Kirjoitukset avainsanalla aamu

Kuva: Jaakko Kaartinen

Aamuisin meillä on pieni hetki, jolloin lepäämme hiljaa vierekkäin, kiinni toisissamme, ja kuuntelemme. Tuuletusikkuna on auki, ja ulkoa kuuluu lintujen viserrys ja laulu. Viimeisten viikkojen aikana laulu on moninkertaistunut, on kirkasaamuinen kevät.

Se on varsin ihana parisuhdehetki. Siinä rakastetun kanssa ollessani minusta tuntuu, että sinänsä varsin yksinkertaisista asioista muodostuu täydellinen, eheä onnen tunne. On lepo, läsnäolo, lämpö, hengitys, luonto, valo, kauneus, rakastaminen, ilo.

Vaikea sanoa, miksi kevät vaikuttaa niin kuin se vaikuttaa, tai miksi linnunlaulun kuunteleminen vaikuttaa niin kuin se vaikuttaa. Me olemme ihmisinä kytköksissä luontoon ja ympäristöön paljon syvemmin ja monimutkaisemmin kuin osaamme tai ehkä haluammekaan hahmottaa. Olemme osa kiertokulkua, kaikkia kiertokulkuja.

Minusta tuntuu usein aamuisin linnunlaulun hetkinä, että olemme rakastettuni kanssa vierekkäin keskellä kaikkea, että kevään aika liikehtii hitaasti meidän ympärillämme ja yllämme kuin vihertyvät oksastot. Huonekasvikin tekee uusia lehtiä joka viikko, ne aukeavat vaaleanvihreinä tummempien lomaan. Ikkunan takaa valo kasvaa, ja yhä uusien muuttonsa tehneiden laulut tulevat osaksi äänimaisemaa.

Kaikki kasvaa ja liikkuu, kaikki on juuri oikein meidän ympärillämme.

Siinä aamun aikaisuudessa minä aina myös voimakkaasti tunnen, että rakastettuni on parasta, mitä tiedän, ja että olen niin onnellinen pitkälti juuri siksi, että hän on siinä vieressäni. Päivä ja kaikki muu siellä odottava saa perustansa tästä sisäisestä näystä. Minulla on tämä, rakastettu, meidän vuoteemme, kevät ja linnunlaulu. Olen jo onnellinen. Voin olla rohkealla ja uteliaalla mielellä, minun ei tarvitse perimmiltään olla huolissani omasta puolestani.

Sanoisin aamuista linnunlaulun kuuntelua hyväksi mielen ja sydämen harjoitukseksi, ellei se olisi hiukan väheksyvä tapa puhua asiasta. Eivät nämä kevätaamuiset kokemukset ole harjoitus tai väline jotain muuta varten, vaan puhdasta olemista itsessään. Sillä tavalla ne ovat kuin rakkaus. Jotain, joka on tässä ja nyt, koettavana, lahjana.

Kuunnella lintuja. Olla ja rakastaa. Kevät.

 

Terveisin, J

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Ja tämä kaikki on jokaisen ulottuvilla, muodossa tai toisessa!
Tarvitsee vain avata itsensä saajan paikalle, vastaanottamaan. Kiitollisuuteen!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: plush design studio, Unsplash

Uusi päivä on kuin lahjapaketti. Lahjaksi saatu ja vielä täysin avaamaton. Emme voi aluksi tietää mitä käärön sisältä paljastuu. Toki voimme tietää mitä olemme toivoneet ja kuinka asioita suunnitelleet, mutta täyttä varmuutta lahjan sisällöstä meillä ei kuitenkaan voi olla.

Päivän edetessä lahjapaketti avautuu pikkuhiljaa. Paperi repeää sieltä täästä ja sisältö alkaa paljastua. Odotettuna tai odottamattomana. Mitä pidemmälle päivämme etenee ja paketti aukeaa, sitä paremmin sen sisällön tunnemme ja illan tullen pakettimme onkin jo aivan auki. Tiedämme sen sisällön, kenties tarkastelemme sitä ja laitamme lopulta tuoreen lahjamme muiden vanhojen lahjojemme mukana hyllyyn, kun seuraavana aamu saapuu jälleen uuden paketin kanssa.

Jokainen aamu tuo meille kaikille omat pakettimme tullessaan ja ajattelen, että intiimeissä suhteissa henkilökohtaisten pakettien lisäksi eteemme saapuu myös yksi yhteinen paketti. Yhteisen elämämme uusi aamu. Senkään sisältöä emme ennalta tunne vaan saamme sitä yhdessä päivän kuluessa availla sekä tutkailla ja lopulta laittaa hyllyyn muiden mukana. Sen sisältö ei muodostu vain yksilön menneisyydestä ja hänen elämään vaikuttavista tekijöistä vaan sitä valmistellaan ja ihallaan yhdessä. Se on suhteen osapuolien summa.

Lahjoista yleensä kiitetään. Se meille on opetettu jo lapsena. "Mitä sanotaan?" Kuitenkin joidenkin lahjojen kohdalla on vaikea muistaa niiden olevan lahjoja. Kortti, koristeelliset paperit sekä kauniit rusetit ovat omiaan muistuttamaan hienosta eleestä, kauniista ajatuksista sekä kiitollisuudesta. Arkisemmat lahjat tuppaavat kuitenkin usein helpommin jäämään näkemättä. Emme muista tunnistaa niitä lahjoiksi tai olla niistä kiitollisia. Paitsi hetkissä, kun huomaamme niiden jo katoavan tai ymmärrämme sen vaaran.

Jokainen aamu on uusi lahja. Yksilölle ja suhteille. Se on lahja, jonka saamme päivittäin ja siksi se erityisen helposti unohtuu, kun mietimme saamiamme lahjoja. Emme tajua nähdä sen kauneutta, kun se aamuin saapuu eteemme. Tahdomme vain saada paperit auki ja sisällön nopeasti selville. Keskitymme sen vikoihin ja puutteisiin. Heitämme sen hyllylleen ja kiirehdimme seuraavaan. Emme pysähdy ihastelemaan, nautiskelemaan tai kiittämään. 

Mitä tapahtuisikaan jos seuraavana aamuna pysähtyisit katsomaan lahjoja joita sait? Henkilökohtaisia ja jaettuja. Jos löytäisit nautiskelevat hetket pakettia availlessa? Jos illalla pysähtyisitkin tarkastelemaan lahjojasi sekä kiittämään niistä kaikista epätäydellisyyksistään huolimatta? Jumalaa, elämää tai mitä tai ketä hahansa koet oleelliseksi kiittää. Sekä tietenkin myös mahdollista kumppania, jonka kanssa yhteisiä paketteja jaat. Mitä tapahtuisikaan jos kiittäisit häntäkin ihan tavallisesta yhteisestä päivästänne?

Kiitollisin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen, aamun jälkeen työmatkalla lumisydän.

Kevättalven eteneminen kuuluu jo siinä, että pihapiirissä tiaiset laulavat aamuisin enemmän. Me kuuntelemme sitä heräämisen jälkeen hetken ja nautimme siitä. Tuuletusikkunaa voi pitää auki hetken aikaa pakkasella, ennen kuin kukat ikkunalaudalla saavat liikaa viileää. Sen hetken ajan linnut kuuluvat makuuhuoneessa.

Tänään aamulla seisoimme tuon ajan ikkunan vieressä sylikkäin. Kun se hetki oli mennyt, ymmärsin heti, miten merkityksellistä ja hyvää aikaa se oli. Se tuntui niin eheältä ja hyvältä kokemukselta, että oli kuin koko päivän tärkeimmät asiat olisivat tehtyinä jo.

Jos hyvä elämä ja onnellisuus on se, mitä ihminen tavoittelee, tiaisten kuunteleminen aamuhämärässä huoneessa tuuletusikkunan vierellä sylikkäin seisoessa rakastettuni kanssa on hyvä elämä onnellisesti täydellistyneenä.

Tällaisissa hetkissä tajuaa, että on tietyssä mielessä päässyt perille. Elämä on liikkunut tilaan, jossa voi usein kokea hyvin syvää onnellisuutta, kun kaikki on juuri niin, kuin parhaimmillaan ajateltuna on. Se tuntuu fyysisenä hyvänolon kokemuksena ja mielensisäisenä kokemuksena kokonaisuudesta; että elämässä on läsnä jotain kokonaista.

Tämä kaikki kokeminen liittyy sekä siihen ihanuuteen, jonka koen rakastetussani, että kokemukseen itsestäni tässä vaiheessa elämää. Luulisin, että sen voi sanoa olevan eräänlaista vapautta tuntea tunteita kokonaisvaltaisesti kehossa ja mielessä. On kokonaista, kun voi rakastaa kaikilla tavoilla. Saa olla kaikenlainen, vapaasti.

Mietin, miten voisin vielä useammin elää näitä onnellisuuden tässä ja nyt -hetkiä. Rakastamisen ja intohimoitsemisen lisäksi niitä pilkahtaa taiteen kautta, uuden tiedon oppimisessa, ennakkoluulottomassa ja uteliaassa vuorovaikutuksessa avointen ihmisten kanssa, luonnossa. Viisautta olisi varmasti turvata enemmän aikaa kaikille näille.

Toivon, että seuraavaksi minussa kasvaisikin juuri tuollaista tarpeellista viisautta.

On hämmästyttävän paljon hyvää.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Huokaisin aamulla rakastetulle, että hän on kerta kaikkiaan ihana. Oli niin mukavaa olla.

Oletko sä käynyt jonkin ihanuusakatemian, että sinusta on tullut näin ihana”, kysyin.

Joo, tämän avioliiton”, hän vastasi.

Se oli tietysti oikein kaunis vastaus. Hän sillä tavalla sirotti saamiaan ihanuuskehuja meidän molempien päälle.

Ajattelin samaa asiaa myöhemmin päivällä lisää. Tulin siihen tulokseen, että se oli häneltä tyypillisesti myös taitava oivallus. Ja minulla on samansuuntainen kokemus. Tämä avioliitto, tämä rakkaussuhde tuo minussa esille niitä kaikkia puolia, joita pidän itsessäni parhaimpina. Jos minussa on jotain ihanaa, se on tämän suhteen vahvistamaa ja syventämää.

Rakastettuni, ja tämä meidän välisemme suhde on minun suurin voimavarani. Tämä on minun näköalapaikkani elämän tärkeimpiin asioihin. Minä palaudun tässä, jos olen tullut uupuneeksi, jos olen väsynyt, tämä kannattelee minua.

Kaikenlaisessa elämän iloisessa ja riemuisassa, tämä rakkaussuhde heittää minua vielä korkeammalle. Tämä on kuin vahvistin, joka saa minut soimaan voimakkaammin ja helkkyvämmin.

Lisäksi minä voin kertoa asioistani ja kysyä kysymyksiäni avoimesti, ja pyytää neuvoa ja mielipiteitä. Rakastettuni jaksaa kuunnella ja vastata viisaasti.

Tämä on minulle verraton suhde. On hämmästyttävää, että on käynyt näin hyvin. Olen päätynyt siihen joukkoon, jolla on erittäin hyvä rakkaussuhde, parisuhde, avioliitto. Minulla tosiaan on ihanuusakatemia.

Me jotenkin vain sovimme toistemme seuraan näin hyvin. Meillä on sopivat ja riittävät valmiudet olla onnellisia, näinä kahtena ihmisenä ja yhdessä. Meillä sattuu olemaan kaksi samansuuntaista vapaata elämänasennetta.

Luin juuri loppuun Yuval Noah Hararin Sapiens-kirjan. Se on minusta sisällöllisesti epätasainen, mutta kyllä kiintoisa analyysi ihmisyydestä; siitä, mistä ihminen on tullut ja minne menossa. Kirjan loppupuolella Harari hieman kompastelee onnellisuuteen liittyvien näkökulmiensa kanssa, mutta tulee ohimennen ottaneeksi esiin asian, joka on varsin merkittävä. Se on yleinen tutkimusten antama viite siitä, että hyvissä parisuhteissa olevien ihmisten kokonaishyvinvointi on merkittävästi parempi kuin toimimattomissa.

Minun on vaikea mitata kokonaishyvinvointini määrää. Keksin elämästäni ja tekemisistäni monia asioita, jotka voisivat olla vielä paremmin tai aivan toisinkin. Mutta parisuhteen osalta saan kyllä täyden buustauksen hyvinvointiini.

Harari miettii sitäkin, että tekeekö parisuhde ihmiset onnelliseksi, vai päätyvätkö onnelliset ihmiset parisuhteisiin. Onnellisuuden ja parisuhteen välillä voidaan nimittäin todeta olevan vastaavuutta, mutta on hyvä kysymys, mikä johtuu mistäkin.

Ehkei tuohon ole yleistä vastausta. On vain yksittäisiä parisuhteita ja niiden uupumisia. Omalta osaltani jos pitäisi vastata, niin minä sanoisin, että minut tämä parisuhde on tehnyt onnelliseksi. Ja se on kaivanut minusta esille minun oman onnellisuuteni, ja kasvattanut ja vahvistanut sen uusiin mittoihin.

Tämä on nykyaikainen parisuhde liberaalissa maailmanajassa, jossa ihmiset voivat itse valita reittejään ja tehdä ratkaisuja. Toisin kuin suurimman osan ihmiskunnan historiasta, meidän ajassamme voi käyttää yksilön vapautta. Voi hakea mahdollisuutta tulla onnelliseksi. Voi löytää ihanuusakatemian. Kullekin on varmasti juuri omanlaisensa. Minulla on tämä, rakkauden Huvikumpu.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat