Kirjoitukset avainsanalla kasvu

Kuva: Pixabay.com

Elämä on kasvua. Ihminen on kehittyvä olento. Kun katsoo lasta, ainakin silloin kun lapsella on kaikki hyvin, hänellä on valtava tarve kehittyä ja oppia uutta – kasvaa ja mennä eteenpäin. Syystä ja toisesta moni ihminen lakkaa olemasta innostunut ja oppimiseen halukas.

Näistä tyypeistä tulee isoina jumittajia, jotka mieluiten tekevät sitä, mitä ovat aina ennenkin tehneet: heräävät joka aamu samaan aikaan, syövät samanlaisen aamupalan, kulkevat samaa reittiä töihin, suorittavat työpäivänsä, tulevat kotiin, avaavat telkkarin ja kasvattavat itseään sohvaan kiinni. Viikonlopun kohokohta on pari saunakaljaa. Ja kun tulee loma. Sitten mennään mökille, joka siunattu kesä, eikä muilta kysytä, huvittaako heitä.

Ihan varmasti tunnistat ihmistyypin: nämä ovat joustamattomia jurottajia, jotka eivät puhu muuta kuin valittaakseen, eivät pussaa, mököttävät suupielet alaspäin ja valittavat. Voihan nämä olla niitäkin, jotka puhua pälpättävät, mutta eivät ikinä koskaan pääse pintaa syvemmälle. Puhutaan säästä, lotosta, muista ihmisistä, mutta ei koskaan siitä, mitä oikeasti kuuluu ja miltä tuntuu.

Suhteen alkuvaiheessa, voi että, tyyppi oli niin ihanan syvällinen ja rauhallinen. Hänelle pystyi puhumaan mistä vaan. Sepä se.

Jumittaja on kuin kivireki, jota yrittää vetää perässään. Moni puoliso yrittää oikein kovasti ja tosi pitkään. Jotkut ihmiset vaan eivät suostu kehittymään henkisesti. He tuntuvat parisuhteissaan käyttävän paljon valtaa; eivät suostu esimerkiksi lähtemään pariterapiaan, vaikka parisuhde on pielessä ja toinen on jo lähtökuopissa. Toinen voi yrittää ihan kaikkensa, mutta jumittaja valitsee monesti mieluummin jumittamisen, vaikka hintana olisi rakkaan menettäminen.  

Usein on niin, että jumittajan ja kasvuun kieltäytyjän puoliso alkaa voida huonosti eikä oikein ymmärrä, miksi on paha olo. Kun kaikki on kuitenkin niin hyvin eikä kuitenkaan mikään. Masentaa, kiukuttaa ja olo on yksinäinen. Ei tunnu oikein löytyvän syytä lähteä, mutta ei jäädäkään. Ja sitten kuin tilauksesta tulee vastaan se ritari tai prinsessa, joka kieppuu, nauraa ja kuuntelee ja omat seksihalut löytyvät uudelleen. 

Parisuhteen ihanne on se, että kasvetaan yhdessä. Ehkä vähän eri tahtiin mutta kasvetaan kuitenkin. Jos ollaan tosi eri kohdissa, voi se nopeammin kasvava ja kehittymään pyrkivä joutua jarruttamaan omaa kasvuaan ja pienentämään itseään. Onko jostain tällaisesta kysymys, jos suhteesi ei enää tunnut hyvältä ja oikealta? Odotatko ihmettä? 

Terveisin, Miia Moisio

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Pieni kesälomamatka vei meidät Pori Jazzien konsertteihin. Kolmen päivän musiikkiputki huipentui Grace Jonesin keikkaan keskiyön hämärissä. Grace oli tosiaan huikea ja hänen esityksensä sai meidät sekä riemukkaiksi että miettimään koetun syvempiä opetuksia meille katsojille.

Mikä siinä konsertissa oli erityisen merkittävää? Ehkä eniten se tapa, jolla G astui yleisön eteen, oli ja kantoi itsensä ja esiintyi: ujostelematta, pelotta, vapaana, ylpeänä itsestään, vitsikkäänä, itse itsensä määritellen avoimen, leikkisän, vapaan seksuaalisena.

Sellaista oman itsen omistamista ja vapautta olla juuri niin kuin tuntuu, ei juuri missään näe niin ehdoitta ja suvereenisti läpi elettynä.

Itsemääräämisen kokemus ja tuntu ovat tasapainoisen parisuhteen lähtökohtia. Vasta kun molemmin puolin löytyy sekä itsetuntemusta että oman itsen määrittelyä, toinen voi alkaa huomioida ja kunnioittaa niitä. Tai lyhemmin sanottuna: vasta kun toinen itsensä näyttää, toinen voi hänet nähdä ja huomioida.

Kaikessa näyttämisessä on haasteensa. Seksuaalisuus on erityisen haastava ulottuvuus ihmisyydessä. Tarkoitan, että siihen liittyvien sisäisten solmujen, kysymysten ja häpeän tunteiden kanssa jokainen joutuu painiskelemaan kasvaessaan. Ehkäpä se on meissä niin syvälle käyvää, ettei muuten voisi ollakaan.

Ja Grace Jones sitten? Hän tuntui lavalla näyttävän, että ”tällainen minä muun muassa olen ja tällä tavalla minä leikin. Tässä on minulle mielihyvää. Minua huvittaa ja haluttaa näin ja se on hurjan iloista.” Minusta se on mahtava esimerkki ja muistutus kaikille ja muun muassa rakkaussuhteiden osapuolille.

Niin taide opettaa. Monenlaisten ehtojen ja vaiheiden pitää tietysti toteutua, mutta kukin, tavalla jolla kykenee, voisi seisoa rakastettunsa edessä ja olla avoimen seksuaalinen. Näyttää, mikä huvittaa ja miten haluttaa ja iloita siitä sekä kepeästi että syvästi. Kun siihen ei liity häpeää, on ilo itselle ja toiselle paljastaa itsensä sellaisena seksuaalisena ihmisenä kuin on. Siitä voi aueta loputon määrä riemua. Erityisesti siitä syntyy hyvinvointia itselle.

ihminen toteutuu omana itsenään myös seksuaalisesti. Mitä vapaampana voi olla omana itsenään, sitä parempaa elämää kykenee elämään. Rakkaussuhteessa mahdollisuudet sille, että kumpikin voi tutkia omaa itseään ja turvallisesti paljastaa itsensä, kietoutuvat kahdenkeskiseen vuorovaikutukseen ja niihin edellytyksiin, joita kumpikin on tuonut suhteeseen mukanaan.

Hyvä parisuhde on sellainen, jossa luodaan yhdessä ja erikseen tilaa kasvaa noiden edellytysten rajojen yli. Itsetuntemus syvenee, itsemäärääminen vahvistuu, leikki paranee. Kannattaa etsiä askeleita rohkaistumisessa, itse ja yhdessä.

Seksuaalisuus voi olla luovaa ja mahtavan leikkisää toteutumista omana itsenään toisen kanssa. Grace Jonesin konsertti muistutti taas, kuinka vähän siinä oikeastaan tarvitsee olla häveliäisyyden ja häpeän jäykistäviä rajoja. Se oli valoisa ja voimaannuttava muistutus.

Ehkei Grace Jonesin julkeuden ihanan kosmisiin mittoihin ole yltäminen. Mutta mihinpä rajoihin toisaalta kenenkään pitäisi tyytyä? Ja oman sisäisen seksuaalisen vapautumisen matkalla itsen omankaltaisuuden tunnistaminen ja näyttäminen toiselle sanoin, elein, iholla, pukeutuen, riisuen, pyytämällä ja tekemällä on jo aina ihmisenä olemisen juhlaa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Bruce Fisher kirjoittaa kirjassa ”Jälleenrakennus” erilaisista suhteista. Fisherin parisuhdemallit ovat minusta aika puhuttelevia ja halusin tuoda ne tekstiksi tähän päivään.

A-kehys –riippuvuussuhde

A-kehyssuhteessa kaksi ihmistä nojaa toisiinsa. Suhteessa, kuvana ilmaistuna, kaksi ihmistä nojaa toisiinsa kämmenet vastakkain. Kun nojaa toiseen kämmenet vastakkain ja päästää irti, toinen kaatuu.

Tukahduttava suhde

Tämänkaltaisessa suhteessa rakkaussuhteen osapuolet ovat kietoutuneita toisiinsa. He pitävät toisistaan lujaa kiinni, niin ettei heidän väliinsä mahdu kovin paljon ilmaa. Tukahduttavassa suhteessa elävät tuntevat, etteivät voi elää ilman toista. Usein parisuhteen alkuvaiheet ovat juuri tämänkaltaisia, samoin teini-iän rakkaussuhteet. Tukahduttavassa suhteessa tuntuu ensin hyvältä olla lähellä, mutta aikaa myöten toinen saattaa alkaa kaivata happea ja lähtee omille teilleen. Niinkin voi suhteessa käydä, että alun jälkeen ote vähän heltiää ja kasvu mahdollistuu.

Jalusta –suhde

Tämänkaltaisessa suhteessa toinen on asetettu korkealle jalustalle ja toinen on asettunut palvonta-asentoon. Toinen ei ihaile niinkään jalustalle nostamaansa ihmistä itseään vaan itse luomaansa kuvaa hänestä. Onkin vaikea olla läheinen ja todella kohdata, jos ei oikeasti uskalla tutustua toiseen. Jalustalle nostettu voi tuntea häneen kohdistuvat odotukset raskaina.

Isäntä/orja –suhde

Suhteessa toinen on pomo, ihan kumpaa sukupuolta tahansa. Aina suhteissa jompikumpi on vahvempi, mutta ongelmalliseksi suhde muotoutuu, jos oleminen on rajoittavaa ja jäykkää niin, että syntyy epätasa-arvoa. Kun toinen pomottaa ja toinen alistuu, mutta alkaa kapinoida, voi syntyä rankkaa valtataistelua.

Selät vastakkain –suhde

Jos nojaa toiseen selkä hänen selkäänsä vasten, on aika vaikea kommunikoida ja olla avoin. Kun katsotaan eri suuntiin, on hankala löytää yhteistä suuntaa ja päämäärää. Rinnakkain tai omissa oloissa voidaan tässä suhteessa kyllä olla, mutta viestintää parin välillä on aika vähän. Miten käy, jos toinen liikahtaa; kasvaa, alkaa kehittyä?

Marttyyri –suhde

Jokainen meistä tuntee marttyyrin. Tuon joka uhraa itsensä muita palvellakseen. Vaikka marttyyri näyttää olevan palvelija parhaassa mielessä, on hän todellisuudessa aikamoinen vallankäyttäjä. Jatkuvat palvelukset aiheuttavat toisessa syyllisyyttä. Syyllisyyttä kokevan on lopulta hankala ilmaista omia toiveitaan ja tarpeitaan, koska apuun rientää se, joka parhaiten tietää, mikä sinulle on hyväksi ennen kuin ehdit edes ajatella asiaa.

Terve rakkaussuhde

Itsensä ja tarpeensa tuntevat, omin jaloin seisovat ihmiset voivat paremmin kuin edellä kuvatuissa epäterveissä suhteissa elävät ihmiset. Terveessä suhteessa ihmiset seisovat rinnakkain käsi kädessä, kommunikoivat ja ovat omasta vapaasta tahdostaan käsin yhdessä. Tällaisessa suhteessa mahdollistuvat myös kasvu sekä terve läheisyys ja etäisyys.

Tunnistatko malleista oman tyylisi?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Rakkaus on uutta luovaa. Ja rakastettuni kanssa minä olen paras itseni. Sellainen voi olla rakkauden lahja.

Helsingin Sanomat julkaisi eilen artikkelin, jonka mukaan ihmisen persoonallisuus voi muuttua aikuisuudessakin aiempaa arvioitua enemmän. Voimakkaat kokemukset muovaavat ihmistä niin paljon, että sillä on meihin pysyviä jälkiä. Erilaiset vaikeat tilanteet jättävät jälkensä ihmiseen, mutta niin tekevät myös positiiviset.

Sitä, miten paljon juuri positiiviset kokemukset muokkaavat ihmisen persoonaa, ei kovin hyvin tiedetä, koska asiaa ei ole tutkittu samassa määrin kuin ikävyyksien ja kriisien vaikutusta.

Mutta jos minä käännän katseeni itseeni ja mietin sitä, millainen ihminen olen tässä ja nyt, minusta tuntuu, että monet niistä persoonallisuuteni piirteistä, jotka tuntuvat arvokkailta ja tärkeiltä, ovat korostuneet viime vuosina. Niiden pontimena ovat olleet nimenomaan positiiviset kokemukset. Ja tärkeimmät viime vuosien tapahtumat puolestaan liittyvät rakastumiseeni ja kokemuksiini tässä rakkaudessa.

Sanoisin, että rakkaus on muokannut minua persoonana. Eikä ole liioittelua sanoa, että nimenomaan kaikki se onnellinen ja myönteinen, mitä rakastettuni minulle antaa, muokkaa minua yhä pidemmälle.

Ajattelin jo aivan aluksi, että hän on minulle kuin kevät. Se ajatus heijasteli sisäistä tunnetta kaikesta sellaisesta, joka itsessäni tunsin versovan. Rakastumiseen johtanut vuorovaikutus ja sen avaama kokemus omasta itsestäni oli niin voimakas, että tavallaan löysin itseni uudestaan. Koin, että menin aivan osasiin ja tuli uudelleen kootuksi, ja että se oli syvä ja hyvä purkamisen ja uudelleenmuotoutumisen kokemus.

Nyt minussa on kevät ja kesä. Minun persoonassani on painottunut sellainen.

Mikä sitten on se rakkauden aikaansaama positiivinen mullistus? Lähinnä se on kai syvistä syvin kelpaamisen tunne, vakuuttunut tunne siitä, että minä olen just hyvä sellaisena kuin olen. Millainen sitten olen? Kuulen rakastetultani, kuinka minussa hyvää ovat muun muassa nauravaiset ja avoimet luonteen piirteet, ajattelu ja aistiminen, kyky vuorovaikutukseen ja innostumiseen ja sosiaalisuuteen, ennakkoluulottomuus ja uteliaisuus, ja muut sellaiset asiat, joista kuulen hänen minulle puhuvan. Minäkin tunnistan nuo piirteet itsessäni ja koen itseni onnelliseksi sellaisena.

Toivon, että yhtä hyvin osaisin nostaa häntä kuin hän minua. En tosiaankaan koskaan ole kohdannut ketään sellaista kuin hän. Koetan päivittäin selittää, miksi hän minusta on niin ihmeellinen ja millä tavoin ja mistä kaikesta hänessä nautin. Kerron ja koetan osoittaa sen, mitä tunnen ja ajattelen hänestä. Ehkäpä se heijastuu häneen kuten hänen katseensa, sanansa ja kosketuksensa minuun.

Parisuhteessa pitää voida kasvaa. Se, mikä tunnistetaan ja mitä ravitaan, voi kasvaa. Silloin persoonakin voi liikkua valon suuntaan, aina vain pidemmälle.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat