Kirjoitukset avainsanalla Seksuaalisuus

Kuva: Jaakko Kaartinen

Kaikki tietävät, miten magneetti käytännössä toimii. Näkymättömän voiman vaikutuksesta metalli liikkuu ja asiat tarttuvat toiseen. Moni saattaa muistaa ja tuntea magnetismin taustalla vaikuttavien perusvoimien teoriaa, ja syvällisemmin tietää, miksi kappale vetää toista puoleensa siten kuin se käy: naps.

Silti se on aika ihmeellistä ja riemastuttavaa, se naps. Liikutat magneettia pöydän yllä ja yhtäkkiä joku pikku mutteri tempautuu siihen kiinni. Nousee ilmaan ja tarttuu tiiviisti. Tai arkisista arkisin, jääkaappimagneetti, sen naps, kun päästät sen sormistasi lähellä jääkaapin ovea, eikä se putoa lattiaan, vaan asettuu vasten pystysuoraa.

Noissa on jotain selittämätöntä koettavaa, vaikka kuinka tietäisi, mistä on kyse. Magneetti tekee jotain selittämättömän tuntuista metallisille asioille.

Samoin on selittämätön rakastuneiden kehojen magneettisuus.

Kun on rakastunut, se tapahtuu salaperäisen, näkymättömän voiman vaikutuksesta, kehojen yhteen painuminen tiiviisti.

Normaalisti ihmiset pitävät kehonsa erillään, ihonsa erossa toisesta ihosta. Itse asiassa kosketus edellyttää usein suorastaan tahdonalaista voimankäyttöä, jolla itsensä ja toisten ihmisten välimatkan voi ylittää ja asettua kosketuksiin.

Rakastuneiden kehoja sen sijaan vaikuttaa liikuttavan sisäinen voima. Ajattelematta mitään sen kummempaa, iho hakeutuu kosketuksiin.

Minä huomaan sen monesti yöllä: havahdun siihen, että olen kietoutunut niin tiiviisti rakastettuani vasten kuin mahdollista. Kehoni on hakeutunut niin. Tänään aamulla ajattelin tätä magneettisuutta, kun herätyskellon soitua torkutin vielä kymmenen minuuttia, ja ennen kuin olin ehtinyt päättää mitään, olin jo kääntynyt vasten nukkuvaa rakastettuani. Aivan samalla tavalla selittämättömällä näkymättömällä itsestäänselvyydellä kuin magneetti toiseen.

Kun hän kulkee läheltä ohitseni, rakastettuni, vaikka olohuoneen ovensuussa, käteni liikahtaa koskettamaan häntä – minun kehoni reagoi hänen magneettiseen vetovoimaansa.

Ja tämä on riemastuttavaa. On yksinkertaisesti riemastuttavaa, miten selittämättömällä tavalla me tunnemme toista kohtaan, kun olemme rakastuneet. Se on tavallista, mutta tavattoman epätavallista. Minusta se on ihmeellistä ja selittämätöntä, vaikka tiedänkin, miten kehojen vetovoima toimii, ja tunnen teoriaa tästä vuorovaikutuksesta.

Aamulla nousin ylös ja tulin aamutoimien jälkeen takaisin makuuhuoneeseen. Kaunis ihana vetovoimainen rakkaani nukkui siinä vielä. Tietysti silitin häntä. Ei sille edes voi mitään. Se on magnetismia. Ihanaa. Ja kauheaa lähteä töihin siitä, mutta illalla tapahtuu paluu takaisin, ja kosketuksiin. Se merkillinen naps, ja tunnen tietoisessa mielessäni taas saman riemastuttavan ilahduksen, kun tämä rakastunut keho reagoi toisen magneettisuuteen.

Varaukset ovat kohdallaan.

 

Terveisin, J

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Jaakko Kaartinen

Nyt kun sattui tällainen toukokuu, niin voi harvinaisesti päivästä toiseen tuntea auringon ja lämmön hyväilevän ihoa. Siitä tulee erityisesti mieleen, kuinka tärkeää ihokosketus ja tuollainen tuntu omalla keholla on.

Elää ja rakastaa aivan iholla, se on kevätkesää. Me tunnemme elämän itsessämme, kun tulemme ihoa myöden kosketuiksi.

Ihan kuin kevät, rakastajakin lietsoo ja kannattelee elämää toisessa ihmisessä. Ja sillä tavalla iho on rakastajan maisemaa.

Iholla viipyileminen ja iholla nauttiminen on kokonaisvaltaista. Ihokontaktin merkitys on moninkertaisesti tunnistettu ja ymmärretty välttämättömäksi ihmisen kehityksen alkuvaiheessa. Sekin tiedetään periaatteessa, miten tärkeää se on aikuisen hyvinvoinnille ja miten olennaista rakkaussuhteelle. Tietoiseen iholla rakastamiseen olisi kuitenkin varmasti enemmän mahdollisuuksia kuin niitä käytetään.

Aurinkoon hakeudutaan. Kasvot nostetaan leppeää tuulta vasten. Toisen ihoa vasten painaudutaan. Näitä asioita tehdään sekä vaistonvaraisesti että tietoisesti.

Etenkin toisen ihon koskeminen on koskettajan varassa. Minä silitän toisen ihoa – siihen tarvitaan minut ja minun tahtoni tutkia sitä kosketusta ja sen kautta välittyvää aistimusta minun rakastetustani. Rakastajalla on tämä mahdollisuus antaa kosketus toiselle.

Ihon kautta saa toiselta itselleen hämmentävän, häkellyttävän lahjan: oman itsen ulottuvuuden tilassa, minun rajapintani. Ihostaan tulee tietoiseksi vain aistimuksessa. Sen aistimuksen toinen voi antaa.

Ja toisaalta, koskettamalla toisen ihoa tulee itsekin kosketetuksi. Se on jännittävää ja tärkeää vastavuoroisuutta. Koskemalla toista minä tulen kosketetuksi. Ihot leikkivät, hipovat toisiaan, olemme molemmat ihoa myöten olemassa.

Ehkä intiimin ydintä kannattaa etsiä tästä ihojen leikistä, ei pelkistetystä seksistä. Ne hetket, joissa ollaan iholla iholla, tunnistetaan ja tunnustetaan omaa itseä ja toista, silitetään ja aistitaan pyrkimättä mihinkään lopputulokseen, ovat kenties niitä hetkiä, joissa ihmiset ovat vilpittömimmin sekä toista varten että omana itsenään. Ehkä niissä hetkissä on kaikkein elimellisimmin ja todellisimmin läsnä Me.

Tämä toukokuun erikoinen lämmin sää kietoo lämpöön ja valoon koko alastoman ihmisen. Koko ihon, jonka antaa sen kosketettavaksi. Niin rakastajakin saa tehdä. Ja tulee koko iholla rakastetuksi.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mikä ihmeen juttu intohimo on?

Elämme tasa-arvon aikakautta. En niinkään halua miettiä, mitä on tasa-arvo vaan oion ihan huolella. Minulle se tarkoittaa parisuhteessa tasavertaisuutta; samanlaista ihmisarvoa siitä huolimatta, mitä sukupuolta edustamme.

Mitä syvemmälle parisuhteen syövereihin sukellan, tulen tietoisemmaksi siitä, että jokaisessa meissä on polariteetti feminiinisyys – maskuliinisuus. Jos ne ovat tasapainossa, olemme itse tasapainoisia. Kun parisuhteessa ollaan oikein tasa-arvoisia, ollaan ehkä vähän neutraaleja? Ei olla feminiinisyys eikä maskuliinisuus vaan jotain muuta. '

Meillä Suomessa näkee hyvin usein sitä, että nainen on kaapannut itselleen, miehen tiedostamattomalla suostumuksella, maskuliiniset tavat toimia ja johtaa perhettä ja parisuhdetta ja yleensä voi aika huonosti, halveksii miestään ja haaveilee paremmasta. Mies sitä vastoin voi olla lempeä lapanen, kakkosäiti, jolla ei tunnu olevan oikein omaa roolia perheessä.

Parhaiten voivissa parisuhteissa mies on ollut vakaa kallio, vähän johtajatyyppinen kapteeni, joka ei ihan pienistä hätkähdä. Juurensa maahan kasvattanut mies seisoo vakaana ja suojelee läheisiään ulkopäin tulevilta uhkilta ja kohottaa naisensa naisellista voimaa.

Olet ehkä joskus nähnyt miehen käsipuolessa kauniisti säteilevän naisen? Vakaan miehen ympärillä saa nainen tuntea ja kieppua kuin keijukainen. Luoda ja hellästi hoivata läheisiään. Feminiinisyys on lempeää huolenpitoa. Mutta se on myös naisellista voimaa, lujaa lempeyttä, joka kasvattaa miehen voimaa ja antaa miehen olla mies.

Olen tänä päivänä aivan vakuuttunut siitä, että kun mies saa olla mies ja nainen saa olla nainen, on ihmisellä hyvä olla. Polariteetti synnyttää kipinän ja intohimon.  Kun parisuhteessa yhdistyvät naisen voima ja miehen voima, syntyy vetovoima. 

Terveisin, Miia Moisio

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Pieni kesälomamatka vei meidät Pori Jazzien konsertteihin. Kolmen päivän musiikkiputki huipentui Grace Jonesin keikkaan keskiyön hämärissä. Grace oli tosiaan huikea ja hänen esityksensä sai meidät sekä riemukkaiksi että miettimään koetun syvempiä opetuksia meille katsojille.

Mikä siinä konsertissa oli erityisen merkittävää? Ehkä eniten se tapa, jolla G astui yleisön eteen, oli ja kantoi itsensä ja esiintyi: ujostelematta, pelotta, vapaana, ylpeänä itsestään, vitsikkäänä, itse itsensä määritellen avoimen, leikkisän, vapaan seksuaalisena.

Sellaista oman itsen omistamista ja vapautta olla juuri niin kuin tuntuu, ei juuri missään näe niin ehdoitta ja suvereenisti läpi elettynä.

Itsemääräämisen kokemus ja tuntu ovat tasapainoisen parisuhteen lähtökohtia. Vasta kun molemmin puolin löytyy sekä itsetuntemusta että oman itsen määrittelyä, toinen voi alkaa huomioida ja kunnioittaa niitä. Tai lyhemmin sanottuna: vasta kun toinen itsensä näyttää, toinen voi hänet nähdä ja huomioida.

Kaikessa näyttämisessä on haasteensa. Seksuaalisuus on erityisen haastava ulottuvuus ihmisyydessä. Tarkoitan, että siihen liittyvien sisäisten solmujen, kysymysten ja häpeän tunteiden kanssa jokainen joutuu painiskelemaan kasvaessaan. Ehkäpä se on meissä niin syvälle käyvää, ettei muuten voisi ollakaan.

Ja Grace Jones sitten? Hän tuntui lavalla näyttävän, että ”tällainen minä muun muassa olen ja tällä tavalla minä leikin. Tässä on minulle mielihyvää. Minua huvittaa ja haluttaa näin ja se on hurjan iloista.” Minusta se on mahtava esimerkki ja muistutus kaikille ja muun muassa rakkaussuhteiden osapuolille.

Niin taide opettaa. Monenlaisten ehtojen ja vaiheiden pitää tietysti toteutua, mutta kukin, tavalla jolla kykenee, voisi seisoa rakastettunsa edessä ja olla avoimen seksuaalinen. Näyttää, mikä huvittaa ja miten haluttaa ja iloita siitä sekä kepeästi että syvästi. Kun siihen ei liity häpeää, on ilo itselle ja toiselle paljastaa itsensä sellaisena seksuaalisena ihmisenä kuin on. Siitä voi aueta loputon määrä riemua. Erityisesti siitä syntyy hyvinvointia itselle.

ihminen toteutuu omana itsenään myös seksuaalisesti. Mitä vapaampana voi olla omana itsenään, sitä parempaa elämää kykenee elämään. Rakkaussuhteessa mahdollisuudet sille, että kumpikin voi tutkia omaa itseään ja turvallisesti paljastaa itsensä, kietoutuvat kahdenkeskiseen vuorovaikutukseen ja niihin edellytyksiin, joita kumpikin on tuonut suhteeseen mukanaan.

Hyvä parisuhde on sellainen, jossa luodaan yhdessä ja erikseen tilaa kasvaa noiden edellytysten rajojen yli. Itsetuntemus syvenee, itsemäärääminen vahvistuu, leikki paranee. Kannattaa etsiä askeleita rohkaistumisessa, itse ja yhdessä.

Seksuaalisuus voi olla luovaa ja mahtavan leikkisää toteutumista omana itsenään toisen kanssa. Grace Jonesin konsertti muistutti taas, kuinka vähän siinä oikeastaan tarvitsee olla häveliäisyyden ja häpeän jäykistäviä rajoja. Se oli valoisa ja voimaannuttava muistutus.

Ehkei Grace Jonesin julkeuden ihanan kosmisiin mittoihin ole yltäminen. Mutta mihinpä rajoihin toisaalta kenenkään pitäisi tyytyä? Ja oman sisäisen seksuaalisen vapautumisen matkalla itsen omankaltaisuuden tunnistaminen ja näyttäminen toiselle sanoin, elein, iholla, pukeutuen, riisuen, pyytämällä ja tekemällä on jo aina ihmisenä olemisen juhlaa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat