Kirjoitukset avainsanalla ystävyys

Moni haluaa pitää kiinni rakkaasta ihmisestä ja suhteesta myös eron jälkeen. Kuva: Thiago Barletta, Unsplash

"Pysytään ystävinä!" Lause, jonka aika usein eron hetkellä kuulemme sekä sanomme. Lause, joka aika vaihtelevalla menestyksellä toteutuu. Joskus se jää vain sanoiksi siinä hetkellä, toisinaan tovin toiveeksi ja joskus taas aidoksi tahdoksi joka ei kuitenkaan toteudu. Ja joskus se sitten toteutuukin. Paremmin tai huonommin. Ennemmin tai myöhemin. Mikä nämä kerrat erottaa toisistaan? Mikä saa ystävyyden onnistumaan?

Olen todennut itsekin tuon lauseen varmaan jokaisen eron jälkeen. Haluaisin ajatella, ettei minulla ole varsinaisesti huonoja välejä yhteenkään exääni. Harvan kanssa kuitenkaan varsinaista aktiivista ystävyyttä tai kaveruuttakaan. Eli ei minullakaan mitään taikakeinoa ole tai varmaa vinkkiä. Olen kuitenkin asiaa viime aikoinakin jälleen miettinyt, kun yritämme viime kesänä päättyneen suhteemme jälkeen nyt rakentaa ystävyyttä viimeisimmän exäni kanssa. Etsineet niitä vinkkejä, ratkaisuja ja taikakeinoja.

Olen miettinyt kuinka jokainen suhteemme on ainutlaatuinen. Oli kyse sitten rakkaussuhteista, ystävyyksistä, kaveruudesta tai perhesuhteista. Joudumme aina etsimään jokaiseen ne omimmat tavat toimia. Ei siis ehkä voikaan olla yhtä kaikille toimivaa tapaa muodostaa ystävyyttä entisen kumppaninsa kanssa. Se pitää etsiä nollasta ja yhdessä hänen kanssaan. Aivan niin kuin sen päättyneen rakkaussuhteenkin kohdalla. Löytää  juuri teidän näköinen tapanne olla ystäviä. Sitä millainen se voisi olla ei ehkä voi tietääkään ennen kuin sen löytää.

Olen myös miettinyt sitä, että kaikenlaiset suhteet tuppaavat vaatimaan työtä. Niiden eteen täytyy olla valmis tekemään jotain. Ratkaisemaan haasteet ja näkemään vaivaa. Ei voi vaan odottaa kaiken sujuvan ongelmitta ja sujahtavan paikoilleen kuin itsestään. Ainakaan suurien haasteiden tai kriisien jälkeen. Sellaisen kuin mitä ero esimerkiksi on. Kenties on siis tärkeää oivaltaa, ettei se ystävyys luultavasti heti ole sellaista kuin tahtoisi. Ei se kenties ole oikein minkäänlaista. Sitä täytyy yhdessä tehdä ja rakentaa. Jaksaa ja olla kärsivällinen.

Kolmas asia, jota olen miettinyt onkin aika. Kenties lääkkeistä se vanhin. Sitä varmasti tarvitaan paljon. Ystävyydet, kun tuppaavat kehittyvän ajan kuluessa. Ja sitä ennen taas tarvitaan sitä aikaa, joka parantaa haavat. Ja lisäksi tarvitaan aikaa kokeilla, etsiä ja selvittää. Luopua siitä kuinka ollaan oltu ja löytää ne uudet tavat. Aikaa, sitä voi joskus tarvita paljonkin, mutta vaikka se veisi kuinka kauan, niin voi jokainen hetki kuitenkin olla jo lähempänä sitä pistettä, johon tahdotte.

Minulla ei siis ole antaa taikakeinoja tai varmoja tapoja, kuinka muodostaa ystävyyttä exän kanssa. Minulla on vain vertaisen syvä kannustus ja vahva tsemppaus. Tsemppaus siihen, että jaksatte ottaa sen ajan, jonka tarvitsette sekä tehdä sen työn mikä pitää. Kannustus, että jos tahdotte sen tehdä niin se on luultavasti sen arvoista. Olettehan te syystä sitä tahtoneet. Ja onhan se jännittävää päästä näkemään, miltä kaikelta tedän ystävyytenne voisikaan näyttää.

Tsemppaavin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Annele Rantavuori

Edellisessä blogissa pohdiskelin, mitä eronnut ystäviltä tarvitsee. Eräässä kommentissa ehdotettiin pitäisikö ystävän uskaltaa myös kysyä parin valinnasta ja sitoutumisesta. Onko ystävän rooli siis haastaa? Esittää kipeitä kysymyksiä, jotka sattuvat? Varmasti se voi olla sitäkin. Tosin helposti voi käydä niin, että ollaan entisiä ystäviä.

Elämä on heittänyt tielleni jo vuosia eronneita tai eroa harkitsevia ihmisiä. Heidän kanssaan olen käynyt lukuisia keskusteluja liittyen eroon, sen syihin ja seurauksiin, ennen ja jälkeen. Ne ovat olleet syviä kohtaamisia kysymyksistä, joihin ei löydy oikeaa vastausta, vaan lähinnä näkökulmia. Aika usein on ollut nessupaketillekin käyttöä.

Eroa läpikäyvän ihmisen mielessä pyörii iso kysymys: Miksi? Miksi minä?

Helppo, hetken toimiva vastaus on toisen syyttäminen, jossa usein on mukana kumppanin vaihto lennossa. Ikävä tosiasia elämässä vaan on, että kun menee sutta pakoon, tulee karhu vastaan. Näyttämö vaihtuu, mutta samat ongelmat säilyy. Itsensä kanssa kun täytyy tämä elämä elää. Ongelmia kantaa mukanaan, kunnes ne on jollain tavoin ratkaistu. Tarvitseeko sitä sanoa, että kumppania vaihtamalla ne eivät ratkea. Ne omat ongelmat.  

Väitän, että yhä edelleen ero tuottaa monille valtavan epäonnistumisen ja häpeän kokemuksen. En pystynytkään siihen, mitä halusin, yritin ja toivoin. Siksi eroon liittyvistä asioista on vaikea puhua. Myös ystävälle. Tuomion mahdollisuus on aina läsnä. Haavoittunutta on niin helppo iskeä. Siksi suojaudumme.

Tässä kohtaa hyvä ystävä on kullan arvoinen. Hän voi toimia turvallisena peilinä näille vaikeille kysymyksillä, jotka helposti suistavat väärille raiteille joko toivottomuuteen tai toisten syyttelyyn. Miksi minulle kävi näin? Mitkä asiat johtivat tähän? Olisinko voinut valita toisin? Mihin pystyin vaikuttamaan? Mikä ei ole minun kannettavana? Mitä en halua toistaa? Missä tarvitsen apua?

Edellisen blogini listaukseen voisin hyvin lisätä viidennen kohdan turvallinen peili. Viisas ja lämmin ystävä voi auttaa eronnutta ymmärtämään jotain tärkeää omasta toiminnastaan kysymällä näitä tärkeitä kysymyksiä hänen kanssaan. Toimimalla turvallisena peilinä hän voi näyttää eronneelle ystävälleen tämän arvon, mutta myös kasvunpaikan.

Tulevaisuuden kannalta on tärkeää huomata, ettei meille vain tapahdu asioita, vaan me myös valitsemme. Tässä on kyse oman osuuden ymmärtämisestä ja vastuun kantamisesta omista valinnoista, omasta osuudesta. Vastuu vie muutokseen ja kasvuun, joka johtaa parempaan tulevaisuuteen, toimivimpiin ihmissuhteisiin.  

Ajattelen niin, että tässä kohtaa tapahtuu paljon asioita. Vauhti on kova, vaikka sitä on vaikea nähdä niin ulkoa kuin sisältä päin. Voi näyttää ja tuntua siltä, että samaa suota sitä edelleen rämmitään. Uudestaan ja uudestaan. Mihinkään etenemättä. Mutta muutos tapahtuu aina ensin salassa. Se tulee näkyviin hitaasti.

Tällä matkalla ystävät ovat valoja pimeyksien reunoilla. Sillä pimeyksiä ne totta totisesti ovat. Kuilut sisällämme. Pimeät, synkät onkalot, joihin eksymme. Kaipaus, joka ei hellitä. Ikävä, joka repii sydämen rikki. 

Toivovaisin terkuin, Annele

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Ai siis mitä? Mulle olisit ainakin entinen ystävä jos alkaisit haastaa. Samoin puoliso olisi entinen puoliso jos alkaisi haastaa. Mitä varten sinun yleensä edes pitäisi puuttua ystäväsi eroon millään lailla tai miksi tunnet itsesi niin paljon paremmaksi ihmiseksi kuin ystäväsi että ajattelet pystyväsi "kasvattamaan" häntä. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Annele Rantavuori

Eroaminen on muutosprosessi, joka myllertää eroavan ihmisen ja hänen läheisten maailman. Eronnut ihminen on myrskyn silmässä erittäin haavoittuvassa tilanteessa. Usein hän on myös tarvitseva ja herkkä, mikä asettaa paineita myös ystävyyssuhteille.

Mitä eronnut sitten toivoo ystäviltä? Itselleni ovat parasta olleet aktiivisesti yhteyttä pitäneet ihmiset, jotka ovat antaneet myös tilaa. Olen oppinut jo pienestä selviytymään itsenäisesti, joten avun pyytäminen ei ole kovin luontevaa. En tietenkään voi puhua kaikkien eronneiden puolesta, mutta tässä muutama ajatus.

 

1. Lempeää katsetta

Luulen, että eroa kokemattoman ihmisen on mahdotonta täysin ymmärtää sitä myllerrystä, mitä eronnut käy läpi. Musertavaa yksinäisyyttä, tunteiden kirjoa ja menneisyyden läpikäymistä. Mitä on kantaa yksin koko elämä ilman toisen tuomaa turvaa. Tai mitä on luoda oma elämä uudestaan. Silloin ei aina pysty valitsemaan, vaan selviytyy. Joskus se on hyvinkin alkukantaisten vaistojen varassa toimimista, koska suojan tarve on niin suurta. Armollinen, lempeä katse parantaa ja luo toivoa epätoivon keskelle.  

 

2. Kuulevia korvia

Ero tuo mukanaan paljon vaikeita tunteita. Useimmilla myös taloudellinen tilanne muuttuu. Moni asia tuottaa epävarmuutta ja turvattomuutta. Vaikeisiin tunteisiin en kaipaa helppoja vastauksia tai ratkaisuja, kuten ainahan ne asiat järjestyy. Niin, tottahan se on. Mutta on eri asia ottaa vastaan tilanne ennen niiden asioiden järjestäytymistä yksin, kuin kaksin. Useimmiten kuunteleminen riittää. Että joku jaksaa ottaa vastaan tunteen, jota en yksin pysty kohtaamaan.

 

3. Anteeksiantavaa sydäntä

Eronnut ihminen ei todennäköisesti pysty olemaan sinulle se sama, ihana ystävä, kuin ennen eroa. Anna anteeksi, jos hän ei muista soittaa takaisin tai jaksa vastata viestiisi. Soita uudestaan. Älä ota henkilökohtaisesti. Et tiedä kuinka monta tuntia hän on saanut nukuttua edellisenä yönä. Elämä voi olla eron jälkeen yllättävän pitkään selviytymistä. Eronnut ystäväsi voi tarvita paljon tilaa, eikä hän ehkä pysty vastamaan odotuksiisi. Hänen maailmansa on mennyt uusiksi ja sen rakentaminen vie paljon aikaa ja voimia. Se ei tarkoita hylkäämistä, joten ole kärsivällinen. 

 

4. Turvallista syliä

Parasta on se, kun joku on tullut kylään, viettämään iltaa tai vapaapäivää yhdessä. Vienyt jäätelölle tai kävelylle. Koputtanut ovella tuore leipä tai glögipullo ja piparit kainalossa. He ovat täyttäneet edes hetkeksi sen tyhjän tilan, joka eronneen kodissa väistämättä vallitsee. Antaneet läsnäolonsa, rakkautensa. Ilman odotuksia tai vaatimuksia. Tämä on ollut kaikkein kalleinta minulle. 

Toivovaisin terkuin, Annele

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Sari Lehtosaari

Harmaat päivät kuuluvat elämään ja niiden kanssa on vain opittava tulemaan toimeen. Eron jälkeen harmaat päivät haastavat eri tavalla, kuin ennen. Parisuhteen tuomaan tietynlaiseen varmuuteen ja tasaisuuteen tottuu. Se kannattelee. Ankeudessaankin.

Harmaiden päivien raskautta sanoitin hiihtolomalla vastikään eronneen ystäväni kanssa. Hyvänä päivänä jaksaa eron mukanaan tuomaan epävarmuuden, joka väistämättä liittyy uusiin alkuihin. Harmaina päivinä taas taakka tuntuu sietämättömältä. On kuin kävelisi jäällä, joka sulaa alta pois. Elämä on suorittamista ja selviytymistä, kun sisäinen voima on kadoksissa. Askellus on epävarmaa, kun vakaata maata ei jalkojen alla ole.

Harmaina päivinä ei pysty päätöksiin, jotka olisivat välttämättömiä tulevaisuuden kannalta. Luottamusta tulevaan ei tahdo löytyä muutosten keskellä, kun usko omaan itseen horjuu. Ristiriita oman sisäisen kokemuksen kanssa on usein suuri verrattuna siihen, miten muut asian näkevät. Tunne omasta kyvyttömyydestä vie voiton, eikä mikään vakuuttelu auta siihen. Silloin elämä yksinkertaisesta vaatii liikaa. Mutta vaihtoehtoja ei ole. On jaksettava.

Harmaina päivinä pelko saa helposti vallan. Siksi täytyy miettiä tarkkaan kenen kanssa viettää aikaa. Ankeuttajien seura vie viimeisetkin voimat, eikä auta yhtään oman, uuden elämän rakentamisessa. On ihmisiä, joille valittaminen ja negatiivisuus on elämäntehtävä. Harmaina päivinä heitä ei jaksa yhtään. Ja hyvä niin. Sillä niin unelmilla, kuin peloillakin on taipumus toteutua.

Harmaiden päivien toivo on ihmiset, jotka lämmittävät ja rohkaisevat. Ihmiset, jotka kuuntelevat ja kannattelevat. He ovat lahja, valoja pimeyksien reunoille. Kuin tulisija, jossa väsynyt matkamies voi levähtää ja lämmitellä. Hyvä olo, joka heistä jää, säilyy päiviä. He ovat ihmisiä, jotka pelastavat harmailta päiviltä.  

Eteisessä halaan ystävääni pitkään. Rämmimme samaa suota ja siksi aavistamme niin hyvin toisen tuskan. Illalla laitan viestin: Olen ihan varma, että meille koittaa vielä valoisammat päivät. Tajuan sanovani sen enemmän itselleni, kuin hänelle. 

Toivovaisin terkuin, Annele

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat