Kirjoitukset avainsanalla seurustelu

Henkisen väkivallan tunnistaminen voi olla vaikeaa, jos ei ole tottunut näkemään itseään arvokkaana. Kuva: Daniil Kuzelev/Unplash

Mikä on henkistä väkivaltaa? Mikä taas on pahaksi äitynyttä riitelyä ja sen tuoksinassa tapahtunutta loukkaamista? Rajanveto henkiselle väkivallalle on usein vaikeaa.

Moni ei tunnista joutuneensa henkisen pahoinpitelyn kohteeksi, kun joutuu toistuvasti vähäteltäväksi ja nälvittäväksi. Varsin tavallista ovat myös erolla tai itsemurhalla uhkaaminen. Vaikeammin tunnistettavaa saattaa olla kovan kontrollin alla eläminen, jolla pyritään eristämään toinen hänen suvustaan tai muista läheisistään. Kuvaan voi kuulua mustasukkaisuus, joka ulottuu kadulla kävelemiseen tai tv:n katseluun saakka.

Moni ei miellä tavaroiden hajottamista, mykkäkoulua tai nukkumisen häirintää väkivallaksi, vaikka niilläkin on tarkoitus vahingoittaa ja rangaista toista.

Seksiin painostaminen on väkivaltaa

Seksuaaliseksi väkivalta menee, kun vähättely, epäreilu vertailu edellisiin kumppaneihin ja pilkka sattuvat tälle aralle alueelle. Se voi olla myös seksiin tai lapsentekoon painostamista ja kiristämistä. Kun sitten pitää kiinni omasta seksuaalisesta itsemääräämisoikeudestaan, seurauksena voi olla myös fyysinen pahoinpitely.

Usein tähän tarvitaan jokin ulkopuolinen taho, joka nimeää väkivallan. Vasta silloin saattaa itsekin havaita, että kumppanin toiminta voidaan nähdä myös tahallisena vahingoittamisena.

Määritelmällisesti väkivalta voisi olla vahingoittamistarkoituksessa toiseen ihmiseen ilman lupaa väkivalloin kajoamista. Väkivaltaa on myös itsemääräämisoikeuden rajoittaminen esimerkiksi uhkailun tai pelottelun avulla. Se voi ilmetä joko suoraan fyysisesti kehoon kohdistuvana tai sanallisesti tapahtuvana mitätöintinä tai alistamista.

Mustasukkaisuus on rakkautta?

Miksi henkistä väkivaltaa sitten on niin vaikea tunnistaa? Tähän on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta. Usein jäljet johtavat kuitenkin niihin tärkeisiin varhaisiin suhteisiin, joissa käsitys itsestä ja omasta arvosta ja kelpaavuudesta muovautuvat. Äärimmillään ihminen voi olla niin vaille jäänyt, että mustasukkaisuus ja väkivalta voivat olla ainoita todisteita siitä, että joku välittää.

Olen tehnyt näitä havaintoja työssäni Miessakkien Väkivaltaa Kokeneet Miehet -hankkeen parissa. Työssäni tarjoan keskusteluapua, neuvontaa ja ohjattua vertaisryhmätoimintaa väkivaltaa kadulla tai kotona kokeneille miehille. Apu on luottamuksellista ja maksutonta, rahoittajana toimii STEA.

Tommi Sarlin
Kirjoittaja tekee kriisityötä väkivaltaa kokeneiden miesten parissa.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Unsplash

Kuka oli ensimmäinen ihastuksesi? Missä koit ensimmäisen suudelmasi? Millainen oli ensimmäinen kertasi?

Kysymyksiä uusilta ystäviltä viinilasien ääressä, hetken kuvioissa pyörineeltä treffikumppanilta tai nuoruudessa pyörivän pullon ympärillä. Kysymyksiä, joita moni meistä on kuullut ja kysynyt. Kenelläkään ei tietenkään ole koskaan velvollisuutta niihin vastata, mutta joskus turvallisessa seurassa on mukavan kutkuttavaa sukeltaa ihmissuhteiden maailmaan. Muistammeko kuitenkaan, etteivät nuo kysymykset välttämättä kosketa kaikkia, vai oletammeko vahingossa, että tietyt asiat on koettu jonkun iän jälkeen? Itse ainakin huomaan hetkittäin sortuvani myös jälkimmäiseen.

Erilaisten ihmissuhteiden ja niihin liittyvien kysymysten ollessa selkeä osa omaa ja läheisten arkea, syntyy helposti harha, että niin olisi muidenkin elämässä. Se on myös harha, jota esimerkiksi media helposti ruokkii. Osaamme, ehkä oivaltaa, että ensimmäinen kerta seksin suhteen voi tulla minkä ikäisenä tahansa. Muistammeko kuitenkaan sitä, että sama pätee myös muuhun läheisyyteen, parisuhteisiin ja ihastumisiin. Tai sitä, ettei niistä mikään ole välttämättä koskaan osa jonkun ihmisen arkea, eikä hän sitä välttämättä kaipaakaan.

Me olemme niin kovin monenlaisia ja niin ovat kokemuksemmekin. Se on kaunista. Parhaimmillaan jaetut kokemukset tai kokemattomuudet voivat rikastuttaa, lähentää ja tuoda tunteen hyväksytyksi tulemisesta. Sitä ne kuitenkin tekevät vain, mikäli niille annetaan aidosti tilaa. Ei sullota piiloon tai väärään muottiin oletuksilla ja ennakkoluuloilla vaan nähdään ja hyväksytään. Jatketaan siis kutkuttavien teemojen käsittelyä ja uteliaisuutta turvallisessa seurassa. Tehdään se kuitenkin kunnioittavasti ja moninaisuudesta iloiten.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Elämässäni on ihminen. Ihminen, josta välitän ja joka välittää minusta. Olen sitoutunut häneen ja hän minuun. Vietämme aikaa yhdessä ja suunnittelemme tulevaakin. Joku voisi sanoa, että seurustelemme. Me emme kuitenkaan sano niin. Me emme tällä hetkellä määrittele suhdettamme. Määritelmät ja termit eivät koskaan saavu yksin. Niiden mukana tulee aina myös tunteita, muistoja ja odotuksia. Tulee menneisyyden haamuja, toiveita toteutuvista unelmista, paine muottiin sopimisesta, pelkoja, suuntaviittoja ja raja-aitoja. Näin on myös suhteessa seurusteluun. Joku ei halua puhua seurustelusta, sillä muistaa vanhojen seurustelusuhteiden kivut. Toisen mielestä seurustelu tarkoittaa sitoutumista hamaan tulevaisuuteen eikä uskalla vielä sille tielle lähteä. Kolmas kokee, ettei suhde ole vielä niin pitkä tai intensiivinen, että sitä kehtaisi muiden kuullen kutsua seurusteluksi. Neljännelle taas seurustelu on vain sana muiden joukossa. Meillä kaikilla on omat käsityksemme ja kokemuksemme, eivätkä ne koskaan ole samanlaiset kuin jollain toisella. Ne voivat myös elää ja muuttua tilanteesta toiseen. Ehkä olellista onkin, että tiedostamme sen kaiken. Olemme valmiit aidosti keskustelemaan sekä katsomaan omia käsityksiämme silmästä silmään. Elämässäni on siis ihminen ja se mitä meillä nyt on tuntuu hyvältä. Termit tai määritelmät eivät puolestaan tunnu nyt hyvältä. Turha siis lähteä sotkemaan tätä hyvää mitä meillä on, jollain mitä emme nyt edes tarvitse. Voi hyvinkin olla, että jossain vaiheessa tulemme määrittelemään suhdettamme, mutta mietimme sitä sitten siinä kohtaa. Nyt kuitenkin riittää, että meillä on toisemme.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat