Kirjoitukset avainsanalla aamu

Kuva: Jaakko Kaartinen, aamun jälkeen työmatkalla lumisydän.

Kevättalven eteneminen kuuluu jo siinä, että pihapiirissä tiaiset laulavat aamuisin enemmän. Me kuuntelemme sitä heräämisen jälkeen hetken ja nautimme siitä. Tuuletusikkunaa voi pitää auki hetken aikaa pakkasella, ennen kuin kukat ikkunalaudalla saavat liikaa viileää. Sen hetken ajan linnut kuuluvat makuuhuoneessa.

Tänään aamulla seisoimme tuon ajan ikkunan vieressä sylikkäin. Kun se hetki oli mennyt, ymmärsin heti, miten merkityksellistä ja hyvää aikaa se oli. Se tuntui niin eheältä ja hyvältä kokemukselta, että oli kuin koko päivän tärkeimmät asiat olisivat tehtyinä jo.

Jos hyvä elämä ja onnellisuus on se, mitä ihminen tavoittelee, tiaisten kuunteleminen aamuhämärässä huoneessa tuuletusikkunan vierellä sylikkäin seisoessa rakastettuni kanssa on hyvä elämä onnellisesti täydellistyneenä.

Tällaisissa hetkissä tajuaa, että on tietyssä mielessä päässyt perille. Elämä on liikkunut tilaan, jossa voi usein kokea hyvin syvää onnellisuutta, kun kaikki on juuri niin, kuin parhaimmillaan ajateltuna on. Se tuntuu fyysisenä hyvänolon kokemuksena ja mielensisäisenä kokemuksena kokonaisuudesta; että elämässä on läsnä jotain kokonaista.

Tämä kaikki kokeminen liittyy sekä siihen ihanuuteen, jonka koen rakastetussani, että kokemukseen itsestäni tässä vaiheessa elämää. Luulisin, että sen voi sanoa olevan eräänlaista vapautta tuntea tunteita kokonaisvaltaisesti kehossa ja mielessä. On kokonaista, kun voi rakastaa kaikilla tavoilla. Saa olla kaikenlainen, vapaasti.

Mietin, miten voisin vielä useammin elää näitä onnellisuuden tässä ja nyt -hetkiä. Rakastamisen ja intohimoitsemisen lisäksi niitä pilkahtaa taiteen kautta, uuden tiedon oppimisessa, ennakkoluulottomassa ja uteliaassa vuorovaikutuksessa avointen ihmisten kanssa, luonnossa. Viisautta olisi varmasti turvata enemmän aikaa kaikille näille.

Toivon, että seuraavaksi minussa kasvaisikin juuri tuollaista tarpeellista viisautta.

On hämmästyttävän paljon hyvää.

 

Terveisin, J

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Jaakko Kaartinen

Huokaisin aamulla rakastetulle, että hän on kerta kaikkiaan ihana. Oli niin mukavaa olla.

Oletko sä käynyt jonkin ihanuusakatemian, että sinusta on tullut näin ihana”, kysyin.

Joo, tämän avioliiton”, hän vastasi.

Se oli tietysti oikein kaunis vastaus. Hän sillä tavalla sirotti saamiaan ihanuuskehuja meidän molempien päälle.

Ajattelin samaa asiaa myöhemmin päivällä lisää. Tulin siihen tulokseen, että se oli häneltä tyypillisesti myös taitava oivallus. Ja minulla on samansuuntainen kokemus. Tämä avioliitto, tämä rakkaussuhde tuo minussa esille niitä kaikkia puolia, joita pidän itsessäni parhaimpina. Jos minussa on jotain ihanaa, se on tämän suhteen vahvistamaa ja syventämää.

Rakastettuni, ja tämä meidän välisemme suhde on minun suurin voimavarani. Tämä on minun näköalapaikkani elämän tärkeimpiin asioihin. Minä palaudun tässä, jos olen tullut uupuneeksi, jos olen väsynyt, tämä kannattelee minua.

Kaikenlaisessa elämän iloisessa ja riemuisassa, tämä rakkaussuhde heittää minua vielä korkeammalle. Tämä on kuin vahvistin, joka saa minut soimaan voimakkaammin ja helkkyvämmin.

Lisäksi minä voin kertoa asioistani ja kysyä kysymyksiäni avoimesti, ja pyytää neuvoa ja mielipiteitä. Rakastettuni jaksaa kuunnella ja vastata viisaasti.

Tämä on minulle verraton suhde. On hämmästyttävää, että on käynyt näin hyvin. Olen päätynyt siihen joukkoon, jolla on erittäin hyvä rakkaussuhde, parisuhde, avioliitto. Minulla tosiaan on ihanuusakatemia.

Me jotenkin vain sovimme toistemme seuraan näin hyvin. Meillä on sopivat ja riittävät valmiudet olla onnellisia, näinä kahtena ihmisenä ja yhdessä. Meillä sattuu olemaan kaksi samansuuntaista vapaata elämänasennetta.

Luin juuri loppuun Yuval Noah Hararin Sapiens-kirjan. Se on minusta sisällöllisesti epätasainen, mutta kyllä kiintoisa analyysi ihmisyydestä; siitä, mistä ihminen on tullut ja minne menossa. Kirjan loppupuolella Harari hieman kompastelee onnellisuuteen liittyvien näkökulmiensa kanssa, mutta tulee ohimennen ottaneeksi esiin asian, joka on varsin merkittävä. Se on yleinen tutkimusten antama viite siitä, että hyvissä parisuhteissa olevien ihmisten kokonaishyvinvointi on merkittävästi parempi kuin toimimattomissa.

Minun on vaikea mitata kokonaishyvinvointini määrää. Keksin elämästäni ja tekemisistäni monia asioita, jotka voisivat olla vielä paremmin tai aivan toisinkin. Mutta parisuhteen osalta saan kyllä täyden buustauksen hyvinvointiini.

Harari miettii sitäkin, että tekeekö parisuhde ihmiset onnelliseksi, vai päätyvätkö onnelliset ihmiset parisuhteisiin. Onnellisuuden ja parisuhteen välillä voidaan nimittäin todeta olevan vastaavuutta, mutta on hyvä kysymys, mikä johtuu mistäkin.

Ehkei tuohon ole yleistä vastausta. On vain yksittäisiä parisuhteita ja niiden uupumisia. Omalta osaltani jos pitäisi vastata, niin minä sanoisin, että minut tämä parisuhde on tehnyt onnelliseksi. Ja se on kaivanut minusta esille minun oman onnellisuuteni, ja kasvattanut ja vahvistanut sen uusiin mittoihin.

Tämä on nykyaikainen parisuhde liberaalissa maailmanajassa, jossa ihmiset voivat itse valita reittejään ja tehdä ratkaisuja. Toisin kuin suurimman osan ihmiskunnan historiasta, meidän ajassamme voi käyttää yksilön vapautta. Voi hakea mahdollisuutta tulla onnelliseksi. Voi löytää ihanuusakatemian. Kullekin on varmasti juuri omanlaisensa. Minulla on tämä, rakkauden Huvikumpu.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Mikä on paras tapa käyttää kymmenen minuutin torkkuaika, ennen kun herätys soi uudelleen ja pitää nousta ylös ja mennä aamutoimiin? Jos itse on herännyt ja toinen nukkuu, yksi parhaista tavoista on minusta se, että hivuttautuu lähemmäs toista, olemaan aivan iho ihoa vasten. Ja sitten asettuu olemaan ihan hiljaa toista aistien.

Se on ihmeellisen hyvä kokemus. Toinen on lämmin, paitsi esimerkiksi jalkaterää, jos se on ollut peiton ulkopuolella, tai olkapäätä. Silloin sekä viileä että lämmin iho tuntuvat. Toisen ihon kosketus tuntuu lämpötiloina.

Ihon kosketus tuntuu myös painalluksena, erilaisena paineena omaa itseä vasten. Keho skannaa toisen sillä tavalla. Se on aina vähän tuttua ja vähän jännittävästi tuntematonta – keholla ei ole kummoinenkaan muisti painalluksen tunteesta. Pikemminkin mielessä on kuva toisesta, ja aavistus siitä, miltä hänen pitäisi siksi tuntua. Mielikuvan ja tunnun asettuminen yhteen on tutkiskelevaa aistimista.

Toisen uninen tuoksu tuntuu lähellä. Sitä ahnehtii keuhkoihinsa ja ajattelee, että siinä sekä tuntee että hengittää rakastettuaan. On sille varattu hetki tästä alkavasta päivästä.

Ja kun keskittyy hengittämiseen, huomaa, että on jo jonkin aikaa hengittänyt ihan samaan rytmiin kuin toinen siinä sylissä. Koska on asettunut olemaan hiljaa ja aistien, on asettunut toisen rytmiin, ja hengityksen rytmi kulkeutuu selän ja kylkien läpi tasaisen vakaana keinuntana omaan itseen. Synkroninen hengitys, hiljainen läheisyys.

Koska hengitys on samalla taajuudella, todennäköisesti sydämen sykekin on hakeutunut samantasoiseksi. On tilanne, joka voi olla vapaa ylimääräisistä pyrkimyksistä, mistään tekemisestä. Minusta se on samaan aikaan syvän levon tila ja havaitsemisen tila. Minä löydän itseni siinä, ja rakastettuni.

Se on erikoislaatuinen hetki päivässä, ajan ulkopuolella. Olen lykännyt muun ajan alkua yhden torkutuksen mitan. Sen verran olen luonut etuoikeutettua omaa maailmaa ulkopuolisen maailman edelle.

Se hetki on vähän kuin katsoisi taidetta aivan rauhassa, tai maistelisi lasin erityistä viiniä tai näkisi huikean auringonlaskun. Erityinen, itselle otettu hetki.

Eläköön herätyskellon torkutus-toiminto, annat meille joka-aamuisen rakastetun lepohetken.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat