mikä kuva sinulla muuten on puhelimessasi? Jos se ei ole kuva hänestä, jota rakastat, miksi ei?)

Tietoinen teko on se, että laittaa rakastetusta kuvan näkyviin sinne, minne jatkuvasti katselee. Palkinnoksi saa sen jatkuvan tiedostamattoman siirtymän hänen luokseen, ja siihen hetkeen, josta kuva on. Minä muistan, miten katsoimme liidulla kirjoitetusta ruokalistasta, mitä söisimme. Ympärillä oli eloisaa puheensorinaa. Hän oli minusta niin kaunis siinä vastapäätä istuessaan, että otin hänestä sarjan kuvia. Kuvasin ne mustavalkoisina, että saisin tallennettua sen baarin tumman hämärän ja ylävalot, ja hänen vaaleat piirteensä ja hiuksensa pehmeässä valossa, joka niihin osui.

Hänen silmänsä tuikkivat minulle. Takana ja ympärillä aukeaa terävyysalueen ulkopuolella tila, joka on tämä tila, jossa me koko ajan olemme, meidän mahdollisuuksiemme tila, elämä, jota me elämme. Rakkaus tapahtuu täällä.

 

Terveisin, J

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Näin kaunis se on tekstinäkin tämä puhe elämän tärkeimmästä asiasta. Kun ajatus on selvä ja tulee syvältä omasta kokemuksesta ovat sanatkin selvät. Kiitos Jaakko!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat