Kirjoitukset avainsanalla avioero

Kuva: Unsplash

Kerätään kaikki muistot exästä ja yhteisistä ajoista. Laitetaan kasaan ja sytytetään palamaan. Tai juodaan ja rellestetään niin kauan, että koko suhde painuu unholaan.

Elokuvista tutut tavat käsitellä suhdetta eron jälkeen tuntuvat minulle niin kovin vierailta. Kirjoitin viime viikollakin siitä kuinka tahdon mielummin erota niin,  että vielä rakastan. Samoin en myöskään eron jälkeen tahdo painaa suhdetta tyystin unholaan tai maalata mustilla väreillä. Tahdon muistaa myös sen kauniit ja rakkaat hetket. Olla niistä kiitollinen.

Päästääksen yli erosta täytyy joskus kuitenkin muistuttaa miksi se oli oikea ratkaisu. Kaivaa ne negatiivisetkin puolet esiin. Jättävänä osapuolena se voi olla helpompaa, mutta jopa merkityksellisempää se saattaa olla silloin, kun on jätetty. Sen haasteista ja tärkeimmistä oivalluksista kirjoitinkin, kun tänä kesänä suhde päättyi kumppanini toiveesta.

Olen jo pitkään yhdistänyt, itselleni tyypilliseen tapaan, listoja kirjoittamalla sen ristiriidan, että tahdon muistaa suhteen hyvät hetket, mutta samaan aikaan myös työntää ne hetkeksi sivumpaan ja muistaa sen sijaan suhteen haasteet sekä kivut. Olen tehnyt sen kirjoittamalla ylös niin hyvät ja kauniit hetket kuin ne kivutkin. Joka kerta, kun mieleeni on vyörynyt ne exän ihanimmat piirteet tai suhteen kauniit sekä onelliset hetket, olen kirjoittanut ne ylös. Laittanut paperille ja säilyttänyt tuota paperia syvällä kaapin perällä. Sen sijaan paperia, johon aina sen perään olen kirjoittanut kaksinverroin syitä siiheen miksi ero oli hyvä ratkaisu tai mikä suhteessa oli haastavaa, olen säilyttänyt alkuun näkyvillä. Siinä aivan käden ulottuvilla, muistuttamassa. Sen olen kaivanut esiin kun tuska on yltynyt tai epäillys koputtanut. Sitä olen lukenut, kun jo ylös kirjatut kauniit asiat hiipivät takaisin mieleen.

Nuo listat ovat auttaneet laittamaan kauniit hetket tarvittaessa luottavaisin mielin sivuun. Ne ovat auttaneet erojen alussa keskittymään haasteisiin ja ongelmiin, jotta pääsisi ylitse. On voinut luottaa, että sitten aikanaan voi taas turvallisin mielin kaivaa esiin myös ne kauniit asiat, lukea suhteen hyviä puolia. Ylitse päästyään muistaa, miksi suhteessa kuitenkin oli ja mitä kaunista se elämään antoi.

Tuon saman olen tehnyt myös niille muistoesineille, jotka elokuvissa poltetaan. Valinnut niistä rakkaimmat ja laittanut muistolaatikon kaukaisimpaan nurkkaan. Tiennyt, että joskus sitäkin aarretta voi katsoa neutraalimpana osana omaa historiaa. Osana jotain kaunista ja hyvää, joka oli vaikkei se kestänytkään.

Suhde saa näyttää kauniilta myös eron takaa katsottuna. Eikä suhteen tai entisen kumppanin hyvien puolien muistamisen tarvitse tarkoittaa ikuista haaveilua takaisin. Asiat voivat olla merkityksellisiä ja kauniita vaikka ne päättyisivätkin. Historiaa voi arvostaa ja ihailla vaikka kulkisikin eteenpäin. Eron ei siis tarvitse pyyhkiä sitä kaikkea suhteen mennyttä pois vaan olla osa alati muovautuvan elämän jatkumoa; yksi usi vaihe, yksi uusi muutos.

Kannustavin terveisin, Mio

Kommentit (2)

Vierailija

Moi Mio!

Kommentoinkin viimeksi heinäkuussa, vaikka pitkin kesää ja syksyä oonkin sun tekstejä lukenu. Nää on ollu tärkeitä ja merkityksellisiä, osa kun suoraan omasta kynästä.

Tuntuu lohdulliselta, jopa onnelliselta, lukea samanlaisista kokemuksista ja ajatuksista. Osaat pukea tunteet ja elämän hetket sanoiksi niin kovin hyvin kiitos. Viime viikon tekstin itseasiassa jaoin entiselle kumppanilleni. Erosimme keväällä, asiat on nyt molemmilla paremmin kuin aiemmin. Katkeruudelle ei oo syytä, on vain muistoja. Niille jokaselle löytyy lopulta se oma aikansa ja paikkansa mielestä, sydämestä tai muistolaatikosta.

Oot siisti!

Siunausta - kaikki käy vielä hyvin! 💚

Mio Kivelä
Liittynyt12.1.2018

Hei!

Ihanaa, että laitoit viestiä. On ilo kuulla, että teksteistä on ollut hyötyä. Se tekee onnelliseksi. On ilo olla näiden kautta taipaleella mukana. Vertaistuella on väliä. Myös sillä, että jaat.

Ja ihanaa, että teillä menee nyt paremmin. Kaikki löytää varmasti vielä paikkansa! Kaikki kääntyy vatmasti hyväksi. Siitä olen varma. Ihan meille kaikille!

Kiitos, että olet, luet ja kirjoitat. Kaikkea kaunista sekä siunausta päiviisi 💚

Mio Kivelä

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Giulia Bertelli, Unsplash

Olen ollut niin jätetty kuin jättäjä. Jättäjänä minulle on aina ollut tärkeää erota tarpeeksi aikaisin. Niin, etten vielä vihaa toista. Mieluiten niin, että vielä rakastan.

Tiedän avioeroperheitä, joissa vanhemmat eivät voi enää eron jälkeen olla samassa tilassa. Perheitä, joissa pahan puhuminen ja mustamaalaaminen on arkipäivää ja, joissa eroa odotettiin lastenkin osalta lähes hartaasti. Tiedän myös eroperheitä, joissa vanhemmat ovat voineet hoitaa asioita eronkin jälkeen yhdessä. Perheitä, joissa on voitu kriisin sattuessa tai juhlien aikaan istahtaa saman pöydän äären ja surra sekä iloita yhdessä. Tiedän, että kaikenlaisiin lopputulemiin eron sattuessa vaikuttavat monet seikat, eikä kaikki ole millään tasolla aina ihmisistä itsestään yksin kiinni, mutta silti tämä kaikki on saanut minut miettimään. Erilaisten erojen seuraaminen on saanut minut jo varhain päättämään, etten tahdo koskaan erota vasta, kun kaikki on miinuksen puolella, kun kaikki on totaalisesti tuhottu ja mustalla värjätty. Haluan erota niin, etten juokse pois vaan, että lähtemisessä on vielä haikeutta.

Halu erota tarpeeksi varhain ei tarkoita sitä, ettenkö näkisi vaivaa suhteiden säilyttämisen eteen. Näen tärkeänä tehdä töitä suhteen eteen; keskustella, ratkoa ongelmia, kommunikoida ja hoitaa yhdessäoloa. Näen, että sitä kaikkea on hyvä tehdä koko ajan, jo ennen suurempia ongelmia. Mutta joskus on niitä hetkiä, että mitkään selvittelyt, keskustelut, hengähdyshetket tai asenteenmuutokset eivät vain auta. Hetkiä, kun huomaa, että suhde on etenemässä kohti vääjäämätöntä tuhoa tai pois kuihtumista, syystä tai toisesta. Uskon, että sen kaiken voi tietää ja huomata jo ennen kuin toisen kasvot herättävät vain vahvan negatiivisia tunteita tai ajatuksissa huomaa jo pakkaavansa kamojaan pois. Lopun voi nähdä selväksi ja väistämättömäksi jo hetken ennen sen ylittämistä.

Tuo hetki on se mihin minä haluan tarttua. Erota, kun tajuan, ettei muuta suuntaa enää näy, mutta eroaminen tuntuu vielä raskaalta sillä kaikkea rakkautta ei ole menetetty suhteen kipujen tai kuihtumisen alle. Erota, kun se vielä kirpaisee. Tahdon tehdä aina niin, sillä koen itse kunnioittavani sillä suhteen kauniita hetkiä ja sen tunteita paremmin. Haluan lähteä suhteesta muistaen kaiken sen hyvänkin mitä suhteessa oli ja mihin toisessa ihastuin tai rakastuin. Nähdä sen hyvän ja kauniin, vaikka sitä tuleekin ikävä. Mieluummin kuitenkin ikävöidä, ja vaikka tarvittaessa joutua myöhemmin laittamaan ne ikävän tunteet hetkeksi sivuun, kuin odottaa, että suhteessa muodostuvat negatiiviset tunteet tai tunteiden kuihtuminen saavat kaikki ne kauniit ja hyvät asiat täysin unohtumaan. Uskon, että se kaikki auttaa myös muodostamaan mahdollisen ystävyyden entisen kumppanin kanssa tulevaisuudessa, jos sellaisen haluaa.

Eroaminen vielä, kun on tunteita jäljellä ei ole helppoa. Se riipii syvältä ja aiheuttaa lukemattomia epäilyksen hetkiä. Se on kuitenkin sen arvoista. Sillä on suuri merkitys, että suhde toiseen ihmiseen voi pysyä hyvänä ja kauniina, oli erotessa lapsia tai ei. Se toinen ihminen on ollut kuitenkin jossain vaiheessa elämääsi sinulle merkityksellinen, joten mielestäni ansaitset muistaa sen kaiken hyvänkin, jos vain mitenkään mahdollista. Ansaitset antaa itsellesi ja suhteellenne myös oikeuden niihin hyviin hetkiin ja muistoihin, vaikka se sattuukin. Ole siis rohkealla mielellä, jos näet väistämättömän jo edessäsi. Mikäli tiedät, ettei sitä voi väistää, niin ei tilanne muutu odottamallakaan. Onko edessä siis jotain mitä oikeasti tahdot odottaa vai onko nyt aivan yhtä hyvä aika lähteä, ellei jopa parempi?

Seesteisin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay.com

Katsoin videon, joka puhutteli minua. Ja mistäpä mistä kuin rakkaudesta siinä puhuttiin. Videolla siteerattiin amerikkalaista psykologian emeritusprofessoria John Gottmania, joka tutki sitä, mikä ajaa pariskunnat eroon ja mitkä seikat pitävät pareja yhdessä.

Itseäni video kosketti, koska ymmärsin yhden syyn siihen, miksi itselläni on nykyisessä suhteessani sellainen olo, että olen todellinen kumppani ja rakastettu. Elän mielestäni nyt ensimmäistä kertaa elämässäni oikeassa parisuhteessa.

Pareja ei pidä yhdessä illalliset kynttilänvalossa tai pitkät kävelyt rantahietikolla. Elokuvissa näitä kyllä tarjoillaan rakkauden malleina, mutta todellisuudessa rakkautta ylläpitää joku ihan muu. Gottmanin mukaan ne hetket, joissa puolisoa huomioi hetken positiivisesti, ovat liima ja yhdessä pitävä voima. Alamme pitää toisiamme helposti itsestäänselvyyksinä ja unohdamme sen, miten ainutlaatuista on se, että rinnalla on toinen ihminen.

Eroseminaariohjaajana kuulen paljon puhetta siitä, miten olo oli parisuhteessa yksinäinen. Ja miten se yksinäisyys on melkein pahempaa kuin olla yksin ilman parisuhdetta. Tutkimukset vahvistavat työssäni kuultua. Avioliitoissa elävät kokevat useimmin yksinäisyyttä kuin esimerkiksi yksinhuoltajat.

Jos katse ei enää osu kumppaniin, korvat osoita kuulemista eivätkä kauniit sanat ole enää osoitettu kumppanin suuntaan, tuntee kumppani itsensä näkymättömäksi ja hylätyksi. Jos näkymättömyyttä vielä vahvistavat Gottmanin ”ratsumiehet”: kriittisyys, halveksunta, suojautuminen ja muurin rakentaminen, ollaan parisuhteessa solmussa, jota saa mielellään lähteä purkamaan vaikka ulkopuolisen auttajan avulla. Nuo nimittäin ennustavat parisuhteen päättymistä, siksi tilanteeseen kannattaa tarttua heti eikä hetken päästä.

Minusta on ihanaa saada sydänviestejä pitkin päivää, rakkaudellisia sanoja kun nähdään, hetki vierekkäin sohvalla, kuppi kahvia ja juttelua, pieni sipaisu selässä ja suukkoja. Kun tuntee olevansa kunnioitettu ja rakastettu, on helpompi rakastaa toista ja itseä ihan kokonaan. Mitä sinä toivoisit itsellesi? Tai miten voisit huomioida toista? 

Yhteys toiseen rakentuu pienissä hetkissä - pidetään niistä kiinni.

Terveisin, Miia Moisio

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Mika Wallasvaara

Jokaisella on tarve olla rakastettu

Kaikki me kaipaamme rakkautta. Parisuhteessa sujahtaa niin huomaamatta sellaiseen olotilaan, jossa kadottaa osan itseään. Ehkä kaikille ei käy niin, mutta yllättävän monelle kyllä. Ajan myötä voi käydä niin, että itsestä on jäljellä enää kuin kalpea aavistus alkuperäisversiosta. Moni kyselee parisuhteen päätyttyä, että miten annoin itselleni käydä niin. Tuossa kohtaa voi olla aika armollinen itseä kohtaan. Ihminen sopeutuu pikkuhiljaa eikä siksi huomaa, mitä tapahtuu. Siipi kerrallaan vain tippuu pois eikä lintu enää tiedä osaavansa lentää.

Parisuhteessa elävät pyrkivät sopeuttamaan itsensä toiselle sopivaksi

Tarve tulla rakastetuksi on niin suuri, että ihminen alkaa katsella toisen silmistä ja koko olemuksesta sitä, mikä on hyväksyttyä ja muuntautuu huomaamattaan toiselle sopivaksi. Joskus toinen ei määritä oikeasti, mitä toisen tulisi olla vaan lapsuuden silmälasit nenällä voi tulla kuvitelma siitä, mitä toisen kanssa voi olla ja miten ei. Siksi kommunikointi, jatkuva viestintä on ihan välttämätöntä. Muuten kumpikaan ei oikeasti tiedä, missä mennään.

Kyse ei välttämättä ole kovin ihmeellisestä asiasta, väärinkohtelusta tai muusta. Toisen kireä ilme, jokin hienovarainen vihje siitä, että se mitä sanoo tai tekee, saavat parisuhteessa elävät jättämään itsestä osia pois ja ehkä kasvattamaan itseen jotain, mikä ei olekaan ihan juuri minä itse. Vähän kuin alkaa elää toisen elämää eikä pidä huolta omista tarpeista vaan uhraa itsensä parisuhteen alttarilla. Miellyttäjä-marttyyreita on tämä maa pullollaan. Moni unohtaa itsensä, jotta ei tulisi hylätyksi.    

Ero voi palauttaa itsen äärelle

Nykyään puhutaan erohehkusta ja luulen, että hehku liittyy juuri tähän ilmiöön. Moni eroava itse asiassa eroaa siksi, että haluaa päästä eroon omasta sopeutumiskäyttäytymisestään. Ero on ensin iso järkytys. Järkytys kestää aikansa, mutta ihme kyllä jonkin ajan kuluttua olo muuttuu monella ihan toisenlaiseksi. Muutoksen näkee olemuksesta – hehku on minusta ihan oikea sana. Minultakin kysyttiin joskus aika pian eron jälkeen, että mitä on tapahtunut, kun näytät niin säteilevältä. Oli hassua vastata tuohon, että ehkä hehkun siksi, että olen eronnut ja tuntuu kuin olisin löytänyt itseni taas.

Ihan oikeasti hyvä parisuhde säilyy ja jotenkin epätyydyttävä hajoaa. Ei voi olla niin, että vain toisella osapuolella on hyvä ja toisella huono suhde. Jokin epätasapaino on pakosti olemassa, jos vain toinen jäisi ja toinen lähtisi. Tuohon epätasapainoon moni jätetty herää vasta eron jälkeen ja kiittää jättäjää myöhemmin rohkeudesta päättää suhde, joka ei oikeasti ollut kaikilta osin kunnossa. Mutta...Jos ei ole tietoinen omasta tyylistään sopeutua toiselle sopivaksi, voi käydä ja usein käykin niin, että sama tyyli periytyy uusiin suhteisiin. Siksi on hyvä työstää eletyt suhteet edes jollain tasolla ennen seuraavaan suhteeseen astumista. 

Älyttömän moni kertoo siitä, että eron jälkeen alkoi hämmästyttävä matka itseä kohti. Ja kyllähän sitä ihminen hehkuu ja kukoistaa, kun pääsee tutustumaan ja rakastumaan uuteen ihmiseen – itseensä. Saman työn voi tietysti tehdä parisuhteen aikanakin, mutta eron yhteydessä itsensä pienentämiseen vasta usein herätään. Ihmisen hyvinvoinnin kannalta isoin juttu onkin itsensä rakastaminen. Itsensä rakastaminen on sitä, että seisoo itsensä rinnalla eikä pyri muuntautumaan kameleontin tavoin muille sopivaksi.

Terveisin, Miia Moisio

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat