Kirjoitukset avainsanalla kosketus

Kuva: Pixabay.com

Kosketuksen kaipuu satuttaa

Moni sinkku varmaan allekirjoittaa sen, että kaikkein kipein asia yksinolossa on kosketuksen puute. Usein eroseminaareissakin puhutaan siitä, miten eniten uudessa elämäntilanteessa pahalta tuntuu se, ettei enää kukaan kosketa. Ehkä ei ollut koskettanut enää pitkään aikaan. Parisuhteessa elävillä ja silti kosketusta vailla elävillä tuska saattaa olla jopa suurempi. Moni kaipaa kosketusta; suukkoa ja halia. Rakkauden kieliä on monenlaisia ja kosketus on yksin niistä.

Sisäinen lapsi kaipaa syliin

Useimmille meistä kosketus on hyvän olon tankkaamisen paikka. Yksi juttu kosketuksessa voi olla sisäisen lapsen hoitamisen ulottuvuus. Kaikissa meissä aikuisissa asuu se pieni tyttö tai poika, joka, erityisesti elämänkolhujen sattuessa, mielellään kiipeäisi syliin ja turvaan. Syli on kuin laastari, joka hellii, kun kovasti sattuu ja vavisuttaa. Tuntuu hali hyvältä silloinkin, kun onnistumisen hetkellä saa toiselta spontaanin halin.

Keho on suora väylä tunteisiin

Olemme pitkälti ajatuksia, tunteita ja kehontuntemuksia. Ajatukset ovat asioita, joiden avulla voimme matkustaa pitkien matkojen päähän itsestämme, suunnitella, pähkäillä ja pyöritellä. Tunteet ovat signaaleja sisimmästä. Tunteet yrittävät kertoa meille sitä, missä vaellamme – itselle oikeassa tai väärässä paikassa, keveissä tai raskaissa kokemuksissa, energiaa tuovien tai energiaa vievien ihmisten läheisyydessä. Tunteet ovat tärkeitä viestejä, mutta aina tunteita ei tunnista. Keho voi auttaa.

Kehontuntemukset ovat suora väylä tunteisiin. Miten kehosi siis reagoi eri ihmisten lähellä? Keho tietää kyllä, mitä tunnet, vaikket tunteitasi tiedostaisikaan. Kehontuntemukset ovat aina mukana. Usein vasta kehon äärelle pysähtyminen antaa tilaisuuden havainnoida kehoa ja sen hienovaraisia viestejä.

Syli on läsnäolon paikka

Kun ollaan aistien äärellä, sisäinen puhe vaimenee ja laskeudutaan läsnäoloon. Iho on iso elin, jonka kautta olemme jatkuvassa kosketuksessa ulkomaailmaan. Sylissä tunnereaktio usein hiljenee, hengitys syvenee ja mieleen asettuu toisenlainen rauha, ainakin jos kyse ei ole liian isosta tunteesta eikä jollain tavalla ikävistä sylikokemuksista, niitäkin on.

Turvallinen syli on läsnäolon paikka, jossa voi levätä ja hengittää. Rakkauden tankkauspaikalta on hyvä ottaa vauhtia kaikkeen siihen, mitä elämä vaatii. Jos teillä kahdella oli kosketusta aikaisemmin, mutta sitä ei enää ole, mitä on tapahtunut? Voisiko kosketusta houkutella jälleen esiin, jos sille on tilausta ja olosuhteenne jotakuinkin kohdillaan? Hellä ja hyväksyvä kosketus on kaunis liima kahden ihmisen välillä, nautitaan siitä.

Terveisin, Miia Moisio

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Mika Wallasvaara

Kosketus on yksi rakastamisen kielistä

Moni sinkku varmaan allekirjoittaa sen, että kaikkein kipein asia yksinolossa on kosketuksen puute. Ja parisuhteessa elävillä ja silti kosketusta vailla elävillä tuska saattaa olla jopa suurempi. Moni kaipaa kosketusta; suukkoa, halia ja rakastelua, joka tekee parisuhteesta parisuhteen ja on liima kumppaneiden välillä. Rakkauden kieliä on monenlaisia ja kosketus on yksin niistä.

Kosketus ja sisäinen lapsi

Turvallinen syli on paikka, jossa vauva kasvaa itseään rakastavaksi aikuiseksi. Ja sylin puute tuntuu kipeänä asiana alusta loppuun asti. Yksi juttu kosketuksessa voi olla sisäisen lapsen hoitamisen ulottuvuus. Kaikissa meissä aikuisissa asuu se pieni tyttö tai poika, joka, erityisesti elämänkolhujen sattuessa, mielellään kiipeäisi syliin ja turvaan. Syli on kuin laastari, joka hellii, kun kovasti sattuu ja vavisuttaa.

Keholla ihminen aistii ulkomaailmaa

Olemme pitkälti ajatuksia, tunteita ja kehontuntemuksia. Ajatukset ovat asioita, joiden avulla voimme matkustaa pitkien matkojen päähän itsestämme, suunnitella, pähkäillä ja pyöritellä. Tunteet ovat signaaleja sisimmästä. Tunteet yrittävät kertoa meille sitä, missä vaellamme – itselle oikeassa tai väärässä paikassa, keveissä tai raskaissa kokemuksissa, energiaa tuovien tai energiaa vievien ihmisten läheisyydessä.

Kehotuntemukset ovat aina mukana, vaikka emme niitä läheskään aina tiedostakaan. Usein vasta kehon äärelle pysähtyminen antaa tilaisuuden havainnoida kehoa ja sen hienovaraisia viestejä. Kun ollaan aistien äärellä, sisäinen puhe vaimenee ja laskeudutaan läsnäoloon.

Kosketus vie läsnäoloon

Iho on iso elin, jonka kautta olemme jatkuvassa kosketuksessa ulkomaailmaan. Kehontuntemukset ovat suora väylä tunteisiin. Kun sattuu jotain ikävää ja tunnereaktiot ravisuttavat, on halille käyttöä. Sylissä tunnereaktio usein hiljenee, hengitys syvenee ja mieleen asettuu toisenlainen rauha, ainakin jos kyse ei ole liian isosta tunteesta eikä jollain tavalla ikävistä sylikokemuksista, niitäkin on.

Turvallinen syli on läsnäolon paikka, jossa voi levätä ja hengittää. Rakkauden tankkauspaikalta on hyvä ottaa vauhtia kaikkeen siihen, mitä elämä vaatii.

Terveisin, Miia Moisio

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen
Kuva: Jaakko Kaartinen

Kaikkein elintärkeintä elämässä on kontakti. Ilman kontaktia emme edes ole olemassa.

Tärkein kontakti on kehollinen kontakti toisiin ihmisiin. Ilman kosketusta en voisi elää. Ja eniten elossa olen kosketuksessa rakastettuuni.

Tämä blogi on rakkauden roihu. Se on minusta hyvä nimi, koska sellaiselta rakkaus tuntuu minussa. Se on roihu, ja palan rakastetustani. Palan halusta koskettaa häntä. Haluan hänen kosketustaan palavasti.

Se on tämä halu koskettaa häntä, joka on muodostanut maailmani sellaiseksi kuin se nyt on. Haluan kontaktin hänen kanssaan. Lähikontaktin, kosketusetäisyydeltä. Kosketus on kaiken keskustassa, kaikkein alkuperäisin kokemus, ensimmäinen mielen liikahdus.

Olen kovasti keskittynyt tutkimaan sitä, mitä koen rakastettuani kohtaan. Millaiselta rakkaus tuntuu, ja missä se tuntuu? Mitä kehossani aistin, mitä hän laittaa liikkeelle minussa? Mitä koen ja miten se vaikuttaa minuun?

Tämä tutkimus on tutustumista omaan itseeni ja ihmisenä olemiseen tällaisena miehenä, joka on rakastunut tuollaiseen naiseen. Se on auttanut tajuamaan paljon tarkemmin, mistä on kyse – mitä on olla minä.

Mikään ei saa minua liikkeelle samalla tavalla kuin halu kosketukseen rakastettuni kanssa. Mikään ei motivoi niin. Mikään ei innosta niin. Mikään ei houkuttele niin. Mikään ei pakota niin. Mikään ei palkitse niin. Mikään ei pelasta minua niin.

Inhimillisen sivistyksen kerrokset, älylliset pohdinnat ja erittelyt, persoonani eri ulottuvuudet ovat sipulin kuoria ytimen ympärillä. Ydin on kontaktin magnetismi. Häneen.

Kosketuksessa on tarvis olla. Huomaan, että siksi en koskaan kanna laukkua sillä puolella, jolla hän kävelee. Haluan pitää kiinni kädestä. En taluta pyörää meidän välissämme, vaan toisella sivulla. Tämä tapahtuu vaistomaisesti.

Haluan koskettaa häntä selästä kävellessämme portaita, tunteakseni, miten maailma huojahtelee hänen ympärillään. Kosketus on ainut kiinteä piste, minä kiinnityn siihen. Olemassaolo voi tiivistyä sen kautta, mitä tunnen, kun lasken kämmeneni häntä vasten. Hän on siinä, ja minä olen tässä. Minä olen tässä, koska hän on siinä.

Tämä on muuten todella konkreettinen huomio. Minä kerta kaikkiaan olen tässä ja juuri tässä paikassa siksi, että hän on tässä. Olen tässä ollakseni kontaktissa häneen. Koskettaakseni. Näin on, koska se tekee niin hyvää. Olen elävä tässä kontaktissa. Elän kosketuksessa rakastettuuni. Muu elämä on odotusta paluusta tuohon kosketukseen.

Kaikkien mielenkiintoisten ja mukavien asioiden ja ajanvietteiden taka-alalla liikkuu odotus siitä, että pääsen takaisin rakastettuni luokse.

Kontakti lattiapintaan muodostaa sen kohdan, jossa seisomme. Painon siirto noiden kontaktipisteiden kautta saa meidät kääntymään, ottamaan askeleen. Kävely on päkiöiden, varpaiden, kantapäiden kontaktien sarjaa. Meidän materiaalinen olemuksemme määräytyy kontaktipinnoissa meidän ja ympäröivän maailman välillä.

Minä haluan määräytyä mahdollisimman paljon kontaktipintanani rakkaani keho. Siinä on maailman keskipiste, lähtökohta ja loppupiste. Näin minun rakastunut olemukseni aistii. Näin minä olen. Kosketuksissa siihen, mikä tuntuu. Tämä on tällainen tanssi, elämä, jossa kontakti välittää kipinän toisiaan koskettaville.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Rakastajan katse

 herättää,

  ihailee,

   arvostaa

    kutsuu kontaktiin ja

     ylläpitää yhteyttä.

 

Rakastajan sanat

 hellivät,

  sytyttävät,

   palauttavat mieleen,

    jatkavat aiemmin alkanutta ja

     vahvistavat tunnetta.

 

Rakastajan kosketuksessa

sana tulee lihaksi. Lämpö siirtyy rakastajan sydämestä rakastetun iholle.

Ihon muisti on pitkä. Jokainen kosketus jättää jäljen. Rakastajan jättämä jälki on kaunis.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat