Kirjoitukset avainsanalla uusi vuosi

Lapsiperhearjessa eniten minua on  mietityttänyt se, mikä on suunnitelmallisuuden ja hetkeen tarttumisen paras suhde. Olemme huomanneet, että ilman jaettua kalenteria emme selviä. Olen huomannut, että monta asiaa ei tulisi tehtyä, jos ei tarttuisi hetkeen. Suunnittelemalla on paljon vaikeampi saada ystäviä yhteen kuin tarttumalla hetkessä tehtyyn tarjoukseen. Päiväuniaikana kannattaa pysähtyä terassille, kirjoittaa blogia tai ottaa kahden keskistä aikaa. Ilman suunnittelua voivat asiat kuitenkin lipua ohi. On valittava oikein vaunuttelureitti, jotta sen varrella voi pysähtyä. Jos ei sovi omia menoja, huomaa helposti olevansa myös se, joka jää kotiin.

Jouluumme mahtui neljä eri vierailupaikkaa, ja silti olin katsellut kirkonmenojen aikatauluja. Kun heräsimme yhdeksältä joulupäivänä, pakkasin perheen kymmeneksi kirkkoon. Tätä ei ollut laitettu kalenteriin, olin kuitenkin katsonut mahdollisuuden ja aamuilla tartuin hetkeen. Ennalta päätettynä kirkko olisi voinut olla liikaa, nyt se olikin juuri sitä me tarvitsimme.

Uusi vuosi tuo mukanaan työt, päiväkodin ja aikataulutetun arjen. Minähän olin kauhuissani siitä. Enää en ole. Pieni suunnittelu tuokin lisää hetkeen tarttumisen mahdollisuuksia, ei vähennä niitä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kävin tänään puolison lapsuudenystävän synttäreillä. Pyöreitä vuosia tuli täyteen ja uusi vuosikymmen alkoi. Sopii hyvin uudenvuoden aatonaattoon. Olin ajatellut jo etukäteen tänään kirjoittaa jotakin uuden vuoden lupauksista ja odotuksesta. Nämä teemat yhdistyivät päivän juhlaan. Olimme olleet juhlissa vasta vartin, kun synttärisankarin työpaikan väki tuli onnittelemaan. Kuulimme puheen, jossa kerrottiin tämän työntekijän mukavista puolista. En tiedä kuunteliko kukaan kovin tarkkaan, mutta lopuksi kaikki havahtuivat. Puhuja kertoi pilke silmäkulmassa, että uusi rakkaus, jonka synttärisankari on löytänyt, näkyy mukavasti koko olemuksessa. Seurasi nyökyttelyjä ja hymyjä. Samalla niillekin paikalla olleille, jotka eivät uudesta rakkaudesta tienneet, selvisi tilanne. Yksin ei nyt tarvinnut juhlaa ja arkea kohdata.

Illan mittaan tuli puheeksi pöydissä koristeina olleet pienet peilipintaiset sydämet. Päivänsankari kertoi niiden olevan kierrätyskamaa. Ne oli laitettu talteen jo alkusyksystä, kun velipoika meni naimisiin. Synttärisankari kiteytti paljon, kun sanoi jotenkin niin, että: ”Kaikki kannattaa kierrättää, varsinkin käytetyt sydämet”.

Sitä vaan pohdin, että vuodet loppuvat ja alkavat erilaisten odotusten, kaipausten ja lupausten ristipaineessa. Miltä sinun uusi vuosi näyttää? Minkälaisen sydämen voisit käyttää uudelleen. Saako rakkaudesta kertoa ja miten se tai sen kaipuu meissä näkyy? Kaikkea hyvää saa luvata ja toivoa. Maailmassa kiertää vielä paljon lämmintä ja toivoa on!

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Unsplash

Missä tahdot olla, kun vuosi vaihtuu?

Jos täysin rehellisiä ollaan, niin itse tahtoisin olla kotona. Itsekseni lämpimän viltin alla hyvän musiikin tai elokuvan pyöriessä taustalla, vatsan ollessa täynnä ja kädessä kupponen teetä tai sitten se skumppalasi. Tai  jos en siellä, niin korkeintaan Malmin seurakuntatalolla hätämajoituksessa vapaaehtoisena. Joka tapauksessa kaukana valtavasta juhlinnasta ja melskeestä.

Samaan aikaan joku osa minusta kuitenkin pelkää. Pelkää, mitä se kertoisi tulevasta vuodestani, jos vietän vuodenvaihteen yksin tai kaukana tyypillisestä juhlinnasta. Luonko silloin pohjaa yksin vietetylle vuodelle? Vuodelle, joka on onnellinen, mutta kuitenkin turhan kaukana esimerkiksi läheisistäni? Pitäisikö minun kuitenkin olla käynnistämässä vuoteni sosiaalisesti ja räväkästi? Luoda pohjaa vuodelle täynnä uusia ihmissuhteita ja kokemuksia.

Kuitenkin, kun todella miettii, mitä vuodenvaihteen vietosta voi päätellä, niin huomaa sen kertovan vain sen mitä ihminen päätti tehdä juuri silloin. Ei mitään sen suurempaa tai pitkäkestoisempaa. Haaveni hiljaisesta tai vapaaehtoistyön täyteisestä vuodenvaihteesta ei tarkoita, että haaveilisin ensi vuodelta vain hiljaisuutta ja vapaaehtoistyötä. Tuleva vuoteni voi olla täynnä uusia ihmissuhteita ja kokemuksia, vaikka se alkaisikin juuri niin rauhallisesti, kuin nyt toivon.

Vuoden vaihtuminen toiseksi on määritelmä, jonka olemme itse tehneeneet. Se ei ole yhtään sen suurenmoisempi tai ihmeellisempi kuin muutkaan yöt. Ja silti se antaa samalla loistavan mahdollisuuden aloittaa jälleen kerran puhtaalta pöydältä. Älä siis turhaan mieti millainen vuodenvaihteesi kuuluisi olla tai mitä se kertoo sinusta tai tulevasta vuodestasi, vaan nauti mahdollisuudesta tehdä siitä sellainen, kuin nyt hyvältä tuntuu. Kyllä ne ensi vuoden paineet ja kasvun paikat sekä ilot ja surut tulevat sieltä joka tapauksessa. Ei murehdita turhaan huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen (Matt.6:34)

Oman näköistä ja turvallista vuodenvaihdetta, sekä siunausta ja unelmien täyteisiä hetkiä vuoteen 2017!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vuoden lopulla huomaa aina olevansa jonkinlaisella ajan vedenjakajalla.

Toisella puolella on kaikki eletty aika. Rakastajien kesken koettu ja eletty on meidän tarinamme. Se on se, mitä meillä on.Toisella puolella ovat aikeet ja odotukset, mutta muuten ei näy mitään. Tulevaisuus vasta odottaa tekemistään ja elämistään.

Tässä maailman harjanteen päällä seisotaan ja katsellaan molempiin suuntiin ja tunnistetaan se, kuinka lyhyt on ajan mitta. Veljeni totesi joulun tunnelmissa venytellessään, että ihmiselämässä on keskimäärin neljätuhatta viikkoa – yhtään päivää ei tee mieli haaskata tyhjänpäiväisyyksiin.

Kylläpä se kuulostaa lyhyeltä pätkältä! Ja vaikka rakkaudessa ei ole rajoja, koska se on tällainen kaikkivoipainen, loputon tila, se sijaitsee keskellä rajallista elämää.

Rakkauden rajattoman ajan ja elämän rajallisen ajan paradoksin äärellä ei kai ole muuta mahdollisuutta kuin asettaa toiveita tulevaisuudelle: heijastaa rakastuneena olemisen todellisuutta tuleviin päiviin. Se on pieni rohkea teko. Me rohkenemme odottaa parasta tulevilta päiviltä.

Tai oikeastaan, tarkemmin ajateltuna, se on aika suuri rohkea teko. Toivomalla, että parhaat mahdolliset asiat jatkavat tapahtumistaan, ja onnellisuus vielä syvenee, altistamme itsemme elämälle. Mutta eihän onnellisuuteen voi hiipiä varauksin ja epäillen? Pitää tehdä uskon hyppy. Tai rakkauden loikka.

Minua ei pelota. Meillä on rakkauden siivet. Niinpä minä syöksen itseni vauhtiin ja heittäydyn rakkauden vuoteen 2017. Ainakin seuraavia asioita tapahtuu tuolla kartoittamattomassa tulevan valkoisessa:

Meillä on paljon aikaa jaettavaksi yhdessä. Jokaisena päivänä on aikaa olla lähekkäin ja kuulostella itseä ja toista, ja kaikkina kuukausina on monia päiviä, jolloin ei ole mitään muuta kuin aikaa olla lähekkäin ja kuulostella sitä, keitä me olemme ja mitä me haluamme nyt tehdä. Ja sen jälkeen teemme, mitä meitä huvittaa.

Me kasvamme molemmat ja me kasvamme myös yhdessä.

Teemme kävelyretkiä ja retkeilemme pyörillä ja tanssimme aina kun tanssittaa.

Me teemme matkoja uusiin paikkoihin, jaamme niiden löytämisen ilon ja katselemme niitä yhdessä ihmetellen.

Joka päivästä löytyy jotain kaunista ja hämmästeltävää, jonka haluaa jakaa toisen kanssa.

Joka päivänä näemme kuinka kauniita me toisillemme olemme.

Laitan ruokaa huolellisesti ja me jaamme sen yhdessä toisiamme silmiin katsoen. Ja usein kutsumme ystävät samaan pöytään, joka on meidän rakkaudestamme rakennettu.

Maistamme jäätelöitä, joissa on salmiakkia.

Nukumme sylikkäin. Heräämme kasvokkain ja suutelemme toisemme aamuun.

Meillä on riittämiin aikaa katsella lintuja. Meillä on riittämiin aikaa kuulostella tuulta.

Aina illoin kun rakastettuni tulee töistä, minä olen tullut häntä vastaan kaupungin poikki. Me kohtaamme portilla ja meitä naurattaa. Lähdemme yhdessä eteenpäin, ja pidämme kädestä kiinni.

Kulkiessamme me puhumme kaikesta ja puhumalla annamme ja vastaanotamme itsemme uudestaan ja uudestaan.

Leikki on meidän leipäämme.

Ja paljon muuta, joka on vain meidän, eikä kenenkään muun.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat