Kirjoitukset avainsanalla Vanhemmuus

Kuva: Mark Duffel // unspalsh.com

Ensimmäiset 18 vuotta elämästä sitä elää toisten määrittämällä tavalla. Jos päätyy vanhemmaksi, on elämässä edessä toinen 18 vuoden ajanjakso, jolloin joku muu määrittää tavan, jolla tulee elää. Vanhemman tulee olla Esimerkki.

Vanhemman tulee olla Esimerkki.

Kaikkialla muistutetaan, kuinka Esimerkki vaikuttaa siihen, millainen lapsesta kasvaa. Kaikki epäterveellinen ja vaarallinen on siis jälleen pannassa. Aika monet asiat elämässä ovat epäterveellisiä tai vaarallisia.

Limua ei kannata juoda lasista, vaan kahvimukista.

Pian sitä löytää itsensä mökkimatkalla tuijottamassa intensiivisesti taustapeiliä. Kun muksun silmäluomet viimein lupsahtavat kiinni, voi hanskalokerosta viimein kaivaa sinne salakuljetetun karkkipussin. Limua ei kannata juoda lasista, vaan kahvimukista. Kiroilemaan oppii äänettömästi.

Huvittavinta on, että vanhempien keskittyessä olemaan Esimerkkejä, alkaa perheessä vuosia kestävä leikki, jolloin kaikki noudattavat yhteisiä sääntöjä, vain kun kaikki ovat paikalla. Teinit iloitsevat, kun on käty eli kämppä tyhjä, mutta eivät arvaakaan, että kaikista paras käty on silloin, kun lapset ovat poissa.

On ymmärrettävää, että vanhemmat eivät halua lastensa toistavan omia virheitään. Esimerkkinä voi kuitenkin olla myös siinä, että joskus voidaan olla yhdessä turvallisesti vastuuttomia – jättää siivoamatta, syödä herkkuja, vaikka ei ole karkkipäivä, riehua, kiljua ja sotkea, jos se on hauskaa. Sitä kaikki kuitenkin tekevät, kun valvonta pettää.

On ymmärrettävää, että vanhemmat eivät halua lastensa toistavan omia virheitään.

Asioita, joita lapset tekevät, kun vanhemmat ovat poissa:

  1. syövät herkkuja
  2. valvovat myöhään
  3. nukkuvat pitkään
  4. jättävät siivoamatta
  5. näkevät kavereita
  6. unohtavat rutiinit
  7. ovat täysin rappiolla

Mitä luulet, että vanhemmat tekevät, kun lapset ovat poissa? Aivan.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Georgia Vagim // unsplash.com

Ensi yönä jaetaan elokuvamaailman himotuimmat palkinnot eli Oscarit. Kukaan pienten lasten vanhempi ei tietenkään jaksa nousta katsomaan niitä suorana – paitsi vauvojen vanhemmat, jotka ovat hereillä vasten tahtoaan. Päätin kehittää omat palkinnot meille univajeessa vaeltajille. Tässä siis vanhemmuuden Oscarit – olkaa hyvä! Katso, kuinka monta kategoriaa voitat:

1. Paras ohjaus

Kun mikään ei mene suunnitellusti, vaan kaikki on pilalla jo aamusta asti. Kun olet myöhässä, lapset ovat myöhässä, maito on pitkin lattiaa, kahvi ainoalla puhtaalla työpaidalla, auton akku hyytynyt ja puoliso napannut vahingossa puhelimesi mukaansa, voit tuntea olevasi elämäsi paras ohjaaja. Kaikki langat käsissä ja tilanne kontrollissa, eikö vaan?

Kaikki langat käsissä ja tilanne kontrollissa, eikö vaan?

2. Paras leikkaus

Se, joka tehdään saksilla omiin hiuksiin, kun leikitään kampaamoa.

3. Paras lavastus

Se, kun lapsi sanoo kirkkain silmin pesseensä hampaansa / tulevansa ajoissa kotiin / tehneensä läksynsä / ettei ole pissahätä / pedanneen sänkynsä / pikkuveljen kaatuneen itsestään / isän syöneen karkkisi.

4. Paras maskeeraus

Se, joka tehdään äidin meikeillä – kalleimmalla huulipunalla ja tärkeimmällä ripsivärillä. Ilman lupaa.

5. Parhaat erikoistehosteet

Tarvitseeko tätä edes enempää avata? Kuulosuojaimet ei auta desibeleissä ja kaikki tulee ihan 3D-versiona suoraan päin naamaa.

Paras alkuperäinen käsikirjoitus on se, jonka suunnittelit ennen lapsia haaveillessasi mukavista ikonisista hetkistä yhdessä

6. Paras alkuperäinen käsikirjoitus

Se, jonka suunnittelit ennen lapsia haaveillessasi mukavista ikonisista hetkistä yhdessä – lasten tehdessä kiltisti toivomiasi asioita. Kuinka opettaisit kaiken itsellesi tärkeän lapsillesi, heidän kuunnellessa kiinnostuneena vieressä.

“Tuu kattoo, kun äiti näyttää sulle tän, tää on tosi hyvä.”

“En todellakaan tule.”

7. Paras sivuosa

Puolisosi. Vaikka ei aina edes tule huomatuksi, on erittäin oleellinen osa tarinan kaarta ja tärkeimpiä kohtauksia.

Kiitokseksi saat todennäköisesti kuulla olevasi typerin vanhempi ikinä

8. Paras pääosa

“Minä, minä, minä, minä, minä, miks en ikinä saa ja muut saa aina, olet typerin ikinä!” Olet pessyt pienen kultamurusi vaatteet, viikannut ne, tehnyt ruokaa, auttanut läksyissä, kuskannut harjoituksiin, ostanut kaverilahjan ja ilahduttanut kotimatkalla ylimääräisellä ajelukierroksella, että toinen saa kerättyä vielä muutaman Pokémonin.

Kiitokseksi saat todennäköisesti kuulla olevasi typerin vanhempi ikinä, kun et ikinä/koskaan/milloinkaan suostu johonkin äärimmäisen älyttömään aivopieruideaan, kuten esimerkiksi lumisotaan alasti takapihalla -25 asteen pakkasessa kouluiltana klo 23.

Tiedät todella, kuka näyttelee oman elämäsi pääosaa. Painotus sanalla näyttelee ja kysymysmerkki sanojen "oma elämä" kohdalla. Mikä oma elämä? Oliko minulla joskus sellainen?

 

Tiedoksi sitten tässä vaiheessa, että näissä Oscareissa ei ole punaista mattoa eikä tukkaloistoa tai hienoja pukuja. Viihdettä kyllä piisaa ja huumoria löytyy. Paras komedia ikinä.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Unsplash, Goh Rhy Yan

Riidellessä ei välttämättä oikeastaan ole ollenkaan kyse siitä ihmisestä, joka on siinä vieressä, vaan ihan kaikesta muusta. Lapsiperheessä yksi ärsyttävin asia on se, ettei ehdi tehdä suunnittelemiaan asioita. Oikeastaan ei välttämättä huvittaisi urheilla, mutta ruumis huutaa, että on pakko. Aika on vain varastettava jostain ja muistettava sopia siitä. Sitten kun huvittaa urheilla, ehkä joskus unohtaa sopia ajan varastamisesta.

Jos tekee töitä kotona tai on yhteydessä kavereihinsa, roikkuu puhelimessa, eikä ole läsnä.


Kaiken voisi välttää myöntämällä kaiken, mutta kun ärsyttää, että ei ole ehtinyt edes tehdä kaikkea sitä mitä olisi halunnut.

Näistä tällaisista epähuomioista voi huomauttaa puolisoaan. Tähän voi vastata osoittamalla, että toinen on toiminut samoin. Riitahan on siinä valmis. Toista alkaa ärsyttämään se, ettei itse ole ehtinyt tehdä jotain ja kääntää siis syyttävän sormensa toiseen.

Kaiken voisi välttää myöntämällä kaiken, mutta kun ärsyttää, että ei ole ehtinyt edes tehdä kaikkea sitä mitä olisi halunnut.

Kaksivuotiastani ärsyttää aina silloin tällöin. Mitähän kaikkea kaksivuotias on päivän aikana halunnut toteuttaa, mutta ei ole saanut? Voin uskoa, että asioita on aika paljon.

Aika vähästä me aikuiset taidamme luopua siihen verrattuna. 


Terveisin, Ulla Oinonen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Oman elämän Möröt ja suvussa periytyneet möröt huutavat kilpaa niin kauan, kunnes joku  uskaltaa niitä kuunnella ja katsella. Kuva: iStockPhoto

Mieheni on alkanut muistuttaa  isääni. Tavaroilla on oltava oma paikkansa ja jos joku tavara on siirtynyt paikaltaan, hän huomaa sen. Muitakin piirteitä on ilmaantunut. Hämmentävää.  Oli aika jolloin, sanoimme molemmat toisillemme: kuulen äitisi puhuvan tai kuulen isäsi puhuvan kauttasi. Se, että muistuttaa omia vanhempiaan on jotensakin ymmärrettävää.  Nyt huomaan toistavani yhä useammin: Isäni on jälleen täällä. 

Olemme pohtineet mieheni kanssa siirtovaikutusta toisinpäin, mutta emme tunnista minun muuttuneen hänen vanhempiensa kaltaisiksi. Oma hypoteesini on, että minulla on luonteeni ja suvun minulle antaman roolin takia isäsuhteessani sen verran paljon työstettävää, että pitkä parisuhde mahdollistaa tai pakottaa keskenjääneiden asioiden käsittelyn. Se, mikä ei ole ollut mahdollista työstää, tulee jossain vaiheessa elämää pintaan uudestaan ja uudestaan.

Usein ahdistus tuo möröt pintaan.  Suvun mörköjä, menneisyyden haavoja ei kukaan pääse täällä pakoon. Varsinkaan silloin niitä ei pääse pakoon, jos suvussa on totuttu lakaisemaan ne maton alle "hiljaisiksi", juomaan ne unohduksiin tai vaihtamalla puheenaihetta. Oman elämän Möröt ja suvussa periytyneet möröt huutavat kilpaa niin kauan, kunnes joku  uskaltaa niitä kuunnella ja katsella. Kukaan ei rauhoitu huutamalla takaisin tai ummistamalla silmät.  

Vanhempana on tärkeää miettiä, mikä kaikki suvussamme näyttää siirtyvän.  Mikä on oma vastuuni tässä ketjussa? Mitä haluan siirtää lapsilleni?

Kaikki se, mitä ei olla käsitelty ja jaettu, tulee jonkun päälle kannettavaksi. Usein perheen herkin "oireilee" jotenkin. Herkin uskaltaa olla hankala, musta lammas tai uskaltaa sairastua masennukseen. KOSKA ON PAKKO. Jonkun on pakko - muuten kaikki jatkuu vain näin sukupolvesta seuraavaan. Vanhempana on tärkeää miettiä, mikä kaikki suvussamme näyttää siirtyvän. Ja niinpä: Mikä on oma vastuuni tässä ketjussa? Mitä haluan siirtää lapsilleni? Ja mikä minun vastuullani on yrittää katkaista?

Joskus suvuissa näkee melkeinpä täydellisiä kopioita anopista ja miniöistä ja apeista ja vävyistä. Monet valitsevat puolisoikseen sekä ulkonäöltä että luonteeltaan vanhempiaan muistuttavia. Parisuhteiden "näytelmä" vuorosanoineen ja tunnelmineen voi myös olla lähes identtinen edellisen sukupolven parisuhteen kanssa. Tunnistatteko ilmiön? Onhan se ymmärrettävää, että tuttuus viehättää. Mystisempää mielestäni on se, että alun perin aivan toisenlaiselta vaikuttanut henkilö voi ajanmittaan tietynlaisessa perhesysteemissä muuttua.

Seurustelun yleisiin sääntöihin pitäisikin mielestäni kuulua periaate siitä, että toisen vanhempiin olisi hyvä tutustua jo aika alussa. Jotakin heistä ja heidän keskinäisestä dynamiikasta siirtyy vääjäämättä seurustelevien elämään - siis jos yhteinen taival jatkuu.

Monet valitsevat puolisoikseen sekä ulkonäöltä että luonteeltaan vanhempiaan muistuttavia.

Monissa suvuissa on hiihdetty läpi sukupolvien, laulettu murheet ja ilot, marjastettu, synnytty ja kuoltu tiettyinä päivinä ja menty naimisiin tietyn nimisten tai tietyn ammatin edustajien kanssa. Isäni esimerkiksi on ollut kaksi kertaa naimisissa vanhainkodin keittiöapulaisen kanssa – ja jäänyt kaksi kertaa leskeksi. Tästä ei kuitenkaan voida päätellä, että vanhainkodin keittiöapulaiset menehtyvät useammin kuin muut.

Juuret ovat mielenkiintoiset. Ne ovat ne, joiden kautta me imemme ravinnon elämäämme ja ihmissuhteisiimme. Haluaisin tutustua sekä oman että mieheni  suvun menetyksiin, sydämen haavoihin ja selviytymiskeinoihin yhä lisää. Perinnöksi saadut säkit voivat näyttää jätesäkeiltä tai aarrearkuilta. Yleensä ne ovat molempia. Suljettuina ne alkavat mädäntyä tai jäävät arvoituksiksi. Niiden avaaminen taas – no siihen menee aikaa. Koko elämä. Ja sitä vartenhan elämä on. Tutkimusmatka.

Terveisin,

Minna Tuominen

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat