Kirjoitukset avainsanalla Ruuhkavuodet

Kuva: Pixabay

Suomessa moni parisuhde kariutuu silloin, kun lapset ovat pieniä. Yksi järjestömme työntekijöistä jalkautui tänä keväänä kymmeniin helsinkiläisiin perhekerhoihin ja -kahviloihin. Hänen tavoitteensa oli välittää viestiä parisuhteen huoltamisen tärkeydestä pikkulapsiperheissä. Kevään mittaan perhekerhokävijöiden mielipide yllätti hänet.

Parisuhde on helpointa laittaa muutamaksi vuodeksi telakalle.

Iso osa pienten lasten vanhemmista oli nimittäin sitä mieltä, että parisuhde on helpointa laittaa muutamaksi vuodeksi telakalle. Ajatus korostui varsinkin vauvavuotta elävien äitien puheissa. Vauvan läheisyys riitti tyydyttämään ihokontaktin kaipuun. Siksi ajatus seksistä tuntui monesta äidistä kaukaiselta.

Moni koki parisuhteen kuuluvan pakollisena pahana asiaan. Tärkeintä oli lastenhoito sekä arjesta selviytyminen. Ja jos aikaa jäi, se käytettiin mieluiten omiin harrastuksiin tai ystävien seurassa olemiseen. Väsymys ja fyysinen kuormitus lisäsivät tarvetta rauhassa olemiseen.  Vanhemmat arvelivat, että suhdetta on taas aikaa ajatella, kun lapset ovat isompia ja itsenäisempiä.

Parisuhde ei ole staattinen tila, jonka voi nostaa hyllylle parempia aikoja odottamaan.

Tiedetään, että parisuhde ei ole staattinen tila, jonka voi nostaa hyllylle parempia aikoja odottamaan. Se on jatkuvassa liikkeessä oleva suhde, jossa tunne on tärkeä. Jos kumppanukset eivät kasva toistensa kanssa samaan suuntaan, kasvu tapahtuu lehtiotsikoista tuttuun tapaan toisesta erilleen.

Läheisen tunnesuhteen ylläpitäminen vaatii aikaa, tutkimusten mukaan noin 10,5 tuntia viikossa. Yhteisen ajan ei ruuhkavuosissa tarvitse olla mitään erityistä: sitä voivat olla vaikka yhteiset kauppareissut tai saunassa käynti. Sellaista tekemistä, jossa voidaan katsoa välillä samaan suuntaan ja toisinaan toista silmiin.

Keskustelu onnistuu yhteisen tekemisen lomassa.

Parisuhteen hoitamiseen kannattaa panostaa erityisesti suhteen taitekohdissa: yhteistä arkea aloiteltaessa, pikkulapsivaiheessa, lasten muuttaessa kotoa omilleen sekä eläkkeelle jäädessä. 

VINKKEJÄ PIKKULAPSIPERHEELLE:

Ota yhteistä aikaa ja satsaa keskusteluun. Jos vuorovaikutus supistuu siihen, kumpi syöttää puuron ja kumpi vie roskat, tarvitaan aikaa päästä kärryille siitä, mitä kumppanille kuuluu. Samalla voi muistua mieleen, miksi toiseen rakastui. Keskustelu onnistuu yhteisen tekemisen lomassa. Aina ei ole mahdollista olla kaksin: pienen lapsen voi ottaa mukaan vaikka kävelylle tai pyöräretkelle.

Luo keskustellen toimiva arki. Olette elämänne parhaat asiantuntijat. Pyrkikää löytämään tasapaino, jakamaan kotityöt teille sopivalla tavalla ja huolehtimaan tasapainosta kodin, työn ja harrastusten välillä. Se, mikä sopii muille, ei välttämättä toimi teillä. ”Mutta kun naapurin Tommikin aina…” ei motivoi puolisoa tekemään yhtään enempää.

Arvosta puolisosi vanhemmuutta.  Anna positiivista palautetta aina kun siihen on mahdollisuus. 

Pyydä apua. Jos tukiverkot ovat niukat, maksullinen lastenhoitaja tai siivousapu maksaa itsensä takaisin rennompina vanhempina ja parempana ilmapiirinä.

Hanki lukko tai haka makuuhuoneen oveen. Seksi on suhteen liima. Jos ei haluta, kannattaa aloittaa läheisyydestä ja keskusteluyhteyden parantamisesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Georgia Vagim // unsplash.com

Ensi yönä jaetaan elokuvamaailman himotuimmat palkinnot eli Oscarit. Kukaan pienten lasten vanhempi ei tietenkään jaksa nousta katsomaan niitä suorana – paitsi vauvojen vanhemmat, jotka ovat hereillä vasten tahtoaan. Päätin kehittää omat palkinnot meille univajeessa vaeltajille. Tässä siis vanhemmuuden Oscarit – olkaa hyvä! Katso, kuinka monta kategoriaa voitat:

1. Paras ohjaus

Kun mikään ei mene suunnitellusti, vaan kaikki on pilalla jo aamusta asti. Kun olet myöhässä, lapset ovat myöhässä, maito on pitkin lattiaa, kahvi ainoalla puhtaalla työpaidalla, auton akku hyytynyt ja puoliso napannut vahingossa puhelimesi mukaansa, voit tuntea olevasi elämäsi paras ohjaaja. Kaikki langat käsissä ja tilanne kontrollissa, eikö vaan?

Kaikki langat käsissä ja tilanne kontrollissa, eikö vaan?

2. Paras leikkaus

Se, joka tehdään saksilla omiin hiuksiin, kun leikitään kampaamoa.

3. Paras lavastus

Se, kun lapsi sanoo kirkkain silmin pesseensä hampaansa / tulevansa ajoissa kotiin / tehneensä läksynsä / ettei ole pissahätä / pedanneen sänkynsä / pikkuveljen kaatuneen itsestään / isän syöneen karkkisi.

4. Paras maskeeraus

Se, joka tehdään äidin meikeillä – kalleimmalla huulipunalla ja tärkeimmällä ripsivärillä. Ilman lupaa.

5. Parhaat erikoistehosteet

Tarvitseeko tätä edes enempää avata? Kuulosuojaimet ei auta desibeleissä ja kaikki tulee ihan 3D-versiona suoraan päin naamaa.

Paras alkuperäinen käsikirjoitus on se, jonka suunnittelit ennen lapsia haaveillessasi mukavista ikonisista hetkistä yhdessä

6. Paras alkuperäinen käsikirjoitus

Se, jonka suunnittelit ennen lapsia haaveillessasi mukavista ikonisista hetkistä yhdessä – lasten tehdessä kiltisti toivomiasi asioita. Kuinka opettaisit kaiken itsellesi tärkeän lapsillesi, heidän kuunnellessa kiinnostuneena vieressä.

“Tuu kattoo, kun äiti näyttää sulle tän, tää on tosi hyvä.”

“En todellakaan tule.”

7. Paras sivuosa

Puolisosi. Vaikka ei aina edes tule huomatuksi, on erittäin oleellinen osa tarinan kaarta ja tärkeimpiä kohtauksia.

Kiitokseksi saat todennäköisesti kuulla olevasi typerin vanhempi ikinä

8. Paras pääosa

“Minä, minä, minä, minä, minä, miks en ikinä saa ja muut saa aina, olet typerin ikinä!” Olet pessyt pienen kultamurusi vaatteet, viikannut ne, tehnyt ruokaa, auttanut läksyissä, kuskannut harjoituksiin, ostanut kaverilahjan ja ilahduttanut kotimatkalla ylimääräisellä ajelukierroksella, että toinen saa kerättyä vielä muutaman Pokémonin.

Kiitokseksi saat todennäköisesti kuulla olevasi typerin vanhempi ikinä, kun et ikinä/koskaan/milloinkaan suostu johonkin äärimmäisen älyttömään aivopieruideaan, kuten esimerkiksi lumisotaan alasti takapihalla -25 asteen pakkasessa kouluiltana klo 23.

Tiedät todella, kuka näyttelee oman elämäsi pääosaa. Painotus sanalla näyttelee ja kysymysmerkki sanojen "oma elämä" kohdalla. Mikä oma elämä? Oliko minulla joskus sellainen?

 

Tiedoksi sitten tässä vaiheessa, että näissä Oscareissa ei ole punaista mattoa eikä tukkaloistoa tai hienoja pukuja. Viihdettä kyllä piisaa ja huumoria löytyy. Paras komedia ikinä.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jarkko Vertanen

Muistan, kuinka minulle ojennettiin syliin mustatukkainen nyytti. Olin hätäsektion jälkeisessä tokkurassa, enkä meinannut tunnistaa vauvaa omakseni. Olin aina ollut blondi – miten ihmeessä minussa kasvaneella voi olla tuuhea tumma tukka?

Erilaisuutemme ihmetteleminen ei suinkaan jäänyt tähän. Meissä on tyttäreni kanssa paljon samaa, mutta erojakin on runsaasti. On ollut hilpeää seurata, mitä piirteitä esikoiseen on tarttunut omasta, mitä miehen suvusta. Olemme kaikki hioneet toisiamme ihmisiksi.

Heti ensimetreillä nyytti haastoi kohtaamaan keskenkasvuisuuttani. Samalla kun vauva huusi omaa ikäväänsä, itkin hiljaa mielessäni turvattomuuttani.

Miten ikinä minä, avainkaulalapsena betoniviidakossa asunut peppityttö, osaisin tarjota toiselle turvaa?

Vuodet vierivät, lapsi kasvoi ja puoliso pysyi rinnalla. Perheeseen syntyi vielä kaksi veljeä. Tehtiin töitä ja aherrettiin kotiarkea. Aikaisin ylös, aamukahvit, halit ja ovesta ulos, paluun hetket oven raossa, harrastuksiin, päivällinen, iltasiivous, roskat roskakatokseen ja nukkumaan. Vuosien toistossa meissä kaikissa tapahtui huomaamatonta kasvua. Esikoinen löysi oman polkunsa aikuisuuteen. Itseluottamukseni ihmisenä, äitinä ja puolisona vahvistuivat. Nyt voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että kaikki yövalvomiset vauvojen ja murkkujen kanssa kannattivat. Öitä läpielettäessä ei siltä yhtään tuntunut.

Parisuhteen hyvinvoinnin vahvistamisesta muodostui itselleni ammatti huomaamatta. Aloitin vertaisryhmien ohjaajana, vertaisluennoitsijana, parisuhdetapahtumien luotsina. Kehitin materiaaleja, kirjoitin kirjoja ja väittelin erokriisin työstämisestä toimivaksi parisuhteeksi. Löysin itseni puhumasta löydöistäni myös muille. Ja lopulta luotsaavani parisuhdejärjestöä, joka organisoi vuosittain useita kymmeniä parisuhdetapahtumia niin nuorille kuin vanhoille parisuhteensa kehittämisestä kiinnostuneille pareille.

Parisuhteen huoltamisesta ja kriisien ylittämisestä on tullut itselleni intohimo.

Niin palkitsevaa on nähdä parin, joka on ehtinyt etääntyä jo kauas toisistaan, palaavan toistensa syliin ja syleilyyn. Kirjoitan Rakkauden roihussa blogeja joka toinen keskiviikko. Usein lähden liikkeelle henkilökohtaisista huomioista, joita raamittavat muiden parisuhdekokemukset sekä tutkimuksissa tehdyt havainnot. Annetaan rakkauden roihuta läpi vuosien niin isolla kuin pienellä liekillä!

Kommentit (2)

Hanna Ranssi-Matikainen
Liittynyt11.1.2018

Moi Sarianna! Anteeksi, että kommenttiin vastaaminen on jäänyt! Tämä bloggailu tällä alustalla on vielä niin uutta, että vähän joudun hakemaan rutiineja ;) Juu, hurjaa oli se, ettei väliä kahdelle vanhimmalle lapselle jäänyt kuin vuosi ja kymmenen kuukautta. Jotenkin sen ekan kokemuksen hautasi ajatuksissaan taka-alalle. Toki kävin synnytystapa-arviossa ja siellä kaikki tuntui olevan ok. Toivottavasti löydät itsestäsi voimaa ensimmäisestä kokemuksesta huolimatta niin, että uskaltaudut kokeilemaan uudestaan sitten kun sen aika on. Seuraava kerta voi olla ihan erilainen!

Parisuhdetohtori Hanna Ranssi-Matikainen

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: <span class="photographer">Estee Janssens // unsplash.com</span>
Kuva: Estee Janssens // unsplash.com

Ekaluokkalaisen harjoitellessa "1+1=2"-laskuja en malta olla ajattelematta, kuinka helppoa olisi, jos elämä noudattaisi kaavaa. Yksi plus yksi on kaksi. Selkeää ja suoraa. Asia ja toinen asia on kolmas asia. Piste.

Vajavaisena vanhempana toivoisi elämän olevan ennakoitava sarja tapahtumia, joita voisi itse täysin hallita.

Ensimmäisen lapsen kohdalla jaksoin ajatella, että toistamalla asiaa yksi tapahtuu asia kaksi ja tästä pidemmällä aikavälillä seuraa asia kolme. Yleistin oman toimintani ja tapani yleispäteviksi totuuksiksi kasvatuksesta kaikissa tilanteissa. Olin asiantuntija ja ekspertti.

Toisen lapsen synnyttyä meni nopeasti sormi suuhun.

Toisen lapsen synnyttyä meni nopeasti sormi suuhun. Sylissä oli yllättäen täysin erilainen kakara kuin esikoinen. Asiasta yksi ei seurannutkaan asia kaksi, vaan ehkä kolme tai jopa neljätoista. En tiennyt aina, miten toimia. Piti opetella kaikki alusta uudelleen.

On sanomattakin selvää, että kolmannen lapsen myötä asiantuntijuus kasvattajana on samalla tasolla kuin tikanheittäjällä sokkona, vasemalla kädellä heitettynä, selin, liikkuvaan maaliin - vain tuurilla tulee osuma. Jos matkalla kehenkään ei satu, ollaan voiton puolella.

Koirien kohdalla on jo luovuttu yksiulotteisesta "syy ja seuraus" -kasvatusteorioista, mutta ihmeen kaupalla ne vain vahvistavat asemiaan, kun lapsista yritetään koulia kunnon kansalaisia. Vanhemmille vannotetaan, että tekemällä näin, kasvatat perilliset, joita ei koko kylän tarvitse hävetä. Samalla varoitetaan, että älä ainakaan tee näin tai muuten kaikki toivo on menetetty ja valo kadonnut tunnelin päästä. Ikuisesti.

Hieno 60-luvulla kehitetty kiintymyssuhdeteoria saa hämmentäviä piirteitä, kun se yksinkertaistetaan yleispäteviksi kasvatusohjeiksi ja -neuvoiksi. Viimeksi viikko sitten Hesarissa varoitettiin erikoislääkärin auktoriteetillä, kuinka imettävien someäitien lapsista tulee oravia potkivia paholaisia.

Syyllisyydessä marinoidut mammat lukevat keskustelupalstojen nettitestejä, joilla voi testata, onko jo ehtinyt pilata pilttinsä tulevaisuuden käymällä lenkillä - yksin, Herra varjele. Tarhatädin syliin tyytyväisenä jäävä taapero on foorumeiden kasvatusguruille osoitus turmiollisesta tulevaisuudesta - nukuitko päiväunia, kun olisi pitänyt runoilla ja riimitellä?

Parisuhdettakaan ei pidetä yllä vain yksinkertaisilla poppaskonsteilla.

Parisuhdettakaan ei pidetä yllä vain yksinkertaisilla poppaskonsteilla. Kiittäminen ja koskettaminen ovat hyvästä, mutta kiireisenä arkiaamuna pommiin nukkuneena lähinnä  ärsyttää, jos puoliso on lukenut, että pitkä halaus päivässä lisää läheisyyttä.

On onni, että elämä ei ole vain matikkaa - 1+1=2. Tekemällä yhtä ei aina seuraa toista. Asioilla on edelleen syy-seuraus-suhteita, mutta lopputulos on yleensä useamman kuin kahden asian summa. Mustan ja valkoisen välissä on paljon muitakin värejä.

Tekemällä yhtä ei aina seuraa toista

Ihmisyys on siinä, että kenenkään elämä ei ole täysin ennakoitava sarja tapahtumia, joihin voi vain itse vaikuttaa. Se on pelottavaa, mutta myös armollista. Lapset eivät ole tuomittuja nuorisovankilaan, vaikka huoltaja olisi hetkittäin törppö ja osaamaton - olisimme siellä muuten kaikki. Parisuhde ei ole eron partaalla, vaikka iltapäivälehden “näin tunnistat sielunkumppanisi” -testissä ei pisteitä kerrykään.

Luota itseesi, lapseesi ja parisuhteesesi. Lopeta itseruoskinta ja tarpeeton syyllisyydessä rypeminen - tee mielummin sama aika jotain, joka saa sinut voimaan hyvin.

Selaa vaikka somea.  

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat