Kirjoitukset avainsanalla luopuminen

Ilmassa pientä pakkasta. Kävelemme vanhan koiramme kanssa pitkin radan vartta. Välillä se haukkuu vastaan tulevia vedettäviä matkalaukkuja, hiljaisia lajitovereita. Mutta sen hajuaisti toimii, vaikka muut aistit ovat hiljalleen hiipuneet.

Mies haistaa alakuloisuuteni. Mikä on? Pala kuristaa kurkkua. Päälle viisikymppisen suusta kumpuaa mahdoton haave. Olisin halunnut lapsen kanssasi. Meidän lapsemme. Aika kulkee nopeasti ja sitä jäi meille niin vähän. Olisin halunnut kohdata sinut jo paljon aikaisemmin. Tähän hauras äitini olisi sanonut, ei makeaa mahan täydeltä. Hän, joka eli 94-vuotiaaksi ja söi viimeiset viikot ennen kuolemaansa joka päivä lempileivoksiaan.

Toteutuneessa elämässä olemme mieheni kanssa mielestäni ymmärtäneet leivosten arvon. Olemme kertoneet toisillemme tarinoita jo kuljetuista matkoista, merkityksellisistä ajanjaksoista ennen meitä. Mieheksi ja naiseksi kasvamisesta. Molempien lasten maailmaan tulosta ja vanhempana olemisen rikkaudesta. Haavoittumisista ja koko elämän kestävästä eheytymisestä. Vuosista, joita ilman meitä ei olisi. Vuosista, joina me kasvoimme toisiamme kohti. Niitä me tarvitsimme ollaksemme sinä ja minä.

Omalla kohdallani kysymys taitaa olla vanhenemisen haasteellisuudesta ja siihen liittyvästä yhä enenevästä luopumisesta. Sen hyväksymisestä, että ihminen lähtee maailmasta yksin, harvemmin yhdessä toisen kanssa. Saatille toki voi päästä. Rakkaudessa olen välillä tuskallisen tietoinen siitä, että emme voi elää yhdessä ikuisesti. Vain tämä hetki on totta. Sen sijaan toivon, että en haikailisi sitä mitä ei edes olisi voinut olla. Haluan olla kiitollinen kaikesta siitä mitä on. Tämä keskinäinen rakkaus ja intohimo on meille vielä suotu. Nähdyksi tulemisen ilo, lohdutus ja helpotus.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Elin neljä vuotta sinkkuna avioeroni jälkeen ja koin sen tuskallisen yksinäisenä ja tarkoituksettomana aikana. ”Älä tee niinku mä teen”. Avioeroni jälkeen tein sinkkuudesta itselleni ongelman pitkäksi aikaa. Tässä pientä pohdiskelua aiheen äärellä.

Älä tee sinkkuudesta itsellesi ongelmaa

Ongelmatilanteeseen harvoin auttaa se, että ongelmalle uhraa voimansa, aikansa ja energiansa. Sinkkuutta voi ajatella Rakkauden odottamisen aikana, jolloin voi kunnostaa itsensä ja elämänsä. Ja sitten kun kumppani tulee elämään, onkin kaikki jo ikään kuin valmiina. Itse aloin siivota kaappeja ja raivasin tilaa myös sen toisen vaatteille, vaikkei mitään miestä missään näkynytkään.

Hyväksy sinkkuus, älä taistele sitä vastaan

Joskus tulee taisteltua oman elämän olosuhteita vastaan. Kun asettuu läsnäoloon ja sallii asioiden olla niin kuin ne ovat, alkaa olokin helpottua. Ja jos et hyväksy ja hyväksyt sen, sekin voi helpottaa. Tappelu ja taistelu uuvuttavat ja vievät voimia. Tappeleminen ei tiettävästi nopeuta kumppanin kohtaamista.

Luota siihen, että kaikki on juuri niin kuin on tarkoitettu

Itse uskon siihen, että elämä avautuu hetki hetkeltä juuri sellaisena kuin on tarkoitus. Ehkä et olekaan vielä valmis parisuhteeseen ja se toinen, jonka on tarkoitus tulla elämääsi, on kesken itsensä tai elämäntilanteensa kanssa. Emme pysty näkemään kovin pitkälle eteenpäin, mutta luottamuksen voimme aina valita. Pettymyksiä tuottavat varmaan eniten aikataulutoiveet, jotka kumppanin ilmaantumiselle asetamme. Voitko luottaa siihen, että joku muu päättää nämä asiat parhaalla mahdollisella viisaudella?

Saat sen mistä luovut

Päästä irti jatkuvasta levystä pään sisällä, joka sanoo, että eikö se kumppani jo tule ja en kuitenkaan ikinä löydä ketään. Päästä irti ja olet tietyllä tapaa vapaa. Ehkä paradoksi onkin juuri siinä, että juuri raivaamaasi tilaan tulee se, jota odotit.

Kukaan ei tule kotoa hakemaan

Itse ajattelin jääräpäisesti pitkään, että minä odotan, että ritari tulee ja hakee minut kotoa. Harvoin kuitenkaan tulee. Älä jää yksin kotiin murehtimaan kumppanin puutetta. Ole avoin ja pidä silmät ja korvat auki. Itse taistelin Tinderiä vastaan ja sen nyt arvaa, miten siinä käy…

Elä ilon kautta

Kun kulkee suupielet alaspäin ja murjottaa kumppania odottaessaan, ei ole ihan varsinaisesti kovin houkutteleva kohde. Iloitse itsestäsi, opettele hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet ja avaa itsesi elämälle – ihmeitä tapahtuu. Ainakin se ihme että itse voit vähän paremmin.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat