Kirjoitukset avainsanalla naiseus

Katselin somessa ihan äskettäin mainosta BailaMama-jumppatunneista ja tunsin jännän tunteen. Sama tunne tulee, kun vietän aikaa ystävien kanssa, joilla on ihan pieniä lapsia, sellaisia alle kouluikäisiä nassikoita. Olen viime aikoina pysähtynyt miettimään kotiäitivuosia; kurahoususulkeisia, vaipparallia, niitä aikoja kun pylly ei päivän aikana kovin montaa kertaa ehtinyt sohvalla viivähtää.

Välillä selaan vanhoja hääkuvia ja niitä, joissa minulla on vielä kaksi sormusta vasemmassa nimettömässäni. Aikaa jolloin olin vaimo ja silloisen käsitykseni mukaan kokonaisen perheen äiti. En olisi uskonut, että tulee vielä päivä, jolloin en kunnolla enää muista, millaista oli, kun lapset olivat ihan pieniä. Tai muistan, mutta en oikein tavoita sitä, että se olin minä, joka eli perhe-elämää nuorena naisena.

En enää yhtään kaipaa vauvaa, rakastan vauvoja, mutta en enää jaksaisi valvoa enkä säätää. Tunsin valtavaa surua joitakin vuosia sitten, kun tajusin, etten todennäköisesti enää kolmatta kertaa tule äidiksi. Olen elänyt tietyn vaiheen elämässäni eikä se tulee enää koskaan takaisin.

Vanhoissa kuvissa kasvoni ovat sileät nuoren naisen kasvot. Nyt peilistä katsoo aikuistuneempi versio minusta. On aika ihmeellinen olo pikkuhiljaa muuttua keski-ikäiseksi. Lapset kasvavat kohti teini-ikää ja eron myötä elämäni on muutenkin erilaista kuin ennen.

Rakastan tätä elämänvaihetta. On niin upea tunne tuntea jalat syvällä maassa (symbolisesti) ja pää lähellä pilviä. Rakastan naiseutta yli kaiken. Ihastelen kaikkea, mitä keski-ikä tuo tullessaan; uneliasta lempeyttä, armollisuutta, tärkeissä asioissa elämistä ja kehoa joka tekee mitä sitä lystää.

Parisuhdekin on erilainen, kun ei ole ihan teini enää. On aikaa ja tietoisuutta sen verran, että tajuaa parisuhteen hoitamisen tärkeyden. On halua rakentaa ja olla läsnä. Itsensä tunteminen antaa varmuutta ja luottamusta ihan toisella tapaa kuin ennen. Senkin jo tietää, että sydänsuruista selviää, aika parantaa ja elämän rajallisuuden alkaa tiedostaa – siksi uskaltaa heittäytyä ja nauttia pienistä ja arvokkaista hetkistä.

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Parisuhteiden äärellä puhutaan usein kipinästä. ”Se oli ihan hyvä tyyppi, mutta ei meidän välillä ollu kipinää” tai ”Meidän suhteessa on alusta asti kipinät sinkoillu”. Parisuhteen palikat-nettisivullakin lausahdetaan ”Lisää kipinää parisuhteeseen”. :)

Mikä kipinä oikein on ja miten se syntyy?

Kipinästä tulee ensimmäiseksi mieleen intohimo tai jokin muu selittämätön, jota on joidenkin ihmisten välillä ja joidenkin ei. En oikein pääse sanaan kiinni muuta kuin sen kääntöpuolen kautta. Kun ei ole kipinää, tulee itselleni olo jostain aika pliisusta, joka ei liikauta suuntaa taikka toiseen.

Kun on kipinää, toisella on jokin merkitys. Kipinöinnissä on kipinää, potkua, virtausta, sähköä, energiaa, intohimoa. Jotain joka pitää itsen, toisen ja suhteen elävänä. Jos ei ole kipinää, ei peiton allakaan paljoa tapahdu, kai. Nukuttaa tai päätä särkee ehkä kyllä. Kipinä voi olla fyysistä tai henkistä, ehkä molempia ja vielä jotain muuta näiden lisäksi.

Joskus varmaan voi kipinöidä liikaakin. Kun samaan laariin laitetaan kaksi oikein temperamenttista tyyppiä, alkaa kipinät lennellä; riidellään ja rakastetaan niin, että näkyy ja tuntuu. Ja osapuolet väsyvät taisteluolotilaan.

Jos ajatellaan, että meistä jokainen on vähän kuin sädetikku, joka saadaan rätisemään ja hehkumaan pimeässä, on meissä myös sytytyslanka. Sytytyslankaa kun jollakin hehkutetaan, alkaa tapahtua – viritytään parisuhde- ja hyvinvointitaajuudelle :)

Miten naiseutta ja miehisyyttä voitaisiin hoitaa niin, että sytytyslanka on mukavasti positiivisessa hehkutilassa vähän kaiken aikaa? Ja sopivan tilaisuuden tullen syttyy palamaan ja hoitamaan parisuhdetta ihan kunnolla. Kipinästä pitää pitää huolta, muuten se sammuu. Tarvitaan kipinävahteja :)

Eikö pieni polte polta pieniä epäpuhtauksiakin? On helpompi olla avoimessa yhteydessä, rakastaa, antaa anteeksi ja jaksaa yrittää, kun kipinä pidetään elävänä. Se jokin liima joka tekee parisuhteesta parisuhteen :)

Miten teillä saadaan positiiviset kipinät lentämään? :)  

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat